HURME NIEMEN NOKASSA

Minä ymmärrän J. Hurmetta hänen sanoessaan, että ihminen-nimisellä apinalajilla on vielä matkaa kehityksessään ihmiseksi. Minä vain en usko, että ihmisen aika tällä planeetalla riittää siihen. Se nyt on kuitenkin vain pikku nyanssi. Pro bakteerit, koen.

Istuttuani joitakin vuosia sitten J. Hurmeen näytelmäkirjoittamisen kurssilla, valittuna, en ymmärtänyt paljoakaan sanomisistaan. Mieleni ei ollut riittävän avoin.

Näin hänen loputtoman yksinpuhelunsa narsistisena, ylimaallisuuden totaaliselvityksenä. Pässinlihaa. Kaikki oli sitä. Pässinlihaa. Mutta vaikka olikin, niin missään tapauksessa ei ollutkaan. Ei saanut olla. Näin poliittisia, lihallisia värejä, tai ainakin poliittisen näkökulman. Nonselaarasin. Ja J. Hurme minut.

Minusta ei ollut hänen mukaansa dialogin kirjoittajaksi. Minussa istui, hänen mukaansa, pieni runoilija.  Vahva paino sanalla pieni. Vanhassa patruunan talossa oli hyvä aamupala ja eräs toimittaja, kurssilainen oli kaunis. Hänellä oli hoikka nilka. Lopputyön mielikuvasin. 

Koska mieleni eräästä kohdasta on nyt enemmän avoin kuin tuolloin, ymmärrän paremmin J. Hurmeen johtavaa ajatusta. Sivistys, isossa, kaiken läpäisevässä merkityksessään, on yksi tärkein fundamentti matkallamme ihmiseksi. Jatkuva subjektiivisen, oman ymmärryksen lisääminen uuden oppimisen kautta, liittämällä uusi ymmärrys vanhaan ymmärrykseen, oli opetus. Ja kirjoittamisessa dialogi itsensä kanssa, sekä vittumainen, pelottava rehellisyys, armon kilpi. Jatkuva anteeksianto. Itselle.

Vanhassa muistiinpanossa lukee, että se toinen keskustelija itsessä tulisi tuntea. Tästä olen J. Hurmeen kanssa nyt samaa mieltä. Ja siitäkin olen kanssaan samaa mieltä, että olen runoilija. Vaikka en ole edes sitä. Olen "runoilija", itsellekirjoittaja. Kurssin anti olikin pitkäaikaisvaikutus. Ymmärrys ihanasta keskinkertaisuudesta. Poikkeuksellisuuden tilastollisesta mahdottomuudesta. J. Hurmeelle tack!

Annan itselleni vahvan lukusuosituksen: J. Hurmeen Finlandia-kirjallisuuspalkinnon arvoinen teos "Niemi" hankintaan.

METSÄSTYSNÖRTIT

Kirjoitin eilen seuraavan postauksen Facebookiin. Laitan tännekin. Alkaa metsästyksen kehitys Suomessa tuntua naurettavalta ja väärään suuntaan kulkevalta.

-----------

VÄITTÄMÄ:
Jos olisin se jutun klassinen diktaattori, kieltäisin Suomessa metsästyksessä huippuunsa viritetetyt tekniset välineet, koiratutkat, luolatutkat yms.
Myös kieltäisin konevoimalla liikkumisen metsästysalueella ja ruutiaseet. 

Samoin kieltäisin konevoimalla liikkumisen kalastuksessa, sekä elektroniset apuvälineet ja nylon-verkot. Samalla lopettaisin feodaalisen, manttaaliin perustuvan vesialueiden omistusjärjestelmän.

--------------

Suomalainen metsästäjä on menettämässä oikean metsästystaitonsa ja -vaistonsa ja muuttumassa jalattomaksi ja kädettömäksi metsästysnörtiksi. Jousimetsästyksen osittainen vapauttaminen on askel oikeaan suuntaan. Pieni.

Voin kuvitella minkä boostin mm. turismille, luonnolle, kansanterveydelle ja monelle muulle hyvälle modernin tekniikan kieltäminen erästyksessä aiheuttaisi. Suomi olisi uniikki. Sinä olisi kikyä.

Tiedän, että ajatukseni on suurimmalle osalle täysin mahdoton. Omille "riistan perässä autoileville ystävillenikin" erityisesti. Mutta mitäpä siitä.
Vasta-argumentointia tulee mm. kasvavien riistakantojen haittojen vuoksi, mutta tiedämme ylisuurten kantojen aina saavuttavan rajansa, edellyttäen myös petokantojen tasapainoa. Sama pätee pitkälti kalakantojen suhteen. Ihminen on  omilla toimillaan ns. "kehityksen" nimissä villien eläinkantojen suhteet vääristänyt. Ihmisen ne tulee korjatakin.

Väittämäni suuntaan ei tulla menemään, vaan kehitys tulee olemaan päinvastainen.

Lähivuosikymmeninä alueilla, missä on peitteistä maastoa ( metsää ) jäljellä,  riista, hirvet, peurat, kanalinnut ja muukin, tullaan siruttamaan tehokkaasti"metsästyksen" helpottamiseksi 4. sukupolven sateliittipaikannuksella. Niin kuin ihmisetkin. Noin 250 seuraavan vuoden kuluessa Suomessa "metsästys" tulee pikku hiljaa muuttumaan täyskaupalliseksi tarhaukseksi kalanviljelyn tapaan. Riistalihaa pystyy ostamaan silloin vain hyvin pieni eliitti ja tuskin edes Suomessa.

En syytä "metsästyksen" nykytilasta lava-autossa istuvia "metsästäjiä", jotka nauttivat niissä eväitään, kertovat hurjia metsästysjuttuja  ja seuraavat riistan kulkua näytöiltään. Mutta tunnen myötähäpeää.

KOTIHÄMÄHÄKIN KASVATUKSESTA

Kolmen vuoden kotihämähäkkien kasvatuksen ja ylläpidon jälkeen huonetiloissa voin lausua asiasta jotain.

Hämähäkkejä, suomenkielinen nimi on hämäävän hauska, elää joka puolella planeetallamme. Niitä on 112 heimoa ja ainakin 50.000 tunnistettua lajia. Todennäköisesti enemmänkin. 

Hämikset lasketaan niveljalkaisiin ja lajierottelua tehdään muun muassa purentaan sopivien leukojen, myrkyllisyyden ja esiintymispaikkojen perusteella. Muutama laji on sopeutunut kokonaan elämään vedessä. 

Hämähäkkien koko vaihtelee mikroskoopisen pienestä ison kämmenen kokoiseen.

Luonani asustelevat kotihämähäkit (Tegenaria domestica ) ovat aikuisena noin 2 - 3 sentin mittaisia, jalat pituuteen laskettuina. Ne ovat täysin vaarattomia. Kotihämikset ovat hyödyllisiä käyttäessään ravintonaan kärpäsiä, hyttysiä, pikku punkkeja ja muitakin öttiäisiä. Ne elävät noin 3 vuotiaiksi, jos niiden elämä on hyvä.

Lapsena sanottiin, että älä tapa hämähäkkiä. Isäs tai äitis kuolee. Voi olla, että tuo loru on ollut pelonsekaisen, freudilaisen ihmiskäsityksen ( lapsuuden kokemukset vaikuttavat yksilön nykyiseen käyttäytymiseen tiedostamatta ) ilmentymä nykyminussa. En ole likvidoinut hämähäkkejä.

Pieneen man's cave asuntooni mahtuu reviireilleen 3 hämähäkkiä. Tunnen ne ulkonäöltä. Kaikki ovat erikokoisia ja yksi on pitkulaisemman muotoinen. Se on myös rohkein. En väitä, että se minut tuntisi, mutta päästää lähimmäksi. Joskus jopa iholle. Tosin minulla ei ole tarvetta päästä niitä lähelle.

Mikäli hyväksyy nämä pienet hyötyeläimet kotiinsa, hyväksyy samalla muutamat niiden ravinnonhankintaansa kutomat seitit. Onkin syytä informoida asianosaisia siitä, ettei niitä systemaattisesti tuhota.

Minulla majailevat, nimettömät hämikset asuvat kylpyhuoneessa ja saunassa. Ne viihtyvät satunnaisessa kosteudessa ja lattialämmityksen luomassa kesäisessä mikroilmastossa. Olen myös sulkenut ulos johtavan lattianrajan saunan tuuletusventtiilin talveksi. Muutaman vuoden huomioiden jälkeen olen hämiksien huomannut tästä iloitsevan. Kylppäristä ne tekevät reissujaan ympäri huoneistoa. Myös makkariin satunnaisesti, mutta häipyvät minun makoillessani siellä. Ne eivät pidä minusta. Ehkä kuitenkin mustia leskiä lukuunottamatta.

Kakkapytyllä istuessa on mukava katsella niiden hyörimistä. Äkkinäinen voisi ajatella niiden toiminnan olevan hölmöä. Hämähäkkien näkökulmasta se tuskin kuitenkaan usein on hölmöä. Ellei sitten niilläkin joskus ole huono päivänsä. Luulen, että on.

Lopuksi muutama varoituksen sana mikäli laajennatte kokemusympäristöänne munivilla niveljalkaisilla.

Informoikaa fobioista kärsiviä ystäviänne. Kyltti kylppärin ovessa voisi olla ookoo. Olen itsekin harkinnut. Ettei teille, tai hämähäkeille käy kylmät. Älkää ruokkiko niitä. Ei ainakaan meetwurstilla, tai muullakaan ihmisravinnolla. Heikkona hetkenäni olen jokusen kärpäsen niille seittiin laittanut. Hämähäkkejä ei saa jahdata juoksuttamalla niitä! Ne hengästyvät nopeasti ja saattavat heittää veivinsä ykskaks. Niin ja suosikaa ystäviä, jotka ovat käyneet specsaversilla, tai muulla optikolla. Hämikset ovat pieniä ja naamioituvat pikku roskiksi. Etteivät tallaannu. Crocsit ja pölynimuri ihmisen käsissä ovat niiden pahimmat viholliset.

Avatkaa silmänne ja sydämenne! Pelot ohjaavat. Oletteko vain kyydissä?

P. S. Olen vakavasti ajatellut myös pölypunkkien elämän mahdollistamista, sillä nekin ovat käymässä uhanalaisiksi. Oikeesti!

KISSAVIDEO

SATU
Omistan kaikille, jotka näkevät lukemansa. Vaikka eivät aina ymmärtäisikään näkemäänsä.

-------------------

Minut siirrettiin sotasairaalaan. Olin haavoittunut, mutta tuskin toipumassa. Keski-ikäisiä ei enää hoidettu ja lääkkeet olivat menettäneet tehonsa. Raha oli seurannut veteraania ja ohittanut. Olin kuitenkin tärkeä. Minulle aiottiin vaihtaa pää. Tehdä päänsiirto.
Sotilaan ei tule tietää miksi.

Rintamalla oli ollut rumaa. En halua siitä yksityiskohtaisesti puhua. Kerron kuitenkin, että etulinjasta näin seudun ainoan vuoren siirtyvän jonnekin ja vuoren paikalle tuli monttu. Aiemmin vuoren rinteeltä oli nähnyt kauas. Metsät eivät olleet esteenä. Sota oli vienyt puut aikapäiviä sitten. Savusumu tuurasi metsiä. Vesi, jota join, maistui suolatulle metallille. Yö yöltä enemmän. Silloin tiesin haavoittuvani pian. Sodassani Maailmaa vastaan.

Raportoin, kuvasin, kerroin, huusin, potkin. Kirosinkin. Söin viimeiset karkit. Kissanruoatkin. Kukaan ei kuullut. Kukaan ei nähnyt. Luutnantti oli pukeutunut Maailman asepukuun. Sen minä näin. Vaihtanut takin. Osui. Sattui. Silloin haavoituin. Ymmärsin Maailman sotivan itseään vastaan. Viimeisillään. Tuhon lapsivedelle. Sotani oli loppu. Loppu.

Viereiseen häkkiin tuotiin toinen narttu. Hän oli ollut joskus kaunis koira. Jos kohta olin huonossa kunnossa, hän ei haukkunut, ei murissut, nuollut, saati puhunut minulle. Tuijotti vain. Tunsin hänet heti. Kaunis kajaanitar, totaali-tosi-tv-siviili, joka julkisuudessa oli julistanut vain sattuman vievän lähelle täydellisyyttä. Ja että hän oli hulluudessaan täydellinen.

Päitä oli paljon vaihdettu. Erityisesti kuolleilla ihmisillä. Onnistuneilla vaihdokeilla oli jopa messuiltu ja kilpailtu. Robottien koirat oli jätetty lääketieteellisten kokeiden ulkopuolelle. Ilmeisesti liiallisesti koodattu tunneäly ja historiaprosessorit yhdessä linkittivät kyynelsiteen avaruuteen tukehtuneeseen Laika-koiraan. 

Aika vaihtuu, kasvaa laajenee. Alinomaan. Koneiden itserakentuvat ohjelmat päivittivät itse itsensä. Uuteen aikaan. Etiikka, sääli ja rakkaus deletoituivat bugeiksi, polttokopeiksi avaruuteen. Ihmisen parhaalle ystävälle aiottiin vaihtaa pää. Elävältä nartulta toiselle ja mahdollisesti toisellekin. Toisin päin. 

Päivät kuluivat. Sotasairaalan nappulat aiheuttivat ummetusta. Pää toimi moitteetta. Hyvän työpäivän mitan mietin, useinkin, saanko naapurini hiljaisen pään. Ja mitä hän saa, sillä en tuntenut itseäni. Monesti, valon sammuttua, ajattelin jopa säästää päätäni. Kasvatukseni vuoksi en halunnut sitä tyhjentää. Kukaan ei tarvitse tyhjää päätä. Kohtelias narttu.

Päätäni särki.

Iltapalanappulat eivät maistuneet tavanomaisilta. Herättyäni olin vaihtanut häkkiä. Tai pääni oli. Päittäin. En kärsinyt enää ummetuksesta. Naapurihäkin narttu kärsi.

Silloin ymmärsin, että täydellistä on vain aika. Nyt, kun maailma on vain yksi iso monttu ja kaikki luut kaivettu. Edelleen odotan kotiutumistani. Johonkin.

-----------------

Sotaan kaivureita vastaan tarvitaan isompi kaivuri. Mikä on sen kaivurin voitto?

Joku kysyy: miksi "Kissavideo"?
Siksi, koska kissavideot ovat niin suloisia ja ihan älyttömän suosittuja. 
- Mutta eihän tässä ollut kissavideota mielikuvituskatseltavaksi. 
Niin mitä? Mitä te jankkaatte?
Ei ole kissavideo?
No olihan siinä ainakin sana "Kissavideo". 
Tai sitten teillä ihanat pikku murmelit, teillä on onneton ratakiskonpätkän mielikuvitus. 

#KERAMED #METOO?

Radiosta tulee piilorasismista, rasistisesta piiloprofiloinnista ja jostain mistä en ymmärrä mitään. Ymmärsin toisen puhujan olevan hyvin tummaihoinen. Ei ollut. Hän onkin vain "tumma". Kertoo tulleensa poliisin toimesta pysäytetyksi satoja kertoja. Hän on hyvin taitava ja miettii monta kertaa tietoisesti ääneen miten asian sanoisi "kauniisti". Hän on hyvin opetellut sanomisensa sisällön. Minä en tänään ole. Olen epävarma.

Kello on 11.28. Juon toista kahvikertaa. Tummapaahdoksi keittynyttä. Kanava on Yle Puhe.

Voin kuulostaa luuserilta ja  betonipateettiselta sanoessani,
etten tänään ole luuseri. Uskoin aiemmin aamulla olevani. En osannut päättää. Vaikka koko aamun olen puhunut itsestäni itselleni.

Nyt aalloilla vähemmistön edustaja kertoo kuinka vartijat häntä seuraavat.
Hänellä on seuraajia. Oikeasti. Minullakin on seuraajia. Leikisti.
Minusta tuntuu voimakkaasti, että hän elää todellista elämää.

Ulkomaalaislaissa etninen profilointi on kielletty. Monet asiat vielä ovat kuitenkin sallittuja, ellei niitä ole nimenomaisesti kielletty. Lapsena vanhempani saivat ilmeisen paljon huvia Linnanmäellä karikatyyripiirtäjien ja profiilinleikkaajien työskentelyn seuraamisesta. Kasvatuksensa vuoksi he eivät kuitenkaan asettuneet malleiksi. Profiloitaviksi.

Minut on Google profiloinut ja tehnyt todellisuusmunattomaksi. Se tietää minun saaneen liiton hopeisen ansiomerkin ja että olen ollut kivenkova pääluottamusmies. En ole varma, että tietääkö "Järjestelmä" minun saaneen Judoliiton pronssisen ansiomerkin. En moiti. Sillä ei ole merkitystä. Naapurinikaan ei tiedä.

Päivän kääntyessä iltapäivään itsevarmuuteni on palautumassa. Kuljen huonolla aasinsillalla.
Olen tehnyt päätöksen. En lähde huhtikuussa Kämppiin Luotsiliiton 100-vuotisjuhliin. En yksin, enkä avec.

Roll up Kämpin peilisaliin. Meikän ottama kuva. #truebluemoment

Se, että maailman suurimman äärimmäisen kilpailuhenkisen joukkueen, Yhdysvaltojen, pääkaupungin ylle ilmestyi eilen penis, tehtynä, ei vaikuttanut päätökseeni. Sen sijaan merkittävä vaikutus oli länsimetron surkuttelun muututtumisella karnevaalitunnelmaksi. Epäuskoni lajiimme palasi. J. Vapaavuorikin antoi optimistisen lausunnon. Metrosta. Olen jälleen itseni.

TEKNIKON PÄIVÄN PLANETARIO

Tänään on ollut hyvä, kiva, hauska päivä. Oikea pölvästin pamaus.
Tässä ilon riimit.


Eteläkarjalainen paskakikkare
kiertää kuuta
ei universumiin yllä
syksyn idännältä 
luojansa murmeleilta

Olkoon siellä
vaikka kurottaa
kauas taa auringon
taakse unen versumin
Ei hajuakaan tänne jäänyt
vain vatsat narrein 
taivasta kiertää 
tähdet iäti paikallaan

Herrat kakasta kopin ottaa
maaliin tuoksun elon saattaa
aukoon mustaan 
toimitukseltakin tuntemattomaan
takaisin housuun laissa
perstaskuun iloissaan saattaa
Hyi

ORPOCARE

Joku Niko Kaistakorpi-nimellä kirjoittava tyyppi poksauttaa tänään ( 13.11. ) Uuden Suomen puheenvuorossa tuon orpocare-sanan. En lukenut tekstiä. Lainasin sanan.

Sen sijaan olen lukenut Kemin seudun sairaalan omistajakuntien aloittamasta yksityistämishankkeesta. Perusteena ettei jäisi seiniä ja kuurankukkia käsiin.

Kokonainen keskussairaala menossa Mehiläiselle jättiulkoistuksessa – ministeriö varoittaa Meri-Lapin kuntia 15 vuoden sopimuksesta.

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005446745.html?share=9a1df6fb5e6f131863a2cd950f0a21d6

Olen myös lukenut Ruotsin terveydenhuollon kriisistä.

http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/raportti-valinnanvapaus-keskitti-terveyskeskukset-hyvatuloisten-asuinalueille-johtaako-sote-uudistus-ruotsin-tielle/755185/

Ja olenpa lukenut asiasta jotain tietävien varoituksia, että erikoisterveydenhuolto tulee tässä uusimmassakin, lausuntokierroksella viipyilevässä lakiesityksessä, toteutuessaan, romahduttamaan kiirellisen päivystyksen laajoilla selkosilla. Sanovat myös, että ihan yläkoulun matematiikan mukaan terveydenhuollon kustannukset tulevat kasvamaan sen 3 miljardia. Puolessa siitä ajasta, jossa samasummainen kulunkisäästö kansantalouden tilinpidon viivan alle piti saada.

-----

Olen päättänyt, etten meiän-maan Rosa Liksomin, poromiehen tyttären, kirjaa Everstinna lue. On kuulemma siinä kuvannut rankasti perheväkivaltaa, naimista ja jotain muutakin extreem-näkökulmasta. Jätän ärsytyskynnykselleni toleranssia.

Olen myös päättänyt, että taas haukun nimeltä J. Sipilän hallitusta ja erityisesti sen ministeri A. Berneriä. Haukun ja jodlaan kuin itäsiperialainen lintukoira. A. Berner on päättänyt ensi elokuun alusta saattaa voimaan ruotsalaismallisen autokoulujärjestelmän, jossa opetus jätetään perheiden vastuulle. Kyseinen ministeri päätti yhtiöittää Suomen tiet. Siinä hän epäonnistui, mutta tässä onnistunee. Ruotsi kertoo epäonnistuneensa autokoulu-uudistuksessaan ja kertoo myös joutuvansa tekemään uudistuksen uudistuksen. Se on vaikeaa, kun vanha järjestelmä on kadonnut historian vitikkoon.

---------

Tein YouTubeen videon, jossa kerrotaan Savitaipaleen katuverkon kunnosta talven alla. Asukaslähtöistä sisällöntuotantoa oli toivonut 20 ihmistä tästä asiasta. Yhtäkään uutista en tee ilman pyyntöä.

Nyt jotkut ovat ottaneet videosta oikein härkäpavun kokoisen herneen nenäänsä ja tuoneet kritiikkiä kestämättömän mielenlaatunsa ja pienuutensa esiin. Hempeät morot heille. On myös tullut isosti kannustusta. Olen iloinen. Lajittelija lajittelee. Monet tässä agraarivaltaisessa kunnassa sen tietävät.

Vastustan yhden puolueen diktatuuria. Tappiin asti. Tuon esille ongelmia ja epäkohtia. Niitäkin, de facto, on, sillä kunnasta on voimakas poismuutto käynnissä.

Olen maalaisjärkinen vastavoima kunnan viralliselle uutisoinnille, jossa KAIKKI tässä kunnassa on hienoa, kaunista, puhdasta ja sanonko mitä. Neuvostoliitossakin oli, romahdukseen asti, hienoa ja kaunista. Kyllä se on lapsellista itsekritiikittömyyttä ja ihmisten aliarviointia!

Ajattelen myös, ettei kunnassa ole taitoa adaptoitua jyrkästi alenevan asukasmäärän kunnaksi. Eletään historiassa. Siksi monet hyvätkin investoinnit ovat kunnan resursseille aivan liian isoja. Kuten 2,5 milj. satsaus valokaapeliverkon rakentamiseen. Ja tuskin edes jää siihen. Tai 500.000 satsaus venerantaan.

Hölmöilyllä on hieno hinta. Niin kauan, kun kunta ei tee mitään todellista ja jatkuvaa ympäristönsuojelun eteen, kunnan nykyiset toimet, veroäyrin korotuksineen, karkoittavat väkeä kiihtyvään tahtiin ja samalla torjuvat kuntaan muuton.

Vaikkapa todellisena liikuntaan satsaavana eko-kuntana, isossa kontekstissa, olisi Savitaipaleella saattanut olla tulevaisuus. Puhdasta tulevaisuutta kun etsitään lopun alla.

Aivan ilkeäksi en sentään rupea. Minulta nimittäin eräs toimittaja kysyi, katsottuaan YouTube-kanavaltani "Uutisia Savitaipaleelta", että miten minun mielestä voi luottaa kuntaan ja minkälaista kuvaa luo asioiden hoidosta ja ylipäätään koko kunnasta, jos tehdään palotalon laajennus, ensisijaisena tarkoituksena saada tilat ambulansseille, mutta ovista tulee liian ahtaat niille. Sanoin diplomaattisesti etten tiedä.

On nimittäin omakin lehmä ojassa ja human factor; olis kiva, jos kakarat ehtisivät saada lakkinsa kunnan hienosta lukiosta. Ennen kuin se lakkautetaan.

Päivitys klo 21.00
Eteläkarjalainen Parikkalan kunta on päättänyt pitää kuntaveronsa ennallaan 19,5% Veroillakin kilpaillaan.

Päivitys klo 22.00
Savitaipaleen kunnanvaltuusto päätti nostaa kuntaveroprosentin 0,5:llä 21,5:teen prosenttiin. 
Valokaapeliverkon kuntarahoitus jatkuu. Käenpoika pudottaa itsensä vieraasta pesästä ennen kuin oppii lentämään. Kuolimo kiittää!

Päivitys 14.11. klo 0835
Ruokolahti pitää kuntaveroprosentin 20,5:ssä.

KUNNALLISVEROT TAPPIIN.

Alla oleva Länsi-Saimaan nettilehteen kirjoittamani kommenttini koskien Savitaipaleen kunnallisveroäyrin korotusta, on tätä kirjoittaessani vielä moderoitavana.

Asiaan liittyen olen saanut yhden kommentin hyvin korkealta taholta, jossa todetaan, ettei uusi äyri ole poikkeuksellinen, ettei sillä ole ohjausvaikutusta ja että korotus tarvitaan.

Jo ns. Tieboult'in hypoteesi vuodelta 1956 kertoo muusta. Se kertoo, pelkistetysti sanottuna, että muiden muassa alueelliset veroerot vaikuttavat OSALTAAN asuinpaikan valintaan. Juuri tuolta ajalta on käsite; "ihmiset äänestävät" jaloillaan. Tuosta tutkimuksesta on myöhemmin johdettu ja laajennettu tutkimusta nykypäivään asti, joissa tutkitaan mm. alueellisen verotuksen vaikutusta asumisen hintaan.

Asiasta myös YouTubessa. Haku nimelläni.

-------------

On hienoa, että Savitaipaleen kuntapäättäjät ovat rohkeasti lähtemässä korottamaan kuntaveroprosenttia. Kunnan väestökato kiihtyy. Ihmisperäinen ympäristön kuormitus vähenee ja Kuolimo kiittää.

Helsinki on päättämässä kuntaveron laskemisesta 18 prosenttiin. Savitaipale on nostamassa 21,5 prosenttiin. Ero on 3,5 prosenttia. Se tarkoittaa keskituloisella taloudella 1500 – 3000 euron vuotuisen nettotulon eroa. Se on merkittävä.

Talousarvion tilkkeen lisäksi korkea ja nouseva kunnallisvero on signaali ihmisille kunnan kyvyttömyydestä keksiä ja toteuttaa uusia keinoja jatkuvuuden parantamiseksi. Elinvoimasta en enää puhuisi. Korkealla kunnallisverolla on siis merkittävä ohjausvaikutus. Se helpottaa muuttopäätöstä pois ja estää tehokkaasti kuntaan muuttoa.

Lisäksi joukkoliikenteen alasajon myötä kunnassa asuminen lähes vääjäämättä edellyttää auton, tai kahden menoerää. Eivätkä kiinteistöjen arvotkaan, metsäkiinteistöjä lukuunottamatta, ole taloudellisesta buumista huolimatta kunnassa nousussa.

Kunnan tulisikin pikinmiten muuttaa stategiansa toteutus mukautumiseksi nopeasti aleneville väestömäärille. Kaikessa päätöksenteossa. Nimittäin viralliset väestöennusteet kertovat kunnan väkiluvun olevan kymmenen vuoden kuluttua alle 3000 asukasta. Itse uskon luvun olevan alle 2800 asukasta.

Ympäristön puolesta iso kiitos kuntamme päättäjille!

HOUKUTUS

Perustarpeiden tyydytyksen noustua riittävälle tasolle, nousee houkutus ihmisen toimintaa ohjaavana voimakkaammalle tasolle. Näin väitän.

Houkutuksen merkitys, erityisesti ylijäämiä ja tarpeettomia, niin materiaalisia kuin immateriaalisiakin "hyödykkeitä" tuottavissa yhteiskunnissa, on keskeinen tekijä yksittäisen yksilön energian suuntaajana. 

Houkutusten määrä lisääntyy hyvinvoinnin lisääntyessä. Hyvinvoinnin määrittely onkin tehtävä kulttuurisidonnaisesti. Perinteinen yksilön hyvinvoinnin lisääntyminen nähdään edelleen suoraan verrannollisena vapaa-ajan lisääntymiseen, sekä hengen ihanuutena arjen toimia helpottavien, massatuotannossa olevien tuotteiden yleistyessä. Näin ns. länsimaissa ja useissa ns. kehittyvissä talouksissa onkin tapahtunut.

Yhteiskunnissa, joissa edelleen suurin osa yksilön ajasta kuluu ravinnon hankkimiseen, houkutusten yksilön energiaa suuntaava voima on edelleen alhainen. Perustarpeiden tyydyttäminen on keskeistä.

Ympäri planeetan kiertävä viestintä altistaa kuitenkin lähes koko ihmislajin tietoiseksi täysin erilaisesta, näennäisen pakkotahdittomasta elämästä. Heille houkutus on vielä unelma. Houkutuksen ensimmäinen aste.

Pääosin maaplaneetan ihmisten elämä tänään liittyy houkutuksiin. Houkutukset on tuotteistettu. Niillä ohjaillaan käyttäytymistämme. Ns. hyvinvointiyhteiskunnassa elävä nuori ei enää tiedostamattomalla valinnalla erota houkutusta perustarpeesta. Niistä on tullut itsestäänselvyyksiä.

Jokaisen yksilön houkutuskartta on yhdessä yhteiskunnassa hyvin samanlainen. Sellaisen tekeminen voi yllättää. Houkutuskartasta tulee halukartta. 

Kausaalisen determinismin mukaan kaikki tapahtuu edeltävien tapahtumien aiheuttamana. Minä näen, minä koen. Syntyy houkutus ja antiikin Kreikassakin monilla marmorirappusilla tuumittu halu ja sen sisällön perkaus arkipäivän ohjeiksi.

Aristoteles ( 384-322 eaa.) erotti kolme eri halun muotoa: boulesis on toive tai rationaalinen halu kohteisiin, jotka ovat hyviä, thumos on emotionaalinen tai ei-rationaalinen halu objekteihin, jotka näyttävät hyvältä ja epithumia on ei-rationaalinen halu kohteeseen, jonka uskotaan olevan miellyttävä. Minä en tästä kuitenkaan pääse johtopäätökseen jaahas-toteamista enempää. On tultava 1700-luvulle.

Skotlantilainen filosofin, David Humen ( s.1711-1776 ) mukaan halu ei ole sen enempää oikein kuin väärin, tai rationaalinen tai ei-rationaalinen. D. Humen mukaan etiikka on rakennettava halun käsitteelle.
Halu voidaan käsittää myös yleisemmin sisäisenä voimana, pyrkimyksenä johonkin. Totta mooses!

Minulla itseni tarkastelu tuottaa monien halujen ja houkutusten  keskiöön halun itsensä säilyttämiseen ja siitä onneksi löydän särön halun ja houkutuksen rajalla. Hyvä!

Melkeinpä samasta kirjoitti ainanaan hollantilainen ortodoksijuutalainen Baruch Spinoza ( s.1632-1677 ), jolla halu kohdistui itsensä säilyttämiseen. Okei ja jepjep. Nykyfilosofiassa halu on edelleenkin keskeinen faktori teon teoriassa ja etiikassa, mutta houkutus on jäänyt vähemmälle ajattelulle. Modernia markkinointia lukuunottamatta. Niin ja omiani.