Suomalaisille tunteisiin vetoava Viipuri kehittyy voimakkaasti. Vanhan kaupungin entistämiseen on jostain löytynyt varoja. Se näkyy vanhan keskustan suomalaisperäisten rakennusten kunnostamisina, se näkyy varsinkin turisteille suunnatun toimeliaisuuden lisääntymisenä, sekä varsinkin ennen niin onnettoman katuverkon korjaamisena aivan eri tasolle kuin mihin olimme päivämatkoillamme tottuneet. Kivijalkoihin on syntynyt suhteellisen laadukkaita ravintoloita terasseineen, sekä pikku putiikkeja. Uusia hotelleja on rakennettu, kuten hotelli Victoria aivan kauppatorin kulmalla. Monet viipurilaiset tuttavani toisistaan tietämättä ovat kertoneet, että Tallinnan vanhasta kaupungista pyritään ottamaan oppia soveltuvin osin. En epäile. Ruplan heikentynyt kurssi osaltaan pitää venäläiset nyt enemmän kotonaan ja laadukkaampia palveluita halutaan kotikulmilla. Siis myös kehitystä omaan käyttöön. Kaikkea ei lasketa turistien varaan. Viipurin vanhan keskustan entisöinti onkin vasta toisena tärkeysjärjestyksessä.
Viipurin kasvun painopiste on siirtynyt Punaisenlähteentorin alueelta edeten pitkälle Pietarin valtatien suuntaisesti itään. Alueelle rakennetaan koko ajan ja jo nyt valmiina on lukuisia ostoskeskuksia, rautakauppoja ja autoliikkeitä. Kansainväliset ketjut tekevät tuloaan. Lidl oli realistisissa toiveissa aina Ukrainan selkkaukseen asti paikkaa myöden, mutta nyt isot valmentajat huusivat aikalisän.
Ehkä tärkein muutos on kuitenkin tapahtunut viipurilaisissa ihmisissä. He ovat avoimempia, ystävällisiä, eurooppalaisempia ja hymyilevät. Lähes viikottaisilla matkoillani itärajan yli olen saanut lukuisia venäläisiä tuttavia.
Toinen, kolmesta merkittävästä huomiosta, on päätiestön hyvä kunto. Paikka paikoin se jo lähestyy suomalaista huononevaa tiestön kuntoa ja jopa paikoittain ylittää sen. Kaikkialla Kannaksella näkee myös massiivisia tienrakennustyömaita ja isoja siltatyömaita. Kaksi kertaa matkalla tuli vastaan isoja sähköradan rakennustyömaita. Pienemmät, mutta merkitykselliset tiet eivät vielä ole nähneet ruplia. Tuntuu oudolta, että tiekarhulla ei haluta ajella terä alhaalla. Ehkäpä "perien" rauha halutaan säilyttää ja toimitaan harkitusti. Ken tietää.
Kolmas ja ehkä hämmästyttävin huomio oli uusien rakennusten rakentaminen ja vanhojen korjaaminen. Ei sellaista syrjäkylää löydykään, mihin ei rakennettaisi, tai olisi muutaman viime vuoden aikana rakennettu. Ennen niin väritöntä rakennuskantaa täplittää nyt hillityt eurooppalaistyyppiset värit. Venäläiset ovat löytäneet maalit. Toki vanhaa romahduspisteessä olevaa rakennuskantaa löytyy runsaasti. Mutta kuitenkin.
Venäläinen on venäläinen, suomalainen on suomalainen. Venäläinen poliittinen järjestelmä on venäläinen ja kansa isänmaallisuudessaan siitä pitää. Ainakin toistaiseksi. Venäjä on libertalistisiin, äärikapitalistisiin, tsaristisiin oppeihin perustuva talousjärjestelmä, joka sallii korruption, yksilön heitteillejätön yksin ja sitä kautta puhtaan Villin Lännen meiningin. Tämä onnistuu ilman kansalaisyhteiskuntaa niin kauan, kun keskiluokka kasvaa ja talouskasvua voidaan pitää yllä. Kyse on rahan ja tyytyväisyyden suhteesta.
Länsimaalaisten arvojen mukainen hyvinvoinnin lisääntyminen näkyy Karjalan Kannaksella. Pääosin se johtuu valtavan Pietarin talousalueen vaikutuksesta. Suurin osa uudisrakentamisesta onkin pietarilaisten massiivista kesäasutusinvaasiota. Muutakin rakennetaan ja on rakennettu. Pääteistön varrelle on muun muassa noussut kattava ja moderni huoltoasemaverkosto. Ja jostain syystä noin 20.000 asukkaan Käkisalmi näyttää siistiytyneen ja vaurastuneen. Minulle on kerrottu siihen olevan syynä joidenkin yksittäisten kaupunkilaisten panostukset ja ponnistelut. Niin tai näin, kuitenkin Kannaksella monet neuvostoaikaiset kylät, kuten Sakkola, ovat tyhjentymässä nuorison muuttaessa kasvukeskuksiin. Neuvostoaikaiset kerrostalot ovat tyhjenemässä. Tuttua meiltäkin.
Kerrostalo Sakkolasta, aivan entisen suomalaisen kirkon vierestä.
Kuvaus oli siis keskiseltä Kannakselta. Pietarin imu ja tuuppaus loppuu suuressa määrin Laatokan Suomen puoleisen pää paikkeilla. Osapuilleen siinä Hiitolan tasalla. Ihmisten mukaan Karjalan tasavalta Laatokan pohjoispuoleisilla alueillaan on jäänyt ilman federaation rakennemuutostukea ja tasavallan on pärjättävä omillaan. Kannas kuuluu Pietarin lääniin, oblastiin. Uusi "elintasoraja" on syntymässä. Venäjän alueellinen eriarvoisuus onkin aivan käsittämätöntä.
7.6.2014
Arto Bäcklund
P.S. YouTubesta ( haku: arto bäcklund ) löytyy muutama klippi, mm. veneilystä Konevitsaan.
Viipurin kasvun painopiste on siirtynyt Punaisenlähteentorin alueelta edeten pitkälle Pietarin valtatien suuntaisesti itään. Alueelle rakennetaan koko ajan ja jo nyt valmiina on lukuisia ostoskeskuksia, rautakauppoja ja autoliikkeitä. Kansainväliset ketjut tekevät tuloaan. Lidl oli realistisissa toiveissa aina Ukrainan selkkaukseen asti paikkaa myöden, mutta nyt isot valmentajat huusivat aikalisän.
Ehkä tärkein muutos on kuitenkin tapahtunut viipurilaisissa ihmisissä. He ovat avoimempia, ystävällisiä, eurooppalaisempia ja hymyilevät. Lähes viikottaisilla matkoillani itärajan yli olen saanut lukuisia venäläisiä tuttavia.
Toinen, kolmesta merkittävästä huomiosta, on päätiestön hyvä kunto. Paikka paikoin se jo lähestyy suomalaista huononevaa tiestön kuntoa ja jopa paikoittain ylittää sen. Kaikkialla Kannaksella näkee myös massiivisia tienrakennustyömaita ja isoja siltatyömaita. Kaksi kertaa matkalla tuli vastaan isoja sähköradan rakennustyömaita. Pienemmät, mutta merkitykselliset tiet eivät vielä ole nähneet ruplia. Tuntuu oudolta, että tiekarhulla ei haluta ajella terä alhaalla. Ehkäpä "perien" rauha halutaan säilyttää ja toimitaan harkitusti. Ken tietää.
Kolmas ja ehkä hämmästyttävin huomio oli uusien rakennusten rakentaminen ja vanhojen korjaaminen. Ei sellaista syrjäkylää löydykään, mihin ei rakennettaisi, tai olisi muutaman viime vuoden aikana rakennettu. Ennen niin väritöntä rakennuskantaa täplittää nyt hillityt eurooppalaistyyppiset värit. Venäläiset ovat löytäneet maalit. Toki vanhaa romahduspisteessä olevaa rakennuskantaa löytyy runsaasti. Mutta kuitenkin.
Venäläinen on venäläinen, suomalainen on suomalainen. Venäläinen poliittinen järjestelmä on venäläinen ja kansa isänmaallisuudessaan siitä pitää. Ainakin toistaiseksi. Venäjä on libertalistisiin, äärikapitalistisiin, tsaristisiin oppeihin perustuva talousjärjestelmä, joka sallii korruption, yksilön heitteillejätön yksin ja sitä kautta puhtaan Villin Lännen meiningin. Tämä onnistuu ilman kansalaisyhteiskuntaa niin kauan, kun keskiluokka kasvaa ja talouskasvua voidaan pitää yllä. Kyse on rahan ja tyytyväisyyden suhteesta.
Länsimaalaisten arvojen mukainen hyvinvoinnin lisääntyminen näkyy Karjalan Kannaksella. Pääosin se johtuu valtavan Pietarin talousalueen vaikutuksesta. Suurin osa uudisrakentamisesta onkin pietarilaisten massiivista kesäasutusinvaasiota. Muutakin rakennetaan ja on rakennettu. Pääteistön varrelle on muun muassa noussut kattava ja moderni huoltoasemaverkosto. Ja jostain syystä noin 20.000 asukkaan Käkisalmi näyttää siistiytyneen ja vaurastuneen. Minulle on kerrottu siihen olevan syynä joidenkin yksittäisten kaupunkilaisten panostukset ja ponnistelut. Niin tai näin, kuitenkin Kannaksella monet neuvostoaikaiset kylät, kuten Sakkola, ovat tyhjentymässä nuorison muuttaessa kasvukeskuksiin. Neuvostoaikaiset kerrostalot ovat tyhjenemässä. Tuttua meiltäkin.
Kerrostalo Sakkolasta, aivan entisen suomalaisen kirkon vierestä.
Kuvaus oli siis keskiseltä Kannakselta. Pietarin imu ja tuuppaus loppuu suuressa määrin Laatokan Suomen puoleisen pää paikkeilla. Osapuilleen siinä Hiitolan tasalla. Ihmisten mukaan Karjalan tasavalta Laatokan pohjoispuoleisilla alueillaan on jäänyt ilman federaation rakennemuutostukea ja tasavallan on pärjättävä omillaan. Kannas kuuluu Pietarin lääniin, oblastiin. Uusi "elintasoraja" on syntymässä. Venäjän alueellinen eriarvoisuus onkin aivan käsittämätöntä.
7.6.2014
Arto Bäcklund
P.S. YouTubesta ( haku: arto bäcklund ) löytyy muutama klippi, mm. veneilystä Konevitsaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti