TÄÄLTÄ MISSÄ OLEN

Täällä, kirjamessussa, on lukuisa määrä viisaita, tai tyhmiä ajatuksia painettu paperille ja sidottu. Paaveja hiippa vinossa cruisailee alttarilta alttarille etsien kadotettuja niteitä, samalla haistellen uutuuksien alaikäistä painomusteen ja tuoreen paperin tuoksua lasittunein silmin. Itse viihdyin antikvariaattisilla hyllyillä. Jotain tulee Etelä-Karjalaankin.

Täällä on ei-kotimaisia ruokia tarjolla hammastikuilla työnnettäviksi hampaan rakoihin. Viereisestä pöydästä julistetaan italialaista teemaa. Okei. Täällä siis esitellään italialaista sapuskaa. Näistä ruokamessuista en tiennyt etukäteen.
Täällä ei kuitenkaan ruokailla. Hammasrakopalasia lukuunottamatta. Siksipä menen klo 1800 illalliselle, vaikkapa Sundmannille.  

Olen kuunnellut useita haastatteluita. Haastattelijat olivat viisaampia tulkinnoissaan kuin haastateltavat. Eräskin Hurme, jonka näytelmänkirjoituskurssilla olen haahuillut, lähes nolasi itsensä.

Tuskin on Suomessa ainuttakaan tilaisuutta, johon tulee näin lukuisa määrä "kultturijulkkiksia" ja kaltaisiani kaiken selitittäjiä. Kiva katsella. Ja yhdellä oli ihan pirun kauniit, punaiset korkkarit. Tämä täällä töissä ollut nainen korosti seksuaalisuuttaan näillä kengillä, yksinkertaisella vaateparrellaan ja hoikalla nilkallaan, takapuolen alla kunnioittavasti feikki kirjapino. Niin sitä pitää.

Tässä raportti täältä ja päällimmäisenä ajatuksena, että jos yksi sana ei riitä, niin tuhatkaan ei auta. Mutta toisaalta yksikin sana saa ainakin minut valppaaksi. Sillä uskoni ylipäätään ihmiseen ja ihmisten väliseen rakkauteen on edelleen täältäkin pahvilaatikoista löytyvien ajatusten varassa. Kirjamessuilla on siis tärkeä osansa sieluni hoidossa. Luen.
Eräs herra Gu Yaoyan on sanonut, että kun edellä kulkeva liukastuu, perässä tuleva on varovaisempi. Tulin perässä. 

Kirjamessujen parasta antia oli karhunlaukka. Se on kynsilaukan sukulainen ja tarjoiltiin levitteenä leipäsen päällä poistuessani Pasilaan. Maun huuhdoin 0.4l lasillisella hanaolutta. Se maksoi runollisesti 7 euroa.