HEIKKOLAATUISTA PAPERIA, HYVIÄ JUTTUJA

Luin sunnuntain ( 16.1. ) Helsingin Sanomat tarkkaan, etuperin ja takaperin. Ennen kuin on riviäkään lukenut, huomaa ainakin pitempiaikainen tilaaja Hesarin painopaperin laadun huonontuneen kipurajalle. Monet lehdet painavat tässä ohi, iltapäivälehdet etunenässä. Vääjäämättä tulee mieleen neuvostoaikainen painotuote. Hesarin paperi alkaa olla samaa sorttia. Täytyi oikein haistella, että onko tuoksukin sama. Ei sentään vielä ollut.

Otan muutaman jutun esiin, ennen aivan loistavaa Katja Marteliuksen kolumnia, "Ihminen ei kuulu Suomen luontoon". Martelius on vapaa toimittaja.

Lähdetään etusivun suunnasta kohti synkempiä aiheita. Ensimmäisenä iskee virus. Pääkirjoituksessa, en tiedä kuka on kirjoittaja, Hesari aivan oikein lyö covid-19 ytimeen. Turnausväsymyksen lisäksi pääkirjoituksen mukaan virus panee päät pyörälle. Sen se tekee. Minä ainakin, joka seuraan keskustelua tarkoin, olen liukunut ulkoraiteelle säännöistä ja suosituksista. Samalla omikron-variantti on hyvää vauhtia arkipäiväistämässä kansalaisten ajatuksia pandemian suhteen. Yhä useampi kokee omikronin normi lentsuksi. Sitä se tietenkään ei ole vaarallisuudessaan erityisesti monisairaille ja vanhuksille. Moni jo myös puhuu halusta terästää rokotuskertoja hankkimalla tietoisesti virustartunnan.

Heti alla on toinen hyvä pääkirjoitus. "Bensiini kelpaa politiikan polttoaineeksi". Otsikko kertoo olennaisen. Erityisesti Perussuomalaiset pitävät tulta yllä bensalla. Se jäisi populismina mariginaaliin, mutta muut puolueet joutuvat tällä kertaa vastaamaan parhaansa mukaan. Kyse kun on verosta.  Erityisesti liikennepolttoaineet ovat niin tärkeä elementti monelle äänestäjälle, että muidenkin on reagoitava. Ehkä paras vaste on tullut Vihreiltä; liikennepolttoaineet ovat aivan liian halpoja. Itse olen varma, että mikäli Perussuomalaiset asiasta pääsisivät päättämään, polttoaineiden hinnat eivät verotuksen osalta tulisi laskemaan. Ehkä saattaisivat sen hetkisestä tasosta laskea sentin, tai pari. Uskottavuusprosentin.

Tämän sunnuntain Helsingin Sanomat yllättää monilla laatujutuilla. On käynnistyvästä hoitajakilpailusta, seksuaali- ja lähisuhdeväkivallan tutkimisessa ilmenneistä ongelmista Poliisin osalta ( ei yllättänyt ), on kirjailija Joel Haahtelasta juttua ja koko kulttuuriosio on mielenkiintoinen. No jaa, ehkä Jari Tervon tappisilmäistä kolumnia lukuunottamatta. Viime aikoina hän on päässyt jälleen parrasvaloihin tv-ohjelmasarjan myötä. Kolumnissaan on yhteenvedon tunnustuksellista otetta. On vain valitettavasti niin, että kompetenssi ei riitä oikeisiin tulkintoihin ja kausaalisuuteen ymmärtämiseen. Silti eniten minua kiusaavat Tervon yleistykset. On nimittäin niin, että kylmän sodan suomettumisen aikana pääosa suomen kansasta oli tyytyväinen harjoitettuun ulkopolitiikkaan. Myös juttu Helsingin 20-luvun juutalais- ja tataariyhteisöistä. kiinnosti minua, sillä kadettiaikainen kadettipursimieheni oli tataari, Georgij Alafuzoff, isänmaallinen, rehellinen ja oikeudenmukainen mies, yleten aina kontra-amiraaliksi. Henkilökohtaisesti täytyy tähän nostaa vielä Kemiran vuorineuvos Yrjö Pessin tyttärensä kirjoittama muistokirjoitus. Pessi jää historiaan miehenä, joka bonuksilla palkitsi ensimmäisenä koko yhtiön henkilöstöä ja oli siitä saada potkut. Tunsin lapsuudestani henkilökohtaisesti Yrjö Pessin.

Ulkomaan uutista on välttämätöntä nostaa ylös Gotlannin varustaminen muutamalla komppanialla. Se tuntuu kaikin puolin vitsiltä. Mitä sillä haetaan, sitä en osaa ymmärtää. Uutisen  kuvassa lähes orpo panssarivaunu jyrää menemään. Noilla vahvuuksilla ei kuitenkaan ulkovalloille viestitetä yhtään mitään. Harkinnan jälkeen nostan tähän vielä uutisen, jonka mukaan Yhdysvaltain presidentti Joe Bidenin suurmieshaaveet murenevat yksi kerrallaan. Minulle tämä ei ole uutinen, mutta toimituksessa lienee katsottu sen olevan sitä, riittävän monelle, lehteen asti.

Sitten päivän helmeen. Katja Marteliuksen kolumni kolahti minuun enemmän kuin moni muu juttu aikoihin. Koin sen omakohtaiseksi siksikin, että olen jo yli vuosikymmenen kirjoittanut ja puhunutkin ihmisen ja muun luonnon välisestä suhteesta. Viime vuosina ihmislajin aiheuttamien esiin tulleiden tuhojen vuoksi, jotka saattavat koko olemassaolomme vaakalaudalle, olen kysellyt ihmisen oikeuksista muiden lajien yli. Jossain määrin näen tilanteen surullisen negatiivisuuden näkökulmasta, edesmenneen Pentti Linkolan tapaan. Puhuimme tästä viimeisessä kahdesta tapaamisessamme. Olisi onnellista, jos jotain elämää ihmisen jälkeen jäisi. Olin samaa mieltä.

PS. näyttää alusta huonontavan kuvan laatua, tai sitten en osaa. Auki klikkaamalla paranee.

TODELLISUUS ALKAA LYÖDÄ JOIDENKIN TODELLISUUTTA SILMILLE.

Olen aktiivisesti seurannut keskustelua aluevaaleihin ( minulle edelleen maakuntavaalit ) liittyen neljässä kunnassa ja yhdessä maakunnallisessa keskuskaupungissa. En voi välttää pientä hymynkaretta suupielessä lukiessani lähinnä ehdokkaiden kommentointia mediassa, erityisesti sosiaalisessa mediassa. Nyt vasta ihmetellään asioista, jotka ovat olleet selviä jo vuosia.

Vaalit ovat monella tavoin poikkeukselliset. Ne ovat ainutlaatuiset, sillä ovat ensimmäiset maakunnalliset vaalit. Ne ovat ainutlaatuiset myös siksi, että vaaleihin ei osallistu pääkaupunkiseudun HUS-alue. Tosiasia vääristää vaalituloksen tulkintaa, mikäli lähdetään vetämään johtopäätöksiä valtakunnallisesti puolueiden välisistä voimasuhteista. Poikkeuksellisuutta lisää viruksen aiheuttama pandemia. Itse pidän myös poikkeuksellisena tosia-asiaa, että monesta pienestä kunnasta ei tule ehdokasta valituksi aluevaltuustoon. Se on järjestelmävirhe ja syö entisestään loppujakin kunnallisesta itsehallinnosta. RIP sille.

Tärkeänä pitämäni huomio on keskustelun viriäminen vasta nyt, kun viikon mittainen ennakkoäänestys on jo käynnissä. Muista vaaleista poiketen keskustelun ytimeen nousee havainto, että laimeaa keskustelua pitävät yllä pääsääntöisesti ehdokkaat itse. Silmiinpistävää, mutta ymmärrettävää on myös se, että keskusteluun osallistuu poikkeuksellisen paljon terveydenhuollon ammattilaisia. Seuraamassani keskustelussa on käytännössä myös unohtunut syvempi, analyyttinen keskustelu palo- ja pelastustoimesta, vanhuspalveluista ja lastensuojelusta. Ne ovat jääneet viitauksiksi mariginaaliin.

Entäpä sitten itse keskustelu? Ehdokkaiden osalta ulkopuolisen, puolueettoman tarkastelun silmin keskeiseksi tekijäksi nousee hätä. Saammeko oman kylän ehdokkaan läpi, miten voimme läpimenoon vaikuttaa, säilyvätkö palvelut, mikäli omasta kylästä ei ole aluevaltuutettua. Tässä keskeiset, mutta kapeat keskustelun aiheet. Edellä mainituista teemoista puhuvat myös terveydenhuollon ammattilaiset, mutta laajentavat keskustelua palveluiden laadun suuntaan.

Keskustelun fokus kertoo siitä, että pääosa ehdokkaista ei ole lainkaan ymmärtänyt mistä maakuntavaaleissa on kyse. Tänään ei ole enää kyse maalaisliittolaisesta kuntakohtaisesta siltarumpupolitiikasta, eikä todellisuudessa sitä olekaan, vaan kokonaisuuden eteen tehtävästä luottamushenkilötyöstä. Aluevaltuustoissa tehdään työtä alueiden eteen. Pelko ja hätä on siitä, että ellei ole oman kylän edustajaa kertomassa muille valtuutetuille oman seudun tarpeista kahvikupin ääressä, käytännössä kaikki loppuu. Onko nolla edustajaa, tai kolme, sillä ei kokonaisuuteen niukkuuden markkinoilla ole merkitystä. Päätökset tulevat tehdyiksi. Kunnat edelleenkin ovat maakuntahallintoon tiukassa yhteistyössä, joka yhteydenpito muuttaa luonnettaan valtionrahoituksen myötä puhtaaksi tiedotus- ja lobbaustoiminnaksi. Oli sitten omaa edustajaa tai ei. Keskustelu myös kertoo sen, etteivät ehdokkaat, eivätkä kansalaisetkaan tunne keskimäärin vaalijärjestelmää. Kysyin asiasta kolmeltatoista ehdokkaalta. Heistä vain kaksi tunsi tarkoin vaalitavan ja siihen liittyvän vaalimatematiikan. Tämä asia näkyy tarkastelemieni kuntien ehdokasasettelussa, joka on täysin sirpaloitunut.

Vaalien jälkeen tulee arki ja keskustelu saanee uusia muotoja tulevaisuuden käytäntöjen suhteen. Etelä-Karjalassa rahoitusta lukuunottamatta paljoa ei tule muuttumaan. Siirtymävaiheen aikana ehkä linja-auto liikkuu sairaanhoitajan kanssa ja kuvayhteyksiä viritellään kaukaisimpiinkin savuihin. Aiemmin valtuustot valitsivat Eksoten valtuustoon jäset, nyt sen tekevät äänestäjät. Karu totuus tulee kuitenkin iskemään valtuuston kahvipöytiin, joka jatkossakin on vain hallituksensa leimasin, lisääntyvien kustannusten, pahenevan henkilöstövajeen ja aivan liian pienen valtionosuuden myötä. Suuria kertaluontoisia menoeriä ovat tietojärjestelmäkulut, palkkojen harmonisointi ja hallinnon ylös rakentaminen. Kustannuksia tulee heti ensimmäisten toimintavuosien aikana lisäksi kuntien sosiaali- terveyspuolen velkojen siirroista liiketoimintasiirtojen myötä, sekä valtavasti lisääntyvistä kuljetusmaksuista.

Mitä sitten voisi ennakoida vuoden 2023 alusta tapahtuvan? Aluevaltuustot tulevat olemaan hampaattomia ja kädettömiä, joilla ei ole juurikaan muuta mahdollista tehtävää kuin päättää palveluverkon laadusta ja laajuudesta, sekä asiakasmaksuista. Ne kaikki ovat poliittisesti hankalia. Lisäksi valittaneen nykyisen Eksoten johdon päälle maakuntajohtaja esikuntineen. Tämä on suomalainen ja kallis käytäntö. Johtotason päälle johtoa organisaatiomuutoksissa.

Oma, jo nyt lähes valistunut arvaukseni on, että kansalaisten verorasite tulee nousemaan ratkaisun vuoksi huomattavasti väestön ikääntymisen edellyttämää kustannustennousua nopeammin ja palveluiden saatavuus pysyy hoitoonpääsyn osalta sunnilleen ennallaan, mutta keskuskaupunkeihin pääosin keskittyneinä. Lisäksi asiakasmaksut jatkavat nousuaan jo siihen pisteeseen, että monelle ennen maksukaton täyttymistä ennakoivaan perusterveydenhoitoon lähteminen tulee vaikeaksi, jopa mahdottomaksi. Jo tänään tästä kertovat karut luvut asiakasmaksujen osalta ulosotoissa. Iso yhteiskunnallinen ongelma tulee olemaan kansan jakautuminen yhä enemmän varakkaisiin yksityisten palveluiden käyttäjiin ja näyttää myös siltä, että työikäisen väestön työterveyspalveluita ei saada nivottua maakunnalliseen sote-ratkaisuun.

Lisäys 21.1.2022

https://vimeo.com/668351662

KIRKKO KONKASSA

Suomen evankelisluterilainen kirkko jatkaa omintakeista rahaan perustuvaa uskonpuhdistusta. Kirkkoon pettyneet erovat Kirkosta. Mitä ilmeisimmin he ovat Kirkon paradigman mukaan uskonsa määrältään vähäisiä, jopa tapakristittyjä. He joutavatkin mennä, mutta asiassa on iso mutta. He maksavat kymmenyksiä, veroja. Totuus ei kuitenkaan ole läheskään noin yksioikoinen.

Suomen seurakunnat pääosin ovat taloudellisissa vaikeuksissa.
Etelä-Saimaan Sanomat kirjoittaa tänään paikallisesta, suuresta, muutaman vuoden vanhasta seurakuntayhtymästä, Taipaleen seurakunnasta, että se jälleen tekee reilun parisataatuhatta euroa alijäämää. Ei tarvinnut olla ennustaja tämän tietääkseen. Jopa minä sen tiesin. Seurakunnat ylipäätään  katsokoot itseensä.

