Lapset rakentavat majoja. Viime päivinä olen nähnyt useita, eripuolilla kylää, asuntoalueiden ympärillä, niiden lähimetsissä. Kotamalliset pienet risumajat ovat siellä olleet jo pitkään, en vain ole niitä silmiltäni nähnyt. Uusiakin rakennetaan. Liekö oman klippini flashback majat tuonut näkyviin. Vai ihan vain lehdetön syksy.
Kuvan risumaja Savitaipaleen keskuskoulun pihametsikössä.
Risumajojen rakentamisessa on ikuista. Niitä on tehty 300.000 vuotta. Ja varmaan jo aiemminkin. Majan tekeminen on siirtynyt perimäämme. Suojan rakentaminen maailman haasteita vastaan. Siksi lapset niitä rakentavat. Eivät voi olla rakentamattakaan.
Nyt risumajojen rakentaminen on katkolla. Olemme viemässä lapsuuden lapsiltamme, viemällä heiltä tulevaisuuden.
Pian on jäljellä enää ei-edes-mustaa, vaan tiedostamaton Universumin ihmisnielu, tai sitten valtauskontomme viimeinen tuomiopäivä. Tai monien muiden uskontojen paratiisipalkkio, tai uudelleensyntymä. Tai jotain aina.
Katsellessani risumajoja, jotka paljastavat itsensä syksyllä, ajattelen niidenkin tekijöiden viimeistä majaa. Ja jatkuvuutta. Tuskin ovat tietoisia tuomiopäivän ukaaseista. Saatellaan siis Ylimmän Tuomarin tietojärjestelmään perisynnillä. Ajattelen; osaavatko majanrakentajat katua, pyytää anteeksi ja mitä ja keneltä? Osaavat vain iltarukouksen. Nuo pienet majanrakentajat. Täällä meidän uskonnossa. Syntiset.
Ahdistava analogia tuli edellisestä kappaleesta: tuomiopäivän Tuomarilla täytyy, siis on ihan pakko, olla hyvä, globaali väestörekisteripohjainen tieto- ja toiminnanohjausjärjestelmä. Miljardeista pitää tehdä arvio. Tuomiopäivänä. Lapsistakin.
Sellaiseen tietojärjestelmään pitäsi maallisen vallankin pyrkiä. Ja ilmeisesti pyrkiikin. On vain Pirun sotkettua sormensa näppäimille isosti kallis. Ainakin Suomessa. Virossa pienet risumajan rakentajat sen sijaan on jo paremmin rekisteröity. On jopa e-kansalaisuus. Sitä myydäänkin.
Minulle herääkin surrealistinen kysymys, onko on ollut tietovuotoa tuomiopäivän Tuomarille? Vai kenen salatuilla kansiolla tässä oikein mennään? Vai mennäänkö ylipäätään mihinkään? Jospa mädäntyvät risumajat ovat ikuisia, timantit eivät. Ihmispoloista puhumattakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti