PRO KORONA

Ihmislajin olemassaolo on viimeisen sadan vuoden aikana rankasti ehdollistunut. Ydinsodan uhka, ilmaston lämpeneminen, suuri sukupuuttoaalto, kemikalisaatio, hormonisaatio, ravinnontuotannon väheneminen, puhtaan veden puute, keskeisten raaka-aineiden ehtyminen  ja elinympäristöjen saastuminen. Tässä tärkeimmät ehdollistajat.

Miten listalle sopivat kulkutaudit? Pandemiat. Asian eteen joutuneena, kuten sinäkin, ajauduin ajattelemaan kulkutauteja koko planeetan näkökulmasta, en lääketieteellisestä, enkä ainoastaan itseni näkökulmasta. Sen sijaan minun on välttämätöntä katsoa ihmiselämän edellytyksiä ontologian filosofisesta näkökulmasta. Että tiedän mistä lähden ja mihin tulen.

Kysymykseen siitä, että onko todellisuus olemassa ilman ihmistä, meistä riippumatta on oleellinen. Itse edustan antirealistista näkemystä, jonka mukaan on olemassa ihmisestäkin riippumaton todellisuus. Näen siis olemassaolomme objektivismin kautta, eli näen, että todellisuus on olemassa riippumatta ihmisistä. Tähän ajatteluun liittyy kysymys mahdollisista useista todellisuuksista. Kysymys on filosofisissa ja teologisissa ajateluissa loppumaton ja pettävä suo. Itse olen kuitannut asian yksinkertaisesti, uhraamatta aikaa tämän ajattelulle, toteamalla vain, että olen monismin vankkumaton fani. Ajattelen, että loppujen lopuksi on vain yksi todellisuus. Minulle ristiriidaton ajatusmalli sopii myös hyvin sekulaariin elämänkatsomukseeni. Näitä peruskysymyksiä on välttämätöntä tarkastella ajateltaessa ihmislajia yhtenä eläinlajina, jota lopulta koskevat samat luonnonlait kuin muitakin biologisia organismeja. Tästä nyt huomioitani koronapandemian vallitessa.

Eläinkunnassa erilaiset nopeasti leviävät taudit säätelevät kantoja, erityisesti niiden kasvaessa liian suuriksi alueen kantokyvylle. Elinympäristön muuttuessa niin, ettei riittävään ravintoon ja lajille ominaiseen lisääntymisympäristöön ole mahdollisuuksia, aluksi pienenevät jälkeläisten määrät ja seuraavassa vaiheessa, tilanteen edelleen huonontuessa, nälän heikentämät yksilöt kuolevat ravinnon puutteeseen, tai johonkin yksilöstä toiseen leviävään tautiin.

Pandemioissa ja suurissa nälänhädissä kyse on samoista ilmiöistä, paitsi että ihminen tiedostavana eläinlajina pyrkii kompensoimaan elämälle riittämättömän elinolosuhteen tilannetta lisääntymällä mahdollisimman runsaasti, pyrkimällä muuttamaan elinkelpoisemmille alueille, tai vaikuttamalla eri tavoin kielteiseen ilmiöön. Tosin sama koskee pääosaa muitakin eläin- ja kasvilajeja. Muilta osin ihmisen elämän kiertokulku ei juurikaan poikkea muista eläinlajeista.

Onko siis lopulta niin, että erilaiset pandemiat ja nälänhädät ovat keskeinen, välttämättömän tärkeä tekijä lajin säilymisessä? Ihminen on saanut pääsyn suureen osaan omaa lajiaan säätelevistä mekanismeista, mutta ei kuitenkaan kaikkeen. Tehoravinnontuotatanto on teollistettu ja kemikalisoitu, lääketieteen keinoin on pystytty säästämään käsittämättömän suuri määrä ihmishenkiä, jotka muuten olisivat menehtyneet. Pääosin kaikki tarveteoriat Maslowin tarvehierarkiasta aina McClellandin suoritusarvoteoriaan ( tarpeet yli perustarpeiden ) ovat toteutuneet, sanon varovasti, ainakin teoriassa, tarpeiden perustyydytyksen saturaation laajetessa ihmiskunnassa. Tänään jyrkkä ja nopea taloudellisen eriarvoisuuden kasvu kuitenkin on muuttamassa tilannetta.

Eräät tärkeimmistä lääketieteellisistä innovaatioista ihmislajia ajatellen ovat rokotukset ja antibiootit, joilla, ainakin toistaiseksi, on pystytty poistamaan bakteeriperäiset kulkutaudit. Virusten kanssa on toisin, mutta siitä huolimatta ihmislajin väestöräjähdys on saavuttamassa 9 miljardin ihmisen rajan.

Pro Korona? Covid-19 viruksen muunnoksineen jyllätessä parhaillaan jo pian kolmatta vuottaan kaikkialla maailmassa, on sillä monia käsittämättömän suuria ja harvoin ajateltuja seurauksia. Virusepidemia on kuitenkin luonnonlakehin perustuva elonkehän pyrkimys saattaa planeetan olosuhteita tasapainotilaan. Asiaa on helpointa lähestyä aikaikkunassa katsoen pros ja cons, niin kuin tänään lyhyesti kuittaillaan. Onko tasapainotila järkkynyt? Onko meitä planeetalla liian paljon? 

Katsotaan asiaa kylmän viileästi. Myönteisiä vaikutuksia ( pros. ) juuri ja juuri hallittavalla pandemialla on useita. Oikeastaan paljon. Ensimmäisenä tulevat mieleen planeetallisiin olosuhteisiin kohdistuvat vaikutukset. Taloudelliset aktiivisuudet vähenevät. Siitä on useita suoria, globaaleja seurauksia. Maa-planeetan resurssien käyttö hidastuu, ympäristömuutosten vauhti hidastuu, ihmisen toiminnan vaikutukset ilmastoon vähenevät, merien ja vesistöjen saastuminen hidastuu ja ihmisen logististen järjestelmien nopeus hidastuu. Itse asiassa valitseva koronapandemia otattaa taka-askeleita globalisaatiokehityksessä, lukuunottamatta digitaalista maailmaa, johon on lähes valonnopeudella syntymässä metaversumeita, joissa uudenlainen ntf-alustainen kasvu ja algoritmeihin perustuva tekoäly valtaa alaa. Kehitys näyttää vääjäämättömältä ja kuulunee ihmislajinomaiseen kasvun tavoitteluun, tavalla tai toisella.

Yksilötasolla korona-aika näyttää luovan yhteisöllisyyttä, uutta sosiaalista toimintaa, ryhmien välistä koheesiota ja huomioonottamista, perhekeskeisyyden lisääntymistä, kotiseudun käsitteen ja arvon laajentumista, kiiresyklin hidastumista. Korona myös jättänee lähtemättömät jälkensä matkustamiseen. Ainakin bisneslentäminen tulee vähenemään, mutta todennäköisesti myös muu matkailu. Kiksit opitaan löytämään läheltä omaa elinpiiriä. Tässä kuvassa ympäristön tehokkaalla suojelulla tulee olemaan keskeinen merkitys. Suuressa koronan kontekstissa tulevaisuuttamme määrittävät arvot vääjäämättä muuttuvat.

Yleiset kielteiset ( cons. ) vaikutukset jakavat ihmisiä. Toiset näkevät omista arvolähtökohdistaan myönteisiä vaikutuksia yllä luetellussa kappaleessa, eli myönteiset tekijät kielteisinä. Heille taloudellinen kasvu, jopa loputon kasvu ovat itseisarvoja, joita koronapandemia murjoo pahemman kerran. Hyviä asioita pandemiassa ei juuri nähdä. Työttömyyden kasvu, keskiluokan pieneneminen, matkustamisen rajoitukset ja kokoontumisen rajoitukset nähdään kielteisessä valossa. Lisäksi osa ihmisistä näkee koronaviruksen aiheuttamat rajoitukset kansalaisvapauksien rajoittamisena, jotka heidän mukaansa saattavat johtaa totalitäärisen yhteiskunnan suuntaan. Menetelmällisesti jatkuessaan pitemmässä juoksussa toki niinkin voi olla.

Yksilötasolla covid-19 viruksen suoraan, tai epäsuoraan aiheuttamat ennenaikaiset kuolemat ovat suurin tragedia. Sitä ne todella ovatkin. Toinen merkittävä viruksen aiheuttama kielteinen vaikutus on totutun elämäntavan toteutuksen vaikeutuminen. Mahdollisuuksien vähenemä. Järjestelmä ei armahda pitkään lomautettuja, tai työttömiksi jääneitä. Kuten yleisen tason ongelmakartalla, on yksilötasollakin osalle ihmisistä muuttuneesta oman elinpiirin tilanteesta seurauksia; avioerot lisääntyvät, päihteiden käyttö lisääntyy ja ensimmäisiä viitteitä on pikkurikollisuuden, sekä väkivallan kasvusta.

Miten tiivistäisin aforismin tekijänä pitkän ja monia pitkästyttävänkin tekstini mahdollisimman lyhyesti? Tiedän, että turpiin tulee, kun sanon, että avainsana on tuo "mahdollisimman", jonka lausuttuani ajattelen, että päättyköön pandemia "mahdollisimman" pian, ymmärtäkäämme pandemian vaikutukset "mahdollisimman"oikein, niin hyvät kuin huonotkin. Itse kuitenkin ajattelen, että maailman elonkehä vetää henkeä. Oppikaamme siitä "mahdollisimman" paljon. Päätin poistaa otsikosta kysymysmerkin.