Pitkään olen seurannut vain katseella Uuden Suomen Puheenvuoro-palstaa. Tänään vastasin eräseen hiilipuheenvuoroon.
--------
Tosiaankin, Suomi on monessa "talutushihnassa".
Siinä missä presidentti S. Niinistöllä tuikkaa yhdelle raiteelle ympäristökeskustelussa, hänen aina ja joka käänteessä puhuessaan "mustasta hiilestä", on tämä hiilikeskustelu lopulta vain punakynän merkintä mariginaalissa.
Nyhtökauralla, eikä soiden suojelulla voi maailmaa pelastaa. Tarvitaan tietenkin globaaleja toimia, jotka sitten vielä pannaan toimeen. Ja se on mahdotonta, sillä meitä on liikaa eripuraisia tonttuja ja maailma poliittisesti ja kulttuurisesti moninapainen. Tarvitaan 2 - 3 miljardin ihmisen kuolema ennen aikojaan. Vasta sitten löytyy globaali yhteisymmärrys. Ilmasto housuissa. Silloin on jo tietenkin myöhäistä.
Mutta juu, kyllä soilla oli joskus muukin kuin energiamerkitys. Olivat täysin oleellinen osa luonnon veden kiertokulussa, äärimmäisen tärkeä luontotyyppi biologisten organismien monimuotoisuudelle ja merkittävä "hiilinielu" ( ketuttaa tuo sana ).
Nyt tietenkin on lajille ominaisesti menty päätöksenteossa markkinafundalismi kepin nokassa, elonkehän ja ihmisen sijaan. Suot on kuivattu ja revitty. Ja edelleen kuivataan ja revitään. Samalla vesistöt tummennetaan. Mennään yhä ärhäkämmin raha edellä. Ilmastotalkoissakin. Siinä sen dilemma onkin. Niin, että psk...tässä enää. Kunhan horistaan omia paineitamme. Täälläkin.
Ja tästäkin on kysymys: pyrkimys parempaan elintasoon kehittyvissä maissa. Ilmastonmuutos ei juurikaan tule huomioonotetuksi.
https://www.is.fi/matkat/art-2000005874181.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti