Jotkut asiat ovat ihmiselle tärkeämpiä kuin toiset. Se kertoo ihmisen erilaisuudesta. Tärkeysjärjestykset painottuvat omakuvan näkemisen kautta, omassa todellisuudessa.
Yhä useammalle ihmisille oman itsensä hahmottaminen lähtee itsensä kautta, ante mortem, elämisen tärkeyksinä. Toisille sen sijaan oman merkityksen painotus ja näkeminen lähtee ympäristön kautta, ympäröivän lähitodellisuuden kautta ja toivottavan tulevaisuuteenkin kautta. Heidän ajattelussaan ja teoissaan näkyy jälkipolvien tulevaisuus, lauman tulevaisuus, nähdään tulevaisuuteen, post mortem.
Onko kyseessä evoluution kiihtyminen ihmislajin kohdalla, kun yhä enemmän ihmisen sisäänrakennettu laumavaisto on yhden yksilön keskeisyyttä ja arvoa korostavassa maailmassa vähenemässä? Tämän päivän maailmassa ihminen näennäisesti pystyy elämään elämänsä ilman lauman apua, näkemättä yhteisön keskeistä merkitystä voimakkaampana kuin oman minän merkitys. Ihminen ilman lauman apua ja yhteisöllisyyttä olisi kuollut sukupuuttoon jo kauan sitten. Tänään ihminen näkeekin itsensä yhä enemmän yliheimollisena. Heimo on minä itse. Tähän liittynee yksilöiden ahneuden suureen esiintuloon yhä useammin.
En voi olla tässä ajattelematta virtuaalisuuden merkityksen vaikutusta digi-tekniikan nopean kehittymisen myötä, evoluutiota kiihdyttävässä prosessissa. Näyttää siltä, että yhteisöllisyys on siirtymässä virtuaaliverkkoihin ja pelimaailmaan.
Tästä sanoo ( HS 27.11. ) Piilaaksosta Helsingin Käpylään muuttanut startup-sijoittaja ja mediavaikuttaja Caterine Fake, ettei ole varma, onko tulevaisuus, jossa ihmiset pelaavat koko ajan, sellainen tulevaisuus, jonka haluamme. Kunniatohtoriksikin ilmeisistä ansioistaan promovoitu Fake sanoo myös, että yhtenä ratkaisuna olisi lukea kaunokirjallisuutta.
Ymmärrän ajatuksen. Ymmärrän oikeinkin hyvin juuri kahden periaatteellisen itsensä näkemisenkin mallin näkökulmasta. Siksipä saankin syyn mainostaa Poliittisen valokuvan festivaalin näyttelyä, "Linnun katse". Siinä valokuva tekee näkyväksi lintujen ja ihmisen suhdetta. Peilaa meihin päin. Joudumme tosiasioiden eteen ulkoisista lähtökohdista, emme omista lähtökohdistamme.
Juuri kulttuuri, monissa eri muodoissaan, palauttaa ihmistä näkemään itsensä ympäristönsä kautta ja osana omaa identiteettiään. Taiteen vaikutusmekanismi on peilautuvuus, jonka merkitys on ollut täysin korvaamaton jo aikojemme alusta ja on juuri nyt olemassa olollemme tällä planeetalla, ei vähempää kuin täysin välttämätön. Yksin emme ole nyt, emmekä erityisesti tulevaisuudessa, yhtään mitään.
Poliittisen valokuvataiteen festivaali on auki Suomen valokuvataiteen museossa aina 6. tammikuuta 2022 asti. Käykää katsomassa. Samalla saatte käsitystä siitä kuinka nopeasti lajien kato Suomessakin etenee. Suosittelen erityisesti oman navan kautta tulevaisuutta ajatteleville. Toki muutakin sinuun päin peilaavaa kulttuuria suosittelen. Pitää terveempänä ja lisää yhteisöllisyyttä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti