SU SHI JA TUOMIO

Kolme edellistä tekstiäni kirjoitin lähes hukkuneena sieluni syvyyteen kesän ja tämän illan välillä. Paitsi "Pilvet". Sekin oli valmiina, mutta päivitin ja väänsin. Eikä se vieläkään minua tyydytä. Luen sitä yhä uudelleen. Pilvet kiehtovat. Ovat kuin elämä.

Ja sitä paitsi kuka sieluuni olisi halunnut sukeltaa minua pelastamaan? Ehkä hukkumaan itsekin. Ei kukaan.

Nyt ne julkaisin. Kun olen eronnut. Virallisesti. Lain mukaisesti. Tuomittu eroon. Muuttunut rakkaasta läheiseksi, läheisestä tutuksi, tutusta vieraaksi, vieraasta tuntemattomaksi, tuntemattomasta vittumaiseksi, vittumaisesta rikolliseksi. Ja kaikki tämä 90 päivässä. Miten sen oikein tein?

Vuodesta 2001 olen kirjoittanut verkkoon. Tekstejä laidasta laitaan.

Blogini on minua ja olen sitä käyttänyt häikäilemättä paineideni, vastalauseitteni, kritiikin ja ymmärtämiseni purkautumistienä.
Kesä oli traumaattinen. En edes pystynyt kirjoittamaan. En edes terapiamielessä. Nyt juuri ja juuri pystyn. Olen kirjoittanut tajunnan virtaani ulos.

Se loppuu tähän kirjoitukseen. Lupaan. Tai sitten en.
Ei enää pelkkää tajunnan virtaa. Ei subjektiivista itsesääliä. Ajattelen. Kerron. Malliin; "lähden nyt ostamaan vettä, meillä on vesikatkos".
Ja sitä paitsi oikeastikin, olen tässä juuri lähdössä vesikauppaan. Vesikatkos.

En kuvittele saavani niitä mielettömiä lukijamääriä takaisin, joita täällä vielä keväällä oli. Enkä niitä kaipaakaan. Kirjoitan omista lähtökohdistani itselleni ja printtaan jokaisen liuskan. En tiedä miksi.

Ystävät, harkitkaa! Pitäkää rakkautenne elävänä! Kun ensimmäisen kerran epäröitte, on se hetki. Se on tärkein hetki.

Suomessa vähän tunnettu, minulle tärkeä, Song-dynastian aikainen ( n. 950 - n.1200 jKr ) kiinalainen runoilija, Su Shi on säkeissään lausunut:

Kaikki on vain unta
niin mennyt kuin tuleva
Kuka on koskaan herännyt unestaan
Vain mennyt ilo ja uusi suru
jatkavat loputonta kiertoaan
Jonain päivänä, joku toinen
katselee yöllä tornia
ja huokaa syvään minun vuokseni

Kaunista!

Ja sitten viimeisen dynastian, ( Stubb-dynastia ), aikaisen tuntemattoman sanataiteilijan, #mie,
kirjoittamat riimit.


MATKATAVARA

Rakkautesi historia

sydämesi matkatavara
Sitä älä unohda
halpaan motelliin, baariin
matkasi pysähdyspaikkaan
Vain itsesi unohdukseen
aikasi hautaan lasket

Kollit sinussa on aina
joskus epäkunnossa
Korjaa, tuunaa
vaan pois älä heitä
Ainutkertaisuutta
et uudelleen löydä
ei palokärkikään
samanlaista rakasta
lahoa kelopuuta

#route66  #korjaamo #kierrätys  #vitutuksenehkäisy

Kolmannen kuun muistopäivänä

15.10.2014