SIBELIUS KÄÄNTYY HAUDASSAAN

Vetäessäni hetki sitten kalavehkeitä ylleni, huomasin riisutuvani. Minua kylmii Lahden Sibelius-talon kuuma tunnelma tulevana viikonloppuna Kokoomuksen puoluekokouksessa. Kylmä hiki kastelee ihokkaan ja rinki takapuolessa peittää armeliaasti koko Fennoskandian ja osin luovutetun Karjalan. Kynsikkäät vielä nurkkaan, mustetta sulkaan ja käki kukkumaan virtuaalisuuden laakson aamunkoitteeseen. Hitto! Hitto kun ilettää.

Naantalista asti telttakokouksesta soitetaan yksimielisyyttä Venäjän poliittisen järjestelmän joutumisesta näennäisdemokratian raiteelle presidentin toimiessa vaihdemiehenä. Levy soittaa; ei uhkaa, mutta muutosta rajojen takana.

Kyllä me olemme TYHMIÄ!!
Nurisematta hyväksymme perustuslakimme muutokset voidaksemme nuolla Euroopan Unionin saappaita,
nurisematta hyväksymme presidentin valtaoikeuksien vetämisen Kruunuhaan viemäriin,
nurisematta hyväksymme muiden jäsenmaiden velkamäärien sovitut ylitykset,
nurisematta hyväksymme euron halvaannuttavan vaikutuksen talouteemme,
nurisematta yhteensovitamme sotilasvoimamme ja kulttuurimme Guantanamoon,
nurisematta annamme politiikojemme tyhmyyden vuoksi Kremlin kääntää liikenevät ohjukset Helsinkiin,
nurisematta hyväksymme ministerien joukkopaon Brysselin käpykaartiin hädän hetkellä,

NURISEMATTA HYVÄKSYMME KOKOOMUKSEN VALITSEMAAN MAALLEMME UUTTA PÄÄMINISTERIÄ VASTOIN PERUSTUSLAKIMME HENKEÄ JA KIRJAINTA.



Siis 850 yhden puolueen kokomustaa suomalaista valitsee Suomelle uuden pääministerin. Missä näin on kirjoitettu, sovittu ja päätetty toimittavaksi? Ei missään!
Samaa läpinäkymätöntä ja pikkudiktatoorista politiikka harrastamme kuin naapurin Vladimir. Se siitä.

Jean Sibelius virittelee Finlandia-hymniä päässäni. Se kaikuu kumeasti haudan takaa kuin minulle tuntemattoman sotilaan viimeinen laukaus Tali-Ihantalan alkukesän yössä.

13.6.2014
Arto Bäcklund