RAKENNEMUUTOS MAASEUDULLA KIIHTYY.

Nyt täytyy kysyä, varaudutaanko muuttuneeseen maailmantilanteeseen syrjäisemmissä, muuttotappiokunnissa mitenkään? Osataanko tehdä vaihtoehdoista skenarioita, onko ylipäätään osaamista muutokseen? Vai onko todennäköisin skenario se, että annetaan kaiken mennä omalla painollaan kuten ennenkin?

Pari vuotta sitten alkanut koronaviruspandemia on aiheuttanut globaaleja yhteiskunnallisia vaikutuksia ja ne näkyvät kansallisestikin kaikilla tasoilla, myös ihmisten arjessa. Pandemian näkyvimmät vaikutukset ovat näkyneet terveydenhuoltomme kuormituksessa, sekä erityisesti valtion, kuntien ja ihmisten talouksissa. Lisäksi päällä ovat julkisen sektorin matalapalkka-alojen lakonuhat. Myös nopeasti nouseva inflaatio aiheuttaa palkkoihin, eläkkeisiin ja etuuksiin valtavia paineita. Yhtälöön pitää vielä lisätä nouseva korkotaso.

Suomi lähti mukaan niin sanottuun Euroopan Unionin yhteiseen koronaelvytyspakettiin. Siinä EU ottaa ensimmäistä kertaa historiassaan velkaa, josta jäsenmaat vastaavat, maksaen sitä takaisin pitkälle tulevaisuuteen korotettuina jäsenmaksuina. Diili aiheutti keskustelua, sillä Suomen reilun 6 miljardin paketista saamme takaisin alle kaksi miljardia. Nyt parhaillaan, johtuen Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan, suunnitellaan uutta yhteisvastuullista eu-lainaa aseisiin ja jättimäisen pakolaisvirran kustannuksiin. Ensimmäisen yhteislainan sanottiin ehdottomasti olevan viimeinen, tuli mitä tuli. Itse jo tuolloin arvelin yhteisvastuullisen velanoton tuskin jäävän ainutkertaiseksi. Samanaikaisesti olemme tekemässä kallista sote-järjestelmämme muutosta ja olemme tilanneet 10 miljardilla uusia hävittäjiä, inflaatiotarkistuksineen. Kaikki velaksi.

Eilen kävin juomassa kahvit voittamani vedon vuoksi. Löin erään henkilön kanssa vetoa, tasan kaksi vuotta sitten, että maaliskuussa 2022 inflaatio euroalueella on yli 5 prosenttia ja polttoaine maksaa yli 2 euroa litralta. Surkea tilanne. Voitin vedon. Tänään, 11.3.2022 tätä kirjoittaessani, euroalueen inflaatio on 6 prosenttia ja on kiihtymässä. Liikennepolttoaineet maksavat reilusti yli 2 euroa litralta. 

Lännen, erityisesti Yhdysvaltojen ja Euroopan asetettua vahvoja taloudellisia pakotteita Venäjälle, sen aiheuttaman kansainvälisen oikeuden vastaisen hyökkäyksen vuoksi ja todennäköisten sotarikosten vuoksi, on täysin selvää, että Venäjän talous tulee taantumaan voimakkaasti. Lisäksi tähän mennessä on Yhdysvallat ja Britannia lopettaneet venäläisen raakaöljyn ostot. Pakotteilla on seuraukset, jotka erityisesti osuvat eurooppalaiseen talouteen Venäjän vastapakotteiden muodossa. Toistaiseksi Suomi saa jalostamolleen venäläistä raakaöljyä ja maakaasua putkea pitkin. Kysymys kuuluu; kuinka kauan. 
Mikäli energian toimitukset Eurooppaan ja Suomeen tyrehtyvät, joko Venäjän toimesta, tai ostajien boikotoinnin vuoksi, ovat vaikutukset dramaattiset. Tuolloin inflaatio nousee kaksinumeroiseksi, minkä se voi tehdä jo aiemmin ja muun muassa liikennepolttoaineet joutuvat säännöstelyn alaisiksi. 

Ylipäätään seurauksena on stagflaatio, tila, jossa hinnat nousevat huolimatta kysynnän alenemisesta ja samalla myös työttömyys lisääntyy. Erityisesti Suomelle uusi eurooppalainen talouskehitys on myrkkyä. Juuri nyt ekonomistit kehoittavat ainoana ratkaisuna ottamaan velkaa velan päälle, saman aikaisesti kun talous sakkaa.

Palataan ensimmäisen kappaleen teemaan, syrjäisten kuntien asemaan Euroopan myllerryksessä. Kun vastasin itse kysymykseeni varautumisesta, niin kuitenkin joitakin lähes varmasti toteutuvia ja toteutuneita uhkia tulisi huomioida. 

Polttoaineiden hintojen nopeasti lähestyessä 3 euroa litralta, alkavat pumppuhinnat vaikuttaa autoilun vähenemiseen myös työmatka-ajojen suhteen. Näin on jo tapahtumassa, siitä kertovat kuumenevat vuokra-asuntomarkkinat kaupungeissa, työssäkäyntialueilla. Lisäksi muutkin epävarmuustekijät lisääntyvät maaseudulla. Erityisesti maatalouden alasajo kiihtyy. Sellaisiin nopeisiin, vaikuttaviin tekoihin ei poliittisesti kyetä, että maatalous saatettaisiin mitenkään kannattavaksi, huolimatta poliitttisesta siunailusta, että omavaraisuus elitarviketuotannon osalta olisi turvattava. Yksinkertaisesti rahaa ei ole. Päinvastoin, kaikki lainattavissa oleva raha menee nyt pääosin aseistukseen, vaikka kokonaismaanpuolustuksen oleellisena osana olisi nähtävä riittävän elinvoimainen maatalous. Näin valitettavasti ei ole. Lisäksi juuri nyt, muun muassa, velkaantuneen maatalouden rahoituskanavat ovat rahalaitosten osalta tukossa. Vakuudet ovat jo tapissa. Lisäksi, vaikka velkarahaa joku vielä saisikin, alkaa lannotteiden saatavuus ja hinta, kalliin polttoaineen kanssa olla ylitsepääsemätön este maataloustuotannolle.

Tässä linkki E-Karjalaan.

https://yle.fi/uutiset/3-12350145?fbclid=IwAR2OBGWjh88Q4uF27lYsNTdoEglcfKjD9HVXz_2lOjrP6bI7HD-Ah_Lfws4

Rakennemuutos maaseudulla kiihtyy. Vain varakkaimmilla on jonkinlainen mahdollisuus jatkossa asua hetki vielä maaseudulla. On sitten eri asia haluavatko enää hekään. Jo yksin liikkumisen estävät kalliit polttoainekustannukset tekevät syrjäisistä maaseutukunnista reservaatteja, joihin tullaan korkeitaan tervehtimään hoitokodeissa makaavia vanhuksia. Sote-muutos tulee vääjäämättä poistamaan palveluita ja nopeasti vähenevien asukaslukujen myötä muutkin palvelut lopettavat kannattamattomina. Tähän, nykyisen kaltaisen maaseudun loppuliukuun, olisi nyt nopeasti kunnissakin varauduttava, eikä vain äimisteltävä tumput suorina, että kuinkas tässä näin kävikään.  Äkkimuutosta on pyrittävä pehmentämään.  Kun pikku kunnassa hälytyssireni oikeasti sen minuutin soi, on hyvä katsella toisiamme silmiin. Toki voi siirtyä talossa alakertaan, parhaassa tapauksessa maakellariin, tai sitten muuttaa paikkakunnalle, jossa on edes väestösuojia. Nyt yhä useampi tilastojenkin mukaan niin tekee. 

ETÄTYÖ

Työllisiä oli vuoden 2020 helmikuussa 2 524 000. Tästä joukosta karkeasti 1,5 miljoonaa suomalaista ei voi siirtyä etätöihin, oli korona tai ei.

Siis noin miljoonalla työllisellä olisi teoreettinen mahdollisuus etätyöhön. Vuonna 2017 yksi viidestä tästä miljoonasta teki etätöitä ainakin yhden päivän viikossa. Vuonna 2020 luku on noussut kahteen viidestä.

Eli, noin 100.000 suomalaista tekee etätöitä, yhden vuorokauden, tai enemmän viikossa. Kokoaikasta etätyötä tekee harvempi.

Tuosta joukosta, joka toki kasvaa, pitäisi löytää maallemuuttajat. Tehtävä on vaikea, sillä kaikesta huolimatta etätyön tekijöistä suurin osa on tyytyväisiä nykyiseen asuinpaikkaansa. On omahyväistä kissanhännän nostamista ajatella muuta.

Tehdään pieni harjoitus. Oletus: 25.000 suomalaista tekee juuri nyt kokoaikaista etätyötä. Heistä 20.000 on tyytyväisiä nykyiseen kotiinsa ja asuinpaikkaansa. He eivät edes kuvittele haluavansa muuttaa kodistaan. Ja sitten on jo osa, joka tekee jo nyt maaseudulla etätyötä. Tuossa naapurissa on yksi. Tehnyt jo 15 vuotta.

 Jäljelle jää noin 5000 potentiaalista etätyöläistä. Tästä joukosta 3000 muuttaa maaseudulle, kuitenkin lähinnä pääkaupunkiseudun ja isojen kaupunkien kehyskuntiin ja ympäristökuntiin halvempien asuntojen ja maaseutumaisen elinympäristön vuoksi. Muulle Suomelle se tekee noin 2000 etiäistä. Jyvitettynä tasan, se tekee noin 7 etätyöläistä per kunta. 

Ja tasan tarkaan ei jako mene kuntien kesken tasan. Lähipalvelut, liikenneyhteydet, lukio, veroäyrin suuruus, laadukkaat lähisote-palvelut ratkaisevat, mutta nykyisin lisäksi yhä enemmän kunnan ympäristöllinen tila.

Muistettava on myös ihmisen sosiaalinen viitekehys. Ihminen kaipaa luonnostaan konkreettista yhdessäoloa työyhteisössä. Ihminen on laumaeläin. Tästä johtuu, että etätyössä ollaan mielellään vain maksimissaan muutamia työpäiviä viikossa ja sitten myös satunnaisesti matkustelun yhteydessä.

Maaseudun pelastajaksi etätyöstä toistaiseksi ei vielä ole. Väärän hevosen veikkaaminen saattaa käydä kalliiksi. Ja on jo monessa kunnassa käynytkin muun muassa velkaisten valokuituhankkeiden myötä.

ENTÄPÄ JOS

Monien jännitteiden ja jakolinjojen maailmassa yksi jakolinja on Suomessakin kärjistymässä maaseudun kuntien näivettyessä. Maaseutu tyhjenee ihmisistä, kaupungit kasvavat. Pakon sanelemaa, vai ei? Pannaanko hanttiin, vai ei?

Maaseutu tyhjenee myös monista muista lajeista. Kimalaiset, mehiläiset ja monet lintulajit ovat katoamassa. Ne eivät ole muuttaneet kaupunkiin. Pakon sanelemaa, vai ei?

Se, että maaseutu tyhjenee Suomessa elämästä on vääjäämätöntä, sanotaan. Sanotaan, että globalismin hengen leijuessa yli maailman, sydänmaat kaikkialla tyhjenevät ja mekään Suomessa emme ole tyhjenemisen imun pyörteen ulkopuolella. Ettemme ole poikkeus.

Maaseudun asuttuna pitäminen rakenteeltaan sellaisena, että se mahdollistaisi nykyisenkaltaisen aikamme elämän kaupunkien ulkopuolella, tulisi niin kalliiksi, että valtioiden budjeteissa ei maaseutujen asuttuna pitämiseen löytyisi lähellekään riittäviä varoja. Näin asia perustellaan. Rahalla. Siitäkin huolimatta, että varoja maailmassa on enemmän kuin milloinkaan.

Raha allokoidaan ja myös toimitetaan muualle, pääosin varallisuuksia kerryttäviin hankkeisiin. Kuten vaikkapa aseteollisuuteen ja tiedon hallintaan. Aseteollisuus on nousemassa maailman ylivoimaisesti tärkeimmäksi teollisuuden tuotantohaaraksi. Suomikin on mukana asiakkaana ja sitä kautta rahoittajana.

Tiedonhallintaan kykenevät, globaalilla kentällä toimivat yritykset ovat lyhyessä ajassa ohittaneet perinteisen yrityksen olemassaolon reunaehdot. Niistä on tullut valtioitakin voimakkaampia toimijoita, eikä korporatiivisen, yritysjohtoisen maailman kehitys ole päättynyt. Itse asiassa kehitys on ensimmäisessä kvarttaalissaan.

Kysymys maaseudun elämän asteesta ja määrästä onkin siis kysymys rahan systeemisestä vaikutuksesta. Kysymys on pohjimmiltaan yhdestä, globaalista, rahaan ja jatkuvaan kasvuun perustuvan maailmantalouden ilmenemästä kasvuperusteisessa rahataloudessa. Puhutaan Rahan vallasta. Ymmärtämättä mitä se tarkoittaa ja mitä se tarkoittaa sydänmailla. Ymmärtämättä, että kaiken olevaisen, materiaalisen, immateriaalisen ja elollisen mittaaminen rahassa tyhjentää maaseudun gigantisiin, helposti hallittaviin ja tuholle alttiisiin keskitysleireihin, kaupunkeihin. Ihmisen evoluution uuteen must-asteeseen.

Globaaliin talousjärjestelmään on sisäänrakennettu ansainta- ja keskittymisen mekaniikka. Varallisuudet keskittyvät, ihmiset keskittyvät.

Niin kauan, kun maa-planeetalla vallitsee rahaan perustuva, keskittävä, elämää ylläpitävä järjestelmä, yksilön kohdalla kehdosta hautaan, terveydestä kuolemaan, kulttuurista avaruusteknologiaan, on seuraukset hyväksyttävä. Aivan ominamme, itse rakennettuina.

Kyseessä on lajimme olemassaolonsa käytännön surullinen narratiivi, toteutuksen valinta. Valinta juuri nyt. Ihminen, lajille ominaisesti, seuraa varallisuuskeskittymien ulkoista illuusiota, kaupunkien näennäistä helpoutta toteuttaa ihmisen elämää, lisääntyä. Viimeisessä vaiheessa maaseutu, takamaat, luovuttavat puunsa, hiekkansa, vetensä ja malmionsa kaupungeille.

Entäpä, entäpä jos antaisimme vääjäämättömänä pitämämme kehityksen tapahtua? Pidikkeettä. Jopa urbanisoitumisen monet vastustajat pitävät kehitystä todellisena, vastustamattomana. Se tapahtuu. Tässä ja nyt. Miksi siis emme pyrkisi hallitsemaan ja edesauttamaan kehitystä? Sen molemmissa päissä. Kaupungeissa ja maaseuduilla. Vähentäisimme lajimme lopun tuskaa.
Vai vähentäisimmekö?

Olen jo kahdeksan vuotta sitten kirjoittanut, oman asuinkuntani suhteen, aktiivisesta sopeutumisesta aleneviin resursseihin sen sijaan, että jatkamme kuin että mitään isompaa ei olisi tapahtumassa. Jatkamme kasvulle perustuvan hyvinvoinnin lisäämisen globaalissa kontekstissa, kuitenkin toimien vähenevän kasvun, alenevien lukujen kunnassa. Tämä on ristiriitainen, kivulias toimintamalli.

Pyrimme rutiininomaisesti toimimaan viime sotiemme jälkeisen ajan keinovalikoimalla, uskomalla ja toivomalla tulevaisuuteen, lähihistorian hyvien toteutumien valossa, ymmärtämättä syvällisemmin mitä on tapahtunut, mutta ennen kaikkea mitä tulee jo lähitulevaisuudessa nopeutuvassa syklissä tapahtumaan.

