Tässä ihmiselukoiden reissussa olemme jälleen tulleet lähtöpisteeseen. Olemme saapuneet alkuun. Aurinko on tullut kierretyksi. Katsoitko maisemia? Vai tuliko vain seuratuksi telkasta eksoottisia matkaohjelmia raiskatulta maa-planeetalta?
Vuodella on monia määritelmiä. Niillä ilmaistaan viimeiset desimaalit. Yhteistä niille kaikille on 365,2 vuorokautta. Se taas tähän roundtrippiin on kulunut. Älkää kysykö, tässä kohtaa, mitään vuorokauden määritelmästä.
Reissussa rähjääntyy. Jep. Siksipä jotkut arkistavat elämänsä omahyväiseen hiljaisuuden retriittiin. Nostavat itse itsensä lajimme noblesiin. He eivät noteeraa alle kilometrin maidonhakumatkoja alustallamme matkoiksi. Eivät jätä jalanjälkiä.
Osalle meistä siirryminen maa-planeetan pinnalla on nautinto, joka pahimmillaan on tullut intohimoksi. Niille joille äitimaa on antanut povestaan vapaalitteran.
Yhteistä lajillemme on onneton ymmärrys matkaamisen käsitteestä. Kierrämme kaikki aurinkokuntamme Aurinkoa, miljoonien aurinkokuntien joukossa. Ympyrää. Lähtö- ja saapumispisteessä juomme shampanjaa, syömme nakkeja ja perunasalaattia. Kroonisesti nälkäiset nuolevat tähtitaivasta.
Taivaantyhjyys nauraa. Sitten kun ihmisen aika on muuttunut pölyksi. Pölyksi, joka kiertää vuodessa Auringon. Sille on merkitystä vain universumin harmoniassa. Ihmisen aika oli. Ja meni.
lauantai 31. joulukuuta 2016
perjantai 23. joulukuuta 2016
ROBOTTIPANO, AIKALISÄ IHMISKUNNALLE
Vuosia sitten kirjoitin korealaisesta miehestä, joka meni avioliittoon tyynynsä kanssa. Kirjoitus löytyy tämän blogin ensimmäisen kirjoituksen pilvilinkistä. Alla linkki uutiseen korealaismiehen maikusta.
http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-2000000230221.html
Minua ei hämmästytäkään aamuinen uutinen ranskalaisnaisesta, joka elää, omien sanojensa mukaan, rauhallista elämää kultsunsa kanssa. "Kultsu" on robotti.
Minua pidetään linkolalaisena. Sitä olenkin hänen ajatustensa keskeisimmiltä osilta. Pidän suurimpana syynä Maa-planeetan ongelmiin moninkertaisesti liian suurta ihmispopulaatiota. En Linkolan tavoin kuitenkaan kannata väkivaltaa ja väkivallan lietsomista sen pienentämiseksi.
Olen naiivin lapsellisesti uskonut sopulityyppiseen evolutiiviseen kannanvaihteluun, sillä olen uskonut uusiin tappaviin kulkutauteihin, ilmastonmuutokseen, hoitamattomiin nälänhätiin, hormonisaation aiheuttamaan hedelmättömyyteen, elinkelvottomaksi raiskattuun elinympäristöön, kansainvaellusten aiheuttamiin sotiin, äärimmäisten varallisuus- ja tuloerojen aiheuttamiin sotiin, Trumpiin, vihaisiin kolkkapoikiin. Olen uskonut, että edes bakteerien muodossa elämä maa-planeetalla jatkuisi. Mutta kyllä, nyt todellinen ratkaisu on löytynyt: robottiheila.
Nähtyäni reilu vuosi sitten käsittämättömän realistiset seksirobotit, ajattelin, nyt tulevat "pumpattavat barbarat" siirtymään sivulauseeksi evoluutiomme historiaan. Ihmisrobotit ovat jo täällä ja robottilemmikit vanhusten palvelutaloissa.
Bio-talous ja cleantec eivät näytä vetävän Suomea lentoon. Olemme nyt myös jäämässä auttamattomasti jälkeen robotiikan kehitystyöstä ja tuotteistamisesta. Tehtävää uskon meillekin riittävän. Vai ovatko ihmisenä olemisen keskeiset kysymykset suomalaiselle insinöörille robottipanojen osalta tabu? Etenkin, jos sattuu kuulumaan kristillisen etiikan elähdyttämään liikkeeseen, joka lähes rikollisesti ihmiskuntaa kohtaan, tuomitsee kaiken perhesuunnittelun. Ja on lisäksi vastuussa teollisuutemme resurssien kohdentamisesta.
Robottipuolisoiden yleistyminen kehittyneissä maissa, joissa syntyvyys ennestään on alhaalla, olisi niiden loppu. Ongelman ratkaisuksi tarvitsemme uutta innovointia ja tuotteistamista. Uutta ajattelua.
Kehittyneet ihmisrobotit ovat kalliita. Tarvitsemme lopullisen robottiratkaisun liikakansoituksesta kärsiviin köyhiin maihin. Robottilogistiikan. Entä robottipolygamia? Löytyisikö tästä Suomelle markkinarakoa? Rakkauden töitä. Länsimaihin riittävät robotti-ilotalot.
Saatte huvia "robottiajatuksestani". Okei.
Robottiseuralaisten aika on täällä jo nyt. Saatte huvinne. Kehitystyö ja massatuotanto ovat pääsemässä käyntiin. Suomi-neito sen sijaan tänään syleilee itseään ja uskoo pääsevänsä edelleen, kalevalaiseen perinteeseen luottaen, omin käsin onneen.
http://www.mtv.fi/lifestyle/digi/artikkeli/ranskalaisnainen-elaa-parisuhteessa-robottinsa-kanssa-emme-loukkaa-ketaan-olemme-onnellisia/6238018
Varokaa vääriä jeesuksia. Niitä on juuri näinä aikoina paljon liikkeellä. Voin päätellä tämän, sillä lahjoja annetaan varakkaiden ulkomaalaisten 2000 vuoden takaisen teon muistoksi juuri heille. Miljardeille. Vai onko kysymys hyväntahtoisesta Maa-planeetan resurssien kulutusjuhlasta taloutemme elvyttämiseksi. Ja hyväntahtoisesta tuhon jouduttamisesta.
LISÄYS 2.3.2017
Hui helkkari! Skenaarioni seksiroboteista seksibisneksessä on toteutumassa aiemmin kuin uskoinkaan:
Euroopan ensimmäinen seksinukkebordelli Barcelonassa – ovatko kehittyneet seksirobotit pian "uusi normaali"? #uutisvahti http://yle.fi/uutiset/euroopan_ensimmainen_seksinukkebordelli_barcelonassa__ovatko_kehittyneet_seksirobotit_pian_uusi_normaali/9486869
http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-2000000230221.html
Minua ei hämmästytäkään aamuinen uutinen ranskalaisnaisesta, joka elää, omien sanojensa mukaan, rauhallista elämää kultsunsa kanssa. "Kultsu" on robotti.
Minua pidetään linkolalaisena. Sitä olenkin hänen ajatustensa keskeisimmiltä osilta. Pidän suurimpana syynä Maa-planeetan ongelmiin moninkertaisesti liian suurta ihmispopulaatiota. En Linkolan tavoin kuitenkaan kannata väkivaltaa ja väkivallan lietsomista sen pienentämiseksi.
Olen naiivin lapsellisesti uskonut sopulityyppiseen evolutiiviseen kannanvaihteluun, sillä olen uskonut uusiin tappaviin kulkutauteihin, ilmastonmuutokseen, hoitamattomiin nälänhätiin, hormonisaation aiheuttamaan hedelmättömyyteen, elinkelvottomaksi raiskattuun elinympäristöön, kansainvaellusten aiheuttamiin sotiin, äärimmäisten varallisuus- ja tuloerojen aiheuttamiin sotiin, Trumpiin, vihaisiin kolkkapoikiin. Olen uskonut, että edes bakteerien muodossa elämä maa-planeetalla jatkuisi. Mutta kyllä, nyt todellinen ratkaisu on löytynyt: robottiheila.
Nähtyäni reilu vuosi sitten käsittämättömän realistiset seksirobotit, ajattelin, nyt tulevat "pumpattavat barbarat" siirtymään sivulauseeksi evoluutiomme historiaan. Ihmisrobotit ovat jo täällä ja robottilemmikit vanhusten palvelutaloissa.
Bio-talous ja cleantec eivät näytä vetävän Suomea lentoon. Olemme nyt myös jäämässä auttamattomasti jälkeen robotiikan kehitystyöstä ja tuotteistamisesta. Tehtävää uskon meillekin riittävän. Vai ovatko ihmisenä olemisen keskeiset kysymykset suomalaiselle insinöörille robottipanojen osalta tabu? Etenkin, jos sattuu kuulumaan kristillisen etiikan elähdyttämään liikkeeseen, joka lähes rikollisesti ihmiskuntaa kohtaan, tuomitsee kaiken perhesuunnittelun. Ja on lisäksi vastuussa teollisuutemme resurssien kohdentamisesta.
Robottipuolisoiden yleistyminen kehittyneissä maissa, joissa syntyvyys ennestään on alhaalla, olisi niiden loppu. Ongelman ratkaisuksi tarvitsemme uutta innovointia ja tuotteistamista. Uutta ajattelua.
Kehittyneet ihmisrobotit ovat kalliita. Tarvitsemme lopullisen robottiratkaisun liikakansoituksesta kärsiviin köyhiin maihin. Robottilogistiikan. Entä robottipolygamia? Löytyisikö tästä Suomelle markkinarakoa? Rakkauden töitä. Länsimaihin riittävät robotti-ilotalot.
Saatte huvia "robottiajatuksestani". Okei.
Robottiseuralaisten aika on täällä jo nyt. Saatte huvinne. Kehitystyö ja massatuotanto ovat pääsemässä käyntiin. Suomi-neito sen sijaan tänään syleilee itseään ja uskoo pääsevänsä edelleen, kalevalaiseen perinteeseen luottaen, omin käsin onneen.
http://www.mtv.fi/lifestyle/digi/artikkeli/ranskalaisnainen-elaa-parisuhteessa-robottinsa-kanssa-emme-loukkaa-ketaan-olemme-onnellisia/6238018
Varokaa vääriä jeesuksia. Niitä on juuri näinä aikoina paljon liikkeellä. Voin päätellä tämän, sillä lahjoja annetaan varakkaiden ulkomaalaisten 2000 vuoden takaisen teon muistoksi juuri heille. Miljardeille. Vai onko kysymys hyväntahtoisesta Maa-planeetan resurssien kulutusjuhlasta taloutemme elvyttämiseksi. Ja hyväntahtoisesta tuhon jouduttamisesta.
LISÄYS 2.3.2017
Hui helkkari! Skenaarioni seksiroboteista seksibisneksessä on toteutumassa aiemmin kuin uskoinkaan:
Euroopan ensimmäinen seksinukkebordelli Barcelonassa – ovatko kehittyneet seksirobotit pian "uusi normaali"? #uutisvahti http://yle.fi/uutiset/euroopan_ensimmainen_seksinukkebordelli_barcelonassa__ovatko_kehittyneet_seksirobotit_pian_uusi_normaali/9486869
keskiviikko 21. joulukuuta 2016
KATASTROFI ON NÄHTÄVISSÄ, JOULUTÄHTI PIILOSSA.
Nuoskalumen huuhtomien havujen raikas tuoksu leviää puhtaassa ilmassa, talven pimeimpänä yönä, havumetsävyöhykkeen suomalaisella syrjäseudulla.
Jos funktionaaliseksi julistettua ilmaa nokaansa vedettyään erehtyy edes arvioimaan, saati kritisoimaan pahanlaatuisia ympäristömuutoksia, on samalla tullut tuominneeksi itsensä joulutonttujenkin halveksimaksi kylähulluksi.
Sanotaan, ettei globalisaatiolle voi mitään. Sanotaan, ettei tulekaan voida. Se on siunaus ja ainoa vaihtoehto, joka yhdistää ylisuuren ihmispopulaation ja kansakunnat utopiaan, yhdistää taloudet ja uuden TTIP-hyvinvoinnin Graalin-maljaan, nautittavaksi virtuaalisten, puhtaiden vesien äärellä. Se yhdistää planeettamme varallisuuden muutamien hallintaan antaen harvoille, joulupuurosta mantelin löytäneille idiooteille, hallinnan yli koko maailmamme. Yli olemassaolomme.
Vielä on mahdollista lentää halpalennolla muutamassa tunnissa näkemään ympäristön tuhoutumista. Tarkoituksettomasti, tai tarkoituksella. Lentää nopeasti maailmankylässä, globalisaation siivellä hyväksymään ihmetellen globaalia tuhoa. Tässä uudessa puhtaassa digiajassa.
Voi mennä katsomaan juuri nyt Kiinaan, sen pohjoisosat vallannutta tuhoisaa savusumua, joka vaikuttaa satojen miljoonien ihmisten elämään niin, että kykenevät pakenevat.
Voi mennä katsomaan erästä maailman suurinta järveä, joka ihmisen toimin on kuivattu aavikoksi. Aral-järveä ei enää ole. Uusi aavikko vaikuttaa tuntemattomalla tavalla ilmastoon erityisesti Lähi-idässä.
Voi mennä katsomaan Etelä-Amerikkaan useita Suomen kokoisia sademetsäalueita, jotka on hakattu alas punaiselle, kuumalle hiekalle.
Voi mennä katsomaan autioituvaa Yhdysvaltain Keskilännen vilja-aittaa, josta pohjavedet ovat ehtyneet.
Voi mennä kuvamaan innostuksen vallassa napa-alueille jäätiköiden sulamista niiden ryskyessä kohtalokkaassa näytelmässä mereen.
Mutta kuka menee? Harva. Sen sijaan varakkaat pakenevat poron pulkassa haistelemaan kuusen tuoksua hiljaisuuteen, vähemmän varakkaat pakenevat turvapaikanhakijoina.
Globaali, lajien elinympäristön pilaaminen jatkuu meilläkin. Emme näe sitä, emme halua nähdä. Uskomme olevamme planeettamme ympäristökatastrofilta suojassa. Riittoisassa raikkautemme kodossa. Omahyväisyydessä. Emme halua nähdä oman ympäristömme huonoja muutoksia.
Sen sijaan markkinoimme uushyvinvoinnin odotusarvolla varakkaille ympäristömatkailijoille kolkkaamme, osana samaa ympäristöämme tuhoavaa uusahneuden kellopeliä. Köyhemmät tulevat myöhemmin aitojen yli. Resuperseet kuolevat sijoilleen.
Minä halveksin "puhtaiden alueiden" päättäjiä vastuuntunnottomuudesta, kovapintaisuudesta tiedon suhteen ja tulevaisuudettomuudesta yli heidän oman elämänsä.
Nyt keskitalven synkkydessä jatkamme ihmisenä olemistamme led-joulutähtien loisteessa joulupöydissämme tuhon poissulkien, vähätellen, irrallaan aiheuttamastamme elonkehän kärsimyksestä, väärästä strategiasta. Sydämellä, sovussa ja sisulla. Tappiin asti.
En voi toivottaa hyvää joulua. Sellaista ei ole.
Jos joku nyt miettii, että pitääpä Bäcklundin vielä tässä lähteä pilaamaan joulumieltä, niin vetäköön pipon syvälle päähän ja lähteköön ulos kävelylle. Miettimään ihan vain pienesti maailman menoa. Minulle tästä joulusta huonon tekee, vaikkapa nyt tuo muutaman sadan miljoonan ihmisen tukahduttava kärsimys Pohjois-Kiinassa. Riittäkö kärsivien lukumäärä? Riittäkö teille? Sinulle? Puhtaan hengitysilman puute. Tekeekö syyntakeetonta joulumieltä? Planeetalla ei ole evankeliumia, ilosanomaa.
Asukkaat pyrkivät pois Pohjois-Kiinan saastesumusta – voimassa korkein varoitus #uutisvahti http://yle.fi/uutiset/asukkaat_pyrkivat_pois_pohjois-kiinan_saastesumusta__voimassa_korkein_varoitus/9365419
Jos funktionaaliseksi julistettua ilmaa nokaansa vedettyään erehtyy edes arvioimaan, saati kritisoimaan pahanlaatuisia ympäristömuutoksia, on samalla tullut tuominneeksi itsensä joulutonttujenkin halveksimaksi kylähulluksi.
Sanotaan, ettei globalisaatiolle voi mitään. Sanotaan, ettei tulekaan voida. Se on siunaus ja ainoa vaihtoehto, joka yhdistää ylisuuren ihmispopulaation ja kansakunnat utopiaan, yhdistää taloudet ja uuden TTIP-hyvinvoinnin Graalin-maljaan, nautittavaksi virtuaalisten, puhtaiden vesien äärellä. Se yhdistää planeettamme varallisuuden muutamien hallintaan antaen harvoille, joulupuurosta mantelin löytäneille idiooteille, hallinnan yli koko maailmamme. Yli olemassaolomme.
Vielä on mahdollista lentää halpalennolla muutamassa tunnissa näkemään ympäristön tuhoutumista. Tarkoituksettomasti, tai tarkoituksella. Lentää nopeasti maailmankylässä, globalisaation siivellä hyväksymään ihmetellen globaalia tuhoa. Tässä uudessa puhtaassa digiajassa.
Voi mennä katsomaan juuri nyt Kiinaan, sen pohjoisosat vallannutta tuhoisaa savusumua, joka vaikuttaa satojen miljoonien ihmisten elämään niin, että kykenevät pakenevat.
Voi mennä katsomaan erästä maailman suurinta järveä, joka ihmisen toimin on kuivattu aavikoksi. Aral-järveä ei enää ole. Uusi aavikko vaikuttaa tuntemattomalla tavalla ilmastoon erityisesti Lähi-idässä.
Voi mennä katsomaan Etelä-Amerikkaan useita Suomen kokoisia sademetsäalueita, jotka on hakattu alas punaiselle, kuumalle hiekalle.
Voi mennä katsomaan autioituvaa Yhdysvaltain Keskilännen vilja-aittaa, josta pohjavedet ovat ehtyneet.
Voi mennä kuvamaan innostuksen vallassa napa-alueille jäätiköiden sulamista niiden ryskyessä kohtalokkaassa näytelmässä mereen.
Mutta kuka menee? Harva. Sen sijaan varakkaat pakenevat poron pulkassa haistelemaan kuusen tuoksua hiljaisuuteen, vähemmän varakkaat pakenevat turvapaikanhakijoina.
Globaali, lajien elinympäristön pilaaminen jatkuu meilläkin. Emme näe sitä, emme halua nähdä. Uskomme olevamme planeettamme ympäristökatastrofilta suojassa. Riittoisassa raikkautemme kodossa. Omahyväisyydessä. Emme halua nähdä oman ympäristömme huonoja muutoksia.
Sen sijaan markkinoimme uushyvinvoinnin odotusarvolla varakkaille ympäristömatkailijoille kolkkaamme, osana samaa ympäristöämme tuhoavaa uusahneuden kellopeliä. Köyhemmät tulevat myöhemmin aitojen yli. Resuperseet kuolevat sijoilleen.
Minä halveksin "puhtaiden alueiden" päättäjiä vastuuntunnottomuudesta, kovapintaisuudesta tiedon suhteen ja tulevaisuudettomuudesta yli heidän oman elämänsä.
Nyt keskitalven synkkydessä jatkamme ihmisenä olemistamme led-joulutähtien loisteessa joulupöydissämme tuhon poissulkien, vähätellen, irrallaan aiheuttamastamme elonkehän kärsimyksestä, väärästä strategiasta. Sydämellä, sovussa ja sisulla. Tappiin asti.
En voi toivottaa hyvää joulua. Sellaista ei ole.
Jos joku nyt miettii, että pitääpä Bäcklundin vielä tässä lähteä pilaamaan joulumieltä, niin vetäköön pipon syvälle päähän ja lähteköön ulos kävelylle. Miettimään ihan vain pienesti maailman menoa. Minulle tästä joulusta huonon tekee, vaikkapa nyt tuo muutaman sadan miljoonan ihmisen tukahduttava kärsimys Pohjois-Kiinassa. Riittäkö kärsivien lukumäärä? Riittäkö teille? Sinulle? Puhtaan hengitysilman puute. Tekeekö syyntakeetonta joulumieltä? Planeetalla ei ole evankeliumia, ilosanomaa.
Asukkaat pyrkivät pois Pohjois-Kiinan saastesumusta – voimassa korkein varoitus #uutisvahti http://yle.fi/uutiset/asukkaat_pyrkivat_pois_pohjois-kiinan_saastesumusta__voimassa_korkein_varoitus/9365419
sunnuntai 18. joulukuuta 2016
STRATEGIASTA
KUNTALIITON JULKAISUSTA:
"Strategialla tarkoitetaan päätöksiä ja toimintaa ohjaavaa
johdonmukaista mallia, suunnitelmaa ja tietoisesti päätettyä
toiminnan suuntaa, jonka avulla pyritään ennakoimaan
tulevaisuutta ja lisäämään kunnan mahdollisuuksia selviytyä
entistä enemmän epävarmuuksia sisältävässä
toimintaympäristössä."
Panin Länsi-Saimaan Sanomiin joululukemisiksi kunnan uudesta strategiasta jutun.
"Strategialla tarkoitetaan päätöksiä ja toimintaa ohjaavaa
johdonmukaista mallia, suunnitelmaa ja tietoisesti päätettyä
toiminnan suuntaa, jonka avulla pyritään ennakoimaan
tulevaisuutta ja lisäämään kunnan mahdollisuuksia selviytyä
entistä enemmän epävarmuuksia sisältävässä
toimintaympäristössä."
Panin Länsi-Saimaan Sanomiin joululukemisiksi kunnan uudesta strategiasta jutun.
-------------------
KURAMUTKAN RATEGIASTA
"Ain pittää katsoo mitä tekköö. Se on yhen miehen kohast samalviisii ku joukonkii. Sellane on ratekia...” Näin sanoo alikersantti Antti Rokka Väinö Linnan teoksessa Tuntematon Sotilas. Virkkeen ensimmäinen lause kiteyttää Linnan viisauden.
STRATEGIAN synnyttämisessä katsotaan tekemisen painopisteet ja ajatellaan tekemisen suuntaviivat. Etsitään “hevoset ja tuhatjalkaiset”, eli vahvuudet ja painopisteet, joiden kautta mennään strategiassa määriteltyyn päämäärään, kaiken tekemisen vaikuttimeen. Lisäksi parhaimmillaan strategian on voitava kuvata resursseja. Joko kasvavia, tai alenevia. Realistisuus ja tulevaisuuden odotusarvo ovat stategian keskeinen vaatimus, mutta myös vahvuuksien ja heikkouksien huomioiminen. Omien ja muiden. Strategia voi olla “kiveenhakattu”, tai dynaaminen ja toimintaympäristön ja olosuhteiden nopean muutoksen huomioimisen salliva. Hyvä strategia ei ole pitkä, eikä monimutkainen.
TAKTIIKKA on toimintatapa ja keino strategian osapäämäärän saavuttamiseksi. Taktiikat eivät voi olla irrallaan toisistaan. Ne liittyvät toinen toisiinsa strategian toteuttamiseksi. Väärällä taktiikalla voidaan saavuttaa yksittäinen menestys, mutta kokonaisuus hävitetään. Kunnallispolitiikka on taktiikoiden luomista joita virkamieskunta toteuttaa strategian kirkastamina.
Savitaipaleen "strategiapäivitys" on lyönyt päänsä päin etelä-karjalaista petäjää. Sydämellä, Sovussa, Sisulla, on taktiikkaa. Se on hyvin yleisluontoista taktista keinovalikoimaa strategian toteuttamiseksi. Onneksi sitä ei edes kutsuta strategiaksi, vaan Savitaipaleen Salaisuudeksi. Sellaiseksi jääneekin.
Strategiaksi oli riittänyt yksi lause, joka sisältää ihmisenä olemisen kaiken kohtalonomaisuuden tässä ajassa: Savitaipaleen kunnan kaiken tekemisen perimmäisenä tarkoituksena on säilyttää seutukunnan ympäristö luonnoltaan elinkelpoisena tuleville sukupolville tulevina vuosituhansina.
Arto Bäcklund
Savitaipale
---------------------
Lopullinen, lyhennetty versio. Harva viitsii lukea "oppikirjaa" strategian ja taktiikan eroista mielipidekirjoituksessa.
SAVITAIPALEEN RATEKIA
"Ain pittää katsoo mitä tekköö. Se on yhen miehen kohast samalviisii ku joukonkii. Sellane on ratekia...” Näin sanoo alikersantti Antti Rokka Väinö Linnan teoksessa Tuntematon Sotilas. Virkkeen ensimmäinen lause kiteyttää Linnan viisauden.
STRATEGIAN valmistelussa määritellään tahtotila. Etsitään “hevoset ja tuhatjalkaiset”, eli vahvuudet ja painopisteet, joiden kautta kiteytyy päämäärä, kaiken tekemisen vaikutin. Se mitä halutaan tulevaisuudessa olla.
TAKTIIKKA sen sijaan on toimintatapa ja keino strategian osapäämäärien saavuttamiseksi. Kunnallispolitiikka on taktiikoiden luomista joita luottamusmiehet ja virkamieskunta toteuttavat hyväksytyn strategian valon kirkastamina.
Savitaipaleen "strategiapäivitys" on lyönyt päänsä päin etelä-karjalaista petäjää. Sydämellä, Sovussa, Sisulla, on väljää taktiikkaa. Se ei ole strategia. Onneksi sitä ei edes kutsuta strategiaksi, vaan Savitaipaleen Salaisuudeksi. Sellaiseksi jääneekin.
Strategiaksi olisi riittänyt yksi lause, joka sisältää ihmisenä olemisen kaiken kohtalonomaisuuden tässä ajassa: "Savitaipaleen kunnan kaiken tekemisen perimmäisenä tarkoituksena on säilyttää seutukunnan ympäristö luonnoltaan elinkelpoisena tuleville sukupolville tulevina vuosituhansina."
Arto Bäcklund
Savitaipale
Mikä on kunnan tavoite? Millaisena kunta halutaan nähdä tulevaisuudessa?
Erämaana? Kasvavana kaupunkina? Edelleen elinympäristöä hitaasti, mutta varmasti tuhoavana alueena? Osana jotain muuta kaupunkia, jossa alueellinen päätöksenteko on keskittynyt? Tulevaisuuden alueena, jossa elämää ihmisilläkin on mahdollisimman pitkään?
Väitän, että kunnan strategiapäivitys on ontto, virheellinen, ei strategiaa ja lähes naurettava.
Kisskonsultit höynäyttäjinä!
https://static1.squarespace.com/static/555f4173e4b0577e78903854/t/5844f989d482e9a1a5b9666f/1480915342538/Savitaipale+ihmisten+huulilla_05122016.pdf
Mikä on kunnan tavoite? Millaisena kunta halutaan nähdä tulevaisuudessa?
Erämaana? Kasvavana kaupunkina? Edelleen elinympäristöä hitaasti, mutta varmasti tuhoavana alueena? Osana jotain muuta kaupunkia, jossa alueellinen päätöksenteko on keskittynyt? Tulevaisuuden alueena, jossa elämää ihmisilläkin on mahdollisimman pitkään?
Väitän, että kunnan strategiapäivitys on ontto, virheellinen, ei strategiaa ja lähes naurettava.
Kisskonsultit höynäyttäjinä!
https://static1.squarespace.com/static/555f4173e4b0577e78903854/t/5844f989d482e9a1a5b9666f/1480915342538/Savitaipale+ihmisten+huulilla_05122016.pdf
Video asiasta:
maanantai 12. joulukuuta 2016
LÄHDIN. OLEN MATKALLA. TAAS.
Viidestäsadasta facebook-kaveristani muutamat lukevat tämän.
Kirjoitan heille nyt.
Olen miettinyt kahlitsevia ja sairastuttavia addiktioitani. Sokeri, viini, tupakka, facebook, naiset. Turhasta materiasta olen luopunut jo aiemmin, Riippuvuus oli sekin.
Piipun imemisen olen lopettanut. Lopetin mutkaisimman tien mukaan. Sokerista olen päässyt irti jo vuosia sitten. Se oli yksi pahimmista riippuvuuksistani. Sisäistettyäni, että alkoholiin uusimpien tutkimusten mukaan jokainen ihminen koukuttuu, nautittaessa päivittäin, olen pidentänyt hörpyn syklin pitkäksi. Toimii minulla.
Facebook on oma juttunsa. Olen kirjoitellut, linkittänyt ja tykännyt. Olen uskonut somen joukkovoimaan, massojen tietoisuuden lisääntymisen kautta. Uskon vieläkin, mutta en suuresti.
Olen saanut ja kutsunut facebook-kavereita monelta suunnalta. Olen halunnut nähdä "some-maailmaa" kaukalon reunojen kautta. Elämän laidoilta. Kavereita näyttää olevan monista uskontokunnista, monista poliittisista aatteista innoituksensa saavia, suvakkeja ja rasisteja, luonnosta piittaavia ja piittaamattomia. Yhteistä hienoa on ollut nähdä ihmisten ajattelevan. Monet jopa itsenäisesti.
Joku varmaankin ajatteli, että otin nokkaani, kun sain kevyttä kritiikkiä oikeinkirjoituksesta. Niin otinkin, mutta otin opastuksen nöyrästi vastaan. En vain voinut ymmärtää, että joitakin jurppii, jos taitamattomuuttani kirjoitan Facessa alvariinsa, vaikkapa johonkin sanaan yhden l-kirjaimen liikaa, teen kirjoitusvirheitä, eivätkä pilkut iskeydy kohdilleen. En vain osaa. Ja että se olisi syy, ettei halua tekstiä jakaa. Mitä sillä Facebookissa on merkitystä? Juttu ratkaisee. Jos itse ottaisin hernettä nokkaan postauksien oikeinkirjoituksesta, vähän olisi luettavaa.
Suurin syy lähtööni Facebookista aktiivisena kirjoittajana on kuitenkin ajankäyttö. Olen huomannut tulleeni liian riippuvaiseksi postaamisesta ja lukemisestakin. Ja huomion huomaan juuri, kun olen pääsemässä eroon älypuhelinriippuvuudesta. Osaan jopa liikkua maailmalla pitempiäkin aikoja ilman tekoalyä taskussa, ihan omani kanssa.
Kirjoitan heille nyt.
Olen miettinyt kahlitsevia ja sairastuttavia addiktioitani. Sokeri, viini, tupakka, facebook, naiset. Turhasta materiasta olen luopunut jo aiemmin, Riippuvuus oli sekin.
Piipun imemisen olen lopettanut. Lopetin mutkaisimman tien mukaan. Sokerista olen päässyt irti jo vuosia sitten. Se oli yksi pahimmista riippuvuuksistani. Sisäistettyäni, että alkoholiin uusimpien tutkimusten mukaan jokainen ihminen koukuttuu, nautittaessa päivittäin, olen pidentänyt hörpyn syklin pitkäksi. Toimii minulla.
Facebook on oma juttunsa. Olen kirjoitellut, linkittänyt ja tykännyt. Olen uskonut somen joukkovoimaan, massojen tietoisuuden lisääntymisen kautta. Uskon vieläkin, mutta en suuresti.
Olen saanut ja kutsunut facebook-kavereita monelta suunnalta. Olen halunnut nähdä "some-maailmaa" kaukalon reunojen kautta. Elämän laidoilta. Kavereita näyttää olevan monista uskontokunnista, monista poliittisista aatteista innoituksensa saavia, suvakkeja ja rasisteja, luonnosta piittaavia ja piittaamattomia. Yhteistä hienoa on ollut nähdä ihmisten ajattelevan. Monet jopa itsenäisesti.
Joku varmaankin ajatteli, että otin nokkaani, kun sain kevyttä kritiikkiä oikeinkirjoituksesta. Niin otinkin, mutta otin opastuksen nöyrästi vastaan. En vain voinut ymmärtää, että joitakin jurppii, jos taitamattomuuttani kirjoitan Facessa alvariinsa, vaikkapa johonkin sanaan yhden l-kirjaimen liikaa, teen kirjoitusvirheitä, eivätkä pilkut iskeydy kohdilleen. En vain osaa. Ja että se olisi syy, ettei halua tekstiä jakaa. Mitä sillä Facebookissa on merkitystä? Juttu ratkaisee. Jos itse ottaisin hernettä nokkaan postauksien oikeinkirjoituksesta, vähän olisi luettavaa.
Suurin syy lähtööni Facebookista aktiivisena kirjoittajana on kuitenkin ajankäyttö. Olen huomannut tulleeni liian riippuvaiseksi postaamisesta ja lukemisestakin. Ja huomion huomaan juuri, kun olen pääsemässä eroon älypuhelinriippuvuudesta. Osaan jopa liikkua maailmalla pitempiäkin aikoja ilman tekoalyä taskussa, ihan omani kanssa.
Siirryn keskustelemaan ja varmaankin ärsyttämään, tosin vähemmän interaktiiviseen vlogi-yhteisöön.Videoklipin, tai streamin nopea heitto ei ole mahdollista, niin kuin se Facebookissa on. Saan pelivaraa. Lisäksi olen huomannut, että mitä tahansa somessa lässytämmekin, mikään tässä pyörässä ei sen vuoksi tule muuttumaan. Olemme jo kahleissa, emme enää sillassa.
Mutta "meistä" viis. Asuttamamme planeetta on hukkumassa lajimme paskaan. Älykkäinä itseään pitävät idiootit eivät tätä ymmärrä. Jos ymmärtäisivät, tekisivät jotain.
P. S. Näppäimistöä voin käyttää täälläkin. Jos nyt sitten on jotain sanottavaa. Tai vain paineenpurkua kirjoittamalla.
sunnuntai 11. joulukuuta 2016
KUOLIMON PIISKA Facessa 11.12.2016
Huomenta!
Jotain ihmeellistä vääristymää tulonmuodostuksessa on.
Yleisesti puhutaan, ettei palkkatulolla tarvitsekaan tulla toimeen. Ja että siten sopivaa on maksaa vaikkapa 6 euron tuntipalkkaa. Yhteiskunta maksaa sitten tukina sen "nippanappa-osuuden". Dual salary.
Toisaalta voivotellaan nopeasti kasvavia sosiaalietuuksia. Että "me" tässä maksellaan sosiaalipummien eläminen, ja etteihän tää oo valtion tarkoitus. Mutta silti pissitään ne lämpimät pakkasella hou... Äääääks!
Asumistukia noin 1,7 miljardia vuodessa, toimeentulotukia noin 900 miljoonaa ja jotain "nopeeta rahaa" sossun akuuttipäivystyksestä miljoonilla.
Avun saajien määrä on kovassa kasvussa. Vuokrat nousevat tuloja nopeammin ja palkka, jos sitä on, on niin pieni, ettei se riitä edes perustarpeisiin. Ja monella pienenee.
Kakun kuorutukseksi tulevat työttömyydestä johtuvat korvaukset /etuusmaksut, noin 2 miljardia.
Mutta hyvät ystävät,
Kelan mukaan kaikkien sen maksamien avustusten ja etuuksien yhteissumma nousee yli 14 miljardin vuodessa. Potti on noussut viimeiset 6 vuotta. Kiihtyvällä vauhdilla.
Kelan mukaan kaikkien sen maksamien avustusten ja etuuksien yhteissumma nousee yli 14 miljardin vuodessa. Potti on noussut viimeiset 6 vuotta. Kiihtyvällä vauhdilla.
Mitä tekee J. Sipilän hallitus?
Se runnoi läpi kiky-sopimuksen jolla palkkoja osin alennetaan, siis massiivisen tulonsiirron työntekijäpuolelta työnantajapuolelle - ja samalla tuli kasvattaneeksi Kelan tulonsiirtopottia.
Se leikkasi kaikkein vähäosaisimpien kansaneläkkeitä ja niiden tukiosia - ja samalla tuli kasvattaneeksi Kelan tulonsiirtopottia.
Se leikkasi koulutuksesta, "tärkeimmästä luonnonvarastamme". Suomalainen Pisa on kaatumassa. Se ei ole tehnyt mitään muun muassa nouseville asumiskustannuksille.
Se yrittää tehdä jotain kallistuville sote-menoille, mutta mallinnusten mukaan kustannukset tulevat nousemaan ( kuten kävi Ruotsissa ) ja palvelut pakenevat periferiasta samoin kuin sote-raha Suomesta seuratessaan potilasta.
Se leikkasi kaikkein vähäosaisimpien kansaneläkkeitä ja niiden tukiosia - ja samalla tuli kasvattaneeksi Kelan tulonsiirtopottia.
Se leikkasi koulutuksesta, "tärkeimmästä luonnonvarastamme". Suomalainen Pisa on kaatumassa. Se ei ole tehnyt mitään muun muassa nouseville asumiskustannuksille.
Se yrittää tehdä jotain kallistuville sote-menoille, mutta mallinnusten mukaan kustannukset tulevat nousemaan ( kuten kävi Ruotsissa ) ja palvelut pakenevat periferiasta samoin kuin sote-raha Suomesta seuratessaan potilasta.
Näin ei tietenkään voi jatkua pitkään. Matemaattinen mahdottomuus. Etuisuuksille ei löydy maksajia. Varsinkin, kun varakkaamman kansanosan ja yritysten verotusta on voimakkaasti alennettu.
Tästä varoitan.
Tästä varoitan.
Talouskasvun mantrakin alkaa olla luettu. Immateriaalista talouskasvua saattaa isoillakin prosenteilla maailmasta löytyä, mutta se vääristää muuta tuototantoa, muun muassa peruselintarviketuotantoa. Tämä näkyy Suomessakin. Maataloutta ajetaan alas.
Entä nyt?
Vaihtoehdot alkavat olla vähissä.
Lisäaikaa planeetallemme saamme vain ja ainoastaan ulottamalla kaikkialla TASA-ARVON todelliseen lisäämiseen ja ELONKEHÄN todellisen suojelun ainoiksi tavoitteeksi ja keskiöön. Näin ei voi pitkään jatkua.
Vaihtoehdot alkavat olla vähissä.
Lisäaikaa planeetallemme saamme vain ja ainoastaan ulottamalla kaikkialla TASA-ARVON todelliseen lisäämiseen ja ELONKEHÄN todellisen suojelun ainoiksi tavoitteeksi ja keskiöön. Näin ei voi pitkään jatkua.
Toimeentulotuki siirtyy Kelalle – hälveneekö häpeä? http://www.iltasanomat.fi/taloussanomat/oma-raha/art-2000004999167.html?utm_source=kopioi+leikep%C3%B6yd%C3%A4lle&utm_campaign=kopioi+leikep%C3%B6yd%C3%A4lle-share&utm_medium=social&utm_content=android.iltasanomat.fi
P. S. Nyt alkaa työnantajapuolellekin mikropalkka / dual salary-systeemiin sopimaan kansalaispalkka, puhuttaessa vastikkeettomasta kansalaispalkasta. He vain hieman "sofistikoidummin" puhuvat vaikkapa negatiivisesta verosta.
P. P. S. "Kuolimon piiska"- nimen sain paikallisella ABS-taukopaikalla. Yksi ukko sanoi, että puhun ja sivallan Kuolimojärven äänellä. Sopii.
P. P. S. "Kuolimon piiska"- nimen sain paikallisella ABS-taukopaikalla. Yksi ukko sanoi, että puhun ja sivallan Kuolimojärven äänellä. Sopii.
tiistai 6. joulukuuta 2016
TÄNÄÄN 6.12.2016
TÄNÄÄN
Patriotismi istuu globalisaation maailmassa ikään kuin takalistoon haavoitettu karhu hakkuuraiskiolla. Vihaisena.
Vai onko mammutin luu, joka on paljastunut ikiroudan alta juhlapuheiden kuumentaessa viimeisillä perillä? Haaskalintujen kimppakiva, josta saavat maun, vaan eivät lihan syytäkään.
Ajattelen tänään; menemme takapuoli edellä katajaan. Missä on ihmislajin globalisaatio? Missä on ihmislajin toisiinsa liittyminen? Nyt, kun jääkaappinikin keskustelee älytelevisioni kanssa. Sovussa. Rauhassa.
En juhli 99 vuotista Suomea. Väärä vuosiluku. Jos juhlisin, en tekisi honööriä suomalaisille linnuille, ahmoille, soille, tuntureille, tälle maalle. Ihmisiä en juhli.
Juon kupillisen teetä illalla. Nostan hunajat huulille 10.000 vuotta sitten viimeiset jääkauden jäät puroiksi sulattaneelle luonnolle. 10.000 vuotta vanhalle Suomelle, pohjoisen perälle. Sille mitä Suomesta on jäljellä. Hörppyn otan myös menetetyn alueellisen itsenäisyytemme muistolle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)