ENTÄPÄ JOS

Monien jännitteiden ja jakolinjojen maailmassa yksi jakolinja on Suomessakin kärjistymässä maaseudun kuntien näivettyessä. Maaseutu tyhjenee ihmisistä, kaupungit kasvavat. Pakon sanelemaa, vai ei? Pannaanko hanttiin, vai ei?

Maaseutu tyhjenee myös monista muista lajeista. Kimalaiset, mehiläiset ja monet lintulajit ovat katoamassa. Ne eivät ole muuttaneet kaupunkiin. Pakon sanelemaa, vai ei?

Se, että maaseutu tyhjenee Suomessa elämästä on vääjäämätöntä, sanotaan. Sanotaan, että globalismin hengen leijuessa yli maailman, sydänmaat kaikkialla tyhjenevät ja mekään Suomessa emme ole tyhjenemisen imun pyörteen ulkopuolella. Ettemme ole poikkeus.

Maaseudun asuttuna pitäminen rakenteeltaan sellaisena, että se mahdollistaisi nykyisenkaltaisen aikamme elämän kaupunkien ulkopuolella, tulisi niin kalliiksi, että valtioiden budjeteissa ei maaseutujen asuttuna pitämiseen löytyisi lähellekään riittäviä varoja. Näin asia perustellaan. Rahalla. Siitäkin huolimatta, että varoja maailmassa on enemmän kuin milloinkaan.

Raha allokoidaan ja myös toimitetaan muualle, pääosin varallisuuksia kerryttäviin hankkeisiin. Kuten vaikkapa aseteollisuuteen ja tiedon hallintaan. Aseteollisuus on nousemassa maailman ylivoimaisesti tärkeimmäksi teollisuuden tuotantohaaraksi. Suomikin on mukana asiakkaana ja sitä kautta rahoittajana.

Tiedonhallintaan kykenevät, globaalilla kentällä toimivat yritykset ovat lyhyessä ajassa ohittaneet perinteisen yrityksen olemassaolon reunaehdot. Niistä on tullut valtioitakin voimakkaampia toimijoita, eikä korporatiivisen, yritysjohtoisen maailman kehitys ole päättynyt. Itse asiassa kehitys on ensimmäisessä kvarttaalissaan.

Kysymys maaseudun elämän asteesta ja määrästä onkin siis kysymys rahan systeemisestä vaikutuksesta. Kysymys on pohjimmiltaan yhdestä, globaalista, rahaan ja jatkuvaan kasvuun perustuvan maailmantalouden ilmenemästä kasvuperusteisessa rahataloudessa. Puhutaan Rahan vallasta. Ymmärtämättä mitä se tarkoittaa ja mitä se tarkoittaa sydänmailla. Ymmärtämättä, että kaiken olevaisen, materiaalisen, immateriaalisen ja elollisen mittaaminen rahassa tyhjentää maaseudun gigantisiin, helposti hallittaviin ja tuholle alttiisiin keskitysleireihin, kaupunkeihin. Ihmisen evoluution uuteen must-asteeseen.

Globaaliin talousjärjestelmään on sisäänrakennettu ansainta- ja keskittymisen mekaniikka. Varallisuudet keskittyvät, ihmiset keskittyvät.

Niin kauan, kun maa-planeetalla vallitsee rahaan perustuva, keskittävä, elämää ylläpitävä järjestelmä, yksilön kohdalla kehdosta hautaan, terveydestä kuolemaan, kulttuurista avaruusteknologiaan, on seuraukset hyväksyttävä. Aivan ominamme, itse rakennettuina.

Kyseessä on lajimme olemassaolonsa käytännön surullinen narratiivi, toteutuksen valinta. Valinta juuri nyt. Ihminen, lajille ominaisesti, seuraa varallisuuskeskittymien ulkoista illuusiota, kaupunkien näennäistä helpoutta toteuttaa ihmisen elämää, lisääntyä. Viimeisessä vaiheessa maaseutu, takamaat, luovuttavat puunsa, hiekkansa, vetensä ja malmionsa kaupungeille.

Entäpä, entäpä jos antaisimme vääjäämättömänä pitämämme kehityksen tapahtua? Pidikkeettä. Jopa urbanisoitumisen monet vastustajat pitävät kehitystä todellisena, vastustamattomana. Se tapahtuu. Tässä ja nyt. Miksi siis emme pyrkisi hallitsemaan ja edesauttamaan kehitystä? Sen molemmissa päissä. Kaupungeissa ja maaseuduilla. Vähentäisimme lajimme lopun tuskaa.
Vai vähentäisimmekö?

Olen jo kahdeksan vuotta sitten kirjoittanut, oman asuinkuntani suhteen, aktiivisesta sopeutumisesta aleneviin resursseihin sen sijaan, että jatkamme kuin että mitään isompaa ei olisi tapahtumassa. Jatkamme kasvulle perustuvan hyvinvoinnin lisäämisen globaalissa kontekstissa, kuitenkin toimien vähenevän kasvun, alenevien lukujen kunnassa. Tämä on ristiriitainen, kivulias toimintamalli.

Pyrimme rutiininomaisesti toimimaan viime sotiemme jälkeisen ajan keinovalikoimalla, uskomalla ja toivomalla tulevaisuuteen, lähihistorian hyvien toteutumien valossa, ymmärtämättä syvällisemmin mitä on tapahtunut, mutta ennen kaikkea mitä tulee jo lähitulevaisuudessa nopeutuvassa syklissä tapahtumaan.

Jos kiertää markkinavoimien tyhjäksi kuluttamia alueita Ranskassa, Belgiassa, keskellä vaurainta Eurooppaa, tai Yhdysvaltain lohduttomia takamaita, Appalakkien ennen niin vauraissa pikkukaupungeissa, keskilännen tyhjäksi imettyä maatalousaluetta ilman pölyttäjähyönteisiä, Michiganin kyliä, ihmetellen talojen lautavuorattuja ikkunoita, ajellen niiden monttuisia teitä, näkee kirkkaasti Rahaan perustuvan, notkean imutalouden kehitysasteen näillä seuduilla, mutta näkee myös oman lähitulevaisuuden koti-Suomessa.

Siinä tulevaisuudessa puhumme nyt talojen purkupalkkioista, monenlaisesta yhä kasvavasta korjausvelasta, alenevasta syntyvyydestä, köyhien kuntien rutsasta köyhien naapureidensa kanssa, sairastuvuuden lisääntyvistä kustannuksista, kansallisomaisuuden korvaamisesta mikropalkoilla ja pätkätöillä kaupungeissa, tulevaisuuden eläkkeettömistä eläkeläisistä. Ongelmista tuossa narratiivissa emme juurikaan, sen juurisyiltään puhu. Mutta nekin ovat nähtävissä.

Viime viikolla poliisi kertoi toivottomasta tilanteesta huumeiden suhteen, tilastot kertovat kaunistelematta köyhyysrajan alapuolella elävien kansalaisten määrän lisääntymisestä, sosiaalisten ongelmien lisääntymisestä ja sote-menojen vaikeasti hallitsemattomasta kasvusta, jengirikollisuuden vaikutuksesta yhteiskunnissa. Nämä kaikki kuuluvat kuvaan, joka kertoo globaalista tulevaisuudestamme, takamaillakin.

Tämä mitalin toinen puoli on rumempi. Rumempi kuin se, jonka jo nyt uskomme rumaksi. Globaali, universaali organismi toimii näin. Se pyrkii tasapainoon siinä missä muutkin biologiset organismit. Torjumalla tasapainon horjuttajat, ihmiset. Raha tarvitsee ihmisen, maa-planeetta ei. Rahatalous korkeimmassa kaupungistumisen asteessaan on lähellä ihmislajin globaalia nälänhätää ja pan-demioita.

Ehkäpä niin on evoluution käsikirjoituksessa kirjoitettu; ihmisen aika on ohi ja muulle kestävämmälle elämänmuodolle annetaan ihmiseltä mahdollisuus. Emme olleetkaan niin eteviä kuin uskoimme.

Lähden talvimyrskyyn kävelylle.
Näen hapettumista, mätänemistä, biomassan kasvua, korjausvelkojen muuttumista saataviksi. Kuulen sateen ikiaikaisen rummutuksen. Keskitalvella.

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/bd288bbc-1521-47bc-b717-1693825ca547

PIDOT EIVÄT PARANE

Tänään, 8.4.2019, uutisoi Yle väen vähenevän ennakoituakin nopeammin kolmen voimakkaasti kasvavan kaupunkialueemme ulkopuolella. Ennestään tyhjältä maaseudulta. Yhdeksi tärkeimmäksi syyksi mainittiin jyrkkä syntyvyyden aleneminen. Se on kuitenkin seuraus, ei syy.

Uutisen tilastot ovat karua kertomaa. Muun muassa kotikuntani, Savitaipaleen väestö tulee vähenemään tässäkin blogissa aiemmin ennustamaani enemmän.

Tärkein syy takaperoiselle kehitykselle on kolmen suurimman puolueemme politiikka, joka on lähes täysin unohtanut maaseudun ja tehnyt päätöksiä, suoria ja välillisiä, jotka ovat nopeasti vieneet maaseudun ihmiselinvoimaa. Aluepolitiikka on historiaa. Toki se on jopa perustuslain vastaista kansalaisten yhdenvertaisuuden kannalta, mutta oikeasti kukaan ei välitä. Väite on oikeutettu ja tosi.

Erityisesti pistää silmään Keskustapuolueen roolin muuttuminen suhteessa maaseutuun. Kaikkien tärkeimpien tutkijoidemme mukaan viimeisimmän, J. Sipilän hallituksen toimet ovat maamme historian aikana eniten edesauttaneet maaseudun tyhjenemistä. Tuntuukin oudolta, että aina näihin päiviin asti maaseutuväestö on luottanut Maalaisliiton perilliseen, Keskustapuolueeseen. Ilmeisesti viikon päässä tulevilla eduskuntavaaleilla asiaan tulee ensimmäinen muutos. Keskusta kokee vaalitappion.

Keskustan "töitä":
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/09acdc4d-7bbc-45a1-b168-c6f3a28af434

Keskustalaiset Keskustapuolueesta:
http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/politiikka/artikkeli-1.405507

Vai onko kuitenkin niin, että hallituksissamme onkin oltu globaaliviisaita? Ihmisten lisääntymistä tulee rajoittaa planeetallisesti. Meilläkin. Tehdään se sitten niin, etteivät tyhmemmät edes huomaakaan. Onko näin ajateltu? Lapsettomiksi tietoisesti jääville tulee siinä tapauksessa maksaa "lapsettomuuslisä" ja lapsilisät lapsiperheiltä pois nykyistä vauhtia nopeammin. Vai onko lopulta kuitenkin kyseessä vain lestadiolaisuudeen käytännön jumalallinen ylistys kontrastin luomisella. Suurperheet vs. lapsettomat.

Kyse ei ole mistään näistä. Kyse on ihmisenä olemisen väärinymmärryksestä osana elonkehää. Silkasta tyhmyydestä.

Toinen keskeinen ja useita erillisiä kokonaisuuksia sisältävä syy on tulevaisuudettomuus. Erityisesti nuorten tulevaisuudettomuus. Tulevaisuudettomuus rajojemme sisällä ja ulkopuolella. Se vaikuttaa erityisesti syntyvyyteen. Näyttääkin siltä, että eri tekijöistä koostuva syntyvyyden alenema, erityisesti länsimaissa, on saavuttanut Suomen. Maapallon kokoinen tulevaisuudettomuus.

Kolmantena keskeisenä tekijänä väen vähenemiseen haja-asutusalueilla ovat kuntien omat toimet. Tai erityisesti niiden puute. Seisotaan megatrendien edessä kuin saunan takana tumput pystyssä. Ilman minkäänlaisia visioita tulevasta.

