Luettuani eilen, 26.6. Etelä-Saimaan juttua, "Sote-sopu kerää kiitoksia" meni nenä punaiselle. Jutussa Eksoten tj. Pentti Itkonen sanoo, että meillä jatkuu kaikki ihan ennallaan.
Tutustuin sote-esitykseen. Uskallan epäillä.
Esitys on vanhakantainen, ns. tilaaja- tuottajamalli. Itkosen mukaan Eksote on jo nyt valmis tuottajaporras. Tilaajana Eksoten tuottamille sosiaali- ja terveyspalveluille tulee olemaan suuralue, jossa Helsinki on keskuspaikka. Viidellä uudella perustettavalla suuralueella on ns. järjestämisvastuu ja oma keskuskaupunki.
Järjestelmä rahoitetaan jatkossakin kunnilta perittävillä maksuilla. Maksut määräytyvät mm. asukasluvun, sairastavuuden ja muutaman muun, vielä tarkentamattoman kertoimen avulla.
Uutta nykyiseen järjestelmään verrattuna on uuden järjestämisvastuullisen portaan perustaminen. Lisäksi kunnilta perittävät maksut kierrätetään jatkossa Eksoten osalta Moskovan, eikun Helsingin kautta.
Esityksessä luvataan lähipalveluiden säilyvän tavalla tai toisella; nykyisellään, liikkuvasti, tai sähköisesti ja toisiaan täydentäen. Toisaalta Etelä-Karjalankin osalta jatkossa pitkälti Helsingissä järjestämisvastuullinen tilaaja viime kädessä päättää mitä terveyspalveluita ja missä tullaan jatkossa tarjoamaan. Ollanko Helsingissä tietoisia ja vastuullisia? Aiemmat Helsinki-keskeiset päätökset kertovat muusta. Toki järkevääkin mahdollisesti on kiirettömien isojen leikkausten ja hoitojen keskittäminen erikossairaanhoidon osalta. Sen sijaan perusterveydenhuollon saatavuden heikentäminen entisestään tulee aiheuttamaan rakenteellisia muutoksia yhteiskuntarakenteessa. Näiden aiheuttamia muutoksia ja kustannuksia ei ole laskettu, eikä tutkittu esityksessä.
Vaikka saavutettua sote-sopua on lanseerattu poliittisen konsensuksen voittona ja aamunkoittona, niin ammun sen alas kuin sorsan tulevan elokuun 20. päivä. Ainakin ylistetyn erinomaisuuden osalta. Miksi?
Niin kuin Itkonen sanoo, Eksoten osalta mikään ei muutu. Samat rahat siis tarvitaan. Uutta rahaa tarvitaan järjestämisalueiden organisointiin ja toiminnan ylläpitoon. Vähän, tai enemmän, mutta kuitenkin. Tämä tuntuu oudolta tässä taloudellisessa tilanteessa, jossa julkisen sektorin edelleen paisumista on vältettävä ja rankan velkaantumiskehityksen myötä pyrittävä järkevästi pienentämään.
Kokonaan ääneen lausumaton juttu on sote-uudistuksen kautta haettava kuntauudistus. Tiedän, että se on ollut keskusteluissa. Tuo prosessi etenee lyhyen ja pitkän kaavan mukaisesti. Lyhyessä mallissa kuntia tulee kriisiytymään nopeutetussa aikataulussa ja valtion ukaasilla toteutetaan pakkoliitoksia.
Pitkän kaavan mukaisesti tapahtuu maaseudun näivettymistä väestökadon vuoksi kansalaisten siirtyessä palveluiden perässä kohti kaupunkikeskuksia. Elinvoimattomat maaseutupitäjät kuolinkamppailussaan ovat helppoa riistaa urbaaneille kuntarakennemestareille.
Seurausilmiönä kaupunkikeskuksiin syntyy uusia ongelmia muun muassa riittämättömän asuntotuotannon ja asumiskustannusten kalleuden vuoksi. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudet ongelmat tulevat myös näkymään keskuskaupunkien lapsi- ja vanhuspalveluiden määrällisten tarpeiden kasvuna. Näillä voidaan perustella leikkauksia maaseudulla ja reuna-alueilla.
Niin sanotuissa minihallitusneuvotteluissa juhannusviikolla sovittiin merkittävistä, asumista mahdollistavista investoinneista, lähinnä raideliikenteeseen akselille pääkaupunkiseutu - Tampere. Investointipäätökset onkin nähtävä linjassa viimeaikaisten hallitusten läpinäkymättömille pyrkimyksille ohjata väestöllistä aluekehitystä juuri tuolle akselille. Tämän nähdään myös osaltaan palvelevan soteratkaisua, tai ainakin mahdollistavan sen kalliilla pääkaupunkiseudulla.
Soten viesti siis kuuluu: toverit, huomenna saamme kiväärit, eikun sähköiset palvelut, ne joilla on työtä ja rahaa saavat laajakaistat ja läppärit, mutta myös lääkärit. Mutta kaikki tämä vain kaupungeissa.
Esityksessä ei puututtu työllisen väestönosan perusterveydenhoidon rakenteeseen, lakisääteiseen työterveysjärjestelmään, eikä yksityisten terveyspalveluiden tuottamisen sopeuttamisen kokonaiskuvaan. Yksityistämistä esityksen mukaan tullaan tekemään, mikäli se on riittävän laadukasta ja kustannusvastaavaa verrattuna julkiseen. Kaikki on siis mahdollista ja hyvin harkinnanvaraista.
Sote-muutosta on perusteltu laadukkaiden sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuuden turvaamisena kaikille kansalaisille siten, että menokehys voidaan ennakoida ja turvata laajempien hartioiden toimesta.
Toisin on käymässä.
Sote-hintalappu tulee nousemaan. Alueellinen ja yksilöiden välinen eriarvoisuus tulee kasvamaan merkittävästi. Tätä ilmeisesti Suomessa halutaan. Näin voin todeta katsellessani viimeisiä poliittisten puolueiden kannatuslukuja. Siihen on minunkin tyytyminen. Tai sitten ei.
27.6.2014
Arto Bäcklund
.jpg)
