TÄMÄ ON OLLUT TIEDOSSA.

On ollut tiedossa, että metsän kasvu, laskettuna kuutioissa, Suomen metsissä on hidastunut ja tulee edelleen hidastumaan. Pääosa metsänomistajista, olivat he mitä tahoja tahansa, eivät tätä ole uskoneet. On myös tahoja, joista käytetään nimitystä "metsäalan ammattilaiset" ja jotka pitävät itseään metsänjumalista seuraavina. Heistäkin jo monet ovat ymmärtäneet syyt, miksi metsiemme vuotuinen kasvu on pienentynyt, mutta he eivät tehtävänkuvauksensa ja oman massinsa vaarantumisen vuoksi pysty syitä ääneen sanomaan. Money talks.

Viimeisimmän laskennan perusteella, lähes kiusallisesti, pulpahti julkisuuteen tieto, että metsiemme vuotuinen kasvu on pienentynyt ennätyskasvusta 4 miljoonaa kuutiometriä, ollen nykyisin noin 103- 104 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Vähenemä edustaa myös mittavaa hiilinielua. Vuotuinen kasvu on kuitenkin edelleen suurempi kuin vuotuinen poistuma ja juuri siksi metsänomistajat, metsäalan ammattilaiset ja puunostajat vielä toistaiseksi nukkuvat yönsä suhteellisen hyvin. Tosiasiaa myös lanseerataan hakkuiden oikeutuksena kansalaisille. Metsäteollisuuden operatiiviset johtoportaat, joiden yksiselitteinen tehtävä on keittää omistajilleen rahaa, sen sijaan signaloinnista päätellen, eivät enää nuku öitään yhtä hyvin. Taustalla tietenkin ovat huolet mittavien sellu- ja biopolttoainetehdashankkeiden puunsaanin riittävyydestä ja saannin turvaamisesta yli tehtaan käyttöiän, eli investoinnin takaisinmaksuajan, lisättynä tuottoprosentilla. 

Maamme puumassan vuotuisen tilavuuden kasvun alenema johtuu monista syistä. Kuivien kasvukausien lisääntyminen ilmaston lämpenemisen vuoksi on tietenkin yksi tekijä, mutta ei keskeinen. Toki siihenkin vaikuttavat korjuumenetelmät. On nimittäin niin, että eräs lehvästön keskeinen tehtävä on estää nopeaa haihduntaa maahaan asti päässeestä sadevedestä. Onkin osoitettavissa selkeästi, että erityisesti kuivilla kangasmailla avohakatuilla alueilla tapahtuu maaperän kuivumista ja taimet kuolevat, tai kituvat. Sama koskee nuoria metsiä. Tärkeimmäksi tekijäksi onkin nousemassa puuston keski-iän alenema. Puu otetaan metsistä liian nuorena, erityisesti kasvavan selluteollisuuden tarpeisiin. Jo nyt on erityisesti Pohjois-Karjalassa nähtävissä jopa nuorten metsien kuitupuuavohakkuita.

Kuva Savitaipaleelta voimaakkasti muokatusta puupellon avohakkuusta syksyltä 2021.

Vuonna 2020 Suomen metsistä hakattiin 69 miljoonaa kuutiometriä puuta. Se oli 4 miljoonaa kuutiometriä vähemmän kuin edellisenä vuonna. Luonnonvarakeskus on arvioinut, että kaudella 2016 - 2025 suurin ylläpidettävä runkopuukertymä voisi olla vuositasolla 80,5 miljoona kuutiometriä, josta energia- ja kotitarvepuun osuus olisi reilu 10 miljoonaa kuutiometriä, jota se jo nytkin suunnilleen on, mutta tullee kasvamaan turpeenkäytön vähenemisen myötä jonkin verran. Tuo 80,5 miljoonaa kuutiometriä on tietenkin ympäristöllisesti täysin järjetön määrä vuositasolla hakattavaksi muun muassa biodiversiteetin kannalta, mutta myös koko metsäomaisuutemme näkökulmasta.

Jopa Luonnonvarakeskuksen ( Luke ) sisälläkin on erilaisia näkemyksiä kestävän puutilavuuden poistuman määrästä. Osin poliittisesti johdettuna Lukesta onkin annettu hieman haparoiden arvioita. Niissä peilautuvat erityisesti tuottotavoitteet valtion metsien käytön suhteen. Kestävät hakkuumäärät ovat kuitenkin aina, enemmän tai vähemmän riippumattomien tutkijoiden laskelmissa haarukoituneet 48 - 60 miljoonan kuutiometrin tasolle, huomioiden jäljellä olevien vanhojen metsien hakkuut. Tänään valtio, eli me kansalaiset, hakkaamme omistamissamme viimeisissä vanhoissa metsissä anteeksiantamattomasti.

Laitan tähän alle vielä asiantuntijakirjoituksen aamun Hesarista, (HS 21.21.).