Suomen Kuvalehden mukaan Business Finland on viikonloppuun, 19.4. mennessä tehnyt noin 5200 yritysten tukipäätöstä, joilla pyritään tukemaan yrityksiä yli koronaviruspandemian aiheuttaman laman. On hyvä, että noinkin iso määrä tukipäätöksiä on nopeasti pystytty tekemään.
Aivan kuten kansalaisten mielestä hengityssuojaimien kaupassa kiinalaisen yrityksen kanssa, jossa käytettiin epäilyttäviä välikäsiä, joutuivat virkamiehet ja poliittinen johtommekin epäilyttävään valoon, kuten myös tukirahojen myöntämisessä yrityksille, juuri nyt, ovat jälleen joutuneet. Kansalaisten puolelta on noussut epäilyjä virkamiesten taitamattomuudesta ja suoranaisesta tyhmyydestä. Se iso kysymys nyt kuuluu, miten Sanna Marinin hallitus reagoi. Vai reagoiko mitenkään.
Selväksi ainakin on tullut, että poliittinen johtomme tulee vetoamaan kiireeseen tukea yrityksiä nopeasti ja ylilyönnit pyritään näin lakaisemaan pois näkyvistä. Kuitenkin kyse on aivan muusta. Kyse on selvien ohjeiden ja linjauksen puutteesta, tai niiden liiallisesta harkinnanvaraisuudesta.
Syvenevän laman tilanteessa olisi tietenkin aivan ensimmäiseksi tullut tehdä suuri linjaus: tukea annetaan vain vahvasti taloutta ja kansalaisten toimeentuloon suoraan vaikuttaville yrityksille. Ei siis jääkiekkoseuroille, tai muille urheiluun ja kulttuuriin liittyville yrityksille.
Toisessa vaiheessa tukea myönnettäisiin välillisesti taloutta ja kansalaisten selviytymistä vahvistaviin yrityksiin.
Kolmannessa vaiheessa tulisi kulttuurin kautta työllistäviä yrityksiä tukea.
Viimeiseksi mikäli jaettavaa vielä on jäljellä voitaisiin tukea Huutokauppakeisaria, Levin kyläkauppiasta, tai europarlamentaarikko Petri Sarvamaan ja puolisonsa omistamaa Huono Äiti Oy some-yritystä ja muita vastaavia julkkislähtöisiä yrityksiä. Pidän näiden yritysten tukemista heti kättelyssä kutakin 100.000 eurolla lähes skandaalinomaisena.
Rahanjakaminen on taitolaji. Erityisesti se on sitä, kun virkamiehiltä puuttuu kokemus nopeutetussa byrokratiassa. Ikään kuin synnit olisi annettu anteeksi. Höveli joulumieli juhannuksen kynnyksellä. Mutta niin se vaan on että suomalainen virkanainen, tai -mies ei pääse pakoon stereotypiaansa, ei edes sen varjoa. Sillä sitä ei ole. On vain maksujen ja verojen keräävän virkamiehen kutinsa pitävä stereotypia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti