tiistai 24. kesäkuuta 2014

MONARKIA RASKAANA

Nyt kun Monacon ruhtinatar Charlene on esitellyt vauvavatsansa, mietin onko kaikki kuitenkaan sitä miltä näyttää.

Perillinen on tulossa, mutta ruhtinaskunnassa kiertävien huhujen mukaan ruhtinas Albert ei olisi päässyt puikkaamaan vaimoaan. Tässä nykypäivänä sinänsä ei ole mitään kummallista. Puhdasta panettelua väite silti on. Toki oudoksi asian tekee se, että pariskunta paikallisen pursiseuran juhlissa oli mitä suurinta yhteistä hymyä. Yhteisiä hymykuvia kun ei ole. Isoa outoa on sekin, että asiasta ylipäätään uutisoidaan, ja että minäkin kirjoitan. Kyseenalaistan kasinon liepeillä pyörivät ilkeämieliset huhut ja saan syyn kirjoittaa.



Erään eteläranskalaisen pariskunnan vauvamaha siis ylitti eurooppalaisen uutiskynnyksen. Se on yllättävää ja erikoiseksi asian tekee tämän pariskunnan merkitys maapallon elonkehälle. Sitä ei juurikaan ole, lukuunottamatta ruhtinasparin henkilökohtaista hiilijalanjälkeä, joka heillä on ilmeisen suuri. Ruhtinas Albert ei ole ottanut minkäänlaista roolia ruhtinaskuntansa ulkopuolella. Riittoisen asemansa vuoksi olisi voinut tyrkyttäytyä vaikkapa sovittelijaksi Keski-Afrikan tasavallan sisällissotaan. Siellähän meillä suomalaisilla on Pääesikunnan sivukonttori. Ruhtinas olisi mitä todennäköisimmin tullut toimeen suomalaisten kanssa, sillä onhan hän käynyt Lapissa rakotulilla. 

Ruhtinas Albert ei ole tuhkamuna. Hänellä on todistettavasti parkin lehtolasta, joista ainakin toisen on tunnustanut. Monarkian säilymisen kannalta tunnustaminen oli tietenkin ainoa järkevä teko, sillä en minä, eikä Albert voineet tietää, että onko Charlene mahdollisesti maho. Ei ollut. 

Tällä jutulla on lukematon määrä opetuksia ja saippuakuplia. On kuitenkin turhaa tuskailla monien kertomusten välillä. Selkeyden vuoksi otan kaksi tärkeintä. 

Ensimmäinen opetus on se, että varakas monacolainen voi viettää lajille ominaista moniavioista, rikasta avioelämää. Kristillisen etiikan vuoksi seitin ohuesti salattuna. Ruhtinas Albertin habitus kertoo tästä selkeästi; hän hymyilee, jopa nauraa meille usein. Olen vakuuttunut, että todistetusti naisiin menevänä miehenä ruhtinas on vaimonsa ottanut, vaikka sitten viinipäissään asemaansa vedoten. 

Toinen opetus on kateuden typeryys. Ruhtinatar Charlene otti ritolat kotipuoleen heti häidensä jälkeen. Syitä osaan arvailla. Tapahtuma johti viranomaispalautukseen palatsiin, omaan huoneistoon, jossa nyt ruhtinaan annetaan ymmärrtää yön selkään vierailleen ja jota visiittiä myös epäillään. Minä en epäile. Onnellisuus ei siis asu palatsissakaan. Paparazzien kanssa yhteiselo ei sekään ole onnellistuttavaa. Tulevaa prinssiä, tai prinsessaa tullaan syynäämään monella kauko-objektiivilla. Salaiset dnaat toki otetaan Pariisissa. Ihan vaan testamentin vuoksi.

Uutisoinnin perusteella Charlenen raskaus on EU:lle ilmeisen merkittävä asia. Eikä ruhtinas Albertin isyyttä tulla edes epäilemään. Raskaus on lähes yhtä merkittävä Monacon kannalta kuin Joensuun opiskelevien porvareiden vaatimus Kokoomuksen puoluekokoukselle Suomen muuttamiseksi monarkiaksi olisi Suomen kannalta.

Onneton yhteensattuma olisi, jos Paavi asettaisi uhkauksensa mukaan mafian pannaan, kirkonkiroukseen, tai muuten vain toimituskieltoon. Monacossakin ja Ranskassa sensaatiolehdistö saattaisi osoitella sormella. Italiassa näin ei kuunaan tapahtuisi. Mafia omistaa Italiassa lehdistön.

24.6.2014
Arto Bäcklund

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti