Aamun uutiset rummuttavat evankeliumia. Taloustieteilijät meillä ja muualla ovat käsittämättömän yksimielisiä ilosanoman sisällöstä: maailman talous, siinä siivellä myös Suomen talous, alkavat loppuvuodesta toipumaan nopeasti entiseen. Mitä tarkoittaa, kun globaali talous nopeasti palaa entiseen? Mitkä ovat seuraukset?
Viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana, mutta erityisesti viimeiset kaksikymmentä vuotta ovat osoittaneet, että taloudellisina lainalaisuuksina pidettyjen taloudellisten parametrien muodostamat vaikutusmekanismit ovat lakanneet olemasta, tai niiden vaikutukset ovat heikenneet.
Kun IMF, Kansainvälinen valuuttarahasto, pari päivää takaperin ilmoitti, että tänään jopa 1930-luvun Suuri Lama saattaa näyttää pieneltä, tämän nykyisen rinnalla, se tarkoituksellisesti unohti, vaikka toisenkin suuntaisia puheenvuoroja on ollut ( mm. Noam Chomsky ja ranskalainen Thomas Piketty ), tosin virallisten organisaatioiden ulkopuolelta, että vanhat talouden määrittelyt eivät enää toimi. Tämä ei tietenkään poissulje inhimillistä hätää ja elonkehämme aktiivisen pelastamisen vähenemistä. Niissä siis ei olekaan kyse talouden häiriönä pidetystä tilasta, vaan muutoksen lopputulemasta.
Aikaan pystytettyjä talouden kilometritolppia löytyy tunnetun historiamme aamusta alkaen ja ne kaikki vaikuttavat juuri nyt tällä planeetalla elävien arkeen. Oman aikamme suurin rahapoliittinen muutos, monelta lähes huomaamaton, oli nimittäin kun valtioiden kultakytkös katkaisiin 1971 Richard Nixonin luovuttua dollarin kultasidoksesta lopullisesti.
Länsimainen fiat-velkarahajärjestelmä syntyi käytännössä yhdessä yössä, kun Nixon irroitti dollarin kultakannasta, koska tarvitsi lisää rahaa Vietnamin sotaa varten. Koska dollari oli, ja on edelleen tärkein varantovaluutta, katosi samalla myös muiden valuuttojen kultakanta. Siihen asti kaikki, lähes kaikki valuutat, oli sidottu dollariin Brenton Woods sopimuksella ja siten dollarin kautta sidottu kultaan.
Nixonin oli tehtävä tämä päätös pystyäkseen luomaan vakuudetonta keskuspankkirahaa rahoittaakseen Vietnamin, USA:llekin kalliiksi käyneen sodan rahoitusta.
Tuosta hetkestä rahan määritelmä muuttui. Yhtäläisyysmerkki velan ja rahan välille voitiin edelleen laittaa, mutta rahan vastinpari muuttui kullasta ja samalla muusta vakuudellisesta immateriaaliseksi ja velat muuttuivat keskuspankkien tietokoneiden kirjauksiksi.
Valtion velan, siis rahan-luonnilla ei puolestaan ole mitään teoreettista ylärajaa ( velka / BKT-suhde ), sillä kuten liikepankkien luotoista luoma tiliraha, niin myös valtionvelkakin on luotu tyhjästä pelkkinä kirjauksina tietokoneelle. Valtio luo rahaa aina tehdessään alijäämää. Rahaa puolestaan häviää aina, kun lainoja lyhennetään ja veroja maksetaan.
Kultakanta rajoitti valtion rahanluontia, kun taas velkarahajärjestelmässä rahaa, tai velkaa, miten vain, voi luoda lähes rajatta, sillä rahan arvo ei ole sidoksissa mihinkään todelliseen assettiin. Nyt 50 v. myöhemmin maailman velkamäärä onkin kovaa vauhtia kasvamassa hallitsemattomasti, johtuen uuden rahan käsittämättömästä määrästä ja joka myös lisääntyy lähes eksponentiaalisesti kiitäen kohti universumin ulkorajaa.
Jokainen, joka edes osan tästä ymmärtää ( tutustukaa miten raha syntyy ), ymmärtää, ettei näin voi jatkua enää kovinkaan pitkään. Valtavat määrät rahaa imuroidaan markkinoilta, lähinnä kuluttajilta, mutta myös ns. ei-valtioautonomisilta yrityksiltä pois, inflaation uhan vuoksi. Virtuaalinen raha muuttuu imuprosessissa varallisuudeksi. Planeetan yhteenlasketusta varallisuudesta jo lähes kaksi kolmasosaa on suoraan, tai väillisesti hyvin harvojen käsissä.
Sivutuotteena velkadeflatorisista maista on tullut uusia vallankäytön kohteita, joilla jo nyt on kansallisissa politiikan käytännöissään selvästi globaalin vallankäytön elementtejä.
Viimeisimmät, vapaat agentit, fundamentaalitaloushöynöytetyt pelaavat lajille ominaisesti pörsseissä talouksien tunnusmerkkien laskiessa, mutta pörssien noustessa kuin akanvirrat näkemättä totuuksia, suuria kokonaisuuksia ja kausaalisuuksia.
Ymmärrän, että haikailu loputtomaan talouskasvuun, kaikilla talouden osa-alueilla, johtaa elollisen kärsimykseen ja tuhoon nopeutetussa tahdissa. Kun katsoo planeetan ja sen elollisen tunnettua historiaa, näkee kaikkien syklien tihentyneen. Näin myös taloudessa.
En ymmärrä talouden hymysuuasiantuntijoita, jotka aamun talousuutisissa kertovat maailmatalouden pääsevän loppuvuodesta voimakkaalle kasvu-uralle. He ovat ihmiskunnan ja kaiken muunkin vihollisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti