Neljäs valtakunta.

Ilman historian opintoja suurin osa suomalaisesta aikuisväestöstä tietää mikä oli 1900-luvulla saksalainen Kolmas valtakunta. Vuosien 1933 - 1945 välillä Saksassa vallinnut ajanjakso tunnetaan julmana, totalitaarisena  ja laajentumishaluisena aikana, jolloin korostettiin valkoisen rodun ylivaltaa. Tuolloin tuhottiin yli kuusi miljoonaa juutalaista ja muitakin vähemmistöihin kuuluvia, kuten romaaneja ja homoseksuaaleja. Kolmannen valtakunnan ( Drittes Reich ) poliittinen kehitys dokumentointiin, mutta dokumentoitiin myös ihmisille tehdyt julmuudet. Niistä käytetään yleisesti nimeä holokausti. Mikä on Neljäs valtakunta? Onko se kristillisen etiikan länsimaisen utopian aamun sarastus ja tulevaisuus, vai sekulaarien kansalaisyhteiskuntien osien tuho?  

Kolmannen valtakunnan ajanjaksolla on edelleen vaikutuksensa nykypäivään. Yhä useammilla tahoilla kategorisesti kielletään holokausti. Kieltäminen ei yllätä, sillä kieltäähän eräs eurooppalainen, suomalainen presidenttiehdokas maa-planeetan pyöreydenkin, tai että ilmastonmuutosta ei ole, ei ainakaan ihmisen toimesta kiihdytettynä. Itsestäänselvyyksien kieltäminen on kautta historian toiminut poliittisessa retoriikassa.

Tämän päivän Saksa on tehnyt sodan jälkeisen ajan tiliä historiansa suhteen ja tekee edelleenkin. Maa on kieltänyt natsismin ulkoiset tunnusmerkit ja kriminalisoinut holokaustin kieltämisen. Natsistisen kansallissosialismin stigma näkyy kipuiluna annettaessa sotilaallista tukea Ukrainaan, jossa käytiin toisen maailmansodan kaksi suurinta taistelua. Se näkyy Saksan sodan jälkeisessä liberaalissa maahanmuuttopolitiikassa, mutta myös suhteessa Venäjään, sekä reuna-alueillaan eu-politiikassa.

On kiistatonta, ettei Suomen vuosien 1941 - 1944 aikaisesta sodasta Neuvostoliittoa vastaan voi käyttää sanaa "erillissota". Jatkosodaksi nimetty sota oli Saksan kanssa yhteinen ja pitkälti etukäteen suunniteltu hyökkäyssota yli vanhojen Suomen rajojen. Oulun tasalta Suomi jaettiin pohjoiseen Saksan vastuualueeseen ja muu Suomi jätettiin Suomen asevoimien hallintaan. Jo sodan aikana sotilaspoliittista kehitystä liudennettiin puhumalla julkisuudessa poliittisesti suhteellisen mitäänsanomattomasta "aseveljeyden" käsitteestä. Niinpä Suomikin edelleen, 79 vuoden jälkeen, kipuilee historiansa kanssa. Petteri Orpon hallitus onkin, Saksan mallin mukaan, kieltämässä lailla holokaustin julkisen kieltämisen. Asia tietenkin sivuaa Suomessa parhaillaan käytävää rasismikeskustelua, joka historian valossa on, etenkin eduskunnassa, vain hyvin feikkiä pyrkimystä saavuttaa poliittista toimintavapautta.

Eurooppalainen taloudellinen integraatio ei ole vaikuttamatta eurooppalaiseen poliittiseen kehitykseen. Sotilasjärjestö Nato on tästä yksi ajankohtainen esimerkki. Ei tarvitse olla poliittisen historian tutkija, eikä ylipäätään tutkija, havaitakseen ympäri Eurooppaa vahvistuvan nationalismin, jossa on selkeitä, yhteisiä piirteitä 1920-luvun lopun ja 1930-luvun saksalaisen kansallissosialismin kehityksessä. 

Ruotsissa vuonna 1988 perustettu oikeistonationalistinen SD, toimii hallituksen ulkopuolella, mutta takaa oikeistohallituksen toiminnan pitäen hallituksen talutusnuorassaan. Suomessa maahanmuuttovastainen Perussuomalainen puolue istuu hallituksessa, Puolassa politiikkaa vuodesta 2005 on hallinnut kaksi oikeistolaista puoluetta: Laki ja oikeus, sekä Kansalaisfoorumi. Seuraukset ovat näkyvissä. Muun muassa aborttilainsäädäntöä on tiukennettu, riippumatonta oikeuslaitosta on alistettu hallituksen ohjaukseen, eikä avoimelle rasismille tehdä käytännössä mitään. Saksassa on vahvistumassa äärioikeistolainen puolue AfD, joka peitellyn julkisesti ihailee kansallissosialismia. Viime päivinä on kuitenkin jo puhuttu mahdottomuudesta pitää AfD hallitusvastuun ulkopuolella. Aivan viimeisimmät kannatustiedustelut antavat puolueelle jo noin 25 prosenttiyksikön kannatuksen. Unkaria hallitsee vuonna 1988 perustettu Unkarin kansallisliitto Fidez, johtajansa Victor Orbanin lähes diktatuurimaisin ottein. Italiassa avoimen äärioikeistolainen Giorgia Mellonin hallitus on käynyt suoraan toimintaan maan demokraattisia rakenteita vastaan, muun muassa haluamalla romuttaa EU:n elvytysrahojen valvontamekanismin. Se syyttääkin EU:ta maan sisäisiin asioihin puuttumisesta. Muita merkittävää asemaa saaneita äärioikeistolaisia puolueita löytyy Hollannista, Itävallasta ja Espanjasta, jossa äärioikeistolainen Vox-puolue on nopeasti noussut maan kolmanneksi isoimmaksi puolueeksi.

On tutkimuksen paikka nähdä syitä eurooppalaisen äärioikeiston nousulle, vaikkakin monet syyt ovat syklisiä ja historian valossa ilmeisiä. Miksi näitä puolueita syntyi erityisesti 1980-luvun loppuvuosina? Myös Yhdysvalloissa on oma, osin hyvinkin epärationaalinen, oikeistokonservatiivinen poliittinen kehitys käynnissä. Yhteistä äärioikeistolaisten arvojen nousulle on riittämättömästi säädellyn markkinatalouden aiheuttama taloudellinen eriarvoistuminen, keskiluokan kutistuminen, tulevaisuudettomuus, sekä läntisiin maihin suuntautuva maahanmuutto. Viimeksi mainitussa on huomattava, että juuri äärioikeistolaisia arvoja ajavat haluavat edelleen jatkaa isolaatiopolitiikkaa, eivätkä näe klassisen siirtomaavaltaimperialismin muutosta aikamme neo-imperialismiksi. He eivät myöskään näe ilmastonmuutosta keskeisenä tekijänä globaalille muutokselle ja siirtolaisuudelle, absoluuttisen köyhyyden lisäksi, jos ylipäätään hyväksyvät ilmastonmuutoksen olemassaolon.

Eurooppaan onkin syntymässä uudenlainen, eurooppalaisen integraation ja globalismin ryydittämä Neljäs valtakunta. Onkin merkillepantavaa, että käynnissä on pääpiirteiltään samanlainen poliittinen kehitys kuin 1920-luvun ja 1930-luvun Saksassa. Tuolloin natsismin päämäärähakuisuus oli sidottu parlamentaariseen työhön ja kehitykseen ymmärtäen demokratian heikkous ja alttius "demokraattisille vallankaappauksille". Demokratia nähtiin työvälineenä. Tänään on nähty länsimaisten demokratioiden heikkous. Lainsäädäntövalta mahdollistaa riittävällä kannatuspohjalla demokratian häivyttämisen kulissiksi ja kansalaisyhteiskunnan tietoisen lopettamisen. Tänään omakin yhteiskuntamme on poliittisen metamorfoosin vaiheessa, jossa älykkäinä pitämiämme kansalaisia, historioitsijoita, tutkijoita, vaikuttajia, isiä ja äitejä siirtyy äärioikeistolaisiin liikkeisiin. Kehitys on täysin oppikirjasta, joka on jo kirjoitettu Kolmannen valtakunnan syntyvaiheessa. Nyt vuorossa on eurooppalainen Neljäs valtakunta. Onko kehitys vääjäämätöntä?