Jos kiertää markkinavoimien tyhjäksi kuluttamia alueita Ranskassa, Belgiassa, keskellä vaurainta Eurooppaa, tai Yhdysvaltain lohduttomia takamaita, Appalakkien ennen niin vauraissa pikkukaupungeissa, keskilännen tyhjäksi imettyä maatalousaluetta ilman pölyttäjähyönteisiä, Michiganin kyliä, ihmetellen talojen lautavuorattuja ikkunoita, ajellen niiden monttuisia teitä, näkee kirkkaasti Rahaan perustuvan, notkean imutalouden kehitysasteen näillä seuduilla, mutta näkee myös oman lähitulevaisuuden koti-Suomessa.

Siinä tulevaisuudessa puhumme nyt talojen purkupalkkioista, monenlaisesta yhä kasvavasta korjausvelasta, alenevasta syntyvyydestä, köyhien kuntien rutsasta köyhien naapureidensa kanssa, sairastuvuuden lisääntyvistä kustannuksista, kansallisomaisuuden korvaamisesta mikropalkoilla ja pätkätöillä kaupungeissa, tulevaisuuden eläkkeettömistä eläkeläisistä. Ongelmista tuossa narratiivissa emme juurikaan, sen juurisyiltään puhu. Mutta nekin ovat nähtävissä.

Viime viikolla poliisi kertoi toivottomasta tilanteesta huumeiden suhteen, tilastot kertovat kaunistelematta köyhyysrajan alapuolella elävien kansalaisten määrän lisääntymisestä, sosiaalisten ongelmien lisääntymisestä ja sote-menojen vaikeasti hallitsemattomasta kasvusta, jengirikollisuuden vaikutuksesta yhteiskunnissa. Nämä kaikki kuuluvat kuvaan, joka kertoo globaalista tulevaisuudestamme, takamaillakin.

Tämä mitalin toinen puoli on rumempi. Rumempi kuin se, jonka jo nyt uskomme rumaksi. Globaali, universaali organismi toimii näin. Se pyrkii tasapainoon siinä missä muutkin biologiset organismit. Torjumalla tasapainon horjuttajat, ihmiset. Raha tarvitsee ihmisen, maa-planeetta ei. Rahatalous korkeimmassa kaupungistumisen asteessaan on lähellä ihmislajin globaalia nälänhätää ja pan-demioita.

Ehkäpä niin on evoluution käsikirjoituksessa kirjoitettu; ihmisen aika on ohi ja muulle kestävämmälle elämänmuodolle annetaan ihmiseltä mahdollisuus. Emme olleetkaan niin eteviä kuin uskoimme.

Lähden talvimyrskyyn kävelylle.
Näen hapettumista, mätänemistä, biomassan kasvua, korjausvelkojen muuttumista saataviksi. Kuulen sateen ikiaikaisen rummutuksen. Keskitalvella.

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/bd288bbc-1521-47bc-b717-1693825ca547

PIDOT EIVÄT PARANE

Tänään, 8.4.2019, uutisoi Yle väen vähenevän ennakoituakin nopeammin kolmen voimakkaasti kasvavan kaupunkialueemme ulkopuolella. Ennestään tyhjältä maaseudulta. Yhdeksi tärkeimmäksi syyksi mainittiin jyrkkä syntyvyyden aleneminen. Se on kuitenkin seuraus, ei syy.

Uutisen tilastot ovat karua kertomaa. Muun muassa kotikuntani, Savitaipaleen väestö tulee vähenemään tässäkin blogissa aiemmin ennustamaani enemmän.

Tärkein syy takaperoiselle kehitykselle on kolmen suurimman puolueemme politiikka, joka on lähes täysin unohtanut maaseudun ja tehnyt päätöksiä, suoria ja välillisiä, jotka ovat nopeasti vieneet maaseudun ihmiselinvoimaa. Aluepolitiikka on historiaa. Toki se on jopa perustuslain vastaista kansalaisten yhdenvertaisuuden kannalta, mutta oikeasti kukaan ei välitä. Väite on oikeutettu ja tosi.

Erityisesti pistää silmään Keskustapuolueen roolin muuttuminen suhteessa maaseutuun. Kaikkien tärkeimpien tutkijoidemme mukaan viimeisimmän, J. Sipilän hallituksen toimet ovat maamme historian aikana eniten edesauttaneet maaseudun tyhjenemistä. Tuntuukin oudolta, että aina näihin päiviin asti maaseutuväestö on luottanut Maalaisliiton perilliseen, Keskustapuolueeseen. Ilmeisesti viikon päässä tulevilla eduskuntavaaleilla asiaan tulee ensimmäinen muutos. Keskusta kokee vaalitappion.

Keskustan "töitä":
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/09acdc4d-7bbc-45a1-b168-c6f3a28af434

Keskustalaiset Keskustapuolueesta:
http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/politiikka/artikkeli-1.405507

Vai onko kuitenkin niin, että hallituksissamme onkin oltu globaaliviisaita? Ihmisten lisääntymistä tulee rajoittaa planeetallisesti. Meilläkin. Tehdään se sitten niin, etteivät tyhmemmät edes huomaakaan. Onko näin ajateltu? Lapsettomiksi tietoisesti jääville tulee siinä tapauksessa maksaa "lapsettomuuslisä" ja lapsilisät lapsiperheiltä pois nykyistä vauhtia nopeammin. Vai onko lopulta kuitenkin kyseessä vain lestadiolaisuudeen käytännön jumalallinen ylistys kontrastin luomisella. Suurperheet vs. lapsettomat.

Kyse ei ole mistään näistä. Kyse on ihmisenä olemisen väärinymmärryksestä osana elonkehää. Silkasta tyhmyydestä.

Toinen keskeinen ja useita erillisiä kokonaisuuksia sisältävä syy on tulevaisuudettomuus. Erityisesti nuorten tulevaisuudettomuus. Tulevaisuudettomuus rajojemme sisällä ja ulkopuolella. Se vaikuttaa erityisesti syntyvyyteen. Näyttääkin siltä, että eri tekijöistä koostuva syntyvyyden alenema, erityisesti länsimaissa, on saavuttanut Suomen. Maapallon kokoinen tulevaisuudettomuus.

Kolmantena keskeisenä tekijänä väen vähenemiseen haja-asutusalueilla ovat kuntien omat toimet. Tai erityisesti niiden puute. Seisotaan megatrendien edessä kuin saunan takana tumput pystyssä. Ilman minkäänlaisia visioita tulevasta.

Esimerkiksi käy lukio. Kun se on paikkakunnalla, niin hyvä niin. Hyräillään ja kehrätään. Ei nähdä säilyttäviin tekoihin asti tilannetta kriittiseksi kuin vasta sitten, kun lukio loppuu ja nuorten perheiden elämisen mahdollistuminen paikkakunnalla loppuu. Silloin on tietenkin myöhäistä. Nuoret muuttavat lapsineen pois, eikä uusia, lapsiperheitä muuta. Kuka talon ostaisi, tai rakentaisi, jos poismuutto on välttämätön lasten lukioiän, tai muun toisenasteen opintojen kynnyksellä. Ja talon arvo alenee nopeasti alle rakennuskustannuksien, eikä kaupaksikaan saa.

Kunnissa ongelmaa tietenkin pyritään ratkomaan. Valitettavaa vain on, että tuumailu useinkin tehdään historiallisessa, keskustalaisuuden kahleiden kontekstissa vanhoilla toivotaantoivotaan-konsteilla sen sijaan, että nähtäisiin tämän hetken tarpeet, välttämättömyydet ja erityisesti mahdollisuudet.

Aivan lähitulevaisuuden megatrendi on elinympäristön puhtaus ja monimuotoisuus. Käsittämättömän suuri mahdollisuus "syrjäseuduille". Tämä on jo MOT, jos vaikka katselee hallitsemattomia turistivirtoja. Puhtaus on turistikohde. Niiden varaan ei voi, eikä saa laskea. Emme tarvitse kiinalaista, emmekä muutakaan massaturismia kuluttamaan resurssejamme ja ympäristöämme. Sisäisen muuton varaan kylläkin voimme laskea.

On valitettavaa, että monien kuntien lapsellisten mainosesitteiden valheellisissa korulauseissa puhutaan puhtaasta elinympäristöstä, vaikka ihmisiä ympäröivät metsät avohakataan ja vesistöjen annetaan saastua. Tämä on tietenkin lajinomaista, sokeaa idiotismia ja itsensä pettämistä.

Viimeisenä on tarpeen ottaa tarkasteluun kansainvaellusten vääjäämättömyys jatkossakin. Suurelle osalle nykyisestä, nopeasti kasvavasta 7,7 miljardin ihmisen populaatiosta maa-planeetta on tulossa elinkelvottomaksi ihmisen itsensä toimien vuoksi. Alueelliset tyhjiöt tulevat täyttymään. Suomessakin. Nähtäväksi jääkin, että näemmekö rajoillamme päivän, joilloin naisia ja lapsia lahdataan rajoillemme. Vai täyttävätkö vaeltajat korven.

VÄHÄVÄKINEN VÄKI VÄHENEE, STRATEGIAN MUKAISESTI, SYDÄMELLÄ, SOVUSSA, SISULLA.

Viidentoista vuoden jälkiviisaudella, sen ajan olen katsellut tarkemmin maaseudun tyhjenemistä, voin kirjoittaa, että aluepolitiikan tappaminen on ollut suurin väestöllinen ohjauskeino. Miten olemme vastanneet maaseudulla valtiovallalle? Savitaipaleella?

Savitaipale on hyvä esimerkki Etelä-Suomessa. Lähellä, mutta kaukana. Ei kuitenkaan tutkimukselle mikään laboratorio. Muuttujia ei ole muuteltu. Rohkeus ja innovatiivisuus ovat puuttuneet. Vaihtoehtoja ei ole voitu tarkastella. Rohkea dynaamisuus on joutunut keskustalaisuuden enemmistövallan kitaan. Tai oikeastaan uudistumista ei ole ollutkaan. Ei Keskustalla, eikä ilman. Verenperinnön keskustalaisuutta en syytä, mutta alkiolaisuuttakaan en löydä. Poliittiselle perinnölle ei ole perintöveroa. Sen me maksamme kaikki.

Meno on ollut kohtalonomaista näivettymistä. Fatalismin aamunkajon pienet säteet peittyvät ja ovat peittyneet tulevaisuuden näkymättömyyteen.

Olkkolan Hovi ( nyt Olkkolan Kartano ). Moni tietää, harva käy. Joku kävisi, ainakin kerran, jos olisi ajoittain auki. Kunta omistaa ja pissii nilkoilleen.

Nyt taas uudelleen, kerran kymmeneen vuoteen, pohditaan tehdäänkö varakkaiden jahdeille järjetön kumikanava Saimaalta Kuolimolle kirkonkylän miljoonasatamaan? Pääsevät sitten satunnaiset veneilijät tuomaan elinvoimaa kuntaan ostamalla kopan savitaipalemerkitsemätöntä olutta ja syömällä lounaan kylän keskustan ainoassa ravintolassa.  Savitaipalelaista synenergiaa?

Ja tehdäänkö savitaipalelainen tuotemerkki savitaipalelaisille tuotteille? Mille tuotteille? Kirpparin villasukille? Luonnonsuojelualueelta kaadetuille puille? Vai viimeisille savitaipalelaisille?

Rainaa:
https://youtu.be/U3dWJo2Jl04

Minä väitän, että moinen 70-luvun ajattelu vie elinvoimaa. Entisistäkin vähistä. Eivät ihmiset ole tyhmiä tässä Etelä-Karjalan kalleimman veroäyrin kunnassa. Näkevät miten seurakuntalaiset hakkaavat keskustaajamaa ympäröivät metsät. Jopa tärkeimmällä virkistys- ja retkeilyalueella, joka on joskus merkitty luonnonsuojelualueeksi. Hakkaavat kunnankin suostumuksella. Näkevät suunnitelmat, edelleen saastuvalla Kuolimolla venemetelin lisäämisestä. Näkevät itse itseään ruokkivan kierteen.

Ei Savitaipale ole parempi kunta kuin naapurikunnatkaan. Etenkin, kun elinvoimaisuuden keskeinen tekijä, luonto on menossa itse altaan. Tosin sitä ei ole edes juhlapuheissa elinvoimatekijäksi ymmärretty. Nuorille potentiaalisille muuttajille puhdas, mahdollisimman alkuperäinen luonto olisi keskeinen vetovoimatekijä. Tätä ei ole ymmärretty.

Ne näkevät jotka kuntaan pääsevät. Julkinen liikenne alkaa olla lopussa. Kunnassa asumiseen tarvitaan auto, tai kaksi. Monelle kallis valokaapeli ei fyysisiä liikenneyhteyksiä korvaa. Työllisten lisäksi sote tulee siirtämään vanhusväestönkin muun suvun myötä kasvukeskuksiin. Kuten pääosan päätöksenteostakin. Siitä kuuluisasta kunnallisesta itsehallinnosta. Maatalouden loppuminen kannattamattomana vie perinteisen agraarikantaväestönkin muualle. Sitten kun metsät on hakattu.

Mutta yhtä kaikki, juuret joitakin varakkaampia kunnassa toistaiseksi pitää. Syrjäisessä, kalliissa kunnassa asuminen vaatii varallisuutta. Mutta juuretkin katoavat kuin puupelloilla, joilla ne revitään irti maastaan ja poltetaan. Ihmiset juurineen pääsevät muuttamaan vielä. Onneksi.

Väki edelleen kunnasta katoaa. Kiihtyvästi. Kunta pyrkii lisäämään elinvoimaa, estämään poismuuttoa ja jopa mahdollisesti lisäämään joidenkin ihmisten muuttoa kuntaan. Tietenkin. Keinot ovat vain hartaita toivomuksia. Toivotaan että kuntaan tulisi yrityksiä ja jotain. On toivottu jo vuosikymmeniä. Toivottu varakkaita veronmaksajia peruskorjaamattomiin, rappeutuviin kunnan vuokra-asuntoihin yli 10 euron per neliö vuokrilla? Kuvitteellisiin isoihin yrityksiin? Omia taloja syrjäiselle maaseudulle ei voi rakentaa. Se olisi monelle taloudellinen itsemurha. Eikä niitä leivän antavia työpaikkojakaan ole syntynyt, jotka sitä omaa kotia edellyttäisivät.

Mitä lähihistoriassa olisi pitänyt tehdä toisin? Ei varsinaisesti mitään, mutta olisi pitänyt tehdä edes jotain. Ottaa vaikkapa kunnalle kunnianhimoinen teema, vaikkapa tyyliin "Etelä-Suomen puhtain kunta", tai jotain muuta isoa ja osoittaa päätöksenteon kautta teema todeksi. Jotkut kunnat ovat niin menestyksellä tehneet. Tai olisi edes tunnustettu tosiasiat ja lähdetty sopeutumaan näivettymiseen. Iso portti uudelleensyntyneen liikenneaseman lähellä kunnan uudestisyntymiseen ei riitä. Ihmiset äänestävät jaloillaan. Kuolimo kiittää!

https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/263294-suomi-pakkautuu-etelaan-helsingissa-pian-700-000-asukasta-vakiluku-kasvaa-erityisesti

Savitaipaleen kunnan strategia:
Savitaipaleen Salaisuus
Sydämellä-Sovussa-Sisulla

Tämähän ei ole mikään strategia ja se pääsi jopa valtakunnallisiin päivälehtiin, kalliina kuoleman pusuna höynäytetylle kunnalle Kissconsulting Oy:n antamana.

Oikeaksi strategiaksi olisi sopinut, vaikkapa yksi lause: Savitaipale pyrkii profiloitumaan ympäristöllisesti eturivin edistykselliseksi kunnaksi ja siten jatkamaan olemassaoloaan itsenäisenä, elinvoimaisena kuntana seuraavan vuosisadan ajan.