perjantai 7. tammikuuta 2022

KIRKKO KONKASSA

Suomen evankelisluterilainen kirkko jatkaa omintakeista rahaan perustuvaa uskonpuhdistusta. Kirkkoon pettyneet erovat Kirkosta. Mitä ilmeisimmin he ovat Kirkon paradigman mukaan uskonsa määrältään vähäisiä, jopa tapakristittyjä. He joutavatkin mennä, mutta asiassa on iso mutta. He maksavat kymmenyksiä, veroja. Totuus ei kuitenkaan ole läheskään noin yksioikoinen.

Suomen seurakunnat pääosin ovat taloudellisissa vaikeuksissa.
Etelä-Saimaan Sanomat kirjoittaa tänään paikallisesta, suuresta, muutaman vuoden vanhasta seurakuntayhtymästä, Taipaleen seurakunnasta, että se jälleen tekee reilun parisataatuhatta euroa alijäämää. Ei tarvinnut olla ennustaja tämän tietääkseen. Jopa minä sen tiesin. Seurakunnat ylipäätään  katsokoot itseensä.



Yhdeksi keskeiseksi Taipaleen seurakunnan talousahdingon syyksi jutussa sanotaan jäsenkato. Olen samaa mieltä. Toinen keskeinen syy mielestäni on seurakunnan toimintojen laajeneminen siinä määrin, että Sanan julistaminen, Kirkon keskeinen tehtävä, jää sunnuntai-kirkon saarnan varaan, eikä verotuksella seurakunnan jäseniltä kerätyt rahat ja seurakuntalaisten lahjoitukset riitä kaikkeen. Olenkin ehdottanut seurakunnille paluuta ikään kuin alkuseurakunnan juurille. Toiminta on mitoitettava tuloihin, eikä sitä saa tehdä luonnon kustannuksella. Se ei kuitenkaan onnistu ilman uutta uskonpuhdistusta. Myös bisnes on saatava ulos seurakunnista. Sen työn Jeesuskin kerran teki. Olen tästä kirjoittanut paljon, täälläkin.

https://karjalastakajahtaa.blogspot.com/2018/11/uskonpuhdistus.html

Entä mikä riivaa juuri Taipaleen seurakuntaa? Lähinnä kolme asiaa, joista yksi jo tuli käsitellyksi. Toinen on yleinen rakennemuutos ihmisten vaeltaessa pois maaseudulta kiihtyvään tahtiin ja tässä tapauksessa juuri Taipaleen seurakunnan sydänalueilta. Kolmantena on seurakunnan äärimmäinen ympäristövastaisuus, joka ilmenee ympäristön vastaisina tekoina. Se karkoitta erityisesti nuoria, valistuneita tulevia seurakuntalaisia. Taipaleen seurakunta hakkaa omistamallaan, vuonna 1998 muodostetulla ja valtion toimesta maksetulla Säkniemenlohkon luonnonsuojelualueella tehometsätalouden keinoin, jopa avohakaten äärimmäisen aran Kuolimon rantojen välittömässä läheisyydessä ja saarissa. Tätä ei siedetä ja se on vastuutonta.

Mitä tämä seurakuinnan toiminta tosiasiallisesti kertoo ihmisille, nuorisollemme? Se kertoo täydellisestä ympäristöllisestä piittaamattomuudesta vuodesta toiseen ja kertoo nuorillemme mitä Kirkon ja tämän seurakunnan mielestä luonnonsuojelu ja luonnonsuojelualue tarkoittaa. Se tarkoittaa rahaa. Luonnonsuojelualue jää vain sanaksi. Taipaleen seurakunnalle se on uppoavan laivan tilkitsemistä puusta saatavilla tuotoilla.

Olen kehoittanut ja kehoitan taas kerran ihmisiä eroamaan ympäristön vastaisesta organisaatiosta, Jumalastaanhan kenenkään ei tarvitse erota. Kirkon tulisi päin vastoin olla esimerkkinä ja seurakuntien tulisi rauhoittaa ja suojella omistamansa laajat alueet niin, ettei siellä risuakaan katkaista. Luottamus oikeisiin tekoihin on saatava takaisin. Muuten Taipaleen seurakunnankin tulevaisuus näyttää huonolta. Farisealaisuus on myrkkyä tänäänkin.










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti