Tänään 26.11. näyttää Etelä-Karjalaankin saapuvan talvi. Sellainen talvi kuin voidaan olettaa saapuvankin, pikku pakkanen ja lunta satelee. Tänään minulle on tapahtunut muutakin kuin sään muutosten pakollista havainnointia. Ainakin on osunut iholle pistäviä uutisia. Interpolin, 192 maan hallitusten välisen rikospoliisiorganisaation johtoon valittiin Arabiemiraattien kenraali Ahmed Nasser al-Raisi, ilmeisesti kokemusasiantuntijuutensa vuoksi. al-Raisi tunnetaan kiduttajana. Ihmiskunnan aikataulussa menemme. Vakavin ja mieltäni tänään ronkkaisut tapahtuma oli kuitenkin aamuinen löytö. Olin laittanut hiirenloukun ahtaaseen paikkaan terassikalusteiden taakse. Sinne oli ahtautunut talitiainen ja menettänyt osaamattoman toimintani vuoksi henkensä. Lopetin hiirien pyydystämisen tältä erää.
Muutama päivä takaperin sain Savitaipaleen kunnan strategiaehdotuksen paperiversiona ja eilen sähköpostilla. Olen nyt ehdotuksen lukenut, muutamaankin kertaan, ajatuksella. Päätin, etten mitään paperista sano, mutta tähän aamuun mennessä olin saanut viisi pyyntöä lausua asiasta mielipiteitäni ja pyörsin päätökseni.
Ensimmäinen ja ehkä tärkein huomio on, että onko edelleenkään ymmärretty mitä strategia tarkoittaa. Onko se napakka ajatus siitä, mitä kunnan halutaan olevan strategiakauden lopussa, vai onko se toiveisiin perustuva väljä ja laaja sloganeiden toteuttamisen ohjenuora?
Strategia tarkoittaa sitä, että kaikki päätöksenteko, siis kaikki, menee kaikilla tasoilla tiukan, harkitun strategian läpi. Piste. Strategian toteuttamiseen, joka on eri asia kuin itse strategia, kuuluu olennaisena sen osatoteutukset ja tapa, sekä keinot miten strategiaa toteutetaan. Sitä sanotaan taktiikaksi. Se ei ole strategiaa. Mikäli strategiapaperissa strategiaan, sen kummemmin asiaa analysoimatta, liitetään vaikkapa ylimalkainen, määrittelemätön sana pöhinä, mitä kaikkea se sitten tarkoittaakin, ei se ole strategiaa, eikä hallittavaa toteutustakaan.
Poliittisen strategian toteutus eroaa sotilaallisen ja yritysmaailman strategian toteutuksesta siinä, että kahdessa jälkimmäisessä ei tarvita poliittista konsensusta toteutukseen. Sen sijaan ideologioiden ja maailmankatsomuksellisten erojen vallitessa poliittisessa kentässä, strategian toteuttaminen on vaikeampaa. Silti, mitä enemmän sitoutumista saadaan aikaan, sitä paremmin voi olettaa strategian toteutuvan.
Jo kunnanjohtaja T. Iso-Mustajärven aikana otin esille esimerkinomaisesti seuraavan esimerkin todellisesta strategiasta ( on tuossa alla ). Tuolloin mainostoimisto Kiss Consulting esitteli, iltapäivälehdissäkin repostellun "kolmen sanan" strategian Savitaipaleen kunnalle. Yhdelle sanalle tuli hintaa noin 7000 euroa. En sano, että tuolloin esimerkkinä ottamani olisi Savitaipaleelle sopiva, ainakaan enää, mutta kuvaa hyvin "oikeaa" strategiaa. Kuului näin: "Savitaipale on elinvoimainen ja itsenäinen kuntaorganisaatio vuonna 2030." Lauseen alle sitten sitä taktiikkaa, eli miten strategiassa lausuttua päämäärää toteutetaan. Ei liikaa, vaan keskeisiä jaettuna nykyisten vahvuuksien voimistamiseen ja toisaalta uusien rakentamiseen. Politiikkaa. Konsensusta.
Tästä pääsenkin toiseen keskeiseen Savitaipaleen strategiapaperin heikkouteen. Se on sillisalaattia. Se ei tunnista painotuksin voimavaroja, saati uhkia, eikä mahdollisia kunnan erityispiirteitä. Onko niitä enää? Mikä tekee Savitaipaleen paremmaksi pitäjäksi verrattuna muihin? Tuskin mikään. Ehkä sokeuttava omahyväisyys? Strategiaehdotus onkin kuin koulutuspäivien ryhmätyösapluunasta tullut, jokaisen kunnan "strategiapaperi". Paperi ei juurikaan siis eroa muiden etelä-karjalaisten kuntien vastaavista papereista. Ellei sitten sellaisena pidetä mainintaa digi-ajan mahdollisuuksista valokaapelin myötä. Tosin sekin tilanne on korjautumassa, muiden kuntien toimesta, eikä hehkutetusta etätyöstä ole syrjäisten maalaiskuntien pelastajaksi. Se voidaan jo nyt tilastojenkin valossa todeta. Hybridietätyön tekeminen lisääntyy osaksi työviikkoa, mutta koti pysyy työpaikan läheisyydessä.
Minulta on erityisesti kysytty sitä, että mihin itse kiinnittäisin huomiota strategian suunnittelutyössä. Pohjimmiltaan kysymys onkin suhteellisen helppo, toki pääkohtiin voi kukkia poliittisten intohimojen ja ideologistenkin painostusten vuoksi sävyeroja, mutta tosiasioita ne eivät muuta. Eli olemassa olevat tosiasiat on tunnistettava ja pyöriteltävä valmistelussa. Keskusteltava auki. Tämä on onnistuneelle strategiatyölle täysin välttämätön lähtökohta. Vastasin eräälle kysyjälle nopeasti kännykällä joitain ajatuksiani tähän, sen kummemmin jäsentelemättä ja ilman tärkeysjärjestystä.
Tosiasioita ajattelun lähtökohdaksi on useita.
/ Kunnan asukasmäärä vähenee, se ikääntyy, / resurssit vähenevät, / asuminen maaseudulla kallistuu muun muassa kallistuvien liikennepolttoaineiden myötä, sekä vähenevän julkisen liikenteen myötä, / palvelut tulevat edelleenkin, niin julkisella puolella kuin yksityiselläkin sektorilla vähenemään, / kiinnostus pätevien, kunnasta aidosti kiinnostuneiden kuntalaisten keskuudessa edelleen hiipuu kuntapolitiikkaa kohtaan, suurimman hallintokunnan ( terveys ) poissiirtymisen myötä, / kiinteistöjen hinnat tulevat jatkamaan edelleen kokonaisuutena tarkasteltuna halpenemistaan ja vakuusarvot alkavat määrittämään hintatasoa ja näin ollen uudisrakentaminenkin on käytännössä loppunut, / Kuolimojärven ( siitä jäljempänä ) ekologinen tila jatkaa huonontumistaan / keskustaajamaa ympäröivät metsäalueet, kuten Hullasmäki, Supanahon alue ja erityisesti Säkniemenlohkon vuonna 1998 perustettu Taipaleen seurakunnan luonnonsuojelualue ovat avohakkuiden ja tehometsätalouden vuoksi menetettyjä korkeilta luontoarvoiltaan vuosikymmeniksi. / Maisematyöluvan saaminen on muodollisuus. / Tosiasia on sekin, ettei seutukunnalla ole haluttu, eikä kyetty huolehtimaan luonnon monimuotoisuuden säilyttämisestä. / Ja merkittävä tosiasia on sekin, että Savitaipale tunnetaan Suomen ympäristövastaisimpana kuntana. / Itsekin pidän totuutta esillä, kunnes on myönteistä raportoitavaa.
Isojen negatiivisten ympäristötekojen lisäksi on paljon ja jatkuvasti pienempiä, mutta näkyviä tekoja, kuten puiden tarpeetonta kaatamista "maiseman avaamiseksi", keskusta-alueen puiden kaatamisia lahoina valheellisesti, tai kokonaisen Saimaan niemen avohakkaaminen rantakivikkoon asti. Täsmälleen juuri toisin päin tulisi tässä ajassa toimia. Puita tulisi säästää ja istuttaa aktiivisesti lisää. Tosiasioista seuraa, etteivät ympäristötietoiset nuoret kuntaan jää, saati muuta.
Tässä kohtaa kaivan puhelimen esiin ja katson eräälle kysyjälle kertomiani ajatuksiani siitä, että mihin nyt ainakin Savitaipaleella tulisi kiinnittää huomiota. Ranskalaiset viivat eivät ole varsinaisesti tärkeysjärjestyksessä, mutta varsinkin tuo ensimmäinen on keskeinen.
- kaiken päätöksenteon, kaikilla tasoilla, tulisi siirtyä rahakeskeisestä resurssoinnista ihmisen, kuntalaisen läpi tapahtuvaan päätöksentekoon
- asuinympäristön, niin ihmisten kuin muidenkin biologisten organismien osalta, huomioiminen ja ennallistaminen
- väheneviin resursseihin tietoinen, etukenoinen adaptoituminen ennen täydellistä kriisiytymistä
- julistus ja toimet täydellisen energiakäännöksen tekemiseksi kunnassa monien kuntien mallin mukaisesti omat erityispiirteet huomioon ottaen. Savitaipaleella ei edes ole sähköautoille pikalatauspisteitä, ym. ja monet kunnan kiinteistöt lämpiävät edelleenkin öljyllä, eikä niiden energiatehokuutta ole parannettu, joka maksaisi itsensä suhteellisen nopeasti takaisin
- etukenoiset toimet lukion säilyttämiseksi keskeisenä toimena lapsiperheiden saamiseksi kuntaan, loppuessaan nopeuttaa kunnan loppua ja uhat mm. rahoituksen osalta tulee tunnistaa
- vaikuttaminen julkisen liikenteen säilyvyyteen, sen vaikutukset asumisen kalleuteen on laskettava auton, tai kahden omistaminen mukaan, erityisesti kun liikennepolttoaine maksaa 2 euroa litralta jo nyt
- uuden ajattelun keskeisyys mm. Pöksänlahden suhteen, jonka kunta tietoisesti antoi mennä itse altaan, Pöksänlahden arvo on suurin jätettäessä se jälkipolville virkistysalueena mahdollisimman luonnontilaisena ja kevytrakenteisena
- yksittäisten yrittäjien taloudellinen avustaminen lainvastaisesti muita yrittäjiä syrjien on lopetettava
- varautuminen etukäteisesti hyvinvointiaseman toiminnan loppumiseen maakuntamallin myötä vääjäämättömästi
- hallinto-ohjesäännön kehittäminen mm. siten, ettei yksi, mahdollisesti ympäristöymmärtämätön virkamies pysty hallintopäätöksillään vaikuttamaan keskeisesti kunnan ympäristön tilaan mm. puiden kaatamisen osalta, esimerkkinä Hiekkaniemen avohakkuu
- ympäristölautakunnan perustaminen
- vaihtuvajäsenisen, vaaleista riippumattoman tulevaisuustyöryhmän perustaminen, johon kutsuttaisiin jäseniä, myös kunnan ulkopuolelta
- kunnan ainoa todellisen vetovoimatekijän, joka aiemmin erotti Savitaipaleen muista kunnista, eli Kuolimojärven ekologiseen huononemisen vähentämiseen vaikuttaminen kunnan eräänä keskeisenä työnä yhteistyössä kansalaisjärjestöjen, muiden kuntien ja erityisesti valtiovallan kanssa. Kuolimon mukana Savitaipale elää, tai kuolee
- Kuolimojärven julistaminen muovittomaksi suosituksin ja toimenpideohjelmalla ( valtakunnallinen näkyvyys ), tästä jo noin 8 vuotta sitten tein esityksen
Kun aikanaan vuonna 2004 Savitaipaleelle muutin, kunnassa tervetuliaistilaisuudessa sanottiin asuvan 4380 ihmistä. Tänään heitä on noin 3150. Kehitys on ollut hurjaa ja se jatkuu. Mikäli kunnassa jatketaan perinteisällä "kuntasavupiippuajattelulla", kehitys jatkuu ja maakuntamallin ja kiihtyvän inflaation myötä kiihtyy. Tämä onkin oletettavaa, että ilman suurempia yli-ideologisia, innovatiivisia ja rohkeita päätöksiä kunnassa jatketaan vakiintuneiden käytäntöjen mukaisesti. Tässä tilanteessa, menettämättä optimismia, seutukuntahan ei kartalta katoa, vain nykyinen kuntaorganisaatio katoaa, ehdotan, että Savitaipale profiloituisi downsiftaavaksi, taloudellisen kasvun mantrasta luopuvaksi hiljaisuuden retriitiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti