http://m.mtv.fi/uutiset/it/artikkeli/sovellus-sanoo-vain-yo-kerasi-miljoonarahoituksen/3452984itsee Venäjän
rikollisen toiminnan Ukrainassa. #putin
#Venäjän haamu: Lännen on syytä
pysyä poissa Ukrainasta, muuten seuraukset ovat julmat. #ukraina
Yllä “poliittinen dialogi” kuvaa
aikaamme. Keskustelu ihmiskunnalle tärkeistä asioista on tätä ja
tästä. Twiitin lauseen, tai parin väite. Heitto, tai toteamus.
Ilman sisältöä, ilman oikein mitään.
.jpg)
Ihmiskunnan kehitykselle kommunikaation
kehittyminen on ollut yksi tärkeimmistä edellytyksistä selvitytyä
ja menestyä lajien joukossa. Keskustelua oppineiden johdolla "omien
kesken" syntyi jo 1000 - 250 eKr Kiinassa Tsoun dynastian
aikana. Kuitenkin pohjan modernille keskustelu- ja väittelytaidolle
antoi Aristoteleen ( 384 - 322 eKr. ) kirjoittama teos "Retoriikka".
1800 - luvulla printtimedian ja sen
jälkeen nykyisen digitaalisen median kehittyminen face-to-face
keskustelun rinnalle ja lähes kaikkien saataville, eli ns.
"mcluhanilaisen maailmankylän syntyminen, ovat vaikuttaneet
koko ihmiskunnan arkeen ja tulevaisuuteen. Ajateltaessa ihmisen
lajina sopeutumisesta nopeaan muutokseen fysiologisesti, on rinnalle
nostettava nykymedian ajatteluun vaikuttava vaikutus. Lähes jokainen ihminen on oma globaali tietotoimistonsa. Tiedonkulun pelkistyminen ja viiveettömyys ovat ihmisen 200.000 tuhannen vuoden historiassa täysin uutta. Onko ihminen lajina
sopeutunut selviämistä edellyttämällä tavalla? Tieto
edellyttää ja aiheuttaa energian kulutusta ennen ja jälkeen julkaisunsa.
Koska myös digitaalisessa argumentoinnissa on kyse, tai ainakin pitäisi olla, sosiaalisesta,
verbaalisesta ja älyllisestä toiminnasta, jolla pääsääntöisesti
pyritään jonkun näkemyksen tukemiseen, tai kumoamiseen,
esittämällä perusteluita, on digitaalisessa on-line keskustelussa
olemassa oiva peruselementti toimivan keskustelun aikaansaamiseksi.
Se on hylätty.
2000-luvun alun nettipäiväkirjoista
siirryttiin blogeihin, joissa omakohtaisuuden kontekstia
laajennettiin. Niistä eriytyivät nettikolumnit. Ne edustavat
parhaimmillaan keskustelutaidon nykyaikaisinta ilmenemismuotoa ja
herättävät vasta-agumentaation tarpeen hädän monissa lukijoissa.
Ilmeisesti taloudellisten heureka-innovaatioiden ja tietotekniikan
nopean kehityksen seurauksena, joissa käytettiin hyväksi
kirjoittavan ihmiskunnan hektisyyttä, syntyi Facebook. Virtuaalitalouksien virtuaaliyritysten rakkaudella muistettu isoäiti. Samalla
printtimedia epätoivoisena kaakon kaivon ahdistuksesta muuttui tabloidiksi ja panostaa
lööppeihin sisältöjen ohetessa. Ilmeisen myöhäistä, sillä
luku- ja kirjoituslaite kaikilla on taskussa. Ja yhä useammalle
riittävät lööpit. Valitettavaa, mutta näin meidät pakottamalla opetetaan. Hipaisemaan.
FB on pieneltä osin vielä keskustelua
ja hyvä postaus vaati vähäisessä määrin ajattelua, mutta uudet
ilmiöt olivat näkyvissä. Kirjoittajat hakevat hyväksyntää
kirjoittamalla yhä enemmän itsestään ja omasta reagoinnistaan
ympäristöön. FB:n postauksia, sitten kun riittävä lukijapohja
oli saavutettu, käytettiin ja käytetään ryhmien mielipiteen
muokkaukseen ja niiden ohjaukseen, mm. mielenosoitusten ja muiden
kokoontumisten järjestämiseen.
Loppupeleissä keskustelu Facebookissa
perustuu epämuodolliseen päättelyyn, muodolliseen, formaaliin
keskusteluun perustuvan retoriikan sijasta. Mutta seuraavat askeleet
tuntemattomaan on jo otettu.
Twitterissa viestin pituus on
rajoitettu. Se ei anna ylivoimasta etua sanasepoille. Se
tasa-arvoistaa ja sopii huonoille kirjoittajille. Muutamalla
lauseella on sanottava sanottavansa. Mitä se sitten onkin. Yleensä
kevyt heitto. Twiitissä on myös helppoa linkata uutisiin ja viitata
viisaampien sanomisiin. Vinkkaja hakee näin itse viisaan viittaa.
Vaaralliseksi, jopa maailmanrauhalle tämän keskusteluprosessin
takaperoisen kehityksen tekee se, että valtioiden päämiehillä ja
muilla merkittävillä instituutioilla, kuten CIA, on omat
Twitter-sivunsa. Tässä viittaan kirjoitukseni alkuun. Pariin
fiktiiviseen twiittiin. Heitellään, syljetään, loukataan. Se ei
ole diplomatiaa, eikä varmaankaan sovi diplomatian pohjaksi.
Oma johtopäätökseni on, että olemme
saavuttaneet keskinäisessä kommunikaatiossamme kulminaation. Olemme
taantumassa. Seuraavana on puhumattomuus ihmisten kesken.
Virtuaalimaailmaan lisääntyvä höpötys ottaa suunnan kohti avaruuksia kuin nato-raketti ja
ihmiskunta kohti Afrikan kotia kuin valistus nälkäistä mahaa. Mutta sitä ennen otan muutaman
selfien ja teen pari vloggausta. Nerokasta terapiaa.
11.6.2014
Arto Bäcklund
11.6.2014
Arto Bäcklund
Paikassa... Twitter... eiku... paikassa... eiku... kepin nenässä.
P.S. Tänään ( 19.6. ) uutisoitiin seuraava vaihe kohti kommunikaation pelkistymistä. Voi lähettää vain sanan "Yo", joko tekstinä, tai ääniviestinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti