ON YLEVÄÄ

On tavattoman ylevää, että suomalaiset nuoret eivät halua tehdä jälkeläisiä. Olisi vastuuntunnotonta lisätä ihmispopulaation määrää ylipäätään, mutta myös tehdä lapsia suomalaiseen yhteiskuntaan, jossa yhtäkään asiaa päätöksenteossa ei arvioida lasten, tai heidän vanhempiensa kautta. Otan yksinkertaisen esimerkin.

Alueella, jossa lapsien määrä mahdollistaisi koulun olemassaolon, säällisen koulumatkan ja turvallisen pienen koulun, on koulu lopetettu. Se ei ole lasten, eikä heidän vanhempiensa etu. Se on ainoastaan Rahan etu, paikallistalouden etu. Vastaavia esimerkkejä päätöksistä, joita on tehty yksinomaan talouden näkökulmasta, ihmisten hyvinvoinnin vastaisesti, on lukemattomia, näin muun muassa lopetettaessa terveyskeskuksia taloudellisin perustein, ei ihmisten edun nimissä. Kehityskulut kertovat järjestelmän kriisiytymisestä, järjestelmän, joka perustuu järjenvastaiselle loputtoman kasvun mantralle ja riittämättömästi säädellylle varallisuuksien tasaamiselle.  Tänään olemme auttamattomasti muutoksessa myöhässä. 

Edellä esittämäni kouluesimerkki on kuitenkin yksittäisenä syynä alhaiseen syntyvyyteen naurettavan vähäinen ja vain yksittäinen. Se on kuitenkin selkeän kertova. Koko talouden suuntaan on kuitenkin katsottava ja yksittäisen kansalaisen asemaan järjestelmässä, etenkin kun Suomen hedelmällisyysluku on pudonnut 1,33:een. Niin monta lasta suomalainen hedelmällisessä iässä oleva nainen tänään keskimäärin synnyttää. Nuoret eivät näe toivoa ja tulevaisuuden menestystä yhä enemmän keskittyvän markkinaliberalismin viedessä hyvinvointivaltion rippeetkin. Maa on muuttumassa heille tulevaisuudettomaksi. Kyse on yksinkertaisesti yhä useammin siitä, että palkka, mikäli ylipäätään on työpaikka, ei juurikaan riitä elämiseen. Energia, asunnot, kulkeminen, koulutus ja kallis ruoka ovat nousseet keskiöön. Lisäksi hyvä ja laadukas terveyden- ja vanhustenhuolto on nuorilta karkaamassa taivaanrannan taa. Eikä riittävästä eläketulosta enää edes haaveilla. Vain rahalla saa huippuhoitoa. Jo nyt alkaa muun muassa syöpähoitojen kanssa olla niin. 

Todellisuuden reuna-alueilla hetkellistä toivoa tulevaisuudettomuuteen  antavat huumeet ja päihteet, lisäten yhteiskunnan negatiivista kierrettä. Muun muassa Yhdysvalloissa sota huumeita vastaan on täysin hävitty, kaduilla asuminen lisääntyy nopeasti ja yhä useampi on terveydenhuoltopalveluiden ulkopuolella. Euroopassa vastaavaa on erityisesti tapahtumassa Britanniassa. Huumeiden asteettainen vapauttaminen ja käytön rangaistavuuden poistaminen ovat käynnissä ratkaisuna huumeongelmiin Euroopassakin. Vaihtoehtoja ei ole ja valittu linja on linjassa markkinafundalistisen ajattelun kanssa. Lähdetään tekemään rahaa huumeilla laillisesti, toki harvojen taskuun silloinkin.

Tämän päivän nuorten taloudellisen hyvinvoinnin peak-vuodet ovat takana päin. He eivät enää keskimäärin tule varakkaammiksi kuin vanhempansa, vaikka maa on varakkaampi kuin koskaan aiemmin. Taloudellinen epätasa-arvo on nuorten keskuudessa tunnistettu. Koulutustaso määrittää rationaalisen pelon määrää ja korreloi lasten määrään. Nuoret pelkäävät taloudellista tulevaisuuttaan. Pelkäävät lastensa tulevaisuutta. Lapset eivät siihen näkymään sovi.

Yhä enemmän suomalaisten nuorien suvunjatkamiseen vaikuttavat myös globaalit uhat, jotka koetaan yhä raskaammin omakohtaisesti. Sota Euroopassa, maailman sotilasmenojen nopea kasvu 2100 miljardista dollarista muutamassa vuodessa 3000 miljardiin, käsittämättömän nopea ilmastonmuutos, lajien kato, köyhtyvä luonto, ympäristötuhot, saastuvat ja tyhjenevät meret ja liikakansoitus. Tässä keskeisiä tekijöitä, jotka muodostavat tiedostaville nuorille lähes ylitsepääsemättömän kynnyksen haluta lapsia tuhoutuvaan, äärimmäisen uhanalaiseen, ydinuhan alla elävään maailmaan. Vanhemmat eivät luontaisesti halua lastensa kärsivän. Nuoret ymmärtävät olevansa osa luotoa ja nyt maailman luotoa raiskataan. Meilläkin.

Tänään saamme mitä olemme tilanneet. Vielä toistaiseksi hyväksymme eliitin taloudellisen segretaation, tuloerovaatimuksesta syntyvän laillistetun tulonjakovääryyden, peilaten satojen tuhansien mikropalkkoja saavien oikeudenmukaisuusvaatimusta.  Esimerkiksi maksamme yhteiskuntana huonosti toimivan Postin johtajalle miljoonan euron vuosipalkkaa, tai pois lähtevälle Eksoten vt. johtajalle yli 100.000 euron erorahan, puhumattakaan uusien hyvinvointialueiden johtajien 20.000 euron kuukausipalkoista. Ymmärrystä monilta nuorilta ei myöskään riitä maastamme poisvirtaaville pääomille, lähes vastikkeetta, globaalien omistajuuksien myötä. Esimerkkien lista on pitkä. 

Samanaikaisesti vielä hakkaamme puut avohakkuuna kasvavissa määrin, loppuakseen kokonaan lähimmän sadan vuoden aikana. Vielä kaivamme kaivostunnelimme luonnonsuojelualueiden alle, vielä saastutamme vetemme käyttökelvottomiksi ja vielä saamme uuden Rahan orjalliston. Nuoremme näkevät kehityskulut, näkevät ristiriidat ja rahakeskeisen talouden syöksyvän kehityksessään kohti tuhoaan, eivätkä halua siinä olla mukana tekemällä lapsia tuhoutuvaan prosessiin. Ymmärrän ja kunnioitan!

Pieni yksityiskohta on etnisen Suomen nopea katoaminen. Tarvittaisiin 25.000 uutta suomalaista enemmän vuodessa kuin nyt syntyy. Hedelmällisyysluvun tulisi nousta 2,6:een. Ei nouse. En kuitenkaan väestökehityksen suhteen ole huolissani täällä Suomeksi kutsutulla pohjoisella perukalla. Tyhjiöt täyttyvät ja maa-planeetan elinkelvottoman maa-alueen nopea lisääntyminen lisää kansainvaelluksia, joista Suomikin saa osansa.

P. S. On lähes törkeän hupaisaa, ettei suomalaisten nopeasta kadosta puhuta sen oikeilla nimillä, erityisesti maamme keskeisten päättäjien keskuudessa. Tämä asettaa monet keskeiset poliittiset toimintamallit, päämäärät ja päätökset kyseenalaisiksi.