Yhdeksi keskeiseksi Taipaleen seurakunnan talousahdingon syyksi jutussa sanotaan jäsenkato. Olen samaa mieltä. Toinen keskeinen syy mielestäni on seurakunnan toimintojen laajeneminen siinä määrin, että Sanan julistaminen, Kirkon keskeinen tehtävä, jää sunnuntai-kirkon saarnan varaan, eikä verotuksella seurakunnan jäseniltä kerätyt rahat ja seurakuntalaisten lahjoitukset riitä kaikkeen. Olenkin ehdottanut seurakunnille paluuta ikään kuin alkuseurakunnan juurille. Toiminta on mitoitettava tuloihin, eikä sitä saa tehdä luonnon kustannuksella. Se ei kuitenkaan onnistu ilman uutta uskonpuhdistusta. Myös bisnes on saatava ulos seurakunnista. Sen työn Jeesuskin kerran teki. Olen tästä kirjoittanut paljon, täälläkin.

https://karjalastakajahtaa.blogspot.com/2018/11/uskonpuhdistus.html

Entä mikä riivaa juuri Taipaleen seurakuntaa? Lähinnä kolme asiaa, joista yksi jo tuli käsitellyksi. Toinen on yleinen rakennemuutos ihmisten vaeltaessa pois maaseudulta kiihtyvään tahtiin ja tässä tapauksessa juuri Taipaleen seurakunnan sydänalueilta. Kolmantena on seurakunnan äärimmäinen ympäristövastaisuus, joka ilmenee ympäristön vastaisina tekoina. Se karkoitta erityisesti nuoria, valistuneita tulevia seurakuntalaisia. Taipaleen seurakunta hakkaa omistamallaan, vuonna 1998 muodostetulla ja valtion toimesta maksetulla Säkniemenlohkon luonnonsuojelualueella tehometsätalouden keinoin, jopa avohakaten äärimmäisen aran Kuolimon rantojen välittömässä läheisyydessä ja saarissa. Tätä ei siedetä ja se on vastuutonta.

Mitä tämä seurakuinnan toiminta tosiasiallisesti kertoo ihmisille, nuorisollemme? Se kertoo täydellisestä ympäristöllisestä piittaamattomuudesta vuodesta toiseen ja kertoo nuorillemme mitä Kirkon ja tämän seurakunnan mielestä luonnonsuojelu ja luonnonsuojelualue tarkoittaa. Se tarkoittaa rahaa. Luonnonsuojelualue jää vain sanaksi. Taipaleen seurakunnalle se on uppoavan laivan tilkitsemistä puusta saatavilla tuotoilla.

Olen kehoittanut ja kehoitan taas kerran ihmisiä eroamaan ympäristön vastaisesta organisaatiosta, Jumalastaanhan kenenkään ei tarvitse erota. Kirkon tulisi päin vastoin olla esimerkkinä ja seurakuntien tulisi rauhoittaa ja suojella omistamansa laajat alueet niin, ettei siellä risuakaan katkaista. Luottamus oikeisiin tekoihin on saatava takaisin. Muuten Taipaleen seurakunnankin tulevaisuus näyttää huonolta. Farisealaisuus on myrkkyä tänäänkin.

PRO KORONA

Ihmislajin olemassaolo on viimeisen sadan vuoden aikana rankasti ehdollistunut. Ydinsodan uhka, ilmaston lämpeneminen, suuri sukupuuttoaalto, kemikalisaatio, hormonisaatio, ravinnontuotannon väheneminen, puhtaan veden puute, keskeisten raaka-aineiden ehtyminen  ja elinympäristöjen saastuminen. Tässä tärkeimmät ehdollistajat.

Miten listalle sopivat kulkutaudit? Pandemiat. Asian eteen joutuneena, kuten sinäkin, ajauduin ajattelemaan kulkutauteja koko planeetan näkökulmasta, en lääketieteellisestä, enkä ainoastaan itseni näkökulmasta. Sen sijaan minun on välttämätöntä katsoa ihmiselämän edellytyksiä ontologian filosofisesta näkökulmasta. Että tiedän mistä lähden ja mihin tulen.

Kysymykseen siitä, että onko todellisuus olemassa ilman ihmistä, meistä riippumatta on oleellinen. Itse edustan antirealistista näkemystä, jonka mukaan on olemassa ihmisestäkin riippumaton todellisuus. Näen siis olemassaolomme objektivismin kautta, eli näen, että todellisuus on olemassa riippumatta ihmisistä. Tähän ajatteluun liittyy kysymys mahdollisista useista todellisuuksista. Kysymys on filosofisissa ja teologisissa ajateluissa loppumaton ja pettävä suo. Itse olen kuitannut asian yksinkertaisesti, uhraamatta aikaa tämän ajattelulle, toteamalla vain, että olen monismin vankkumaton fani. Ajattelen, että loppujen lopuksi on vain yksi todellisuus. Minulle ristiriidaton ajatusmalli sopii myös hyvin sekulaariin elämänkatsomukseeni. Näitä peruskysymyksiä on välttämätöntä tarkastella ajateltaessa ihmislajia yhtenä eläinlajina, jota lopulta koskevat samat luonnonlait kuin muitakin biologisia organismeja. Tästä nyt huomioitani koronapandemian vallitessa.

Eläinkunnassa erilaiset nopeasti leviävät taudit säätelevät kantoja, erityisesti niiden kasvaessa liian suuriksi alueen kantokyvylle. Elinympäristön muuttuessa niin, ettei riittävään ravintoon ja lajille ominaiseen lisääntymisympäristöön ole mahdollisuuksia, aluksi pienenevät jälkeläisten määrät ja seuraavassa vaiheessa, tilanteen edelleen huonontuessa, nälän heikentämät yksilöt kuolevat ravinnon puutteeseen, tai johonkin yksilöstä toiseen leviävään tautiin.

Pandemioissa ja suurissa nälänhädissä kyse on samoista ilmiöistä, paitsi että ihminen tiedostavana eläinlajina pyrkii kompensoimaan elämälle riittämättömän elinolosuhteen tilannetta lisääntymällä mahdollisimman runsaasti, pyrkimällä muuttamaan elinkelpoisemmille alueille, tai vaikuttamalla eri tavoin kielteiseen ilmiöön. Tosin sama koskee pääosaa muitakin eläin- ja kasvilajeja. Muilta osin ihmisen elämän kiertokulku ei juurikaan poikkea muista eläinlajeista.

Onko siis lopulta niin, että erilaiset pandemiat ja nälänhädät ovat keskeinen, välttämättömän tärkeä tekijä lajin säilymisessä? Ihminen on saanut pääsyn suureen osaan omaa lajiaan säätelevistä mekanismeista, mutta ei kuitenkaan kaikkeen. Tehoravinnontuotatanto on teollistettu ja kemikalisoitu, lääketieteen keinoin on pystytty säästämään käsittämättömän suuri määrä ihmishenkiä, jotka muuten olisivat menehtyneet. Pääosin kaikki tarveteoriat Maslowin tarvehierarkiasta aina McClellandin suoritusarvoteoriaan ( tarpeet yli perustarpeiden ) ovat toteutuneet, sanon varovasti, ainakin teoriassa, tarpeiden perustyydytyksen saturaation laajetessa ihmiskunnassa. Tänään jyrkkä ja nopea taloudellisen eriarvoisuuden kasvu kuitenkin on muuttamassa tilannetta.

Eräät tärkeimmistä lääketieteellisistä innovaatioista ihmislajia ajatellen ovat rokotukset ja antibiootit, joilla, ainakin toistaiseksi, on pystytty poistamaan bakteeriperäiset kulkutaudit. Virusten kanssa on toisin, mutta siitä huolimatta ihmislajin väestöräjähdys on saavuttamassa 9 miljardin ihmisen rajan.

Pro Korona? Covid-19 viruksen muunnoksineen jyllätessä parhaillaan jo pian kolmatta vuottaan kaikkialla maailmassa, on sillä monia käsittämättömän suuria ja harvoin ajateltuja seurauksia. Virusepidemia on kuitenkin luonnonlakehin perustuva elonkehän pyrkimys saattaa planeetan olosuhteita tasapainotilaan. Asiaa on helpointa lähestyä aikaikkunassa katsoen pros ja cons, niin kuin tänään lyhyesti kuittaillaan. Onko tasapainotila järkkynyt? Onko meitä planeetalla liian paljon? 

Katsotaan asiaa kylmän viileästi. Myönteisiä vaikutuksia ( pros. ) juuri ja juuri hallittavalla pandemialla on useita. Oikeastaan paljon. Ensimmäisenä tulevat mieleen planeetallisiin olosuhteisiin kohdistuvat vaikutukset. Taloudelliset aktiivisuudet vähenevät. Siitä on useita suoria, globaaleja seurauksia. Maa-planeetan resurssien käyttö hidastuu, ympäristömuutosten vauhti hidastuu, ihmisen toiminnan vaikutukset ilmastoon vähenevät, merien ja vesistöjen saastuminen hidastuu ja ihmisen logististen järjestelmien nopeus hidastuu. Itse asiassa valitseva koronapandemia otattaa taka-askeleita globalisaatiokehityksessä, lukuunottamatta digitaalista maailmaa, johon on lähes valonnopeudella syntymässä metaversumeita, joissa uudenlainen ntf-alustainen kasvu ja algoritmeihin perustuva tekoäly valtaa alaa. Kehitys näyttää vääjäämättömältä ja kuulunee ihmislajinomaiseen kasvun tavoitteluun, tavalla tai toisella.

