PÄIVÄ 86

Muiden muassa tämä teksti poistettiin Facebookista ilmeisesti sopimattomana.

Tänään tunnin kuluttua saamme uusia liikkumisrajoituksia koronaviruksen leviämisen estämiseksi. Jos rajoituksia ei lisätä tänään, niin niitä lisätään sitten huomenna, sillä hallitus on levännyt eilen. Pääministerikin näyttää nauttineen kevätauringosta. Se on hyvä!

Saksassa eilen liittokansleri A. Merkel, joka itsekin on karanteenissa ja johtaa liittovaltiota etänä, antoi hänelle myönnetyin oikeuksin poikkeusasetuksen. Sen mukaan yli kahden henkilön joukkokokoukset ovat kielletyt.

Saksa on Suomelle gripeneitäkin tärkeämpi valtio. Suomi elää Saksasta, niin kuin on elänyt jääkäreistä asti. Ilmaisulla kiinnitän asian aikaan.

Sen mitä tuo kahden valtion kirjoittamaton liittosuhde on tälle pohjoiselle valtiolle tehnyt, on mestari- oppipoikasuhde. Suomi on oppipoika ja varmaankin aivan syystä. Venäjä-suhteessa on tasapainon vuoksi valittu toinen asento; Suomi on mestari. Varmaankin aivan syystä.

Pienen perustelunomaisen ymmärtämisvirkkeen kautta voisin uskoa, että S. Marinin hallitus hetken kuluttua julistaa kaikki yli 3 henkilön kokoontumiset kielletyiksi. Saksan yli ei kävellä. Itse kylläkin olisin itsekkäästi toivonut, että hallitus kieltäisi kaikki kokoontumiset, myös kokoontumiset ihmisten itsensä kanssa. Paitsi ehkä uusien Prismojen avajaisia lukuunottamatta.

Ilmeisesti myös tullaan seuraavan 48 tunnin aikana kertomaan miten Helsinki eristetään muulta Suomelta. Sipooseen asti vedettyä rajaa pystytä ei valvomaan. Siihen ei kunniakompania riitä. Veikkaan Malmi Westend linjaa.

Se, että linnoitetaanko, jää kovasti A. Kaikkosen kontolle. Evakkokysymys jää sitten sisäministerille. Iso kysymys kuulukin, saako isänmaa uuden evakkoaallon yli seitsämänkymppisistä pois Helsingistä.

ENTÄPÄ JOS

Monien jännitteiden ja jakolinjojen maailmassa yksi jakolinja on Suomessakin kärjistymässä maaseudun kuntien näivettyessä. Maaseutu tyhjenee ihmisistä, kaupungit kasvavat. Pakon sanelemaa, vai ei? Pannaanko hanttiin, vai ei?

Maaseutu tyhjenee myös monista muista lajeista. Kimalaiset, mehiläiset ja monet lintulajit ovat katoamassa. Ne eivät ole muuttaneet kaupunkiin. Pakon sanelemaa, vai ei?

Se, että maaseutu tyhjenee Suomessa elämästä on vääjäämätöntä, sanotaan. Sanotaan, että globalismin hengen leijuessa yli maailman, sydänmaat kaikkialla tyhjenevät ja mekään Suomessa emme ole tyhjenemisen imun pyörteen ulkopuolella. Ettemme ole poikkeus.

Maaseudun asuttuna pitäminen rakenteeltaan sellaisena, että se mahdollistaisi nykyisenkaltaisen aikamme elämän kaupunkien ulkopuolella, tulisi niin kalliiksi, että valtioiden budjeteissa ei maaseutujen asuttuna pitämiseen löytyisi lähellekään riittäviä varoja. Näin asia perustellaan. Rahalla. Siitäkin huolimatta, että varoja maailmassa on enemmän kuin milloinkaan.

Raha allokoidaan ja myös toimitetaan muualle, pääosin varallisuuksia kerryttäviin hankkeisiin. Kuten vaikkapa aseteollisuuteen ja tiedon hallintaan. Aseteollisuus on nousemassa maailman ylivoimaisesti tärkeimmäksi teollisuuden tuotantohaaraksi. Suomikin on mukana asiakkaana ja sitä kautta rahoittajana.

Tiedonhallintaan kykenevät, globaalilla kentällä toimivat yritykset ovat lyhyessä ajassa ohittaneet perinteisen yrityksen olemassaolon reunaehdot. Niistä on tullut valtioitakin voimakkaampia toimijoita, eikä korporatiivisen, yritysjohtoisen maailman kehitys ole päättynyt. Itse asiassa kehitys on ensimmäisessä kvarttaalissaan.

Kysymys maaseudun elämän asteesta ja määrästä onkin siis kysymys rahan systeemisestä vaikutuksesta. Kysymys on pohjimmiltaan yhdestä, globaalista, rahaan ja jatkuvaan kasvuun perustuvan maailmantalouden ilmenemästä kasvuperusteisessa rahataloudessa. Puhutaan Rahan vallasta. Ymmärtämättä mitä se tarkoittaa ja mitä se tarkoittaa sydänmailla. Ymmärtämättä, että kaiken olevaisen, materiaalisen, immateriaalisen ja elollisen mittaaminen rahassa tyhjentää maaseudun gigantisiin, helposti hallittaviin ja tuholle alttiisiin keskitysleireihin, kaupunkeihin. Ihmisen evoluution uuteen must-asteeseen.

Globaaliin talousjärjestelmään on sisäänrakennettu ansainta- ja keskittymisen mekaniikka. Varallisuudet keskittyvät, ihmiset keskittyvät.

Niin kauan, kun maa-planeetalla vallitsee rahaan perustuva, keskittävä, elämää ylläpitävä järjestelmä, yksilön kohdalla kehdosta hautaan, terveydestä kuolemaan, kulttuurista avaruusteknologiaan, on seuraukset hyväksyttävä. Aivan ominamme, itse rakennettuina.

Kyseessä on lajimme olemassaolonsa käytännön surullinen narratiivi, toteutuksen valinta. Valinta juuri nyt. Ihminen, lajille ominaisesti, seuraa varallisuuskeskittymien ulkoista illuusiota, kaupunkien näennäistä helpoutta toteuttaa ihmisen elämää, lisääntyä. Viimeisessä vaiheessa maaseutu, takamaat, luovuttavat puunsa, hiekkansa, vetensä ja malmionsa kaupungeille.

Entäpä, entäpä jos antaisimme vääjäämättömänä pitämämme kehityksen tapahtua? Pidikkeettä. Jopa urbanisoitumisen monet vastustajat pitävät kehitystä todellisena, vastustamattomana. Se tapahtuu. Tässä ja nyt. Miksi siis emme pyrkisi hallitsemaan ja edesauttamaan kehitystä? Sen molemmissa päissä. Kaupungeissa ja maaseuduilla. Vähentäisimme lajimme lopun tuskaa.
Vai vähentäisimmekö?

Olen jo kahdeksan vuotta sitten kirjoittanut, oman asuinkuntani suhteen, aktiivisesta sopeutumisesta aleneviin resursseihin sen sijaan, että jatkamme kuin että mitään isompaa ei olisi tapahtumassa. Jatkamme kasvulle perustuvan hyvinvoinnin lisäämisen globaalissa kontekstissa, kuitenkin toimien vähenevän kasvun, alenevien lukujen kunnassa. Tämä on ristiriitainen, kivulias toimintamalli.

Pyrimme rutiininomaisesti toimimaan viime sotiemme jälkeisen ajan keinovalikoimalla, uskomalla ja toivomalla tulevaisuuteen, lähihistorian hyvien toteutumien valossa, ymmärtämättä syvällisemmin mitä on tapahtunut, mutta ennen kaikkea mitä tulee jo lähitulevaisuudessa nopeutuvassa syklissä tapahtumaan.

Jos kiertää markkinavoimien tyhjäksi kuluttamia alueita Ranskassa, Belgiassa, keskellä vaurainta Eurooppaa, tai Yhdysvaltain lohduttomia takamaita, Appalakkien ennen niin vauraissa pikkukaupungeissa, keskilännen tyhjäksi imettyä maatalousaluetta ilman pölyttäjähyönteisiä, Michiganin kyliä, ihmetellen talojen lautavuorattuja ikkunoita, ajellen niiden monttuisia teitä, näkee kirkkaasti Rahaan perustuvan, notkean imutalouden kehitysasteen näillä seuduilla, mutta näkee myös oman lähitulevaisuuden koti-Suomessa.

Siinä tulevaisuudessa puhumme nyt talojen purkupalkkioista, monenlaisesta yhä kasvavasta korjausvelasta, alenevasta syntyvyydestä, köyhien kuntien rutsasta köyhien naapureidensa kanssa, sairastuvuuden lisääntyvistä kustannuksista, kansallisomaisuuden korvaamisesta mikropalkoilla ja pätkätöillä kaupungeissa, tulevaisuuden eläkkeettömistä eläkeläisistä. Ongelmista tuossa narratiivissa emme juurikaan, sen juurisyiltään puhu. Mutta nekin ovat nähtävissä.

Viime viikolla poliisi kertoi toivottomasta tilanteesta huumeiden suhteen, tilastot kertovat kaunistelematta köyhyysrajan alapuolella elävien kansalaisten määrän lisääntymisestä, sosiaalisten ongelmien lisääntymisestä ja sote-menojen vaikeasti hallitsemattomasta kasvusta, jengirikollisuuden vaikutuksesta yhteiskunnissa. Nämä kaikki kuuluvat kuvaan, joka kertoo globaalista tulevaisuudestamme, takamaillakin.

Tämä mitalin toinen puoli on rumempi. Rumempi kuin se, jonka jo nyt uskomme rumaksi. Globaali, universaali organismi toimii näin. Se pyrkii tasapainoon siinä missä muutkin biologiset organismit. Torjumalla tasapainon horjuttajat, ihmiset. Raha tarvitsee ihmisen, maa-planeetta ei. Rahatalous korkeimmassa kaupungistumisen asteessaan on lähellä ihmislajin globaalia nälänhätää ja pan-demioita.

Ehkäpä niin on evoluution käsikirjoituksessa kirjoitettu; ihmisen aika on ohi ja muulle kestävämmälle elämänmuodolle annetaan ihmiseltä mahdollisuus. Emme olleetkaan niin eteviä kuin uskoimme.

Lähden talvimyrskyyn kävelylle.
Näen hapettumista, mätänemistä, biomassan kasvua, korjausvelkojen muuttumista saataviksi. Kuulen sateen ikiaikaisen rummutuksen. Keskitalvella.

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/bd288bbc-1521-47bc-b717-1693825ca547

SAVITAIPALEEN KUNNALLA MENEE HYVIN.

Savitaipaleen kunnalla menee hyvin. Menisi erittäin hyvin, ellei vanhusväestö lisääntyisi nopeasti, eikä asukaskato riivaisi. Vuodesta 2005 on tultu alas lähes tuhannella nykyiseen alle 3350 asukkaaseen.

"Kimmon kahveilla", 4.2. kunnanjohtaja tiedotustilaisuudessaan kertoi kunnalla olevan massissa 4milj.€ kumulatiivista hyvää ja viime vuoden tilinpäätöskin jäi 22.000 euroa plussalle. Hätä ei siis ole rahan näköinen. Ei ainakaan kumulatiivisen rahan.

Kunta onkin päättänyt lähteä vastaiskuun ihmiselinvoimaa lisäävillä toimilla. Se lähtee muuttumaan senioriystävälliseksi
positiivisten kärkihankeiden avulla.

Kiintiöpakolaisista muutama sana tilaisuudessa sanottiin. Ei ole tulossa, niin kuin moniin muihin Etelä-Karjalan kuntiin on tullut ja lisää on tulossa.

Avainsana on "seniorikansalaiset".
Kunta saa heille uuden Mehiläisen pyörittämän vanhustenpalvelutalon, ellei Kilpailu- ja kuluttajavirasto laita loppumetreillä kapulaa sopimuksen väliin. Eksote kun jätti palvelusopimukset kilpailuttamatta. Lisäksi kunta aloittaa varakkaille, auton tai kaksi omistaville paluumuuttajille, erityisesti senioreille suunnatun Pöksänlahden vanhan leirikeskuksen markkinoinnin. Toki muillekin kytkettynä valokaapeliliekaan.

Alueelle on tässä vaiheessa kaavoitettu 13 tonttia, joista 11 omarantaista. Niistä avautuu järvimaisema itään. Infra alueelle rakennetaan, mikäli kauppa lähtee lentoon. Takapuoli edellä Pöksänlahteen yritetään asukkaat modernilla työjärjestyksellä saada. Moneen kertaan toistettiin kunnanjohtajan suulla, että katsotaan kuinka käy. Panos-tuotoslaskelmissa sijoitetun pääoman takaisinsaamiseksi on liian monta muuttujaa. Tunteella mennään.

Kunta itse on siis nyt levittänyt siipensä ottaakseen projektin hallintaansa. Alue oli jo kertaalleen esisopimuksin myyty aluerakentajalle, mutta se vetäytyi nähtyään tämän, reilun 2 kilometrin päässä palvelukatoa kärsivästä kuntakeskuksesta sijaitsevan alueen kehittämisen jäävän kannattamattomaksi.

Pöksänlahden rakentaminen liittyy olennaisesti osana kunnan myönteiseen suhtautumiseen seniori-ikäistä, varakasta, tervettä ja rakennuttajan rooliin kykenevää vanhusväestöä kohtaan. Heitä halutaan kuntaan huolimatta Etelä-Karjalan korkeimmasta veroäyristä ( 21,5 ) ja olemattattomista julkisista liikenneyhteyksistä.

Liikennöintiyhteyksiä, onnikkavuorojen sijaan, kunta pyrkii parantamaan rakentamalla modernisti vesiliikenteen infraa rakentamalla satamia pitäjään. Juuri valmistuneen kirkonkylän sataman jälkeen ( siihen upposi 850.000€ ), kunta aloitti uuden sataman rakentamisen Saimaalle, vanhan sataman välittömään läheisyyteen, hakkaamalla omistamastaan niemestä kaikki puut pois. Vesiliikenne nähdään kunnassa mahdollisuutena vastata tulevaisuuden haasteisiin. Muuten satamiin ei panostettaisi.

Hyvin Savitaipaleen kunnalla menee kuntalaistenkin mielestä. Siitä on kiittäminen luottamusmiehiämme ja päteviä virkamiehiämme. Pienellä ympäristöystävällisyysvarauksella. Osoituksena tästä oli "Kimmon kahvit". Kunnan 1600:sta työikäisestä paikalla tiedotustilaisuudessa ei ollut yhtäkään. Sen sijaan eläkeläisiä oli reilu puolenkymmentä kahvilla. Olisko tarvittu muoviämpäreitä? No ei, sillä mitäs hyvästä lähteä vääntämään.

Fakta ja sen sisko:
https://youtu.be/yArAZKiaSog

Kimmon kahvit:
https://youtu.be/L7EcxVqlGI4

TERVEISIÄ ITSELLENI TÄÄLTÄ MISSÄ OLEN.

Olen ollut täällä ennenkin. Tänään epäilemättä viimeisen kerran. Keskitalven aurinko lämmittää ajatuksiani revitystä saaresta. Tämä saari on revitty maailmanlopun kuntoon.

Saari on muutaman sadan kilometrin päässä Afrikan rannikosta. Sen pinta-ala on 1500 km2 ja lähes pyöreä saari on halkaisijaltaan noin 50 kilometriä. Turistityöläisiä on 900.000. Heitä sanotaan asukkaiksi.

Kun Suomen itärajalta tulee ensimmäisen kerran Amerikkaan, ensiksi ihmettelee hyvinvoivia, hyvinsyöneitä amerikkalaisia. Kun tule Gran Canarialle ihmettelee auringon töitä. Saaren tällä nurkalla ei olisi juurikaan mitään ilman aurinkoa. Vai olisiko sittenkin? Olisivatko kalliot ehjät, rinteen ilman keskeneräisiksi jääneitä rakennelmia?

Kuinka kauan saaret pysyvät pinnalla hotelliensa ja jätteidensä alla, feikin olemassaolon alla? Loppuuko vesi ennen lentomatkailua? Suuriin hotellikomplekseihin on käynnissä jatkuva, valtava tankkiautoralli. Saaret ovat kuivumassa. Maatalous kulutti vielä 20 vuotta sitten pääosan vedestä, mutta sai taipua hotellibisnekselle. Nyt hotellibisnes on taipumassa luonnolle.

Miksi enää tänne palaa? Siksi, että suru voittaa auringon lämmön. Siksi  kun näen ihmisen ahneuden muuttuvan järjettömyydeksi. En halua lomanmittaista pahaa mieltä.

Kanarialinnun silmin:
https://youtu.be/pAQsHh1ExNQ

KUOLEMA KUULUU KAIKILLE, FACEBOOK EI.

Noin vuoden ajan olen tehnyt merkintöjä sosiaalisesta mediasta, sen vaikutuksesta "johonkin" ja vaikutuksesta itseeni. Minuun.

Olen käyttänyt pääasiallisesti kolmea mediaa; YouTubea, Instagramia ja Facebookia. Hyvin harvoin, käytännössä en lainkaan, myös Twitteriä. Mikäli tämä tekstien sähköinen tallettaminen, bloggaaminen, lasketaan some-genreen, olen käyttänyt viimeisen vuoden aikana viittä hyvin samanlaista, mutta myös erilaista mediaa. Näin hölmön vastakaisesti on sanottava.

Facebookilla olen touhuillut eniten. Jäin reilu vuosi sitten pienelle tauolle hyvästä syystä: julkaisemistani estettiin. Juttuja poistettiin. En pitänyt sitä kohtuullisena omalta kohdaltani, vaikka "bannaamisen" henkilökohtaisuuksiin menevien törkeyksien osalta hyväksynkin. Itse en niihin mennyt. Minua estettiin poliittisten mielipiteideni vuoksi. Pienen totaalitauon jälkeen yritin uudelleen ja onnistuin.

Muutamia huomioita Facesta. Tärkein indikaattori on minulle keskustelun syntyminen. Reaktio. Se on enemmän kuin peukku, vau, tai surunaama. Keskustelua on helppo luoda. Tarvitsee vain valita aihepiiri, jossa lukijat ovat mahdollisimman paljon jakautuneet kahteen "ehdottomaan leiriin". Tällaisia aihepiirejä ovat ympäristönsuojelu, maahanmuutto, Perussuomalaiset, Vihreät, Kokoomus, Keskustapuolue, istuva hallitus, hiilinielut, tai vaikkapa verotus. Keskustelua syntyy takuuvarmasti. Sen sijaan keskustelun laatu, keskustelun alustan laadusta ja luonteesta johtuen, jää useinkin ala-arvoiseksi. Varsinkin tapauksissa, joissa keskustelu lähtee aaltoilemaan kohti Jukolaa, pois avauksen keskiöstä. Lisäksi usein avauksen osalta kantelupukki kaakattaa ja moderaattori usein kantelijaa uskoo. Liian herkästi.

Sen sijaan, jos avaan aiheella, joka juuri hetkellä ei ole ajankohtainen, mutta jossa itse näen ilmiön, syy-seuraussuhteita, postaus kertoo omasta kokemuspiiristäni, liittyy kulttuuriin, teen linkin ulkomaiseen lehteen saatesanoin, olen sanomisessani kuiskaaja. Tai tuuleen huutaja. En edes kärjistä, kun väitän, että taitavalla totuusarvon kääntämisellä, negaatiolla saa lukijoita.

Tilannetta käytetään hyväksi. Karkeasti ottaen Facebook on yhä enemmän jakautumassa nuolijoihin, niihin jotka kirjoittavat sitä, mitä uskovat oman viiteryhmänsä ihmisten haluavan lukea ja niihin, jotka kirjoittavat vain auki sen, että ovat erimieltä. Vaikuttamiskanavana Facebook onkin menettämässä merkitystään, mutta lisäämässä merkitystään turnauskenttänä, jossa voi osoittaa värinsä, komppaniansa, klaaninsa, tai jotain. Minulle Facebook on muuttumassa päivien myötä yhä merkityksettömämmäksi. Tarpeettomaksi. Tarpeettomaksi maailmankuvalleni ja sen muuttumiselle.

YouTubessa tehdään käyttäjälle kuva ja ääni valmiiksi. Toisin kuin Facebookissa, jossa parhaimmillaan lukija itse tekee kokemusavaruudessaan oman kuvansa ja äänensä. YouTube on käyttäjilleen, katselijoille, helppo media. Tekijöilleen ei niinkään. Taitavimmillaan hyvä YouTube-tuotanto on tuutorimaista. Opettavaa. Vaikeakin todistelu on käännettävissä lähes opetukseksi taitavasti tehtynä. Asian näennäinen unboxing. Eli, että uskottavahan se on, kun näkee.

Itse käytän yhä enemmän videon mahdollisuuksia sanoakseni jotakin. Hyvin tagitettu video leviää hyvin  hetkessä ympäri planeetan. Vaikuttavuus, jos sellaista haluaa, on hyvä, erityisesti päivänselviä epäkohtia kuvattaessa, tyyliin uskon, kun näen.
Koen myös saaneeni aikaan jotain.

Videonjakopalveluissa viestin sanoma leviää hyvin ja äärimmäisen nopeasti. Niin hyvässä kuin pahassa.  Oli sitten kyse Isisksen kaulankatkaisuvideoista, tai vaikkapa tämän aamuisesta klipistä, jossa hongkingilainen poliisi ampuu mielenosoittajaa pistoolilla rintaan. Klippi on katselijaansa yhtä lähellä kuin tekijänsä ja kuvattu tilanne. Näiden lyhyiden kansalaistuotantojen määrä ja merkitys onkin kasvussa. Videoklippien teknisellä laadulla, yllättävää kyllä, on sekundäärinen merkitys.

Kansalaistuotantojen määrien valtavan kasvun on mahdollistanut viestintätekniikan jättimäinen kehitys älypuhelimien ja niiden sovellusten kehityksen myötä, sekä nopeat, edulliset tiedonsiirtoverkot.
Käynnissä onkin jo nyt myös länsimaissa pyrkimykset rajoittaa kansalaisten mielipiteen ilmaisua sähköisesti, muun muassa sovelluksia sulkemalla, tiedonsiirron hinnoittelulla ja tekijänoikeuskysymyksin. Kansalaiset ovat aina vallan uhka.

Itse ole tehnyt YouTubeen ( tästä kanavalleni: youtube.com/artobäcklund ) lähes 400 videoklippiä yli kymmen vuoden aikana. Näen tuotannossani kehityskulun. Teknisessä laadussa, että myös sisällöllisesti. Huomaan, että YouTubessa minua myös kiinnostaa, sisällön lisäksi, tekemisen tekniikka ja dokumentaatio.

Olen myös Instagramissa. Minulle se on viihteellinen, kuvallinen alusta. On yllättävää, että monelle leipänsä somesta saavalle Instagram on tärkeä alusta. Siellä minulla on ajoittain yritystä saada vähän hymyä katselijan ilmeeseen.

Kultuuriantropologisesti ajateltuna Twitter on aivan omanlainen ilmiönsä.
Luulen, että kaikista sosiaalisen median sovelluksista Twitter muokkaa maailmaa eniten. Miksi?

Twitterissä sanotaan sanottava lyhyesti. Siellä "vuodatetaan" omia asioita ja muidenkin. Esitetään jyrkkiäkin kannaottoja ilman, että tarvitsee mitenkään perustella. Juuri tämän huomion, pinnallisuuden vuoksi, on Twitter alustana merkityksellinen. Kulttuuriantropologisesti merkittäväksi ilmiösi Twitterin tekee se, että siitä on lyhyessä ajassa tullut merkittävä vallankäytön väline merkittävienkin poliitikkojen keskuudessa.

En sano tässä ääneen esimerkkinä erästä maailmanvallan johtajaa, sillä maan sähköisten medioiden tiedustelun algoritmit löytävät minut aivan suotta ja aiheuttavat turhaa toimintaa. Senkin on sosiaalinen media saanut aikaan.

YHTEISKUNNAN TEHTÄVÄ. VAI TEHTÄVÄT?

Tänään, torstaina, 26.9. 2019 on Euroopan kielipäivä. Euroopassa puhutaan noin 225 kieltä.
Erilaisten määritelmien mukaisia yhteiskuntia on vähemmän.

Yhteiskuntien olemassaolojen oikeutuksen vaatimus, tai niiden kiistäminen on aiheuttanut pääosan sodista ja sisällissodista. Edelleenkin usein terrorismi peilaa epätäydellistä yhteiskuntaa, jossa määrittely jää toteutukseltaan epätäydelliseksi. Olisiko aika määritellä yhteiskunta uudelleen? Muuten, tuo noin 225 eurooppalaista kieltä on vain noin 4% maailman kielistä.

Yhteiskunnalla on lukuisa määrä tehtäviä. Historiallisen, poliittisen käsityksen mukaan yhteiskunnan tehtävät ovat vaihdelleet niin laadullisesti kuin määrällisestikin.

Pohjoismaisessa yhteiskuntamallissa yhteiskunnalla oli paljon keskeisiä tehtäviä ja niiden laatua parannettiin nopeasti aina 80-luvun loppulle. Sen jälkeen on alkanut erityisesti määrällinen alasajo ja siirto yksityiselle sektorille.

Amerikkalainen malli korosti ja korostaa sen sijaan yksilön vastuuta, jossa yhteiskunta oli ja on vain mahdollistaja ja yövartioyhteiskunta.

Neuvostoliitossa ja monissa sosialistisissa valtioissa yhteiskunnan tehtävät olivat keskeiset. Yhteiskunta tarjosi, tai pyrki tarjoamaan jäsenilleen kaiken. Tarjottiin tarpeiden mukaan ja otettiin kykyjen mukaan. Tai ainakin niin sanottiin tehtävän. Laatuun, määrän kustannuksella, ei haluttu panostaa. Sen mahdollisti yksilöiden vapauksien rajoittaminen ja keskitetty hallinto. Ne johtivatkin alkaneen globalisaation myötä kustannuskriisiin ja nopeaan muutokseen ja lähes vastakkaiseen järjestelmään.

Entä nyt? Mikä on yhteiskunnan tehtävä?

Kun katselee modernin tiedonvälityksen ikkunasta, sekasortoisen maailman, yhäti monimutkaistuvien yhteiskuntien sekasortoa, tulee käsitykseen, että yhteiskunnan keskeisin tehtävä on määriteltävä uudelleen.

Yhteiskunnan keskeisin tehtävä tulisi olla jäsentensä kokoaminen yhteen, yhteiskunnaksi, toimimaan yhdessä siten, että mahdollisiman moni kokisi kuuluvansa yhteiskuntaan ulkopuolisuuden sijasta. Vain siten yhteiskunta pystyy määrittelemään tasapainoisesti muut tehtävänsä ja suhteen muihin yhteiskuntiin.

Globalisaation, mcluhanilaisen maailmankylän myötä yhteiskuntien muutoksen evoluutioprosessi on kiihtynyt. Ymmärrys siitä aiheuttaa yhteiskunnille merkittävän haasteen uusien, maailmanlaajuisten uhkien edessä: yhteiskunnan tärkein tehtävä on koota ihmiset yhteen yhteiskunnaksi, toimimaan yhdessä. Ei soolona toisiamme vastaan.

MAASTAMUUTTO JA MAAHANMUUTTO.

"Tutkin" maahanmuuton epätasaista jakautumista EU:n alueella. Muuttoa ei voi tutkia ilman lähtömaiden tilanteen selvittämistä. Sekin vaikuttaa muuton suuntautumiseen.

Karkeasti ottaen massamuuton käynnistymiseen vaikuttaa 4 pääasiallista syytä.

Sotatilanne, joka uhkaa henkeä, on selkeä poismuuton syy. Irak ja Afganistan ovat parhaat esimerkit, osin myös muutamat Afrikan maat.

Poliittinen ja uskonnollinen vaino ovat yhä useammin  lähdön syitä. Esimerkeiksi käyvät Venäjällä jehovantodistajiin kohdistuvat vainot, Turkin tilanne ja suuressa mittaluokassa Balkanin ja Myanmarin etniset puhdistukset, sekä eripuolilla maailmaa säännöllisen säännöllisesti tapahtuvat vallankumoukset, joissa oppositio joutuu uhatuksi.

Toimeentulon huononeminen siinä määrin, että lähdetään etsimään parempaa tulevaisuutta, on nopeimmin kasvava lähdön syy. Osasyynä ovat ilmastonmuutos, merien ryöstökalastus ja erityisesti väestön alueellinen liikakasvu. Lajille ominaisesti lähdetään etsimään parempia elinolosuhteita.

Massamuutto on käynnissä juuri nyt kolmelta alueelta maapallolla kohti pohjoista. Keski-Amerikasta ja Etelä-Amerikasta lähdetään, kirjaimellisesti, vaeltamaan kohti Yhdysvaltoja ja myös pois Venezuelasta, Bangladeshista Intian suuntaan ja Afrikasta Eurooppaan.

Neljäs ja nopeasti kasvava muuttoaallon syy on työperäinen muutto. Se on kiihtymässä erityisesti matalapalkaisille aloille länsimaihin. Muuttoa tapahtuu erityisesti Aasiasta. Oma ilmiönsä on kiinalaisten järjestelmällinen, valtiotuettu muutto erityisesti huonon talouden omaaviin maihin, erityisesti Afrikassa ja Etelä-Amerikassa kiinalaisomistusten myötä, mutta merkittävissä määrin Italiassakin.

--------

Juuri nyt tilanne on se, että muuttovirrat ns. hallitsemattomalta muutolta Eurooppaan, on padottu hetkellisesti Välimeren eteläpuolelle, mutta muuttajien määrä edelleen siellä kasvaa. Muuttoa silti Euroopaan Välimerenkin yli jatkuvasti tapahtuu. Useita tuhansia kuukaudessa. Toistaiseksi Turkki, maksua ja sormien läpi katselemista vastaan, patoaa itäisen reitin. Kukaan ei tiedä kuinka kauan. Presidentti Ergoğan on jo pakolaisten päästämisellä Eurooppaan uhannut. Sen sijaan itse turkkilaisia lähtee yhä enemmän.

Venäjä on myös johdonmukaisen arvaamaton muuttajien suhteen. On nähtävissä, että tietyssä tilanteessa, ahdistettuna poliittisesti nurkkaan, Venäjä saattaa antaa Euroopan maistaa jotain eurooppalaista lääkettä, mistä Venäjällä ei pidetä. Se saattaa avata rajansa muuttajille Eurooppaan.

Yhdysvallat on hetkeksi padonnut pohjoiseen suuntautuvan hallitsemattoman muuton eteläiselle rajalleen, mutta on lähes varmaa, että nykyisen hallinnon kaaduttua tapahtuu antiteesi. Sitä ovat osaltaan varmistamassa yhä useammat afrolatinalaiset senaattorit ja muut paikallispoliitikot. Yhdysvallat onkin väestölaskentojen mukaan juuri nyt muuttumassa afrolatinalaisenemmitöiseksi.

--------

Euroopassa on tapahtumassa suuri ja nopea muutos suhteessa Eurooppaan kohdistuvaan muuttoon.

Kansallismielisyys on nousemassa kaikkialla Euroopassa, jonka mukaan rajat yksiselitteisesti, vaikka voimalla, on suljettava muutolta. Kansallismielisten puolueiden nopea nousu on ollut siinä määrin merkittävää, että kansallismieliset puolueet on otettu historiallisen nopeasti huomioon EU:n jäsenvaltioiden politiikassa, sen sijaan, että jatkuvasti eristettäisiin, mutta nyt myös EU:n omassa politiikassa.
Uuden, pian aloittavan EU:n komission kokoonpano ja komissaarien tehtävien kuvaukset kertovat tästä.

"Suurinta ihmetystä ja jopa huvittuneisuutta on herättänyt kreikkalaisen Margaritis Schinasin salkku. Schinasista tulee eurooppalaisen elämäntavan komissaari" ( Yle 11.9. ).
 Laajalti pahennusta on herättänyt eurooppalaisen turvallisuuden kytkeminen euroopalaisen elämäntavan säilyttämiseen. Tämä on kuitenkin ainakin ymmärrettävää, jos ei muuta, sillä terrorismi on lisääntynyt ja tilastollisesti voidaan osoittaa maahanmuuttajataustaisen väestön tekevän tiettyjä rikoksia Euroopan alueella ylivertaisesti enemmän kantaväestöön verrattuna. Näin esimerkiksi Ranskassa ja Ruotsissa ja miksei Suomessakin ainakin seksuaalirikosten osalta.

Tilastoja:
https://ec.europa.eu/eurostat/statistics-explained/index.php?title=Migration_and_migrant_population_statistics/fi

Kuuntelin, jos en nyt herkällä korvalla, niin kuitenkin, kreikkalaisen tulevan komissaarin ajatuksia jo viime vuonna. Hänen mukaansa Euroopan yksikään valtio ei saa islamisoitua ja nopea islamisoituminen on saatava heti loppumaan. Hän muistaakseni oli tuolloin yksi EU:n tiedottajista ja lausuntojen vuoksi hänen erottamistaan vaadittiin. Siksi komissaarinimitys tuli yllätyksenä. Ainakin minulle.

Suomikin saa osansa. Jutta Urpilainen saa komissaarin salkun, jossa on Afrikka. Painava salkku. Hän joutuu yhdessä ulkosuhteista vastaavan EU:n korkean virkamiehen ( EU:n ulkoministerin ) ja em. kreikkalaisen komissaarin kanssa muotoilemaan ja linjaamaan EU:n maahanmuuttopolitiikkaa. Tehtävä ei ole helppo.