HEIKKOLAATUISTA PAPERIA, HYVIÄ JUTTUJA

Luin sunnuntain ( 16.1. ) Helsingin Sanomat tarkkaan, etuperin ja takaperin. Ennen kuin on riviäkään lukenut, huomaa ainakin pitempiaikainen tilaaja Hesarin painopaperin laadun huonontuneen kipurajalle. Monet lehdet painavat tässä ohi, iltapäivälehdet etunenässä. Vääjäämättä tulee mieleen neuvostoaikainen painotuote. Hesarin paperi alkaa olla samaa sorttia. Täytyi oikein haistella, että onko tuoksukin sama. Ei sentään vielä ollut.

Otan muutaman jutun esiin, ennen aivan loistavaa Katja Marteliuksen kolumnia, "Ihminen ei kuulu Suomen luontoon". Martelius on vapaa toimittaja.

Lähdetään etusivun suunnasta kohti synkempiä aiheita. Ensimmäisenä iskee virus. Pääkirjoituksessa, en tiedä kuka on kirjoittaja, Hesari aivan oikein lyö covid-19 ytimeen. Turnausväsymyksen lisäksi pääkirjoituksen mukaan virus panee päät pyörälle. Sen se tekee. Minä ainakin, joka seuraan keskustelua tarkoin, olen liukunut ulkoraiteelle säännöistä ja suosituksista. Samalla omikron-variantti on hyvää vauhtia arkipäiväistämässä kansalaisten ajatuksia pandemian suhteen. Yhä useampi kokee omikronin normi lentsuksi. Sitä se tietenkään ei ole vaarallisuudessaan erityisesti monisairaille ja vanhuksille. Moni jo myös puhuu halusta terästää rokotuskertoja hankkimalla tietoisesti virustartunnan.

Heti alla on toinen hyvä pääkirjoitus. "Bensiini kelpaa politiikan polttoaineeksi". Otsikko kertoo olennaisen. Erityisesti Perussuomalaiset pitävät tulta yllä bensalla. Se jäisi populismina mariginaaliin, mutta muut puolueet joutuvat tällä kertaa vastaamaan parhaansa mukaan. Kyse kun on verosta.  Erityisesti liikennepolttoaineet ovat niin tärkeä elementti monelle äänestäjälle, että muidenkin on reagoitava. Ehkä paras vaste on tullut Vihreiltä; liikennepolttoaineet ovat aivan liian halpoja. Itse olen varma, että mikäli Perussuomalaiset asiasta pääsisivät päättämään, polttoaineiden hinnat eivät verotuksen osalta tulisi laskemaan. Ehkä saattaisivat sen hetkisestä tasosta laskea sentin, tai pari. Uskottavuusprosentin.

Tämän sunnuntain Helsingin Sanomat yllättää monilla laatujutuilla. On käynnistyvästä hoitajakilpailusta, seksuaali- ja lähisuhdeväkivallan tutkimisessa ilmenneistä ongelmista Poliisin osalta ( ei yllättänyt ), on kirjailija Joel Haahtelasta juttua ja koko kulttuuriosio on mielenkiintoinen. No jaa, ehkä Jari Tervon tappisilmäistä kolumnia lukuunottamatta. Viime aikoina hän on päässyt jälleen parrasvaloihin tv-ohjelmasarjan myötä. Kolumnissaan on yhteenvedon tunnustuksellista otetta. On vain valitettavasti niin, että kompetenssi ei riitä oikeisiin tulkintoihin ja kausaalisuuteen ymmärtämiseen. Silti eniten minua kiusaavat Tervon yleistykset. On nimittäin niin, että kylmän sodan suomettumisen aikana pääosa suomen kansasta oli tyytyväinen harjoitettuun ulkopolitiikkaan. Myös juttu Helsingin 20-luvun juutalais- ja tataariyhteisöistä. kiinnosti minua, sillä kadettiaikainen kadettipursimieheni oli tataari, Georgij Alafuzoff, isänmaallinen, rehellinen ja oikeudenmukainen mies, yleten aina kontra-amiraaliksi. Henkilökohtaisesti täytyy tähän nostaa vielä Kemiran vuorineuvos Yrjö Pessin tyttärensä kirjoittama muistokirjoitus. Pessi jää historiaan miehenä, joka bonuksilla palkitsi ensimmäisenä koko yhtiön henkilöstöä ja oli siitä saada potkut. Tunsin lapsuudestani henkilökohtaisesti Yrjö Pessin.

Ulkomaan uutista on välttämätöntä nostaa ylös Gotlannin varustaminen muutamalla komppanialla. Se tuntuu kaikin puolin vitsiltä. Mitä sillä haetaan, sitä en osaa ymmärtää. Uutisen  kuvassa lähes orpo panssarivaunu jyrää menemään. Noilla vahvuuksilla ei kuitenkaan ulkovalloille viestitetä yhtään mitään. Harkinnan jälkeen nostan tähän vielä uutisen, jonka mukaan Yhdysvaltain presidentti Joe Bidenin suurmieshaaveet murenevat yksi kerrallaan. Minulle tämä ei ole uutinen, mutta toimituksessa lienee katsottu sen olevan sitä, riittävän monelle, lehteen asti.

Sitten päivän helmeen. Katja Marteliuksen kolumni kolahti minuun enemmän kuin moni muu juttu aikoihin. Koin sen omakohtaiseksi siksikin, että olen jo yli vuosikymmenen kirjoittanut ja puhunutkin ihmisen ja muun luonnon välisestä suhteesta. Viime vuosina ihmislajin aiheuttamien esiin tulleiden tuhojen vuoksi, jotka saattavat koko olemassaolomme vaakalaudalle, olen kysellyt ihmisen oikeuksista muiden lajien yli. Jossain määrin näen tilanteen surullisen negatiivisuuden näkökulmasta, edesmenneen Pentti Linkolan tapaan. Puhuimme tästä viimeisessä kahdesta tapaamisessamme. Olisi onnellista, jos jotain elämää ihmisen jälkeen jäisi. Olin samaa mieltä.

PS. näyttää alusta huonontavan kuvan laatua, tai sitten en osaa. Auki klikkaamalla paranee.

EROON PERUSSUOMALAISISTA

Tänään seison vedenjakajalla. Olen puoleni suomalaisessa poliittisessa kentässä valinnut. Nyt. Julkisesti. Tai paremminkin poissulkenut yhden osan, johon milloinkaan en ole kuulunut. Perussuomalaiset.

Perussuomalaiset arvopohjaltaan on vaarallinen puolue. Se kategorisoi törkeästi ihmiset, se on äärimmäisen kulttuurinahkea, se kannattaa aseellisen voiman lisäämistä kansojen väliseen kanssakäymiseen ja se vastustaa tehokasta ympäristönsuojelua. Tästä esimerkkinä vaikkapa tuore, eilinen Sitran verouudistusesitys, jossa palkkaverotusta alennettaisiin ja ympäristöveroja lisättäisiin. Ehdotus sopi kaikille muille puolueille, jopa viralliselle, minarkistiselle Kokoomus-Keskusta-akselin johtajille.

Eurooppalaisessa poliittisessa liikehdinnässä on 30-luvun kaikuja. Populistiset äärioikeistolaiset liikkeet ovat saaneet valtaa Puolassa, Unkarissa, Itävallassa, Ruotsissa, jopa Tanskassa. Nyt suuntaus voimistuu Suomessakin.

Eurooppalainen trendi on selvä. Populistien nousu uhkaa Euroopan Unionia ja saattaa jopa sen hajoittaa. Venäjälle kehitys on sen etujen mukaista ja suhde on molemmin puolinen. Perussuomalaiset nähdäänkin Moskovassa Kremlin etujen ajajina.

Pravda ylistää Perussuomalaisten
vaalitulosta:
https://www.pravda.ru/world/1413044-finn/

Joukossa tyhmyys tiivistyy, eikä historia opeta mitään, kun sitä ei riittävästi tunneta. Toukokuun eurovaalien jälkeen eurooppalaiset populistit ovatkin löytämässä toisensa ja perustamassa oman ryhmänsä. Perussuomalaiset ovat mukana.

Vaikuttaakin siltä, että perussuomalaisten kannattajat eivät tunne lähihistoriaamme riittävästi, jolloin tietämättömyyden ohjailu ja kannattajien manipulointi on mahdollista. Perussuomalaiset ei kiistatta olekaan mikään intellektuellien puolue, ehkäpä päin vastoin. Vaikka takana kulisseissa on ollut toinenkin tohtori, ministeri Lindstömiltä avustajan toimesta potkut saanut Sakari Puisto.

Tietämättömyyden kritiikin uskallan esittää, huolimatta siitä, että jos vaikka olen itse tietämätön. Tyhmän tietämätön siitä, että polveudun suoraan alenevasti Aatamista ja Eevasta, enkä apinasta. Näin sanoo luomiskertomukseen sokeasti uskova puolueen aiempi presidenttiehdokas. Se kertoo vahvasta uskosta todistetusti hölynpölyyn. Poliittinen usko on sitten oma narratiivinsa.

Puolue kuvastaa kannattajiaan, mutta kuvan kirkastaa Johtaja.
Minimalistisella tavalla karismaattinen Perussuomalaiset rp:n puheenjohtaja Jussi Halla-aho on taitava kannattajiensa ohjailija. Väitellyt tohtoriksi, vaan ei (maisteris)jätkä kuin edeltäjänsä, joka muuten tätä kirjoittaessani ilmoitti jättävänsä politiikan. Halla-aho on mies, joka sanoo toimittajien olevan joko tyhmiä, tai mulkkuja ( SK 24.3.2017 ), mutta kuitenkin kertoo näille mulkuille kannattavansa kokoomaleirejä paperittomille. Suljettuja leirejä, joissa ihmisiä pidettäisiin vartioituina. Kuulostaako tutulta? Keskiverrolle, perussuomalaisia äänestäneelle tuskin kuulostaa tutulta. Siinä, tietämättömyydessä yli oman sukupolven, onkin Perussuomalaisten sauma. Ja tuho.

Tässä Puheenjohtajasta vuoteen 2017 asti:
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/201706092200198784

Muinaiskirkkoslaavista tohtoriksi väitellyt, tarjoilijankin pätevyyden hankkinut, sivari oli koulukiusattu, alkolistiperheestä ja pornokaupan perustamista Joensuuhun suunnitellut ( Wikipedia ), on menestynyt elämässään vaikeuksista huolimatta. Ulkoisesti ainakin. Se on tietenkin arvostettavaa.  Lisäksi "rankka" tausta aviottoman lapsenkin myötä, jonka loppuvuodesta 2015 on tunnustanut, antaa tarvittavan macho-leiman miehiselle kannattajakunnalle, erityisesti juntti-redneck-osastolle. Miehiselle, niin voi sanoa, kun katsoo nyt eduskuntaan valittujen sukupuolijakaumaa.

                   Luurangot elävät.
                   Puhdasta ei saa
                   Putkonenkaan.

Olen ajatellut niin, että demokratiassa tulee antaa kaikkien kukkien kukkia. En ajattele enää niin. Erityisesti siksi, että olen saanut useita verhottuja uhkauksia, samalla nähden, että Perussuomalaisten nousu ja toimet jakavat kansaa, lisäävät poliittisia jännitteitä ja ovat osa takaperoista kehitystä Suomessa ja Euroopassa. Toivon, että Suomeen syntyy vaaralliselle populismille toimiva vastavoima. Työ alkakoon. Toiveita on, koko muun poliittisen kentän ilmoittaessa, että Perussuomalaisten arvopohja ei heille sovi. Hyvä! Olen samaa mieltä.