Yksilötasolla korona-aika näyttää luovan yhteisöllisyyttä, uutta sosiaalista toimintaa, ryhmien välistä koheesiota ja huomioonottamista, perhekeskeisyyden lisääntymistä, kotiseudun käsitteen ja arvon laajentumista, kiiresyklin hidastumista. Korona myös jättänee lähtemättömät jälkensä matkustamiseen. Ainakin bisneslentäminen tulee vähenemään, mutta todennäköisesti myös muu matkailu. Kiksit opitaan löytämään läheltä omaa elinpiiriä. Tässä kuvassa ympäristön tehokkaalla suojelulla tulee olemaan keskeinen merkitys. Suuressa koronan kontekstissa tulevaisuuttamme määrittävät arvot vääjäämättä muuttuvat.

Yleiset kielteiset ( cons. ) vaikutukset jakavat ihmisiä. Toiset näkevät omista arvolähtökohdistaan myönteisiä vaikutuksia yllä luetellussa kappaleessa, eli myönteiset tekijät kielteisinä. Heille taloudellinen kasvu, jopa loputon kasvu ovat itseisarvoja, joita koronapandemia murjoo pahemman kerran. Hyviä asioita pandemiassa ei juuri nähdä. Työttömyyden kasvu, keskiluokan pieneneminen, matkustamisen rajoitukset ja kokoontumisen rajoitukset nähdään kielteisessä valossa. Lisäksi osa ihmisistä näkee koronaviruksen aiheuttamat rajoitukset kansalaisvapauksien rajoittamisena, jotka heidän mukaansa saattavat johtaa totalitäärisen yhteiskunnan suuntaan. Menetelmällisesti jatkuessaan pitemmässä juoksussa toki niinkin voi olla.

Yksilötasolla covid-19 viruksen suoraan, tai epäsuoraan aiheuttamat ennenaikaiset kuolemat ovat suurin tragedia. Sitä ne todella ovatkin. Toinen merkittävä viruksen aiheuttama kielteinen vaikutus on totutun elämäntavan toteutuksen vaikeutuminen. Mahdollisuuksien vähenemä. Järjestelmä ei armahda pitkään lomautettuja, tai työttömiksi jääneitä. Kuten yleisen tason ongelmakartalla, on yksilötasollakin osalle ihmisistä muuttuneesta oman elinpiirin tilanteesta seurauksia; avioerot lisääntyvät, päihteiden käyttö lisääntyy ja ensimmäisiä viitteitä on pikkurikollisuuden, sekä väkivallan kasvusta.

Miten tiivistäisin aforismin tekijänä pitkän ja monia pitkästyttävänkin tekstini mahdollisimman lyhyesti? Tiedän, että turpiin tulee, kun sanon, että avainsana on tuo "mahdollisimman", jonka lausuttuani ajattelen, että päättyköön pandemia "mahdollisimman" pian, ymmärtäkäämme pandemian vaikutukset "mahdollisimman"oikein, niin hyvät kuin huonotkin. Itse kuitenkin ajattelen, että maailman elonkehä vetää henkeä. Oppikaamme siitä "mahdollisimman" paljon. Päätin poistaa otsikosta kysymysmerkin.

  

SUOMI JÄLLEEN SODASSA.

Vaiettu sota.

Afganistanissa vuoden 2021 elokuussa  sotilaalliseen tappioon päättyneessä,  lähes 20 vuoden pituisessa sodassa yhdessä Yhdysvaltain kanssa, on Suomi nyt lisäämässä sotilaallista voimaansa "lennossa", uuteen selkkaukseen keski-afrikkalaisessa Malin tasavallassa.

Vetäytymisen ollessa vielä kesken Afganistanista, puolustusministeri Kaikkonen ilmoitti joukkojen määrää Malissa nostettavan 12:sta 55 sotilaaseen. Kommentoin tuolloin asiaa videoklipillä. Se, että paljonko suomalaisia sotilaita juuri nyt Malissa on, on vaikeasti "hahmotettavissa". Onko sotilaita 60, tai 150, ei Suomen kannalta tilannetta miksikään muuta. Sen sijaan tilanne on avoimmuuden näkökulmasta uusi. "Tilanne" kuulemma elää. Näyttää siltä, että sotilaita on jo nyt enemmän kuin on kerrottu. Lisäksi Suomi on tehnyt päätöksen lähettää sotilaita myös Mosambikiin.

Kyseessä on selkeä "läpinäkyvyysmuutos" erään kansanedustajan mukaan, jolta asiaa tiedustelin. Hänen mukaansa kevyt salailu liittyy mitä ilmeisimmin sotilaiden turvallisuuteen, varsinkin venäläisten saavuttua alueelle.

https://yle.fi/uutiset/3-12259721?utm_source=social-media-share&utm_medium=social&utm_campaign=ylefiapp

Miksi Mali sitten on niin kiinnostava monille maille? Joukkojen lähettämistä on perusteltu, varsin yleisellä tasolla, alueen rauhoittamisella ja jihadististen kapinaliikkeiden kurissa pitämisellä.

Kyse on kuitenkin aivan muusta. Mali on luonnonvaroiltaan rikas ja edelleenkin geologisesti tutkimaton. Lisäksi se on alue, jonka läpi pääosa päiväntasaajan eteläpuolisten alueiden hallitsemattomasta maahanmuutosta suuntautuu kohti Eurooppaa. 

Tämä entinen Ranskan siirtomaa, joka tunnettiin nimellä Ranskan Sudan, on myös edelleen Ranskalle erittäin tärkeä taloudellisten omistustensa ja muidenkin valvottavien ja puolustettavien etujensa vuoksi, kuten Ranskalle myötämielisen hallinnon suojelun osalta.

Suomi siis käytännössä osallistuu aikamme siirtomaasotaan yhdessä ranskalaisten joukkojen kanssa, Ranskan etujen puolesta. Ranskalle tietynlaisen legimiteetin vuoksi on tärkeää, että sotaan osallistuu muitakin liittolaismaita. Kyse on raa'asta sodasta, jossa on tullut paljon uhreja, vaikka Suomessa tätäkin sotaa valheellisesti promovoidaan rauhanturvaoperaationa. 

Mielenkiintoista on, että EU jatkoi EUCAP Sahel Mali -operaatiota 14. tammikuuta 2021 asti ja osoitti sille lähes 67 milj. € määrärahoja tälle ajanjaksolle.  Nyt kuitenkin  EUCAP Sahel Malin toimeksiantoa  jatkettiin 31. tammikuuta 2023 asti. EUCAP Sahel Malin operaation johtajana toimii 1. tammikuuta 2021 alkaen ranskalainen poliisikenraali Hervé Flahaut, jolla on yli 30 vuoden työkokemus. Myös aiempi Malin operaation johtaja oli ranskalainen santarmiupseeri. Tulee muistaa, että alueella toimii erilaisia missioita, mutta joiden päämäärät ovat yhtenevät. Ne kaikki kuitenkin toimintavapautensa puolesta perustuvat sotilaalliseen voimaan ja läsnäoloon.

Suomalaiset joukot onkin kotiutettava Afrikasta välittömästi. Tilanteen eskaloituessa on mahdollisuus jopa uusille "Mainilan laukauksille" kiristyvässä maailmanpoliittisessa tilanteessa.

Vapaasti jaettavissa sosiaalisessa mediassa.

RÖYHKEYDEN MÄÄRÄ.

Kävin tutustumassa alue-/maakuntavaalien vaalikoneisiin. Ehdokkaiden mielipiteitä löytyy jo mukavan paljon. Mutta voi tätä ehdokkaiden röyhkeyden, populismin, tietämättömyyden ja tyhmyydenkin määrää. 

Keskeinen huomio on, että ehdokkaat lähtevät käymään kuntavaaleja toiseen kertaan ja pahimmillaan poliittisia valtakunnan vaaleja, tietämättä riittävän tarkasti mihin ovat lupautuneet lähtemään mukaan ja mistä tässä uudessa välihallinnossa on kyse.

Kyse on alueellisista vaaleista maakunnallisen, uuden hallintotason luottamushenkilöiden valitsemiseksi. Vaalit pidetään 23.1.2022, eli vajaan kolmen viikon kuluttua, mutta ennakkoäänestys alkaa jo viikon kuluttua. Hallintomuutoksen vuoksi kunnista siirtyy noin puolet kuntien itsehallintolakiin perustuvasta budjettivallasta 21:lle perustettavalle hyvinvointialueelle vuoden 2023 alusta.

Muutos on merkittävä. Kunnista samalla siirtyy pois hoiva-, vanhus, huostaanotto- ja pelastuspalveluiden järjestämisvastuu. Samalla totetuu Suomen historian suurin liikkeenluovutusoperaatio, jonka yhteydessä valtio ottaa vastatakseen edellä mainittujen yhteiskunnallisten toimintojen järjestämisvastuun, mutta myös kuntien sosiaali- ja terveystoimeen kohdistuvat kiinteistöt velkoineen.

Mutta miksi kirjoitin ehdokkaista noinkin raflaavasti? Kirjoitin siksi, että vaalikoneiden vastauksista käy selväksi, että ensisijaisesti ehdokkaista 80 prosenttia ilmoittaa lähtevänsä ajamaan oman asuinkuntansa etua aluehallinnossa. Näin ei voi olla. Kyllä valittujen on ajettava maakunnallisen kokonaisuuden etua, vaikka se löisi korvalle oman kunnan etua. Näin vaikkapa palveluiden saatavuudesta päätettäessä. Eduskunnassa ajetaan Suomen etua, kunnissa kuntien etua ja maakunnissa tulee ajaa maakunnan etua. 

