Tänään minä katson
yli järven
kylälle jossa muutamat kulkevat
pulisevat soidimella nadaa
suut suljettuina
silmät paidannappien alla
Käsiruutuni läpi
näen kauas
pitemmälle kuin korkealta vuorelta
siltä jolta sinä tapasit katsella
itseäsi
Ei nouse pärske veden selän
yli järven näköni taivaisiin
ei yli samponi lyö
sähköä sammuta kyynel veden
ei surumieleni sumua silmiini tuo
Näen valon
Sokea kahvila
ja vielä sokeampi ravintola
syövät itseään
odottavat vain
lisää itseään
Jotain on etelästä luvattu
jotain mikä pitää myöhemmin
antaa ylen
Siinä tämä kaikki ympärillä
tabernaakkelin leikkikentän
Tyhjä on
lapseton
Kirkontorni harhailee
kaiken yllä
katsettani hakkuille pakenee
Pankki on auki
yleensä kiinni
Näen sen olevan kylällä
vaikka onkin lähtenyt pois
masturboi nettissä
puolisot tyyni kaikki auki
Pankki pelkää
joutsenet lentävät pelon syksyyn
Tänään logo oli laitevika
ja virus
Isoimmassa tiilitalossa
siinä joka näkyy huonosti
rinteessä antaakseen järvelle
on toivoa heitetty
Muutamat saavat mennä
menemättä rantaa pitemmälle
jos sitten myöhemmin
kutsutaan taloon
muutamat saavat soppaa tykillä
Neuvonpito sitten koskee kaikkia
muistuttaa eräs Martti
asia arpa ja puhe
ei muu ei teot
Sinä rakkaani
Sinä tietenkin tulet etäämmälle
lähelleni
lähetän tuulet ja veneen
Koulu nauraa puiden takana
niiden muutamien
mitä kylä vielä omistaa
Näinkin kaukaa sinne näen
ummistan vain silmäni
Tuhat muutakin silmää
koulun näkevät
muutamat tujoittavat takaisin
läpi sähköisten ruutujen
ja se on tietenkin outoa
Opettajakin nauraa
En minä sinulle selkääni käännä
järvi
Pakko mikä ei pakko
Kysyn kuitenkin
miten sinä rannan petäjä voit
mihin asti sinä näet
taaksepäin tiellä huomisen
ees sahuri taivaan kunnallinen
Kuulen tuulesi
komppaan
miksaa mieleni rokkenrollin
henkeen elämään yhdyn
Kaksi vanhusta tanssii
vaan ei kerran viimeisen
Iltaravintolan sokean
odotan ihmetekoa älyn optiikan
Vanhukset tanssii
aamuun loppuun elämän
pilkkuun viilaajan yhteiskunnallisen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti