RAUTAVAARA

Aamun lehtien jälkeen selailin vielä elämäntapavalmentaja Katri Mannisen Kutri.net-blogia. Kirjoittaja on saanut julkisuutta ymmärtämällä Rautavaaralla linja-auton nokkaan ajanutta äitiä. Äidin lisäksi kuoli perheen kolme lasta.

Vaikka Manninen ymmärtää, hän ei tekoa tietenkään hyväksy. Hän kuitenkin tuo esille pienten lasten äitinä olemisen vaikeudet ja sanoo niiden saattavan johtaa äärimmäisiin tekoihin. Sanoopa itselläänkin olleen pahoja ajatuksia.

Perheiden ja  äitien pahonvointi on kuitenkin oire laajemmasta tärviöstä yhteiskunnassame. Siihen Manninen ei juurikaan puutu. Perheiden vaikeudet ovat lisääntyneet. Elantoa on haettava kaukaa kotoa, toisen hoitaessa lapsia. Mahdollisesti palkkatyötä ei ole lainkaan. Nuorten parien säännöllisetkään tulot eivät riitä enää arkeen. Sinne uppoaa samalla rakkaus ja välittäminen. Tasapaino. Ongelmiin tarjotaan ja syödään psyyken lääkkeitä ja saadaan siinä samalla mielikin oikeasti sairaaksi. Kierre on valmis. 

Nuorten perheiden kohdalla yhteiskunnan turvaverkot ovat jo pettäneet, varsinkin tyhjentyvällä maaseudulla, eikä tulevaisuudenuskoa ole. Ei poispääsyä. Kumuloituneet ongelmat ajavat järkyttäviin tekoihin. Poliisiministerikin sanoo, että täytyy nyt rauhassa tutkia miksi tässä näin kävi. Huoh! Menisi kysymään vastauksen torilta. Saisi sen heti.

Katselin Katri Mannisen promo-videon. Siinä sanoo auttavansa ihmisiä ja työyhteisöjä voittamaan vaikeudet ja nousemaan jaloilleen. Mistä näitä ihmeidentekijöitä sikiää? Rautavaara-blogauksen jälkeen Mannisella ainakin asiakkaita hetkeksi riittää. Ellei Sarasvuo tarjoa Stronghold-projektiinsa pääajattelijan paikkaa tyyliin; julkisuuden kautta rahakkaisiin sielunhoitotöihin.


Kolme kiinalaista, tuntemattomien ajattelijoiden mietettä:

Itäisillä vuorilla tiikerit syövät ihmisiä, läntisilläkin vuorilla ne syövät ihmisiä.

Tiikerin pyydystäminen vuorilta helppoa, avun pyytäminen toisilta vaikeaa.

Tiikerinkin on vaikea puolustautua vatsassaan kiemurtelevaa käärmettä vastaan.

30.10.2014
A. E. Bäcklund