VELKA VELI OTETTAESSA, KAKSOISVELI SEN JÄLKEEN.

Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja, Paavo Rautio, käsittelee kolumnissaan ( HS 18.11. ) hämmästyttävän nopeaa sosioekonomista muutosta, joka säteilee valtioiden toimista yksilöiden käytökseen. Velka on veli otettaessa ja kaksoisveli sen jälkeen.

Muutos on vaarallinen, mikäli jatkamme hyväksyen muutoksen nahkoineen ja toimimme lainkaan ymmärtämättä isoa kuvaa. Tulee noutaja. Tarvitaan globaalin talousjärjestelmään ymmärryksen kautta muutoksia, mutta niitä tuskin tulee sopien, sääntöpohjaisesti etukenossa. Ne tulevat antiteesin jälkeen. Tarvitaan romahdus.

Mitä on velka? Mitä on raha? Mitä tarkoittaa vakuus, tai vakuudettomuus. Mitä korko tarkoittaa ja miten se vaikuttaa. Miten rahaa syntyy? Miten velka kohtelee erilaisia velallisia? Miten rahan luonne on muuttumassa? Miten raha / velka ohjaa?  Mitä ovat tulevaisuuden kybervaluutat? Kysymyksiä monia.

Lyhyesti sanottuna rahan määrä maailmassa kasvaa nopeammin kuin jopa maailman kokonaisvelan määrä, mutta kuitenkin lähes samassa suhteessa. Sitä syntyy pääosin aina rahanlainausprosessissa ja keskuspankkien toimesta. Mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että olemme jo vuosia sitten saavuttaneet pisteen, PNR, josta ei ole paluuta juurikaan nollakorkoja korkeampaan korkokantaan. Korkojen noustessa suuri osa maailman maista kävisi polvilleen. Romahtaisi. Mutta niinkin voi käydä. Järjestelmässä onkin korkojen osalta yhä enemmän keinotekoista säätelyä kuin vapaata markkinaehtoisuutta. On pakko olla.

Puhuin aiemmin romahduksesta. Se tulee. On aina tullut. Seuraava on hyvin erilainen, sillä maailman rahamarkkinat ovat muuttuneet lähes täysin viimeisen 15 vuoden aikana. Romahdukseen itse asiassa kaikkialla keskuspankkien toimesta kiivaasti valmistaudutaan. 

Itse uskon, että liikepankkien kaatuessa keskuspankit ottavat ne karvoineen haltuunsa, kuten muun muassa yksittäisten kansalaisten tilit hoitaakseen. Kiina valmistelee muutosta jo nyt avoimesti, Euroopassa poliittisten vaikeuksien vuoksi vähemmän avoimesti.

 

TÄHÄN ON TULTU. SUOMI UHITTELEE JA PELKÄÄ.

Tähän on tultu.

Jäi eilisillan klo 20.30 Ylen uutisista soimaan "sotakorvamato" korviin.

Olin jo noin 15 vuotta sitten, ja edelleen olen, yksi niistä, jotka varoittelivat puoluettomuus- ja liittoutumattomuuspolitiikasta luopumisen kielteisistä seurauksista. Tosin itse lähinnä asiasta puhuin itselleni, mutta vakavastikin otettavat asiantuntijat sivuutettin. Prosessi vietiin vähin äänin, kansalta kysymättä läpi. Puoluettomuus ja liittoutumattomuus ovat historiaa.

Nyt sitten olemme tässä. Suomi on käytännössä liittoutunut Yhdysvaltojen kanssa, ohi Natonkin ja täysin vastoin omaa poliittista ja erityisesti geostrategista etuaan. Suomi on mukana ulkovaltojen kanssa eristämässä tärkeää naapurimaataan, täysin ymmärtämättä mitä on Venäjän saartamisen, Krimin, Ukrainan tapahtumien, Syyrian ja koko arabikevään takana isossa kuvassa ja ymmärtämättä täysin, että Venäjän kohtalonyhteys liittyy aina omaamme. Saamistamme vuosisataisista opetuksista huolimatta.

Tänään olemme varustelukierteessä. Yhä kalliimpia aseita ja yhä enemmän uskotaan tarvittavan Venäjän uhkan vuoksi. Ja niitä myös hankitaan. Uskotaan sen olevan ratkaisu. Viime viikolla viimeksi ilmoitettiin isot ohjuskaupat. Kehitykselle ei näy päätepistettä. Siitä pitää huolen blokkiajattelun velvollisuudet ja aseteknologian nopea kehitys ja kaluston vanhenemisaikojen lyheneminen. Lisäksi ei ole ymmärretty taistelukentän kuvan lähes täydellistä muutosta. Kuvittelemme edelleen heilahtavamme sarkahousuissa yli suon karpaloita syöden, horneteista ja Leopardeista huolimatta.

Mutta takaisin "sotakorvamatoon". Nyt sitten kansakuntana olemme uutistenkin mukaan kusessa ja vakavan vaarallisessa tilanteessa.  Miksiköhän? Naapurilla ja meillä onkin huomattu olevan "yhteistä intressiä" 1300 kilometriä.

Korvamatoni on eilisen uutisen viesti, joka naapurissakin luetaan: Turvallisuuspolittisen selonteon mukaan tilanteen heikkeneminen lähialueillamme jatkuu ja turvallisuustilanteemme yhä heikkenee. Tappisilmäisempikin ymmärtää, että Suomi viittaa Venäjään. Syyttää suoraan. Selonteon mukaan neuvottelut, aidot ja luontevat naapuruussuhteet eivät ole vaihtoehto. On kylmäävää, että niitä ei edes mainita.

Me emme selonteon mukaan siinä ole mukana osapuolena, vai olemmeko sittenkin. Lapsellista ajattelua selonteossa! Me olemme vain ja ainoastaan hyviksiä. Ajattelemme täysin mustavalkoisesti. Venäjällä pidetään uutisointia ja yksipuolista turvallisuuspoliittista selontekoamme lapsellisen ja typerän provokatiivisena, mutta onneksi Suomen asema nähdään Venäjällä suhteellisen vähäisenä sen globaaleille eduille. Ainakin toistaiseksi. Vähän on pienen maan Paasikiven viisautta ikävä.

Klikkaa uutinen auki:

Uutisista 29.10.2020

TOIVOTTU YKSINÄISYYS

Resilienssi murtumassa? Tehostetusta yksinäisyydestä uusi normi? 

Linkin artikkeli on kirjoitettu maaliskuun lopulla koronaviruksen ensimmäisen aallon vaikutuksen alla. 

Ihmislajin menestys itsessään kertoo ja todistaa tutun hokeman: ihminen lajina on sopeutuvainen ja osaa ottaa poikkeuksellisissa tilanteissa vahvuutensa käyttöön. Ryhmänä. Yhteisönä. Entä tulevaisuudessa? 

Sosiaali- ja kulttuuriantropologian näkökulmasta uskon, että "korona-aika" on ilmiöidensä vuoksi erittäin merkityksellinen, erityisesti länsimaiselle, digitaalisen maailman kulttuureissa eläville ihmisille. Merkityksellä on kuitenkin vaikutuksensa länsimaisen dominanssin vuoksi ympäri planeetan. 

Itseäni tässä ihmiskeississä kiinnostaa sosiaalisen kognition kehitys ja erityisesti ihmisten välisten suorien suhteiden nopea vähenemä ja sen seuraukset. Kun tupaillat ja palaverit järjestetään teamsilla, tai festarit etänä, kuten juuri kirjamessut, tai lääkäri parantaa verkossa, tai terapiaistunnot puhutaan ruudun kautta, tai kun vaatteet, kilut, ruoka ja beeri ostetaan netistä ja woltit tuovat ne ulko-ovelle, tai kun puoliso tai seksikumppani etsitään profiilin perusteella verkosta, tai kun käymme raveissa älypuhelimen sisällä ja finaaliksi; sitten kun yksinäinen etätyö on tämän ajan korkein työn aste... on yksi vain varmaa: ihmisten välisen suoran, hajuun, ulkonäköön, ääneen ja koko habitukseen perustuvan kansakäymisen väheneminen tulee olemaan suurin muutos sitten tulen keksimisen. Tietoisesta yksinäisyydestä tulee uusi normi. Siinä resilienssi kognitiivisten sosiaalisten taitojen hiekkalaatikolla, jossa joutuu leikkimään yksin, ilman leluja, saattaa monen yksilön kohdalla murtua. 

Minusta tuntuu, että ihan jopa tieteiksikin tiedettyjen tieteiden reunoilla pseudotieteet ottavat yhä enemmän valtaa ihmisten arjessa. Virtuaalitodellisuus, joka sekin tänään on todellista, sekoittuu todellisuuteen. Ja päinvastoin. Silloin peli on menetetty, tai ainakin on hypätty iso evoluutiohyppy. 

Siinä sitten menemme poimuajolla kohti todellisuuden yksilöiden välistä, absoluuttista yksinäisyyttä, sen enempiä ajattelematta seurauksia. 

https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/koulutus-kasvatus-ja-oppiminen/mita-resilienssi-on?fbclid=IwAR22kWFQfhlnm_S5PQjJce9PcOYk59UkDqa4j82vMvBBq7CmkvjDq0cmqZc

KIRJOITUS, JOTA EI JULKAISTU

Lähettäessäni allaolevan tekstin Hesarin mielipidepalstalle, olin lähes satavarma, etteivät sitä julkaise. Jotain rajaa. Joskus minulta ovat jotain julkaiseet, erityisesti silloin, kun kommentoin jotain muuta kirjoitusta tyyliin: "Biologi N. N. kirjoittaa ( HS 16.3 ) plaaplaap." Julkaisen itse.

xxxxxxxxxxxxx

LUONNONSUOJELUALUE

Kävellessäni Savitaipaleella, keskellä Kuolimojärveä, Selkäsaaressa, reilun 14 hehtaarin kokoisessa saaressa, syvässä motourassa kohti keskellä kohoavaa mäennyppylää, ajattelen, että vielä seuraavatkin sukupolvet saavat käyttää tätä syvään ruhjottua motouraa.

Saari näyttäisi karttamerkinnän mukaan olevan luonnonsuojelualuetta. Ellei sitten Maanmittauslaitos huijaa.
Ajattelen myös, että kannanottoni on kirjoitettava nyt, etukenossa, paikanpäällä, ennen uusia kyyneleitä.

Katselen kirkkaaksi miellettyä Kuolimojärveä. Sitä se oli vielä 60-luvun lopulla. Tänään on vesi tummaa ja yhä tummuu. Pohja tumman aineksen peitossa.

Miksi Taipaleen seurakunta hakkaa metsiään erittäin aroilla alueilla saarissa ja lähellä rantoja alueilla, jotka on sopimuksella suojeltu vuonna 1998 ja niistä on kertakorvaus maksettu. Tämä ns. Säkniemenlohko-niminen luonnonsuojelualue on vuosittaisten tehometsätalouteen liittyvien toimien kohteena. Avohakkuineen.

Mäelle kiivettyäni ajattelen, että onko seurakunnasta tullut elonkehän vihollinen, vai onko se sitä ollutkin huomaamattani aina? Mikälaisen viestin annamme nuorisollemme luonnonsuojelualueistamme ja niiden merkityksestä, joilla tehdään tehometsätaloutta? Entä Kirkosta?

Kirkkomme tarvitsee uuden uskonpuhdistuksen ja rönsyjen leikkaamista. Ei voi olla niin, että Sanan julistus vaatii hakkuita luonnonsuojelualueilla. Millään perusteilla. Veroeurojen on riitettävä. Toimintaa tulee mukauttaa aleneviin resursseihin.

Ihmisten tulee erota ympäristövastaisia tekoja tekevistä seurakunnista ja koko Kirkosta, ellei se saa seurakuntiaan kuriin. Herrasta ei tarvitse erota!

P. S.
Arkkipiispa, tervetuloa kanssani kesäiselle exkursiolle Savitaipaleelle. Tarjoan nuotiomakkarat ja venekuljetukset. En puhu mitään. Katsellaan.

TULEVAISUUS TÄÄLLÄKIN

Missä olit, kun Olof Palme ammuttiin kuoliaaksi helmikuun 28. vuonna 1986 Sveavägenillä Tukholmassa? Harva muistaa.

Ihmisen aivojen muisti toimii niin. Poikkeamat normaalista unohdetaan. Kuormitus tiputellaan perälaudan kautta muiden tallattavaksi, ellei sitten agressiot ja paineiset tilanteet kohdistu itseen. Tai että niiden uskotaan kohdistuvan itseen. Ne ylläpitävät meissä luontaista arkuutta, tuntemattomien tilanteiden välttelyä ja pakoreaktioita.

Samat käyttäytymiseemme vaikuttavat tekijät vaikuttavat käsitykseemme tulevaisuudestamme oman olemassaolomme koko sen tiedostavan elämämämme ajan. Olemme itsemme vankeja.

Tästä pääsenkin sujuvasti eksistentialismiin, Nietzchen ja Kirkegaardin kautta, jossa pelkistetysti ihmisenä oleminen on pakollista, yhden ihmisen olemassaoloa ja jokainen meistä on periaatteellisesti vapaa valitsemaan olemisensa pakotettuna omaan olemassaoloonsa, tahdostaan riippumattomasti. Olet tänne syntynyt ja sillä hyvä. Se mitä olet, essentia, olemus, on toissijaista.

Ranskalainen filosofi Jean-Paul Sartre, jota arvostan vain juuri sen verran kuin oma essentiani sallii, eli suhteellisen vähän, on kuitenkin mielestäni erotessaan ajatuksellisesti perinteisestä filosofiasta, joka pyrkii vastaamaan kysymykseen "mikä on ihminen olentona", aivan oikein pelkistänyt huuhaata eksistentialismin keskeisellä väitteellä, että olemassaolo edeltää olemusta, eli yhden savitaipalelaisen olemassaolo tulee ja on aina ensin ja perustavanlaatuisempaa kuin mikään merkitys, joka ihmisen elämälle voidaan osoittaa. Ihminen määrittää oman todellisuutensa ja elämänsä tarkoituksen. Myös täällä Savitaipaleella. Ajatus on vaikeudessaan äärimmäisen yksinkertainen.

Tässä pääsenkin tämän juttuni lopuksi olemukseni ilmentymään, siihen mitä haluan sanoa paikkakuntamme tulevaisuudesta.

Näen niin, että haikaillessamme paluuta entiseen hyvään aikaan, tai kasvun tielle, tai vetovoimatekijöiden vaikutuksia, tai hyvinvointivaikutuksia elintason kautta, tai lisää eksistentialismin uhreja, ihmisyksilöitä, emme ole määritelleet päämääriämme yksilöinä, emmekä sitä kautta ryhminä.
Mitä haluamme elinpiirimme tulevaisuudelta ja mikä vähääkään olisi realistista. Toisaalta toteutuma, kaikissa muodoissaan, kaikilla tasoillaan aina on realismia, toteutuman todellisuutta.

Jean-Paul Sartren eksistentialismin käsittettä on pakko laajentaa ulos ihmisestä, mikäli halutaan muodostaa käsitys Savitaipaleenkin tulevaisuudesta. Silloin on puhuttava luonnon eksistentialismista, jossa muille biologisille organismeille annetaan tasa-arvoinen asema ihmislajin kanssa, jossa niiden olemukseen, essentiaan, vaikuttaa ihminen.

Tässä vaiheessa kysytään, mikä sitten on Savitaipaleen tulevaisuus?
Sitä ei voi kukaan sanoa, mutta voimme poissulkea siitä paljon nähdäksemme edes jotain. Voimme oikeutetusti sanoa, että historiaan ei ole paluuta, absoluuttisesti ei lähellekään sitä. Voimme myös sanoa, että ponnistelu kohti käsityksiä, vanhan hyvän suureista, on kaikin tavoin haaskuuta ja irrationalismia. Puhtaasti eksistentialismin nurkalta katsottuna se vielä saattaisi olla mahdollista, mutta ei lainkaan koko elonkehän eksistentialismin näkökulmasta.

Todellisuuden voi nähdä niin erilaisina, että jokaiselle on omansa.


Tekoälyä, algoritmeja ja uusia elämiä odotellessa. Tänään alkukesän keskiviikkopäivä. Ajanlaskusta enää en ole varma.

KULUTUS KULUTTAA

Kirjoitukseni FB:ssa 5.6.2020

Arvoisat yrittäjät, erityisesti pienet ja osa keskisuurista yrityksistä, tämä kirjoitus ei ole teitä vastaan, vaan ehkä päinvastoin.

 Helsingin Sanomat kirjoittaa tänään kulutuksessa näkyvän merkkejä piristymisestä. Vähän mulkaisin. Teki jotenkin pahaa. Ajauduin tuosta hetkellisesti miettimään kulutusta.

Kun kulutetaan, tapahtuu kulumista. Kulunut vaihdetaan uuteen, kierrätetään, jätetään jätteeksi, tai kulutetaan loppuun. Kuten vaikkapa jäätelötötterö.

 Kulutukselle on keskeistä energia ja sen käyttö. Biologisen organismin kannalta keskeistä kulutusta on kuluttamalla saada energiaylijäämää jatkuvuuden varmistamiseksi yli itse kuluttamistapahtuman tarvitseman energiamäärän. Sitoa energiaa.

Useinmiten tuolloin on kyseessä energian olomuodon muuttuminen. Fysiikan tuntemissa ilmiöissä eri energianmuotojen summa kuitenkin pysyy vakiona, toisin sanoen energiaa ei synny eikä häviä. Suhteellisuusteorian mukaan myös aine ( massa ) sisältää energiaa. Energia voi vapautua aineesta esimerkiksi Loviisassa ydinreaktiossa. 

Teoreettisesti ajateltuna alkuperäisin ihmisten käyttämä energian muoto on  lihasenergia, eli ihmisten lihasten käyttämä osa ravintoenergiasta, joka hänen liikkuessaan muuttuu liike-energiaksi ja näkyy työnä, joka mahdollistaa lajin jatkuvuuden. Kaikki muu, purjehduskin, on turhaa.
Tätä ajatusta peilaten sadalla kielellä hyvää huomenta toivottava robotti on täysin turha lajin säilymisen kannalta. Vai onko?

 Keskustelu lajien tulevaisuudesta kiteytyy yllä lausuttuun ajatukseen ja kysymykseen, jakaen ajattelua. Välillisesti pieni robotti voikin olla tärkeä askel nähtäessä lajimme parhaat tyttäret ja pojat matkaamassa horroksessa kohti uuden universumin utopiaa. Juuri nyt itse en sitä näe, etenkään missään suhteessa elonkehän tarvitsemaan kokonaisresurssin määrään, jonka maaplaneetta voi tarjota. Kulutamme liikaa ja mahdollisesti turhaan, erityisesti loistavaa tulevaisuuttamme ajatellen. 

Ihmispopulaation lähetessä 8 miljardin rajaa, on hyvinvoinnin takaamiseksi ollut välttämätöntä luoda kulutusta, jota emme tarvitse, mutta joka toimii kuten pakollinen kulutus. Kuka meistä tarvitsee omaan kulutukseensa tietokoneohjattua toilettia, tai pikku robottia joka tervehtii sinua tullessasi kotiin? Ei kukaan! Ja lista vastaavista on lähes loputon. Noita tuotteita tekevä tehdas kuitenkin maksaa valmistuksesta ja siten ylläpitää elämän mahdollistumista tässä nyt. Armottoman pienen aikaikkunan tarpeisiin. Seuraavan aterian vuoksi. Siksi niitä on. 

Kulutus liittyy lähes uskonnolliseen talousdogmiin, joka liittyy kasvuun ja sen myötä hyvinvoinnin lisääntymiseen. Jos emme kuluta, jostain syystä, kasvuun perustuva talous sakkaa. Muutamaksi kuukaudeksi kävi nyt niin.

 Kun lasketaan maaplaneetan kaikki kulutukset mahdollisimman tarkoin yhteen, näemme, että tarpeettoman kulutuksen aiheuttamien haittojen lisäksi kulutus tulee hiipumaan ja ennen pitkää käy mahdottomaksi. Siitä seuraa, että globaali talouskasvu jää vuosi vuodelta yhä enemmän kulutuksen jälkeen. Kulutus ei enää ruoki kasvua. Kokonaan toinen keskustelun aihe on sitten kasvun ja kulutuksen epätasainen jakautuminen.

 Kaikillehan tämä on selvää. Purin vain itseäni viikonlopun, jos ei nyt kunniaksi, niin ainakin edessä. Pisti tuo lööppi harvinaisen kipeästi silmään. Let's rock til the end!

EI JULKAISUUN. SENSUURIA?

https://esaimaa.fi/uutiset/lahella/b629d3f9-ce1b-49a4-89b5-d182bad73a32

Komentoin tätä linkin uutista Etelä-Saimaan Sanomien uutisen keskusteluosiossa. Kommenttiani ei julkaistu.

Tässä kommentti:
Tässä projektissa, sen pääosin tuntien, oli kunnalla muitakin kytköksiä Mehiläiseen kuin tiettyjen sote-kiinteistöjen myynti. Ne liittyivät vanhuspalveluiden tuottamiseen monimutkaisen sopimuskuvion kautta, jossa lisäksi oli ns. "kiinteistökumppani", Siklatilat, rakentajana.

Lisäksi sopimuksin kunta myös liitettiin Mehiläinen Hoivapalveluihin ns. ristikkäisehdolla: kaikkien osasopimusten oli tultava voimaan, jotta koko pääsopimus olisi tullut voimaan.

Siklatilat Oy olisi rakentanut uuden vanhusten palvelutalon kunnan keskustaan, vuokrannut sen Mehiläinen Hoivapalvelut Oy:lle, jolta taas Eksote olisi ostanut hoitopäiviä. Kunta olisi rakentanut infran, antanut tontin Siklatilat / Mehiläisen kiinteistölle ja sopimuksen mukaisesti mahdollistanut nopean rakentamisen.

Jotta kertomus ei olisi liian yksinkertainen, edellytti Mehiläinen Hoivapalvelut Oy yksityisen, rekisteröidyn yhdistyksen, vanhuspalvelutuotantoa itselleen kauppojen toteutumisen ehtona. "Vanhusraaka-ainetta" oli saatava tuottavaan liiketoimintaan.

Savitaipaleen Vanhaintuki ry luovuttikin Suvannon palvelutalon ryhmäkodin lähes 900.000 liikkeenvaihdon liikkeenluovutuksella ilmaiseksi, hyvin erikoisen "junailun" jälkeen Mehiläinen Hoivapalvelut Oy:lle. Järjestelyn suoritti yhdistyksen varapuheenjohtaja, joka tuolloin oli kunnanhallituksen jäsen. Hän ei jäävännyt itseään yhdistyksen kokouksissa asiaa käsiteltäessä.

Itse dokumentoidusti puhuin jo 2019 puolella, viimeksi otin asian esille kunnanjohtajan kyselytunnilla 4.2.2020, että ennakkopäätösten valossa KKV ei tule hyväksymään sopimusrypästä, sillä niissä näkyy kunnan selkeä kytkös Mehiläiseen, sekä Savitaipaleen vanhuspalvelutuotannon strategian valinta Mehiläinen Hoivapalveluiden kautta.

Iso kysymys kuuluukin tässä sopimusten valmistelun tasosta. Vai onko kyse siitä paljon puhutusta pienten kuntien sopimuksenteon osaamisesta? Vai olisiko jopa kyse lähes miljardin liikkeenvaihtoa tekevän yrityksen sopimusosaamisesta? UKK olisi sanonut: "S---nan tunarit!"

Nyt kuitenkin vaikuttaa siltä, että kaikille osapuolille sopimuksen purkautuminen sopii hyvin ja on joillekin jopa helpotus. Muussa tapauksessa katsottaisiin oikeuden päätös ja noin 12 kuukauden viivästys hankkeelle. Se kun ei tässä projektissa ole varsin pitkä aika ja kun lisäksi kunta sanoo kunnanjohtajan suulla KKV:n olevan väärässä.