Esimerkiksi käy lukio. Kun se on paikkakunnalla, niin hyvä niin. Hyräillään ja kehrätään. Ei nähdä säilyttäviin tekoihin asti tilannetta kriittiseksi kuin vasta sitten, kun lukio loppuu ja nuorten perheiden elämisen mahdollistuminen paikkakunnalla loppuu. Silloin on tietenkin myöhäistä. Nuoret muuttavat lapsineen pois, eikä uusia, lapsiperheitä muuta. Kuka talon ostaisi, tai rakentaisi, jos poismuutto on välttämätön lasten lukioiän, tai muun toisenasteen opintojen kynnyksellä. Ja talon arvo alenee nopeasti alle rakennuskustannuksien, eikä kaupaksikaan saa.

Kunnissa ongelmaa tietenkin pyritään ratkomaan. Valitettavaa vain on, että tuumailu useinkin tehdään historiallisessa, keskustalaisuuden kahleiden kontekstissa vanhoilla toivotaantoivotaan-konsteilla sen sijaan, että nähtäisiin tämän hetken tarpeet, välttämättömyydet ja erityisesti mahdollisuudet.

Aivan lähitulevaisuuden megatrendi on elinympäristön puhtaus ja monimuotoisuus. Käsittämättömän suuri mahdollisuus "syrjäseuduille". Tämä on jo MOT, jos vaikka katselee hallitsemattomia turistivirtoja. Puhtaus on turistikohde. Niiden varaan ei voi, eikä saa laskea. Emme tarvitse kiinalaista, emmekä muutakaan massaturismia kuluttamaan resurssejamme ja ympäristöämme. Sisäisen muuton varaan kylläkin voimme laskea.

On valitettavaa, että monien kuntien lapsellisten mainosesitteiden valheellisissa korulauseissa puhutaan puhtaasta elinympäristöstä, vaikka ihmisiä ympäröivät metsät avohakataan ja vesistöjen annetaan saastua. Tämä on tietenkin lajinomaista, sokeaa idiotismia ja itsensä pettämistä.

Viimeisenä on tarpeen ottaa tarkasteluun kansainvaellusten vääjäämättömyys jatkossakin. Suurelle osalle nykyisestä, nopeasti kasvavasta 7,7 miljardin ihmisen populaatiosta maa-planeetta on tulossa elinkelvottomaksi ihmisen itsensä toimien vuoksi. Alueelliset tyhjiöt tulevat täyttymään. Suomessakin. Nähtäväksi jääkin, että näemmekö rajoillamme päivän, joilloin naisia ja lapsia lahdataan rajoillemme. Vai täyttävätkö vaeltajat korven.

SAVITAIPALEEN SEUTU VUONNA 2030

Pinkka paperia joutaa nyt muualle työpöydältä. Tilastollinen, sekä pystytieteellinen lopputulema  niistä on selvä ja yksinkertainen; Savitaipaleen nykyisen kunnan alueella asuu vuonna 2030 noin 2800 ihmistä, tai vähemmän.

Väestöllinen huoltosuhde, joka kertoo alueen sadan työikäisen määrän suhteen lapsiin ja eläkeläisiin, jatkaa muutostaan. Vanhusväestön määrä kasvaa.

Samanaikaisesti sotien jälkeiset suuret ikäluokat ovat tulossa maallisen vaelluksensa loppumetreille. Kuolleisuus näkyy suhteellisesti erityisesti reuna-alueilla tilastollisesti keskimääräistä enemmän.

Samanaikaisesti syntyvyys on laskenut historiallisen alhaiseksi, alle 1860-luvun nälkävuosien tason. Suomessa syntyy juuri nyt enää noin 50.000 tuhatta lasta vuodessa. Syrjäisiin maaseutukuntiin tapahtuva satunnainen muuttoliike ei riitä korvaamaan väestökatoa.

Väestöllinen huoltosuhde ei kerro juurikaan talouden eri asteista. Talouden alueellisesta volyymista ja elinvoiman määrästä kertoo taloudellinen huoltosuhde. Suhdeluku, joka osoittaa alueen sataa työllistä vastaavan määrän ei-työllisiä, on alueellisen, nykyisenkaltaisen elinvoiman tärkein indikaattori. Sekin on voimakkaassa muutoksessa. Joku sanoisi, että huonompaan suuntaan.

Kehitykselle ei ole yhtä syytä. Suuria kehityslinjoja on esitettävissä, Savitaipaleenkin kohdalla monia.

Yhteiskuntarakenteen muuttuminen urbanisoitumisen tärkeyden korostamisen myötä on yksi ja vallitseva. Se sisältää kymmeniä eri tekijöitä, joita yhdistää modernille elämänmuodolle välttämättömien ja tärkeiksi koettujen peruspalveluiden keskittyminen kasvukeskuksiin taloudellisen intressin tärkeyden korostuksen vuoksi.

Kiihtyvä sosiaali- ja terveyspalveluiden, koulutuspalveluiden, vapaa-ajan harrastusmahdollisuuksien, sekä erikoiskauppojen ja ravintolapalveluiden lähtö pienistä maaseutukunnista yksinkertaistaa muuttopäätöstä. Tai hankaloittaa maallemuuttopäätöstä.

Merkitseviä kerrannaisvaikutuksia on edellä mainitulle kehitykselle useita. Savitaipale on niistä erinomainen esimerkki. Kunnan väestö on vähentynyt yli 600:lla ihmisellä 13 vuodessa. Määrä on lähtötasoon nähden pienessä aikaikkunassa valtava.

Talouden rautaisten lakien maailmassa negatiivinen väestökehitys jo sinänsä ruokkii aluetta tyhjentävää kierrettä. Itseisarvossa negatiivinen väestökehitys on liikakansoituksen maailmassa outo, suotava trendi. Savitaipaleen kohdalla väestökato on alueellista, ei populaatioon kohdistuvaa, siksi lajin kannalta merkityksetöntä.

Väestökeskittymien tukemista perustellaan lisäksi mm. hiilipäästöjen vähenemisellä ja sitä kautta elämälle soveltuvien elinolosuhteiden hallinnalla. Uusin tutkimus tosin tätä väitettä osin on kumoamassa. Kaupungistuminen onkin saanut poliittisen leiman.

Entä seuraukset? Julkinen liikenne vähenee ja loppuu kannattamattomana ja alue muuttuu "saareksi", loput palvelut lopettavat yksi toisensa jälkeen kannattamattomina, takavuosien maalaiskoulujen lopettamispolitiikka, perusteltuna riittämättömällä väestöpohjalla suhteessa yhteisölle aiheutuviin kuluihin jatkuu samoin perusteluin kuin kyläkoulujen osalta. Ensimmäisenä tulee lopetukseen maaseutulukiot ja sentralisaatiopolitiikan mikropolitiikan muuttuessa maakunnalliseksi, viimeisessä vaiheessa keskuskoulutkin siirtyvät kokonaan maakuntakeskuksiin. Näin tulee tapahtumaan kolmen seuraavan vuosikymmenen aikana. Koulut ovat siellä missä ihmisetkin.

Tärkeä tekijä väestökehityksen ja alueellisen poismuuton osalta on yksittäisten ihmisten ja perheiden talous. Näköpiirissä ei ole edes keskimääräistä alueellista palkkapotin kasvua syrjäseuduilla ja koulunsa päättäville nuorille poismuutto on itsestäänselvyys. Tulevaisuudettomuus on kuin tiiliseinä pilkkopimeässä. Kaikki tietävät sen olevan edessä, vaikka eivät sitä näekään.

Perheitä rasittavat pakollisen auton, tai jopa kahden ylläpito, matkustuskulut työssäkäyntialueille ja omaisuuserien alenevat arvot, erityisesti kiinteistöjen osalta. Näiltä osin nähtävissä oleva tulevaisuus nähdään äärimmäisen synkkänä, mutta lähtöpäätöksentekoa helpottavana.

On selvää, että Savitaipale hallinnollisesti tulee kahden seuraavan vuosikymmenen aikana liittymään suurempaan maakunnalliseen kokonaisuuteen. 1800-luvulla Suomeen saatu alueellinen itsehallinto verotusoikeuksineen tulee silloin siirtymään historiaan. "Kunnallinen yhteisöllisyys" yli omien asioiden tulee katoamaan jo muutamassa sukupolvessa. Mitä tuon tien päässä odottaa, on suuri kysymysmerkki.