Tästä päästäänkin suoraan toiseen keskeiseen virheeseen annetuissa vaalikonevastauksissa. Lähes yksioikoisesti vaaditaan perustuslakiin, sen yhdenvertaisuustulkintaan vedoten palvelupisteitä vähintään säilytettäväksi niillä alueilla, joilla niitä 2023 vuoden alusta on. Tulkinta on väärä! Laki edellyttää, että kansalaisille on tarjottava sosiaali-ja terveyspalveluita tasapuolisesti, mutta laki ei sano halaistua sanaa siitä, missä niitä on tarjottava.

https://yle.fi/uutiset/3-12253461?utm_medium=social&utm_source=copy-link-share

Verkossa kiertävässä, ilmeisesti vuodetusta, muistiosta käy selville, että kahden kolmen ensimmäisen vuoden aikana alueilta tulee häviämään muiden muassa useita kymmeniä hyvinvointiasemia. Saman aikaisesti siirrytään yhä laveammin etätohtorointiin. Samaisesta muistiosta, joka on merkitty luottamukselliseksi ja jonka pääosa kansanedustajistammekin on lukenut, käy ilmi, että kokonaisverotus tulee kiristymään 1,5 - 3 prosenttiyksikköä kansalaisen kohdalla. Tuohon suurempaan numeroon on sisäänrakennettu osittain vääjäämättä ja osin merkittävästikin nousevat palvelumaksut, jotka puolestaan lisäävät kustannuspainetta valtiolle sosiaalisten subventioiden muodossa. Veronkiristykset johtuvat lisäksi myös uudesta kasvavasta hallinnosta ja sen ylösrakentamisesta, palkkojen yhdenmukaistamisesta alueilla, huomattavasti lisääntyvästä matkustamisesta, sekä erikoissairaanhoidon patoutuneesta investointitarpeesta. Koronaa muistiossa ei mainita.

Se myös tiedetään, että yhtään nykyistä enempää hoitohenkilöstöä alueille ei saada uuden hallintomallin myötä, eikä 7 vuorokauden lääkärille pääsyn hoitotakuusta kyetä pitämään kiinni. Sama koskee vanhustenhuollon 0,7 hoitajan mitoitusta. 

On puhuttu, että uudet maakuntavaltuutetut ( 1400 ) tulevat olemaan paljon vartijoina. Rohkenen olla täysin erimieltä. Raha tulee tasavallan hallitukselta ja eduskunnalta ja jos katsotaan alueellisia liittovaltuustoja, on niiden toiminta kahvin juontia muutaman kerran vuodessa ja jouluateria päälle. Asiat päätetään maakuntahallitusten pienissä piireissä ja ne käytännössä annetaan valtuustoille tiedoksi. Ei mitään uutta talvitaivaan alla.

Lisäys 6.1.2020: Aluevaltuustotkin tulevat tuetuiksi yllättävän idosti. Lisäksi tulevat 1400 edustajan kokouspalkkiot. Uusi iso menoerä.

https://www.is.fi/politiikka/art-2000008516934.html

Tässä erään keskeisen, valmisteluunkin osallistuneen mielipide:

TUHMA NUUTTIPUKKI MANAA.

 Ai vähän turhauttaa? Sitten kesän on jotain tapahtunut Instagramissa. Kun lataan hieman pitemmän videoklipin Instaan, on loppupään huulisynkka aivan "poskellaan", eli huulet ja ääni eivät kulje samaan tahtiin. Olen toiminut alustan ohjeiden mukaan, mutta siltikin menee pieleen. Aamun olen kuluttanut tutkien ongelmaan ratkaisua, mutta nyt saa riittää. Aiemmin tuo IGTV oli hieno videoalusta. Postailen siis vain kuvia. Osaako kukaan auttaa?

Olen jo tovin etsinyt uutta kotia videotuotannolleni, mutta en ole löytänyt tarpeisiini sopivaa. Vimeo sellainen olisi, mutta on isomalle tuotannolle maksullinen. Kallis. Olen siis päätynyt ajoittain laittamaan uusimman klipin YouTubeen aina muutamaksi päiväksi kerrallaan. Muut tuhat klippiä ovat privaatteja, ikään kuin pöytälaatikossa.

Tänään videolla, jonka tarkoitin Instaan, puhun Nuutinpäivästä, avantouinnista ja verkostuneista vainajista. Ei pahaa sanaa sanottavana. 
Videot löytyvät tästä päivästä alkaen Vimeosta: vimeo.com/artobacklund

Eilen auringonlaskun jälkeen sinistä hetkeä jahtaamassa.
Tracks to behind the sunset.