Eurooppa on jakautunut suhteessaan vastaanottaa maahanmuuttajia.
Joillakin EU-mailla on lähes 0-toleranssi ottaa yhtäkään maahanmuuttajaa, ei edes yhteisesti sovittujen kiintiöpakolaisten kiintiöistä. Näitä ovat Puola, Viro, Itävalta, Tanska, Romania, Slovenia ja erityisesti Unkari, joka ei ota pakolaisia lainkaan vastaan ja on nihkeä EU:n sisäisellekin, vapaalle työnhaulle ja muutolle. Tämä oli myös tärkein kysymys Britanian brexit-äänestyksessä.

EU:n sääntöjen vastainen, yhteisestä sovitusta poikkeava maahanmuuttopolitiikka on koitumassa EU:n tuhoksi. Vai onko? Viitteitä muusta antaa uusi komissio ja sen linjaukset. On myös tietenkin todettava, että EU on vielä pystyssä sen ansiosta, että se on jatkuvasti rikkonut omia sääntöjään vastaan muun muassa velkakysymyksissä. Uskon, että maahanmuuttokysymyksissä tullaan myös hiljaisesti hyväksymään kansallisvaltioiden omat toimet. EU eurooppalaisena unionina nähdään liian arvokkaana, että se päästettäisiin hajoamaan. Ja monet maat sen hyvin tietävät.

Mikäli vähääkään tuntee eurooppalaista lähihistoriaa, on lähes kylmäävää, vaikka Helsinkiä, Tukholmaa, tai Frakfurt am Mainia ajatellen ( 2,3 miljoonasta asukkaasta yli puolet maahanmuuttajia, tai maahanmuuttajalähtöisiä ), kulkea Budapestin, tai Ljubljanan kaduilla. Olen äskettäin kävellyt. Maahanmuuttajia katukuvassa ei ole. Heitä ei ole piilossakaan. Ljubjanassa alkuviikosta en nähnyt yhtäkään afrikkalaista alkuperää olevaa ihmistä. En yhtäkään ja kyseessä on eurooppalaisen eu-maan pääkaupunki. Tuo ero kaupunkien välillä ei voi olla vaikuttamatta eurooppalaiseen käsitykseen maahanmuutosta. Segretaatio on tosiasia, jolla on seurauksensa eurooppalaiseen ajatteluun. Mihin suuntaan ja millä seurauksilla, sitä voi vain arvailla.

Entä Suomi? Olemmeko eurooppalaisen kehityksen ulkopuolella maahanmuuton kontekstissa. Emme ole. Meillä on kasvava määrä maahanmuuttajia, meillä on jatkuvaa keskustelua maahanmuutosta, meillä on maahanmuuttovastainen poliittinen puolue, meillä on poliittisia voimia, jotka tuomitsevat suuren osan asiallistakin maahannuuttokeskustelua rasismiksi. Osin juuri siitä syystä keskustelua jopa pelätään.  Ja onhan meillä jo nyt maahanmuuttajia keskeisillä poliittisilla paikoilla ja johtotehtävissä.

Lisäksi juuri nyt on käymässä Suomessakin selviksi maahanmuuton muassaan tuomat ongelmat. Muualla ne ovat olleet jo luettavissa. 

Tilastot ovat yksiselitteiset. Maahanmuuttajien työllisyysaste on alhaisempi kuin kantasuomalaisten, maahanmuuttajat syyllistyvät suhteellisesti ottaen enemmän rikoksiin kuin kantasuomalaiset ja jopa absoluuttisesti tiettyihin seksuaalirikoksiin. Samalla on käymässä selväksi, Suomessakin, että ns. kotouttamispolitiikka epäonnistuu aina, kun tietylle alueelle muuttaa riittävä määrä erityisesti etnisesti samanlaisia ihmisiä. Näin muun muassa Saksan isoista kaupungeista löytyy alueita, joissa 4 polven saksanturkkilainen ei juurikaan osaa saksaa. Lisäksi tulevat ( omien tapojen, joka ei ole tietenkää ole tuomittavaa, vaan jopa rikkaus ), omat lait, oma "minivaltio" ja omat rikollisjengit.  Se tietenkään ei voi tulla kysymykseen.

Parhaillaan Suomessa on käynnissä voimakas maahanmuuttajaväestön keskittyminen, hyvin paljon Ruotsin mallin mukaisesti. Mitä se tarkoittaa on tulevaisuutta. Lisämielenkiintonsa keskusteluun antoi eilen ( 12.9.) A-studiossa työnantajien edustaja, joka pikinmiten vaati satojatuhansia työperäisiä maahanmuuttajia Suomeen. Myös matalapalkka-aloille.

Kuriositeettina otan tämän päivän lehdestä uutisen, jonka mukaan turkkilaiset pakolaisstatusta haluavat ovat nouseet Suomeen pyrkivistä pakolaisista toiseksi suurimmaksi ryhmäksi heti irakilaisten jälkeen. En tiedä mitä ajatella tästä Nato-maasta. Tai tiedän, mutta en kerro.

https://ls24.fi/lannen-media/turkista-saapuu-ennatysmaarin-turvapaikanhakijoita-suomeen-vain-yhden-maan-kansalaiset-enaa-edella-tilastossa