Savitaipale alueena ei vuosisatoihin katoa mihinkään. Maailman megatrendit ja mullistukset kansainvaelluksineen toki vaikuttavat Kuolimonkin ranta-alueiden kehitykseen. Kehityshän jatkuu joka tapauksessa johonkin suuntaan. Lähimmän vuosisadan todennäköisin visio kuitenkin on, että seutukunta menettää vakituisesti nykyisin alueella asuvan ihmispopulaationsa ja tilalle tulee muuta; ruohoa, kukkia, muurahaisia ja kanalintuja nyt ainakin.

Ällistyneenä ja huvittuneenakin olen seurannut, edellä kuvailemani perusteella, että Savitaipaleen ja monen muunkin maaseutupitäjän päätöksenteko perustuu täysin "TÄSSÄ JA NYT - MALLIIN". Haikaillaan ( yrityksiä ), toivotaan ja uskotaan. Hyväntahtoista itsehöynäytystä.

Totuuden puhujat eivät ole lojaaleja kotiseudulleen. Missään. Näin ajatellaan virheellisesti. Heidät joko nonselaarataan korvat ummistaen, tai hyväntahtoisesti kylähulluiksi leimaten, samalla antaen henkisen legimiteetin omille "rationaalisille" toimille. Tulevaisuuskeskustelua ei ole.

Näköalattomuus on todellista, ilmeisesti tiedon puuttesta johtuen. Karhuille tehdään palveluksia, tietämättä että niitä tehdään. Yhteisön kollektiivinen typeryys ei olekaan tarkoituksellista.

OLISIKO SIIS JO NYT JÄRKEVÄÄ ADAPTOITUA PÄÄTÖKSENTEOSSA SAVITAIPALEELLA JYRKÄSTI ALENEVAN VÄESTÖMÄÄRÄN TUOMIIN HAASTEISIIN, EIKÄ ELÄÄ HISTORIALLISEN UNELMAN HARHASSA?

Tilanne seutukunnan osalta ei kuitenkaan ole täysin lohduton.
Luonto tulee voimaan paremmin ihmisperäisen kuormituksen vähetessä. Se antaa toivoa järkevämmälle tulevaisuudelle.

IHMISET SOPEUTUVAT, SOPEUTUUKO KUNTA?

Postaukseni Facebookissa 23.3.2017 sai aikaan pöhinää. Siksi myös tänne.

-----------------------

HILJAISUUTTA  ja rauhaa vain reilun parin tunnin ajomatkan päässä pääkaupunkiseudulta. Upeeta! Savitaipaleen salaisuus ja ainoa vetovoimatekijä on hiljainen pysähtyneisyys. Etelä-Suomen suurin hiljaisuuden retriitti.          I ❤ Staipale.

KUOLIMO on unohdettu. Se meillä olisi ollut. Tulevaisuus on loistava niin kauan kunnes Kuolimon vesi alkaa käydä, haista ja loputkin ruutanat ottavat seljällään aurinkoa. Ja hei, kaiken saamme ilman poliittisia pullisteluita ja ponnisteluja ja ihan ilman itkuraivariäyrejä. Meneekö siihen 80 vai 200 vuotta on merkityksetöntä.

#kuntavaalit #kukapuhuuelinympäristöstä
#ekotekojaennenmuita

JA TODELLAKIN, Savitaipaleelle pääsee kulkija parista ilmansuunnasta, vielä toistaiseksi hetken pienen, kerran pari päivässä, muutenkin kuin jalkaisin, pyörällä, hevosella, yksityisautolla, tai valolla virtuaalisesti. Muu maailma on syrjässä. Savitaipale on etelä-karjalainen ihme. Poiketkaa ihmeessä!

Hiljentykäämme! Kylältä eilen rospuuton ja hiljaisuuden kuvia:
https://youtu.be/U3dWJo2Jl04