perjantai 22. joulukuuta 2017

ALLAKKASEKSIKÄS, SYNKKÄ PÄIVÄ

Ihanan junttimaisesti tähän alkuun sanon, että tämän kepeän tekstin ajatukset eivät ole mitään halonhakkaajan, köyhyyttään kiroilevan talvipyöräilijän, tai minun pakkokeksimällä tähän tehtyjä ajatuksia. Tänään on vuoden pimein päivä ja minä vain pimeässä totean. En luo. En mitään.  Joku tuikku valaisee.

Jumalauta, että minua iletti, kun isäni viljeli sanaa "ihana". Nyt aloitan sillä samalla sanalla kuin antaisin niskalaukauksen itselleni. Tai esitti seurassa juopunutta, kun ei edes itse juonut. Minä en näyttele. Kymmenen vuotta sitten en olisi edes ajatellut, että isäni oli mulkvisti. Mutta oli se sitäkin. Puoliksi mulkvisti ja puoliksi hyvä isä. Vanhempi.

Oli sodan käynyt mies. Sai rautaa sisäänsä. Samat raudat ovat nyt haudassaan. Petti äitiä toisten naisten kanssa. Äitikin petti sitä, vaikka ei äidillä ollut muita miehiä. Mutta petti vaan. Mitätöi isän. Petti. Fiftysixty.

Ei ne koskaan eronneet. Virallisesti. Äiti asui kartanolla niin kauan kuin jaksoi ja sitten muutti palvelutaloon. Isäkin muutti lopulta sinne. Viereiseen huoneeseen. Siinä välissä sillä oli muutama oma asunto kaupungilla. Yhtä minäkin käytin, kun tutustuin tyttöihin tarkemmin isän vällyissä. Kiitos siitä. Ja amen.

Minut isä hommasi kesiksi ulkomaille. Selvitymään. Ei siinä mitään. Se sopi minulle. Tässä kohtaa isä kääntyy ajatuksessa hyväksi isäksi. Vaikka oli agronomi ja maalaispankin johtaja pienessä kunnassa, siis porvari ja napamies, opetti, jos ei nyt suoraan niin kuitenkin, että kommari ja porvari ovat tasa-arvoisia. Ihmisiä. Siis ihmisiä kaikki. Ja isän yksi koirakin, joka oli sen seuraaja, oli melkein ihminen sille. Ja köyhätkin oli ihmisiä. Yksi köyhä olikin isän varmaankin melkein paras kaveri. Onni oli sen nimi. Tasa-arvon korkkasinkin isänmaidosta. Vihreistä ei puhunut mitään, kun niitä ei ollut.

Muutama vuosi sitten minua alkoi sylettämään, että olen yhä enemmän isäni kaltainen, monessa. Enää ei iletä. Mutta että pitääkö tässä vielä elää isäni arki. Nämä lopuun hautaannuttavat vuodet. Tai kuukaudet, päivät. Jatkuvaa dejavuuta. Se kyllä joskus on tuntunut omituiselta.

Sen minun toteamus on se, että joka paikassa on jokunen kusipää. Mulkvisti. Ainakin minulla on ollut. Koulussa, työpaikoissa, harrastuksissa ja asuinyhteisöissäni. Aina joku paskapää. Ja jos ei ole ollut, se on ollut itse. Ja hitto, on pakko sanoa, että myös parisuhteissanikin on ollut ainakin ajoittainen puupää. On sanottava niin, että pääsen päätelmässä eteenpäin.

Minä luulen, että minä olen mulkvisti myös. Olenkin. Monen mielestä. Monilla on muita mulkvisteja nimettynä. Ja niillä monilla taas omansa ja niillä omansa. D. Trumpillakin on tiedossaan kusipäitä.  Hän on itse minun hirmuisen suuri kaukomulkvisti juuri tätä nykyä. Someaika kun tuo esiin naapurinkin paskiaiset. Vaikka White Houseen asti. Ollaan sitten kaikki.

Kollegiaalisuuden sietämättömän ihana emansipaatio. Siitä näin vuoden pimeimpänä hetkenä nautin; olemme kaikki joulunajan idiootteja. Sen koin tänään juuri ennen puolta päivää. Tein ison päätöksen. Enkä ole vielä katunut. Minä. Mulkvisti.

Kehäpäätelmä, petitio principii, googlattuna:

"Kehäpäätelmä on virheellinen päätelmä, jonka pätevyys perustuu oletukseen johtopäätöksen totuudesta. Toisin sanoen kehäpäätelmä on hyväksyttävä vain siinä tapauksessa, että johtopäätös sattuu olemaan tosi. Kehäpäättely ei osoita mitään syitä, miksi kyseistä väitettä olisi pidettävä totena."

Ja tosihan se on, kun maailmaa katselemme. Vai katteletko napaas?

tiistai 19. joulukuuta 2017

SAVITAIPALEEN VALTUUSTO: NÄILLÄ MENNÄÄN JA MUUT MENEVÄT MUILLA

Ajatuksia Etelä-Saimaa lehden 18.12.2017 nettilehdessä julkaisemaan uutiseen. Kommentti kirjoitettu lehden jutun kommentti-osioon.

-------------

Kuntalaisena ihmettelen investointien ja takausten kohdentamista. Pääsääntöisesti investoinnit ovat joko odotusarvoisia, jolloin sijoitetulle pääomalle laskennan jälkeen haetaan tuottoa, tai ne ovat pakollisia infrastruktuurin kestävyyteen liittyviä.
Menestystä ja tulevaisuutta hakevan kunnan on tehtävä molempia. Realistisesti.

Savitaipaleen kunnan taloudellisessa tilanteessa kuitenkin ylisuuret investoinnit mm. valokuituun ja venesataman nykyaikaistamiseen ja suurentamiseen ovat kunnan resursseille toteutukseltaan liian suuria, eikä parhaalla tahdollakaan ole niille sijoituksille tuottoa nähtävissä. Edes pitkällä aikavälillä.

Kunnan vararahastot on käytetty ja veroprosenttia on ensi vuodelle korotettu. Tuo 240.000 euron lisätuotto on kuitenkin vain pisara Kuolimossa. Velkaantuminen jatkuu, yhdessä kunnan omistamien kiinteistöjen homehtumisen kanssa.
Pelkona on myös kunnanviraston siirtyminen, ainakin osittain, väistötiloihin. Terveyskeskuksen lisäksi. "Yllättäviä" kustannuksia on siis mahdollisesti tulossa lisää.

Suomen Kuvalehden 5.1.2017 jutun mukaan Savitaipale kuuluu yhtenä niiden 57 kunnan joukkoon, jolla ei ole tulevaisuutta itsenäisenä kuntana. Kuoleva kunta. Mikäli Savitaipaleen päättäjillä, lähinnä määräenemmistöisellä Keskustapuolueella, on selvä visio siitä, että "nurkat" nyt pannaan kuntoon investoinneilla, jotka myöhemmin, itsenäisyyden menetyksen jälkeen jäisivät muiden toimesta tekemättä, mutta maksettaviksi, ymmärrän toimet. Toinen ja ainoa vaihtoehto on elää tätä päivää ja sopeutua aleneviin väestömääriin ja elinvoiman ehtymiseen.

tiistai 12. joulukuuta 2017

MENIN SITTEN SATUILEMAAN FACESSA


Sinkko Pekalle kommentoin. Satuilen.
( oli ilmeisesti myöhemmin poistanut ketjun Facesta / tottakai on oikeus, vaan ei hyvä )
Oli kirjoituksessaan sitä mieltä, että Etelä-Karjalassa ei kaikki ole kohdallaan, kun ei olla rahan imussa.

Kyllä kaikissa Etelä-Karjalan pajoissa pitäisi alkaa rakentelemaan muutaman kilon painoisia nano-satelliitteja. Vanhoja digikameroita ja Salora-matkaradioita niihin sitten sisään. Niitähän markkinoitiin "taivasyhteyksillä" aikanaan. Joihinkin kalliimpiin Cathill-knife alieneille liikelahjoiksi. Lisäksi Savitaipaleelle, kun on riittävän kaukana kaikesta, voisi yrittää kaapata Intialta (hahah ja oho, oikeesti sieltä ne ammutaan taivaalle ) näiden satelliittien kantorakettitoiminnan. Muistaakseni löytyy erilaista pommiperinnettä muutamalta Savikylän louhokselta. Luulisi onnistuvan täällä, kun kerta sielläkin. Siis Intiassa.
Näin ruokkisimme nälkäisiämme romanialaisella leivällä. Omavaraisuusjuna kun jo ajoi EU-alueelle ja maatalous jatkaa edelleen kutistumistaan kannattamattomana. Niin myös Etelä-Karjalassa.

Lisäksi kaikkien etelä-karjalaisten kuntien tulisi nyt ostaa bitcoin-futuureja. Näyttää kurssi olevan kello yhteen. Eikun velkaa tekemään kuolevalla eurolla. All-in. Tässäkin.
Näin ruokkisimme nälkäisiämme bulgarialaisella leivällä. Spekuloidaan puuroon ulkomaiset jauhot.

Mitäs vielä? Ainiin, nyt olisi ihan survival-hengessä ideaa muuttaa koko Ekarjala kontteihin asumaan ja työskentelemään. Savikylähän tässä on jo Lemin kanssa ladun avaajana. Terkka on jo menossa kontteihin ja kunnantupa seuraavaksi. Alle 5 vuoden sopparit kuulemma ovat täysin kannattamattomia, joten eikun miksei kokonaan? Mutu-tutkimusta poikkitieteellisesti perään. Aiheuttaako näppylää, ahistusta, patologista ödeemaa, yms.

Olkkolaan olisi voinut sijoittaa muutama viikko takaperin tarjotun järviprofessuurin, mutta 2milj.€ pyyntihinta taisi olla liikaa. Potti haluttiin kunnan kassaan mieluummin kuin professuuri kunnan muutaman tonnin maksuosuudella kuukautta kohti. Ei saatu kumpaakaan. Kyläpäällikkö kuuluu professuurista hetkellisesti innostuneen, mutta sehän ei riitä. BTW, 100 krt. hienompi Lauritsalan kartano on ollut pari vuotta myynnissä pyyntihintaan 540.000€ ( Oikotie ). Käykäähän rahaihmiset katsomassa.

Lopuksi voisi sanoa, että kun Pro Kuolimo kertoi Pappilanlahden 850.000 euron ruoppauksen ja 100 uuden venepaikan olevankin ekoteko ja ennallistaminen, niin eikö nyt ruoppausta voisi jatkaa ympäri Kuolimoa. Tulisi sitä julkisuutta. Ennen vararikkoa ja olettettavissa olevaa valtion interventiota. Tai pakkoliitosta Inariin tms. Lex-Kittilää odotellessa oi aikoja, oi käytäntöjä, oi viisauttamme!

No, tämä oli vaan aikuisten satua. Ja luette kuitenkin työaikana. Hyi siitä!

P. S. tekemättäkin mitään tällä vauhdilla saamme Etelä-Karjalasta, metsättömän, eroosiotuulen pieksämän, maailman suurimman lentokentän. Ilmailu edes nousuun. Uusia linjoja kuskaamaan pois ja kauas.
Tai saamme maakunnan kokoisen kaivoksen. Kaakkoisvaaran.

Ja kaiken yllä katselee Kepun poliittinen silmä. Kannatuslukujaan.
Niin ja jokunen kokomusta pers... eikun ahterisilmä. Kepua, tai jotain.

-----------------

Samperi, unohdin sadun listalta rahamiesten kloonaustoiminnan. Siinä ei ole enää teknisesti mitään epäselvää. Mm. itävaltalaisia lipizzan-hevosia jo kloonataan ja on syrjäyttämässä perinteistä jalostustoimintaa. Soroskin kuuluu olevan huonossa hapessa.

Tässä Savikylä voisi olla etulinjassa. Täällähän ei ole mitään eettistä otetta rahan ja tulevaisuutemme edessä. "Tule kloonaamaan itsesi Savikylän konttiin. Uudistu ja kirjaimellisesti uudista itsesi, keskellä ei-mitään!" Uudessa Piilaksossa, eikun Savikylän Koeputkilaaksossa.

Sotkamossa on hiihtoputki. Pidettiin hulluna. Onkin. Savitaipaleelle voisi rakentaa kylän ympäri konttausputken Peltoinlahden kylän ympäri. Exit- ja lähtöpisteistä kilpailutus. On todettu terveelliseksi liikuntamuodoksi ja evoluution hyväksi rengiksi. Muiden kädellisten suuntaan takaisin. Pidetään hulluna. Onkin.

Yritän tässä H.C. Andersenin hengessä keksiä uutta. En toki niin julmaa kuin hän. Saduissaan kun henki lähti helposti ( Grimmin sadut ).

Olisiko tässä myös metsänsä hakanneelle ( myös suojelualueelta ) Savitaipaleen seurakunnalle itsensäkloonamisen synenergian paikka. Analogia kun löytyy. Uudelle syntymälle.

Ja kun rahaa näyttää olevan, tolkuttomista investoinneista päätellen, niin ostetaan Suomenniemi Mikkeliltä ja perustetaan sinne suvakeille, alpakoille ja muillekin eteläamerikkalaisille elukoille reservaatti. Rasisteille sitten omansa Savitaipaleen eteläosiin. Tai päinvastoin. Keskivaltakuntaan sitten mamuja. Tulisi tulista elinvoimaa.

lauantai 9. joulukuuta 2017

VIIMEINEN JUMALALLINEN NÄYTELMÄ


Valvonta pettänyt

Presidentti kiitää radalla
      puhuu
            puolustusasianajajanaan
Syrjäytyminen
      rahallinen huoravoima
      puhuu puhujalle
Ilman muuta veljet
      ruusu rinnassa harakirin loppuun

Mopotallin pojat
      nauravat
      vetävät tupakin
tuhat kiloa bitcoineja
      tarakalla ylinopeutta
tyhjällä tiellä
      lopun kulminaatioon
      viranomaismääräykset asfalttina
viimeinen driftaus
      ktottelemattomuuteen
      pääsee mestarin päästö

Määrää pääkaupungit
      galaksin mustasta pisteestä
      yhteisön laskevan auringon takaa
      äänestettynä
            äänestettynä meiksi
Huutaa valtuutettu
uudesta aurinkokunnasta
      päin lyö

Jaksanko loppuun

Jääkarhuja ei aikoihin ole toteltu

Valvonta pettänyt


Nälkään kuoleva ihminen

Ilman asetta jääkarhusuojana
viimeisellä raketilla
      ydinkärjellä
viimeinen hengitys
      raikasta ilmaa
Yksin virtuaalisesti näkemään
      näytelmää
tuhottua maailmaa
      minuasinua
viimeistä tekstiviestiä
viimeistä runoa
viimeistä näytelmää

Jumalat ovat kuolleet

Mopotallin pojat
tankit tyhjiksi

Ei tässä näin pitänyt käydä
ME olen
maailman kunniapuheenjohtaja
kloonattu tyhjyyteen
      uudeksi pimeäksi
Vaalit edessä
ilman äänestäjiä

Valvonta petti

Ehdotan, että suljemme rajat rajat
Rajat kiinni
      presidenteiltä
      puheenjohtajilta

Kuolemaa ei ole
Pimeyden yllä nauraa idiotismi
Hei matkaan reima
      uuteen galaksiin

------------------

To NSA and all other friends of mine:

They fucken say; come on locomotion.
I hear the trees say; Mr. President(S),
stop the locomotion.
Okey, it's too late but let's make some fun.






torstai 30. marraskuuta 2017

HURME NIEMEN NOKASSA

Minä ymmärrän J. Hurmetta hänen sanoessaan, että ihminen-nimisellä apinalajilla on vielä matkaa kehityksessään ihmiseksi. Minä vain en usko, että ihmisen aika tällä planeetalla riittää siihen. Se nyt on kuitenkin vain pikku nyanssi. Pro bakteerit, koen.

Istuttuani joitakin vuosia sitten J. Hurmeen näytelmäkirjoittamisen kurssilla, valittuna, en ymmärtänyt paljoakaan sanomisistaan. Mieleni ei ollut riittävän avoin.

Näin hänen loputtoman yksinpuhelunsa narsistisena, ylimaallisuuden totaaliselvityksenä. Pässinlihaa. Kaikki oli sitä. Pässinlihaa. Mutta vaikka olikin, niin missään tapauksessa ei ollutkaan. Ei saanut olla. Näin poliittisia, lihallisia värejä, tai ainakin poliittisen näkökulman. Nonselaarasin. Ja J. Hurme minut.

Minusta ei ollut hänen mukaansa dialogin kirjoittajaksi. Minussa istui, hänen mukaansa, pieni runoilija.  Vahva paino sanalla pieni. Vanhassa patruunan talossa oli hyvä aamupala ja eräs toimittaja, kurssilainen oli kaunis. Hänellä oli hoikka nilka. Lopputyön mielikuvasin. 

Koska mieleni eräästä kohdasta on nyt enemmän avoin kuin tuolloin, ymmärrän paremmin J. Hurmeen johtavaa ajatusta. Sivistys, isossa, kaiken läpäisevässä merkityksessään, on yksi tärkein fundamentti matkallamme ihmiseksi. Jatkuva subjektiivisen, oman ymmärryksen lisääminen uuden oppimisen kautta, liittämällä uusi ymmärrys vanhaan ymmärrykseen, oli opetus. Ja kirjoittamisessa dialogi itsensä kanssa, sekä vittumainen, pelottava rehellisyys, armon kilpi. Jatkuva anteeksianto. Itselle.

Vanhassa muistiinpanossa lukee, että se toinen keskustelija itsessä tulisi tuntea. Tästä olen J. Hurmeen kanssa nyt samaa mieltä. Ja siitäkin olen kanssaan samaa mieltä, että olen runoilija. Vaikka en ole edes sitä. Olen "runoilija", itsellekirjoittaja. Kurssin anti olikin pitkäaikaisvaikutus. Ymmärrys ihanasta keskinkertaisuudesta. Poikkeuksellisuuden tilastollisesta mahdottomuudesta. J. Hurmeelle tack!

Annan itselleni vahvan lukusuosituksen: J. Hurmeen Finlandia-kirjallisuuspalkinnon arvoinen teos "Niemi" hankintaan.

maanantai 27. marraskuuta 2017

METSÄSTYSNÖRTIT

Kirjoitin eilen seuraavan postauksen Facebookiin. Laitan tännekin. Alkaa metsästyksen kehitys Suomessa tuntua naurettavalta ja väärään suuntaan kulkevalta.

-----------

VÄITTÄMÄ:
Jos olisin se jutun klassinen diktaattori, kieltäisin Suomessa metsästyksessä huippuunsa viritetetyt tekniset välineet, koiratutkat, luolatutkat yms.
Myös kieltäisin konevoimalla liikkumisen metsästysalueella ja ruutiaseet. 

Samoin kieltäisin konevoimalla liikkumisen kalastuksessa, sekä elektroniset apuvälineet ja nylon-verkot. Samalla lopettaisin feodaalisen, manttaaliin perustuvan vesialueiden omistusjärjestelmän.

--------------

Suomalainen metsästäjä on menettämässä oikean metsästystaitonsa ja -vaistonsa ja muuttumassa jalattomaksi ja kädettömäksi metsästysnörtiksi. Jousimetsästyksen osittainen vapauttaminen on askel oikeaan suuntaan. Pieni.

Voin kuvitella minkä boostin mm. turismille, luonnolle, kansanterveydelle ja monelle muulle hyvälle modernin tekniikan kieltäminen erästyksessä aiheuttaisi. Suomi olisi uniikki. Sinä olisi kikyä.

Tiedän, että ajatukseni on suurimmalle osalle täysin mahdoton. Omille "riistan perässä autoileville ystävillenikin" erityisesti. Mutta mitäpä siitä.
Vasta-argumentointia tulee mm. kasvavien riistakantojen haittojen vuoksi, mutta tiedämme ylisuurten kantojen aina saavuttavan rajansa, edellyttäen myös petokantojen tasapainoa. Sama pätee pitkälti kalakantojen suhteen. Ihminen on  omilla toimillaan ns. "kehityksen" nimissä villien eläinkantojen suhteet vääristänyt. Ihmisen ne tulee korjatakin.

Väittämäni suuntaan ei tulla menemään, vaan kehitys tulee olemaan päinvastainen.

Lähivuosikymmeninä alueilla, missä on peitteistä maastoa ( metsää ) jäljellä,  riista, hirvet, peurat, kanalinnut ja muukin, tullaan siruttamaan tehokkaasti"metsästyksen" helpottamiseksi 4. sukupolven sateliittipaikannuksella. Niin kuin ihmisetkin. Noin 250 seuraavan vuoden kuluessa Suomessa "metsästys" tulee pikku hiljaa muuttumaan täyskaupalliseksi tarhaukseksi kalanviljelyn tapaan. Riistalihaa pystyy ostamaan silloin vain hyvin pieni eliitti ja tuskin edes Suomessa.

En syytä "metsästyksen" nykytilasta lava-autossa istuvia "metsästäjiä", jotka nauttivat niissä eväitään, kertovat hurjia metsästysjuttuja  ja seuraavat riistan kulkua näytöiltään. Mutta tunnen myötähäpeää.

sunnuntai 26. marraskuuta 2017

KOTIHÄMÄHÄKIN KASVATUKSESTA

Kolmen vuoden kotihämähäkkien kasvatuksen ja ylläpidon jälkeen huonetiloissa voin lausua asiasta jotain.

Hämähäkkejä, suomenkielinen nimi on hämäävän hauska, elää joka puolella planeetallamme. Niitä on 112 heimoa ja ainakin 50.000 tunnistettua lajia. Todennäköisesti enemmänkin. 

Hämikset lasketaan niveljalkaisiin ja lajierottelua tehdään muun muassa purentaan sopivien leukojen, myrkyllisyyden ja esiintymispaikkojen perusteella. Muutama laji on sopeutunut kokonaan elämään vedessä. 

Hämähäkkien koko vaihtelee mikroskoopisen pienestä ison kämmenen kokoiseen.
Luonani asustelevat kotihämähäkit (Tegenaria domestica ) ovat aikuisena noin 2 - 3 sentin mittaisia, jalat pituuteen laskettuina. Ne ovat täysin vaarattomia. Kotihämikset ovat hyödyllisiä käyttäessään ravintonaan kärpäsiä, hyttysiä, pikku punkkeja ja muitakin öttiäisiä. Ne elävät noin 3 vuotiaiksi, jos niiden elämä on hyvä.

Lapsena sanottiin, että älä tapa hämähäkkiä. Isäs tai äitis kuolee. Voi olla, että tuo loru on ollut pelonsekaisen, freudilaisen ihmiskäsityksen ( lapsuuden kokemukset vaikuttavat yksilön nykyiseen käyttäytymiseen tiedostamatta ) ilmentymä nykyminussa. En ole likvidoinut hämähäkkejä.

Pieneen man's cave asuntooni mahtuu reviireilleen 3 hämähäkkiä. Tunnen ne ulkonäöltä. Kaikki ovat erikokoisia ja yksi on pitkulaisemman muotoinen. Se on myös rohkein. En väitä, että se minut tuntisi, mutta päästää lähimmäksi. Joskus jopa iholle. Tosin minulla ei ole tarvetta päästä niitä lähelle.

Mikäli hyväksyy nämä pienet hyötyeläimet kotiinsa, hyväksyy samalla muutamat niiden ravinnonhankintaansa kutomat seitit. Onkin syytä informoida asianosaisia siitä, ettei niitä systemaattisesti tuhota.

Minulla majailevat, nimettömät hämikset asuvat kylpyhuoneessa ja saunassa. Ne viihtyvät satunnaisessa kosteudessa ja lattialämmityksen luomassa kesäisessä mikroilmastossa. Olen myös sulkenut ulos johtavan lattianrajan saunan tuuletusventtiilin talveksi. Muutaman vuoden huomioiden jälkeen olen hämiksien huomannut tästä iloitsevan. Kylppäristä ne tekevät reissujaan ympäri huoneistoa. Myös makkariin satunnaisesti, mutta häipyvät minun makoillessani siellä. Ne eivät pidä minusta. Ehkä kuitenkin mustia leskiä lukuunottamatta.



Kakkapytyllä istuessa on mukava katsella niiden hyörimistä. Äkkinäinen voisi ajatella niiden toiminnan olevan hölmöä. Hämähäkkien näkökulmasta se tuskin kuitenkaan usein on hölmöä. Ellei sitten niilläkin joskus ole huono päivänsä. Luulen, että on.

Lopuksi muutama varoituksen sana mikäli laajennatte kokemusympäristöänne munivilla niveljalkaisilla.

Informoikaa fobioista kärsiviä ystäviänne. Kyltti kylppärin ovessa voisi olla ookoo. Olen itsekin harkinnut. Ettei teille, tai hämähäkeille käy kylmät. Älkää ruokkiko niitä. Ei ainakaan meetwurstilla, tai muullakaan ihmisravinnolla. Heikkona hetkenäni olen jokusen kärpäsen niille seittiin laittanut. Hämähäkkejä ei saa jahdata juoksuttamalla niitä! Ne hengästyvät nopeasti ja saattavat heittää veivinsä ykskaks. Niin ja suosikaa ystäviä, jotka ovat käyneet specsaversilla, tai muulla optikolla. Hämikset ovat pieniä ja naamioituvat pikku roskiksi. Etteivät tallaannu. Crocsit ja pölynimuri ihmisen käsissä ovat niiden pahimmat viholliset.

Avatkaa silmänne ja sydämenne! Pelot ohjaavat. Oletteko vain kyydissä?

P. S. Olen vakavasti ajatellut myös pölypunkkien elämän mahdollistamista, sillä nekin ovat käymässä uhanalaisiksi. Oikeesti!

torstai 23. marraskuuta 2017

KISSAVIDEO

SATU
Omistan kaikille, jotka näkevät lukemansa. Vaikka eivät aina ymmärtäisikään näkemäänsä.
-------------------
Minut siirrettiin sotasairaalaan. Olin haavoittunut, mutta tuskin toipumassa. Keski-ikäisiä ei enää hoidettu ja lääkkeet olivat menettäneet tehonsa. Raha oli seurannut veteraania ja ohittanut. Olin kuitenkin tärkeä. Minulle aiottiin vaihtaa pää. Tehdä päänsiirto.
Sotilaan ei tule tietää miksi.

Rintamalla oli ollut rumaa. En halua siitä yksityiskohtaisesti puhua. Kerron kuitenkin, että etulinjasta näin seudun ainoan vuoren siirtyvän jonnekin ja vuoren paikalle tuli monttu. Aiemmin vuoren rinteeltä oli nähnyt kauas. Metsät eivät olleet esteenä. Sota oli vienyt puut aikapäiviä sitten. Savusumu tuurasi metsiä. Vesi, jota join, maistui suolatulle metallille. Yö yöltä enemmän. Silloin tiesin haavoittuvani pian. Sodassani Maailmaa vastaan.



Raportoin, kuvasin, kerroin, huusin, potkin. Kirosinkin. Söin viimeiset karkit. Kissanruoatkin. Kukaan ei kuullut. Kukaan ei nähnyt. Luutnantti oli pukeutunut Maailman asepukuun. Sen minä näin. Vaihtanut takin. Osui. Sattui. Silloin haavoituin. Ymmärsin Maailman sotivan itseään vastaan. Viimeisillään. Tuhon lapsivedelle. Sotani oli loppu. Loppu.

Viereiseen häkkiin tuotiin toinen narttu. Hän oli ollut joskus kaunis koira. Jos kohta olin huonossa kunnossa, hän ei haukkunut, ei murissut, nuollut, saati puhunut minulle. Tuijotti vain. Tunsin hänet heti. Kaunis kajaanitar, totaali-tosi-tv-siviili, joka julkisuudessa oli julistanut vain sattuman vievän lähelle täydellisyyttä. Ja että hän oli hulluudessaan täydellinen.

Päitä oli paljon vaihdettu. Erityisesti kuolleilla ihmisillä. Onnistuneilla vaihdokeilla oli jopa messuiltu ja kilpailtu. Robottien koirat oli jätetty lääketieteellisten kokeiden ulkopuolelle. Ilmeisesti liiallisesti koodattu tunneäly ja historiaprosessorit yhdessä linkittivät kyynelsiteen avaruuteen tukehtuneeseen Laika-koiraan. 

Aika vaihtuu, kasvaa laajenee. Alinomaan. Koneiden itserakentuvat ohjelmat päivittivät itse itsensä. Uuteen aikaan. Etiikka, sääli ja rakkaus deletoituivat bugeiksi, polttokopeiksi avaruuteen. Ihmisen parhaalle ystävälle aiottiin vaihtaa pää. Elävältä nartulta toiselle ja mahdollisesti toisellekin. Toisin päin. 

Päivät kuluivat. Sotasairaalan nappulat aiheuttivat ummetusta. Pää toimi moitteetta. Hyvän työpäivän mitan mietin, useinkin, saanko naapurini hiljaisen pään. Ja mitä hän saa, sillä en tuntenut itseäni. Monesti, valon sammuttua, ajattelin jopa säästää päätäni. Kasvatukseni vuoksi en halunnut sitä tyhjentää. Kukaan ei tarvitse tyhjää päätä. Kohtelias narttu.
Päätäni särki.

Iltapalanappulat eivät maistuneet tavanomaisilta. Herättyäni olin vaihtanut häkkiä. Tai pääni oli. Päittäin. En kärsinyt enää ummetuksesta. Naapurihäkin narttu kärsi.

Silloin ymmärsin, että täydellistä on vain aika. Nyt, kun maailma on vain yksi iso monttu ja kaikki luut kaivettu. Edelleen odotan kotiutumistani. Johonkin.
-----------------
Sotaan kaivureita vastaan tarvitaan isompi kaivuri. Mikä on sen kaivurin voitto?



Joku kysyy: miksi "Kissavideo"?
Siksi, koska kissavideot ovat niin suloisia ja ihan älyttömän suosittuja. 
- Mutta eihän tässä ollut kissavideota mielikuvituskatseltavaksi. 
Niin mitä? Mitä te jankkaatte?
Ei ole kissavideo?
No olihan siinä ainakin sana "Kissavideo". 
Tai sitten teillä ihanat pikku murmelit, teillä on onneton ratakiskonpätkän mielikuvitus. 

lauantai 18. marraskuuta 2017

#KERAMED #METOO?

Radiosta tulee piilorasismista, rasistisesta piiloprofiloinnista ja jostain mistä en ymmärrä mitään. Ymmärsin toisen puhujan olevan hyvin tummaihoinen. Ei ollut. Hän onkin vain "tumma". Kertoo tulleensa poliisin toimesta pysäytetyksi satoja kertoja. Hän on hyvin taitava ja miettii monta kertaa tietoisesti ääneen miten asian sanoisi "kauniisti". Hän on hyvin opetellut sanomisensa sisällön. Minä en tänään ole. Olen epävarma.

Kello on 11.28. Juon toista kahvikertaa. Tummapaahdoksi keittynyttä. Kanava on Yle Puhe.

Voin kuulostaa luuserilta ja  betonipateettiselta sanoessani,
etten tänään ole luuseri. Uskoin aiemmin aamulla olevani. En osannut päättää. Vaikka koko aamun olen puhunut itsestäni itselleni.

Nyt aalloilla vähemmistön edustaja kertoo kuinka vartijat häntä seuraavat.
Hänellä on seuraajia. Oikeasti. Minullakin on seuraajia. Leikisti.
Minusta tuntuu voimakkaasti, että hän elää todellista elämää.

Ulkomaalaislaissa etninen profilointi on kielletty. Monet asiat vielä ovat kuitenkin sallittuja, ellei niitä ole nimenomaisesti kielletty. Lapsena vanhempani saivat ilmeisen paljon huvia Linnanmäellä karikatyyripiirtäjien ja profiilinleikkaajien työskentelyn seuraamisesta. Kasvatuksensa vuoksi he eivät kuitenkaan asettuneet malleiksi. Profiloitaviksi.

Minut on Google profiloinut ja tehnyt todellisuusmunattomaksi. Se tietää minun saaneen liiton hopeisen ansiomerkin ja että olen ollut kivenkova pääluottamusmies. En ole varma, että tietääkö "Järjestelmä" minun saaneen Judoliiton pronssisen ansiomerkin. En moiti. Sillä ei ole merkitystä. Naapurinikaan ei tiedä.

Päivän kääntyessä iltapäivään itsevarmuuteni on palautumassa. Kuljen huonolla aasinsillalla.
Olen tehnyt päätöksen. En lähde huhtikuussa Kämppiin Luotsiliiton 100-vuotisjuhliin. En yksin, enkä avec.

Roll up Kämpin peilisaliin. Meikän ottama kuva. #truebluemoment

Se, että maailman suurimman äärimmäisen kilpailuhenkisen joukkueen, Yhdysvaltojen, pääkaupungin ylle ilmestyi eilen penis, tehtynä, ei vaikuttanut päätökseeni. Sen sijaan merkittävä vaikutus oli länsimetron surkuttelun muututtumisella karnevaalitunnelmaksi. Epäuskoni lajiimme palasi. J. Vapaavuorikin antoi optimistisen lausunnon. Metrosta. Olen jälleen itseni.




torstai 16. marraskuuta 2017

TEKNIKON PÄIVÄN PLANETARIO

Tänään on ollut hyvä, kiva, hauska päivä. Oikea pölvästin pamaus.
Tässä ilon riimit.


Eteläkarjalainen paskakikkare
kiertää kuuta
ei universumiin yllä
syksyn idännältä 
luojansa murmeleilta

Olkoon siellä
vaikka kurottaa
kauas taa auringon
taakse unen versumin
Ei hajuakaan tänne jäänyt
vain vatsat narrein 
taivasta kiertää 
tähdet iäti paikallaan

Herrat kakasta kopin ottaa
maaliin tuoksun elon saattaa
aukoon mustaan 
toimitukseltakin tuntemattomaan
takaisin housuun laissa
perstaskuun iloissaan saattaa
Hyi

maanantai 13. marraskuuta 2017

ORPOCARE

Joku Niko Kaistakorpi-nimellä kirjoittava tyyppi poksauttaa tänään ( 13.11. ) Uuden Suomen puheenvuorossa tuon orpocare-sanan. En lukenut tekstiä. Lainasin sanan.

Sen sijaan olen lukenut Kemin seudun sairaalan omistajakuntien aloittamasta yksityistämishankkeesta. Perusteena ettei jäisi seiniä ja kuurankukkia käsiin.

Kokonainen keskussairaala menossa Mehiläiselle jättiulkoistuksessa – ministeriö varoittaa Meri-Lapin kuntia 15 vuoden sopimuksesta.


https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005446745.html?share=9a1df6fb5e6f131863a2cd950f0a21d6



Olen myös lukenut Ruotsin terveydenhuollon kriisistä.

http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/raportti-valinnanvapaus-keskitti-terveyskeskukset-hyvatuloisten-asuinalueille-johtaako-sote-uudistus-ruotsin-tielle/755185/

Ja olenpa lukenut asiasta jotain tietävien varoituksia, että erikoisterveydenhuolto tulee tässä uusimmassakin, lausuntokierroksella viipyilevässä lakiesityksessä, toteutuessaan, romahduttamaan kiirellisen päivystyksen laajoilla selkosilla. Sanovat myös, että ihan yläkoulun matematiikan mukaan terveydenhuollon kustannukset tulevat kasvamaan sen 3 miljardia. Puolessa siitä ajasta, jossa samasummainen kulunkisäästö kansantalouden tilinpidon viivan alle piti saada.

-----

Olen päättänyt, etten meiän-maan Rosa Liksomin, poromiehen tyttären, kirjaa Everstinna lue. On kuulemma siinä kuvannut rankasti perheväkivaltaa, naimista ja jotain muutakin extreem-näkökulmasta. Jätän ärsytyskynnykselleni toleranssia.

Olen myös päättänyt, että taas haukun nimeltä J. Sipilän hallitusta ja erityisesti sen ministeri A. Berneriä. Haukun ja jodlaan kuin itäsiperialainen lintukoira. A. Berner on päättänyt ensi elokuun alusta saattaa voimaan ruotsalaismallisen autokoulujärjestelmän, jossa opetus jätetään perheiden vastuulle. Kyseinen ministeri päätti yhtiöittää Suomen tiet. Siinä hän epäonnistui, mutta tässä onnistunee. Ruotsi kertoo epäonnistuneensa autokoulu-uudistuksessaan ja kertoo myös joutuvansa tekemään uudistuksen uudistuksen. Se on vaikeaa, kun vanha järjestelmä on kadonnut historian vitikkoon.

---------

Tein YouTubeen videon, jossa kerrotaan Savitaipaleen katuverkon kunnosta talven alla. Asukaslähtöistä sisällöntuotantoa oli toivonut 20 ihmistä tästä asiasta. Yhtäkään uutista en tee ilman pyyntöä.

Nyt jotkut ovat ottaneet videosta oikein härkäpavun kokoisen herneen nenäänsä ja tuoneet kritiikkiä kestämättömän mielenlaatunsa ja pienuutensa esiin. Hempeät morot heille. On myös tullut isosti kannustusta. Olen iloinen. Lajittelija lajittelee. Monet tässä agraarivaltaisessa kunnassa sen tietävät.

Vastustan yhden puolueen diktatuuria. Tappiin asti. Tuon esille ongelmia ja epäkohtia. Niitäkin, de facto, on, sillä kunnasta on voimakas poismuutto käynnissä.

Olen maalaisjärkinen vastavoima kunnan viralliselle uutisoinnille, jossa KAIKKI tässä kunnassa on hienoa, kaunista, puhdasta ja sanonko mitä. Neuvostoliitossakin oli, romahdukseen asti, hienoa ja kaunista. Kyllä se on lapsellista itsekritiikittömyyttä ja ihmisten aliarviointia!

Ajattelen myös, ettei kunnassa ole taitoa adaptoitua jyrkästi alenevan asukasmäärän kunnaksi. Eletään historiassa. Siksi monet hyvätkin investoinnit ovat kunnan resursseille aivan liian isoja. Kuten 2,5 milj. satsaus valokaapeliverkon rakentamiseen. Ja tuskin edes jää siihen. Tai 500.000 satsaus venerantaan.

Hölmöilyllä on hieno hinta. Niin kauan, kun kunta ei tee mitään todellista ja jatkuvaa ympäristönsuojelun eteen, kunnan nykyiset toimet, veroäyrin korotuksineen, karkoittavat väkeä kiihtyvään tahtiin ja samalla torjuvat kuntaan muuton.

Vaikkapa todellisena liikuntaan satsaavana eko-kuntana, isossa kontekstissa, olisi Savitaipaleella saattanut olla tulevaisuus. Puhdasta tulevaisuutta kun etsitään lopun alla.

Aivan ilkeäksi en sentään rupea. Minulta nimittäin eräs toimittaja kysyi, katsottuaan YouTube-kanavaltani "Uutisia Savitaipaleelta", että miten minun mielestä voi luottaa kuntaan ja minkälaista kuvaa luo asioiden hoidosta ja ylipäätään koko kunnasta, jos tehdään palotalon laajennus, ensisijaisena tarkoituksena saada tilat ambulansseille, mutta ovista tulee liian ahtaat niille. Sanoin diplomaattisesti etten tiedä.

On nimittäin omakin lehmä ojassa ja human factor; olis kiva, jos kakarat ehtisivät saada lakkinsa kunnan hienosta lukiosta. Ennen kuin se lakkautetaan.

Päivitys klo 21.00
Eteläkarjalainen Parikkalan kunta on päättänyt pitää kuntaveronsa ennallaan 19,5% Veroillakin kilpaillaan.

Päivitys klo 22.00
Savitaipaleen kunnanvaltuusto päätti nostaa kuntaveroprosentin 0,5:llä 21,5:teen prosenttiin. 
Valokaapeliverkon kuntarahoitus jatkuu. Käenpoika pudottaa itsensä vieraasta pesästä ennen kuin oppii lentämään. Kuolimo kiittää!

Päivitys 14.11. klo 0835
Ruokolahti pitää kuntaveroprosentin 20,5:ssä.


keskiviikko 8. marraskuuta 2017

KUNNALLISVEROT TAPPIIN.

Alla oleva Länsi-Saimaan nettilehteen kirjoittamani kommenttini koskien Savitaipaleen kunnallisveroäyrin korotusta, on tätä kirjoittaessani vielä moderoitavana.

Asiaan liittyen olen saanut yhden kommentin hyvin korkealta taholta, jossa todetaan, ettei uusi äyri ole poikkeuksellinen, ettei sillä ole ohjausvaikutusta ja että korotus tarvitaan.

Jo ns. Tieboult'in hypoteesi vuodelta 1956 kertoo muusta. Se kertoo, pelkistetysti sanottuna, että muiden muassa alueelliset veroerot vaikuttavat OSALTAAN asuinpaikan valintaan. Juuri tuolta ajalta on käsite; "ihmiset äänestävät" jaloillaan. Tuosta tutkimuksesta on myöhemmin johdettu ja laajennettu tutkimusta nykypäivään asti, joissa tutkitaan mm. alueellisen verotuksen vaikutusta asumisen hintaan.

Asiasta myös YouTubessa. Haku nimelläni.

-------------

On hienoa, että Savitaipaleen kuntapäättäjät ovat rohkeasti lähtemässä korottamaan kuntaveroprosenttia. Kunnan väestökato kiihtyy. Ihmisperäinen ympäristön kuormitus vähenee ja Kuolimo kiittää.
Helsinki on päättämässä kuntaveron laskemisesta 18 prosenttiin. Savitaipale on nostamassa 21,5 prosenttiin. Ero on 3,5 prosenttia. Se tarkoittaa keskituloisella taloudella 1500 – 3000 euron vuotuisen nettotulon eroa. Se on merkittävä.
Talousarvion tilkkeen lisäksi korkea ja nouseva kunnallisvero on signaali ihmisille kunnan kyvyttömyydestä keksiä ja toteuttaa uusia keinoja jatkuvuuden parantamiseksi. Elinvoimasta en enää puhuisi. Korkealla kunnallisverolla on siis merkittävä ohjausvaikutus. Se helpottaa muuttopäätöstä pois ja estää tehokkaasti kuntaan muuttoa.
Lisäksi joukkoliikenteen alasajon myötä kunnassa asuminen lähes vääjäämättä edellyttää auton, tai kahden menoerää. Eivätkä kiinteistöjen arvotkaan, metsäkiinteistöjä lukuunottamatta, ole taloudellisesta buumista huolimatta kunnassa nousussa.
Kunnan tulisikin pikinmiten muuttaa stategiansa toteutus mukautumiseksi nopeasti aleneville väestömäärille. Kaikessa päätöksenteossa. Nimittäin viralliset väestöennusteet kertovat kunnan väkiluvun olevan kymmenen vuoden kuluttua alle 3000 asukasta. Itse uskon luvun olevan alle 2800 asukasta.
Ympäristön puolesta iso kiitos kuntamme päättäjille!

lauantai 4. marraskuuta 2017

HOUKUTUS

Perustarpeiden tyydytyksen noustua riittävälle tasolle, nousee houkutus ihmisen toimintaa ohjaavana voimakkaammalle tasolle. Näin väitän.

Houkutuksen merkitys, erityisesti ylijäämiä ja tarpeettomia, niin materiaalisia kuin immateriaalisiakin "hyödykkeitä" tuottavissa yhteiskunnissa, on keskeinen tekijä yksittäisen yksilön energian suuntaajana. 

Houkutusten määrä lisääntyy hyvinvoinnin lisääntyessä. Hyvinvoinnin määrittely onkin tehtävä kulttuurisidonnaisesti. Perinteinen yksilön hyvinvoinnin lisääntyminen nähdään edelleen suoraan verrannollisena vapaa-ajan lisääntymiseen, sekä hengen ihanuutena arjen toimia helpottavien, massatuotannossa olevien tuotteiden yleistyessä. Näin ns. länsimaissa ja useissa ns. kehittyvissä talouksissa onkin tapahtunut.

Yhteiskunnissa, joissa edelleen suurin osa yksilön ajasta kuluu ravinnon hankkimiseen, houkutusten yksilön energiaa suuntaava voima on edelleen alhainen. Perustarpeiden tyydyttäminen on keskeistä.
Ympäri planeetan kiertävä viestintä altistaa kuitenkin lähes koko ihmislajin tietoiseksi täysin erilaisesta, näennäisen pakkotahdittomasta elämästä. Heille houkutus on vielä unelma. Houkutuksen ensimmäinen aste.

Pääosin maaplaneetan ihmisten elämä tänään liittyy houkutuksiin. Houkutukset on tuotteistettu. Niillä ohjaillaan käyttäytymistämme. Ns. hyvinvointiyhteiskunnassa elävä nuori ei enää tiedostamattomalla valinnalla erota houkutusta perustarpeesta. Niistä on tullut itsestäänselvyyksiä.

Jokaisen yksilön houkutuskartta on yhdessä yhteiskunnassa hyvin samanlainen. Sellaisen tekeminen voi yllättää. Houkutuskartasta tulee halukartta. 

Kausaalisen determinismin mukaan kaikki tapahtuu edeltävien tapahtumien aiheuttamana. Minä näen, minä koen. Syntyy houkutus ja antiikin Kreikassakin monilla marmorirappusilla tuumittu halu ja sen sisällön perkaus arkipäivän ohjeiksi.
Aristoteles ( 384-322 eaa.) erotti kolme eri halun muotoa: boulesis on toive tai rationaalinen halu kohteisiin, jotka ovat hyviä, thumos on emotionaalinen tai ei-rationaalinen halu objekteihin, jotka näyttävät hyvältä ja epithumia on ei-rationaalinen halu kohteeseen, jonka uskotaan olevan miellyttävä. Minä en tästä kuitenkaan pääse johtopäätökseen jaahas-toteamista enempää. On tultava 1700-luvulle.

Skotlantilainen filosofin, David Humen ( s.1711-1776 ) mukaan halu ei ole sen enempää oikein kuin väärin, tai rationaalinen tai ei-rationaalinen. D. Humen mukaan etiikka on rakennettava halun käsitteelle.
Halu voidaan käsittää myös yleisemmin sisäisenä voimana, pyrkimyksenä johonkin. Totta mooses!

Minulla itseni tarkastelu tuottaa monien halujen ja houkutusten  keskiöön halun itsensä säilyttämiseen ja siitä onneksi löydän särön halun ja houkutuksen rajalla. Hyvä!

Melkeinpä samasta kirjoitti ainanaan hollantilainen ortodoksijuutalainen Baruch Spinoza ( s.1632-1677 ), jolla halu kohdistui itsensä säilyttämiseen. Okei ja jepjep. Nykyfilosofiassa halu on edelleenkin keskeinen faktori teon teoriassa ja etiikassa, mutta houkutus on jäänyt vähemmälle ajattelulle. Modernia markkinointia lukuunottamatta. Niin ja omiani. 

tiistai 31. lokakuuta 2017

ENNUSTUS JA VEROTUS

Niinhän siinä sitten kävi kuin ennustin. Olen vahingoniloinen ja tyytyväinen. Pöksänlahden 7 vuoden hallinta- ja kaupan esisopimus kuoletettiin, neuvotteluiden tuloksena, 7 kuukautta ennen raukeamistaan Savitaipaleen kunnan ja mäntyharjulaisen Rakennusliike Suutarin kanssa. Hyvä kun mikä!

Aiemmissa kirjoituksissani pidin selvänä sopimuksen raukeamista. Alueelle ei ole kannattavaa rakentaa. Kuolimo kiittää!

Mitä jäi käteen? Kustannuksia kuntalaisille ja lähes tuhottu leirikeskus. Kukaan ei ottanut vastuuta, vaikka vastuu yksiselitteisesti oli kunnalla. Toivoa sopii, että alueen sauna nopeasti korjattaisiin talvikuntoon ja myöhemmin kuntalaisten virkistyskäyttöön, ja että nykyiset ja tulevat kuntapäättäjämme ymmärtäisivät jättää alueen, suoraan sanoen, rauhaan, odottamaan viisaampia jälkipolvia.

----------------------------

Huomenna 1.11. julkaistaan kansalaisten verotustiedot.

Kunnallisveron alueellinen eriarvoisuus ja eriarvoistava vaikutus lisääntyy. Ero esimerkiksi Helsingin tulevan vuoden, alenevan, 18% kuntaveroprosentin ja Savitaipaleen 21% välillä on jo niin merkittävä, että sillä on ohjausvaikutus kansalaisten muuttovirtoihin.

3 prosentin ja monien kuntien kohdalla suuremmankin käpin kohdalla on sitä perusteltu mm. pääkaupunkiseudun korkeammilla asumiskustannuksilla. Näin ei ole. Korkeiden kuntaverojen alueella tulotaso on alempi ja sitä kautta suhteellinen veronmaksukyky. Lisäksi elämisen logistiset ratkaisut lähes aina edellyttävät muun muassa auton. Joukkoliikenne maaseudulla on katoamassa, samoin monet matkustamista edellyttävät palvelut ovat siirtymässä.

Panen kehityksen röyhkeästi näkemyksettömän yhteiskuntasunnittelun piikkiin, joka omaltaankaan urbanisoitumiselta ei näe muuta. Näin aluepolitiikka ja kaukonäköinen maaseudun kehittäminen on jäänyt poliittisille päättäjillekin kirosanamatraksi. Mutta ajat vielä muuttuvat.


sunnuntai 29. lokakuuta 2017

LEO MECHELIN JA HOMO DEUS.

KIRJA-ARVOSTELU TALOUSMETSÄN LEIMATUN KUUSEN ALTA.

Arvostamattomaksi jääneen autonomian ajan valtiopäivämiehen, Leo Mechelin'in poliittinen pamfletti, "Ovatko Suomen oikeudet ristiriidassa Venäjän etujen kanssa?", vuodelta 1890, kertoo mediahyökkäyksen olleen Venäjän taholta autonomista Suomen suur-ruhtinaskuntaa kohtaan voimissaan lähes koko keisarivallan ajan, vuodesta 1809 alkaen.



Edellinen virke on kohtuuttoman pitkä. Ei kohtuuton muuten. Aika sitoo vuosisadat toisiinsa. Poliittisen vaikuttamisenkin. Hetkemme synteesiksi. Leo Mechelin on tässä kontekstin toimijana ja persoonana toissijainen. Mutta googlatkaa! Wikittäkää!


Hyvä Leksa!

Hän näkee Venäjän keisarivallan toimet peilaten suur-ruhtinaskunnan autonomisuutta, sen laillisuutta suhteessa poliittiisiin uhkakuviin. Säätyjen uskollisuudenvala keisarille sitoo Leo Mechelin'in kritiikin dualistiseksi atraimeksi, josta keisarin kärki jää vielä julkisuudessa teroittamatta. Se on vasta tulevien vuosikymmenten keskeinen missio. Leo Mechelin tietää sen, mutta ei ääneen sano. Toki ryypyllä puhutaan. Hän on reaalipolitiikko.

Realismi on toissijaista, sitä ei tunneta, tai idiootit ovat vallassa tänään Suomessa. Ne, jotka tuntevat, ovat jo krematorioiden ruokaa, tai eivät ole vallassa. Klinget summuut. Kyse on kuitenkin samasta: vaikuttamisesta toisen valtion sisäisiin asioihin. Yli metsiin hakattujen rajojen, yli palomuurien. Rahasta, vähemmistöjen asemasta, näennäisestä vallasta ja kauppapolitiikasta. Mutta öööööh, todellinen, globaali valta on jo muualla. Eri tähdellä.

Julkisuuskohun myötä nyt pyritäänkin tunnistamaan ja vaikuttamaan uuden ajan uhkiin; kybervaikuttamiseen ja kuvitelmien sisäänrakennettuihin matahareihin. Hallituksemme kokoaa joukkojaan, varjojaan. Leo Mechelin'in hengessä. Venäjää vastaan. Avoimesti. Ilman "keisarin" huomioimista.

Kas tässäkin:

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005426871.html?share=639a48cc69f27bc7a321ccc3fbaacf1c

Ja tässä:

Kommentti: Mitä peliä puolustusministeriön turvallisuuskomitea pelaa presidentinvaalien alla? 
http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005428307.html?utm_source=kopioi+leikep%C3%B6yd%C3%A4lle&utm_campaign=kopioi+leikep%C3%B6yd%C3%A4lle-share&utm_medium=social&utm_content=android.iltasanomat.fi

Vahva lukusuositus.

--------------

Tämä toinen kirja olisi voinut jäädä kirjoittamatta. Toisin kuin kirjoittajan edellinen, vittumainen yhteenveto, "Sapiens - Ihmisen lyhyt historia".



Yuval Nohah Hararin teos, "Homo Deus. Huomisen lyhyt historia" ( suom. Jaana Iso-Markku 2017 Bazar ) vuodelta 2015 on kansanomaistettu optimistisuuden ylistys. Helppoa luettavaa kuin on chablis juoda. Mitä itsensä brändännyt valtakunnanajattelija Esko Valtaoja lienee ajatellut luettuaan kirjan? Sitä muuten ajattelin jo silloin, kun englanninkielisen painoksen luin. Tämän ostin pojalleni.


Mutta miksi sanon, että kirja olisi hyvinkin voinut jäädä kirjoittamatta. Siksi, siksi että poliitikoilla ei ole keskimäärin aikaa lukea paksuja teoksia, eivätkä kaikki ylipäätään lue yhtään mitään. Lukuunottamatta tuhansia avustajanäkemyksellisiä referaatteja. Jotkut eivät edes lukihäiriöltään osaa lukea. Tässä kiusallisesti ajattelen mm. erään länsimaisuuden linnakkeena pidetyn kilpailuhenkisen kansakunnan päämiestä. Ja globaali rahanlainaajien harvalukuinen eliitti lukee korkeitaan robottien laatimia numerosarjoja ja menu'ita.

Y. N. Harari on jossain haastattelussa sanonut kirjoittaneensa kirjan niille, jotka eivät lue. Okei. Vähän epäilen. Uskon hänen kirjoittaneen tämän selväkielisen antinostradamuksen ( tiedämme Nostradamuksen kätkeneen päänsä menettämisen pelossa ennustuksensa vaikeasti avautuviin, lähes salattuihin teksteihin )  edellisen teoksen tuottojen innoittamana, tekstintuottajaegonsa avaruuden laajentamiseksi ja juutalaisen sukunsa hyväksynnän saamiseksi. Kuolemansa jälkeenkin. Voin olla väärässä, mutta en ole.


Tulevaisuuden puhdas ennustaminen on mahdotonta. Ajatuskulkuja toki tulevaisuuteen voi facebookin, googlen ja muun somenkin muassa läpi tähtiportin viedä, mutta siinä on jo sitten puolet tätä-tässä-ja-nyt.
Siksi olen väitteessäni oikeassa. Hahah.

ERITTÄIN VAHVA LUKUSUOSITUS.

---------------

Koska olen peruskatkera, mutta mukavan höveli ihmisapina, sanon, että nämä kaksi kirjaa liittyvät toisiinsa kuin mämmi kermaan. J. Sipilä sanoisi, että siiiittä vaan.

Onnellisille ajattomille, se typistetty referaatti:
Yritin sanoa, ettei Venäjän ja Suomen välillä mediavaikuttamisessa 200 vuodessa uutta ei ole kuin keinot ja keisarin nonselaaraminen,  ja että lukemisenarvoinen kirja voi olla tarpeeton. 

--------------------

Tässä klassinen kirja-arvio:
http://karjalastakajahtaa.blogspot.fi/2014/10/qiu-xiaolongin-kuolemanjarvi.html?m=1




torstai 26. lokakuuta 2017

ANTIBIOOTTI

Olen sairastanut kolme viikkoa. Puolitoista viikkoa sitten diagnostisoitiin tulehdus vasemmassa keuhkossa. Viikko takaperin jouduin huonossa kunnossa sairaalahoitoon.
Ilman toimivaa lääkehoitoa keuhkokuumeeni olisi ollut todennäköisesti hautaannuttava. Sain muutaman vuorokauden antibiootteja ja kipulääkitystä suoraan suoneen.

Antibiootit tehoavat yleisimpiin bakteeritulehduksiinkin yhä huonommin. Niin kävi minullekin. Vuorokauden sairaalassa olon jälkeen tulehdusta kuvaavat arvot olivat nousussa. Käänne parempaan tapahtui vasta lähes kahden sairaalapäivän jälkeen.

Tänään vielä lepään vuoteessa. Olen rankalla lääkityksellä edelleen.  Voimat ovat palautumassa. Hengitys rohisee, yskänkohtauksia ajoittain, voimakasta tulehduskipulääkkeiden aiheuttamaa tinnitusta ja voimakkaasti alentunutta kuuloa, makujen menetystä, niistä kärsin.

Kirjoitin tämän uuden maailmantuskani ulos omakohtaisen kokemukseni heijastuksena. Antibiootit ovat menettämässä tehojaan. Liekö evoluution eräs keino ihmispopulaation vähentämiseksi.
Miksi näin? Ne, jotka tämän lukevat, tietävät syyn.


lauantai 21. lokakuuta 2017

KOLME UUTISTA SAIRAUDEN MITTAKAAVAN VÄÄRISTYMISTÄ



Kuolemanpelon lepositeillä itseni vuoteeseen sitoneena, olen harjoitellut pääni kuvaamista 360-asteen virtuaalisen vaikutelman saamiseksi ja jotain tehdäkseni. Helpotan Uteliaisuuden jumalan taakkaa. Uusi tekniikka sen mahdollistaa. Vain älypuhelinta kääntelemällä, voi sellaisen omistaja molempien korvien ihokarvatupsujen karvojen lukumäärän laskea. Samasta kuvasta. Jos sellaisen kuvan onnistun luomaan.
Ajattelen ... ei vaan. Leikin. Olen siis hengissä.



( Onnistuin sellaisen kuvan tekemään,
mutta näen sen toimivan vain minulla. )

Olen keuhkokuumeesta parantuva. Sairauden syömät voimani ovat palautumassa. Tänään luin keuhkokuumeen olevan tulehdussairauksien aatelia. Se tappaa eniten. Se piilottelee resistenttejä bakteereita herransa kirkoissa ja saa miehen sitomaan itsensä vuoteeseensa. Tekemään jotain mitä miehet ypönä vuoteissaan tekevät. Itkevät ilman kyyneleitä.

Kokemus on ollut hyvä. Vielä joudun mylläämään järjestyksiäni kuin nuori mylläri hameenhelmoja. Jotain myös annan akanoina mennä.

Kiitän julkista Eksotea, sen virolaisia lääkäreitä, filippiiniläisiä hoitajia ja niitä muutamia lappeenrantalaisia jotka näin. Saamarin hyvää hoitoa. Oikeesti. Ihan kaipaan teitä. Kiireetöntä, erikoistuvaa Paksu-Dimitriä, Aung Sang-jotain ja yhtä jonka nimeä en tiedä. Hän puhui ikkunattomassa huoneessa aamun säästä oikea-aikaisesti ja toi päänsärkyyn kahden pillerin nuijan.



Kiitän myös globalismin velvoittamana YK:ta, WHO:n uutta terveyden hyväntahdon lähettilästä, Zimbabwen diktaattoria ja kansanmurhastakin syytettyä tohtori Robert Mugabea. Kiitos!

https://yle.fi/uutiset/3-9894620



Alla olevasta linkistä aukeavaa iltapäivälehden juttua en lukenut alkua pitemmälle. Lehti ilmeisesti kerää lukijoita niin kuin lehtipuhallin. Toki kysymys voi olla aiheellinen ja myönteisesti laajennettuna jopa filosofinen. Miksi ei saa. Miksi ylipäätään ei saa tehdä sitä tai tätä? Omistaako puoliso julkaisuoikeudet toisen puolison genitaalialueille. Onko kuitenkin katseltu enemmän, kun Jallun levikki romahtanut, vai halutaanko asiat nähdä syvällisemmin?

http://www.is.fi/kysy-seksista/art-2000005417242.html



Viimeinen sairausaikani linkki on paras ja nousee lähes noblesiin. Se sallii lopun ajan idiotismin. Minun turhanpäiväisen kirjoittamisenkin. Oma älymme tuhoaa meidät. Pidän ajatuksesta.

OLEN SAIRAS. MAAILMAKIN ON SAIRAS.

http://www.is.fi/tiede/art-2000005417655.html


tiistai 17. lokakuuta 2017

TOUKOTÖITÄ

Helmikuussa 1987 perustettu valtakunnallinen poliittinen puolue, Vihreä Liitto rp., on eurooppalaisessakin puoluekentässä erikoinen ilmiö. Erikoinen siksi, että kasvaessaan lähes "pääministerimittaan", se alkaa kutistaa itse itseään. Järjestelmä on kirjoitettu puolueen sääntöihin.

Ennen puolueen perustamista iloitsin liikkeen iloisesta hajaannuksesta, sisäisestä keskustelusta, suorasta toiminnasta ja erityisesti liikkeen näkyvästä vaikutuksesta muihin puolueisiin. Puolueiden ohjelmiin tulivat erilliset ympäristöohjelmat viittausten sijaan ja tietoisuuden määrä elokehästä kasvoi. Vastustin idealistisesti puolueen perustamista.

Tuon ajan perintönä näen edelleen ympäristöliikkeen velvollisuuden ja keskeisen tehtävän olla vaikuttamassa kaikessa päätöksenteossa tuomalla ympäristönäkökulma kaikkeen päätöksentekoon. Jo 80-luvun alussa kävin Koijärviliikkeen johtohenkilöiden kanssa keskusteluita, mutta vasta tohtori Eero Paloheimo hahmotteli toimintamallin. Itsekin pääsin niistä hänen kanssaan keskustelemaan.

Nyt malli on heitetty muiden leegojen kanssa vintille. Pääministeripuolueen vallanhalun unelmassa yhä useammin Vihreiden toimissa ei näy minkäälaista kytkyä, edes rajapintaa, elonkehän suojeluun. Vaikka sellainen aina löytyy.

Vihreä liitto rp. joutuu sääntöjensä mukaan valitsemaan uuden puheenjohtajan kolmen kaksivuotiskauden jälkeen. Näin taas tapahtui tänä vuonna.

Puolueen puheenjohtajan merkitys on kasvanut tulkittaessa kannatuslukuja. Keskustelussa on samankaltaisuutta jääkiekkojoukkueen valmentamiseen. Tulosta tai vaihtoon. Edellinen puheenjohtaja onnistui nostamaan kannatusluvut ylös, Touko Aalto vetää ne jälleen alas. Prosentit eivät ratkaise, mutta mistä löytyisi johdonmukainen ympäristönäkökulma asiaan kuin asiaan. Yleispuolueena Vihreät ei tule onnistumaan.


maanantai 16. lokakuuta 2017

DEKADENTTIA POLITIIKKAA

Olisin voinut otsikoksi istuttaa myös "Politiikan rappio", mutta jatkan hetken virrassa. Dekadentti. On näkyillyt.

Urbaani romantiikka on dekadenttia, jos puhutaan Berliinin hoitamattomista puistoista, dekadenttia on olla puuttumatta kansainvaelluksiin, dekadenttia on puuttua kansainvaelluksiin, tai dekadenttia on olla tuomitsematta keskustalaisen kansanedustaja Mikko Kärnän tekstiksi asti päätynyttä ajattelua Keskustapuolueen gallup-ahdingosta. Dekadenttia. What ever.

M. Kärnä kertoo kirjoituksessaan ( US 16.10. ) että, "puolueen tulee ymmärtää, että enää ei riitä se, että hommat hoidetaan hyvin". 

Pidän M. Kärnää tyhmänä. Tyhmänä siksi, että vielä edelleenkin politiikassa massoille suunnatut hallintotoimet ratkaisevat. Ne kuuluisat teot. On valitettavaa, jos viestintä ihanuudesta pyritään nostamaan teoksi.

Olen usein nimennyt ihmisyksilöitä planeetan elonkehän vihollisiksi. Nyt laajennan nimeämällä kokonaisen puolueen. Vallassaoleva Keskustapuolue on maa-planeetan ahne elokehän vihollinen. On muitakin.

torstai 12. lokakuuta 2017

KUNTA TEKEE KUOLEMAA, ELONKEHÄ KIITTÄÄ

Otsikko ei valehtele. Jokainen peruskoulun käynyt ymmärtää, että ihmisen aiheuttaman toiminnan väheneminen vähentää elinympäristön kuormitusta ja lopullisia, korjaamattomia muutoksia.

Aamun uutinen ( ES 11.10. illalla ) kertoo, että kartanohotelliravintola Olkkolanhovi ajaa kolmen yrittäjänsä toimesta yrityksen toiminnan alas seuraavan kuuden kuukauden aikana.


Aikanaan yrittäjien aloittaessa ja neuvotellessa kartanon omistavan Savitaipaleen kunnan kanssa, on varmaakin liiketoimintasuunnitelma ainakin mainittu. Kuitenkin jokainen hiemankin yritystoimintaan perehtynyt on kuluneen vuoden aikana voinut todeta, ettei konseptin toteutus tule kantamaan. Ei mitenkään. Yrittäjätuloa ei tule. Kuntalaisten "olohuone" oli epärealistinen, märkä uni. Itsekin tuolloin kirjoitin, että ei tule onnistumaan. 

Olkkolanhovin tilanteen tekee suuremmassa kuvassa hankalaksi kunnan kiinteistöön tekemät investoinnit veroeuroilla. Saadaanko niitä edes nimellisarvoltaan takaisin, tuotosta sijoitetulle pääomalle puhumattakaan. Vai onko koko Olkkolan kartano siirtymässä kunnan omistuksesta pois?

Olkkolanhovin historia Savitaipaleen kunnan omistuksessa on ollut värikäs. On ollut "legendaarisen", edesmenneen ex-ministeri Urpo Leppäsen hallintaa, läheltäpitimyynti venäläisille ja edellisen vuokralaisen pitkä, yli kymmenen vuotta kestänyt kausi. Tuona aikana vuokrat maksettiin, mutta toiminnan julkikuvaan ja palveluiden saatavuuteen ei oltu tyytyväisiä.

Olkkolanhovin tämän kertainen yritystoiminnan alasajo liittyy suurempaan "syrjäisen maaseutupitäjän narratiiviin". Savitaipaleen kuntaa riivaa voimakas, kiihtyvä väestökato, joka osaltaan syö pois paikallista palvelutuotantoa ja yritystoimintaa. Paikallista kysyntää yksinkertaisesti ei ole. Asukkaiden tulotasot ovat kääntyneet laskuun ja samanaikaisesti kustannustaso on nousussa. 

Ravintola-, majoitus- ja matkailutoiminnan osalta on keskustaenemmistöisessä stagnaatiokunnassa uskottu yleisen taloudellisen syklin muuttavan kaiken muuttuessaan plus-merkkiseksi. On uskottu muutaman tienvarsikyltin valtatie-13 varrella vetävän asiakkaat kylälle ja lähes näkymättömän nettimainonnan nostavan käyttöasteet riittäviksi. Niin ei ole käynyt.

Syitä huonoon menestykseen on myös haettava yrittäjien suunnasta, sekä kunnan toiminnasta. Onko "paketit" olleet kunnossa. Alueellinen yhteistyö Saimaan alueella on vasta viriämässä matkailuhankkeissa ja tähänastinen kokemus kertoo, että matkailijavirrat suuntautuvat suuntiin, jossa fasiliteetit ovat kunnossa.

Savitaipaleen viime vuosien kehitys on surkeaa luettavaa. Tasokas ravintolapalveluita tarjonnut keskustassa toiminut yritys lopetti, valtatien varressa entisen ABC:n tiloissa toimivan Fresto-ravintolan vaikeuksista on huhuttu ja julkisuudessakin kerrotut yrityskaupat entisestä koulukiinteistöstä rahoitus-, investointikustannuksineen ja juoksevine kuluineen pitävät hampurilaisravintolan kiireisenä. Toivoa sopii, ettei tässä surkeuden buumissa tule noutaja.

Mitä jää käteen? Keskustajohtoinen, kalliin veroäyrin kunta, joka uskoo selviävänsä tulevaisuuteen ilman rohkeutta muutokseen. Edes ilman rohkeutta etsiä uusia selviytymiskeinoja. Sen sijaan laitamme satojatuhansia euroja venerannan parkkipaikoihin, ruoppaukseen ja kunnan resursseihin nähden aivan liian suureksi kasvaneeseen valokaapelihankkeeseen. Rahat olisi voinut käyttää vaikkapa tekonurmikentän valaistukseen ja jäähallin peruskorjaukseen ja modernisointiin. 

Väki vähenee. Kuolimo kiittää. Kuntaa minä kiitän sitten, kun elinympäristön suojelu tehotoimineen tulee kunnan ykköstehtäväksi ja saamme näkyviä tuloksia. Se on todellinen vetovoimatekijä. Päivä päivältä enemmän.

P. S.
Tänään kuulin, että keskituloisen helsinkiläispariskunnan muutto Savitaipaleelle suurelta osalta kaatui elinkustannusten nousuun. 3% veroäyrin ero ja välttämättömän auton pakkohankinta olivat liikaa.

torstai 31. elokuuta 2017

PELTIPOLIISI EI PAMPUTA

Se tapahtui vuonna 2014. Menetin uskoni poliisiin. Aiemmin olen menettänyt uskoni moneen muuhuun, moneen ihmiseen, institutioon tai yleisesti hyväksyttyyn himphamppuun.

Tuona vuonna jouduin useiden poliisin arroganttien, puolueellisten ja amerikkalaistyyppisten toimien kohteeksi. Myöhemmin sain kaksi erillistä anteeksipyyntöä. Toinen tuli Kaakkois-Suomen apulaispoliisipäälliköltä ja toinen eräältä ylikomisariolta. Molemmat tietenkin ilman dokumentointimahdollisuutta. Hyshys, be happy. Kuljen edelleen niin sanotusti "vapaalla jalalla". Kiinnostuin oikeuslaitoksemme toiminnasta, johon poliisikin kuuluu ja aloitin oman "tutkintani" oikeuslaitoksestamme. Se jatkuu yhä.

Poliisi on nostettu juuri nyt riihenorsille. Vai onko vain varstan pauketta? Tarvittiinko terroriteko?

Poliisi on olennainen osa sisäisen turvallisuutemme järjestelmää. Niin kuin on tuomioistuinlaitoksemme, syyttäjälaitoksemme ja nykyisin yhä enemmän myös Rajavartiolaitos. Ja kaiken perustana ajantasainen, demokraattiseen yhteiskuntajärestelmään perustuva lainsäädäntö.

Viimeisen 11 vuoden aikana valtion talousarvioissa suhteelliset, mutta monissa yksityiskohdissa, kuten poliisien virkoihin kohdistetuissa määrärahoissa myös absoluuttiset leikkaukset ovat jatkuneet.

http://www.esaimaa.fi/m/Online/2017/08/31/Etel%C3%A4-Karjalassa%20ajaa%20toisinaan%20vain%20nelj%C3%A4%20poliisipartiota,%20rikostutkinnat%20venyv%C3%A4t%20ja%20liikennerikkomuksia%20havaitaan%20l%C3%A4hes%20puolet%20aiempaa%20v%C3%A4hemm%C3%A4n%20s%C3%A4%C3%A4st%C3%B6jen%20vuoksi/2017122625886/563

Mielipidekyselyissä on tutkittu suomalaisten luottamusta poliisiin. Se on edelleen korkealla tasolla, mutta "uskokäyrä" sojottaa jo voimakkaasti kaakkoon.

Jo ennen suomalaisia uskonsa suomalaiseen oikeuslaitokseen menetti Euroopan ihmisoikeustuomioistuin. Viimeisen 10 vuoden aikana se on tehnyt 2 valitusta Suomelle oikeusjuttujen kohtuuttomasta kestosta ja antanut erillisten juttujen päätöksissä pyyhkeitä mm. esitutkintojen huonosta laadusta ja niiden venymisestä. Sen sijaan se ei ole puuttunut oikeusprosessien kalleuteen, joka estää jo monien keskituloistenkin lähdön hakemaan oikeutta tuomioistuimesta.

Viime päivät ovat osoittaneet kansalaisille oikeuslaitoksemme heikkoudet, onttouden, korruption ja viime kädessä tehottomuudenkin. On sanottu "järjestelmän toimivan", kun tutkinnassa jatkuvasti on poliisi itse. Se ehkä toimiikin joltain suunnalta katsottuna, mutta on vienyt ja vie valtavasti resursseja normaalista oikeuslaitoksemme työstä.

http://www.esaimaa.fi/m/Online/2017/08/31/Kameroista%20haetaan%20apua%20poliisin%20resurssipulaan%20%E2%80%94%20%E2%80%9DEi%20ole%20korvaamaan%20ihmissilm%C3%A4%C3%A4%E2%80%9D/2017122629753/563

Eilen valtion korkein syyttäjäviranomainen pidätettiin virasta. Eilen 6 valtion korkeinta poliisiviranomaista joutui esitutkintaan virkojensa hoidon mahdollisten laiminlyöntien vuoksi. Yksi heistä on "vankilapostuumisti" Helsingin poliisin huumejaoston ex-päällikkö. Hän istuu pitkiä tuomioita mm. huumerikoksista

Muutama vuosi sitten nähtiin ensimmäiset "kesken tuomiopäivän" käräjäoikeuksien henkilökuntien ulosmarssit. Tuomareineen. Viesti oli selvä: lisääntyvän rikoslainsäädännön ja alenevien tuomioistuimien resurssien vuoksi kansalaisten oikeusturva on alentunut ja yhä alenee.

On lähes eeppisen paradoksaalista, että rahoilla, joka ovat menneet tunnettuun, farssimaiseen Anneli Auerin juttuun ja ylikomissaario Jari Aarnion juttuun, olisi muun muassa Kaakkois-Suomen poliisipiirin henkilöstövaje voitu korjata tuplasti. Ja piikki on edelleen auki.

En ole oikein varma johtopäätöksistäni. Kutittaako muutaman vuosien takaisten kirjoitusteni ähäkutti nyt? Kyllä vähän kutittaa. Harmittaa suomalaisen poliisin amerikkalaistuminen, liipasinherkyyden lisääntyminen, alentuvat ja lapselliset tosi-teevee ohjelmat, ylikalliit oikeudenkäyntiprosessit, huonolaatuiset ja pitkittyvät esitutkinnat. Harmittaa kansalaisten esitutkintapyynnöt, jotka eivät etene esitutkintaan selvissäkään tapauksissa, joissa osapuolena on toinen toistaan suojeleva poliisi. Harmittaa ylipäätään "selkeä tason lasku" läpioikeuslaitoksemme.

Eilen ja tänään, 31.8.2017, hallituksella on budjettiriihi pääministerin virka-asunnolla Kesärannassa. Oikeuslaitoksellemme se on "Syksykylmäranta". Resurssit pidetään about ennallaan. Sovitulla kehyksellä mennään.


Näillä mennään sitten lähitulevaisuudessa:
Tämän vuoden leikkauksia ei peruta, harkitaan mahdollisuutta poliisimiehelle kantaa asetta käytännössä virka-ajan ulkopuolella ja poliisinörtit pääsevät pian kuuntelemaan kansalaisten puhelimia ja lukemaan viestejä. Tuomioistuinten kuluja edelleen vähennetään tekemällä oikeuskäsittelyt taloudellisesti mahdottomiksi ja enenevässä määrin tulkitsemalla ahtaasti valitusoikeutta. Ja syyttäjät syyttävät toisiaan.

Entä miten käytännössä täällä syrjäseuduilla? Savitaipaleellakin ainoa mahdollisuus päästä poliisin kanssa arjessa tekemisiin on mennä muutamana päivänä viikossa ravintola Sahramiin lounasaikana treffaamaan. Hyvää kotiruokaa. Mutta vasta sitten, kun konstaapeli on siirtynyt jälkiruokasumppiin. Eletään siis siivosti, kohtuudella ja niin kuin peltipoliisit sanovat. Heitä saammekin jatkossa yhä enemmän kuunnella. Sopii minulle. Heille myös kannattaa käydä puhumassa.






torstai 24. elokuuta 2017

YT-NEUVOTTELUT

Onnellinen Oskari Katajisto näkee joka yö unta Helsingin kaupunginteatterista, kertoo Iltalehti tänään. Joku syyllistyy "leikilliseen" valehteluun. Lehti, tai Katajisto. Valehteleminen näyttää olevan hyväksyttyä, varsinkin jos liioitellaan.

Minä en usko, että hän näkee sitä unta joka yö. Uskon, että on nähnyt yhden kerran. Mahdollisesti.

Viime viikolla myös minä näin unen. Se oli voimakas ja vaikutti, kun siitä nyt kirjoitan. Olin yt-neuvotteluissa. Itseni kanssa. Vaikka dialogi oli etukäteen kirjoitettu, niin kuin oikeissakin yt-neuvotteluissa, masennuin. Niin kuin oikeissakin potkuissa kuuluu tehdä. Mutta valehtelin itselleni. Äkkäsin sen herättyäni.

Sanoin itseni irti, mutta en halunnut tulla irtisanotuksi tuotannollisista syistä. Kun kerroin, että robotti korvaa minut, suutuin itselleni. Otin vastaan primitiivireaktion. Vaikka pyysin kuukauden eläkettä.

Koska olemme näkevinämme unia nukkuessamme, ne päättyvät heräämiseen. Ellei äkkikuolema niitä jatka. Ikiunessa. Tosin monet meistä heräävät myös valveillaoloaikanaan. He väittävät heränneensä todellisuuteen. Monet näistä ovat erityisten herätysliikkeiden jäseniä. Pääministerikin.

Hänellä, Oskari Katajistolla ja minulla ei ole paljoakaan yhteistä. Pääministerillä ja Oskari Katajistolla sen sijaan on. Molemmat näyttelevät. Mutta pääministeri tuskin näkee joka yö unia Helsingin kaupunginteatterista. Ja vaikka näkisikin jostain hänelle merkityksellisestä samaa unta joka yö, niin hän tuskin siitä kertoisi. Sillä pääministerin täytyy välttää valehtelua. Oskari Katajiston ja minun ei niin ei tarvitse tehdä. Se on meillä yhteistä, enkä häntä siksi moiti.

Muiden unien tulkkaminen on erityisosaamista. Iltalehden juttu ei kerro näkeekö Oskari Katajisto jokaöistä untaan remontoidusta kaupunginteatterista, vai siellä esitettävästä musikaalista. Vai molemmista. Vai istuuko unessaan vain uudistetussa lämpiössä. Tämä tieto olisi ollut hyödyllinen.

Politiikan tulkitseminen ei vaadi erityisosaamista. Oma tulkinta riittää. Samoin omien unien tulkitseminen on helppoa. Elämä on raiteillaan, jos sitä uneni tiesi.

keskiviikko 9. elokuuta 2017

VANHALLA GLORIALLA EI VOI LENTÄÄ. SE EI KANNA.

Suurin, ammattitaitoisin, täsmällisin ja laadukkain, sellaisena olemme pitäneet Lufthansaa, saksalaista lentoyhtiötä. Sitä se ei enää Euroopan sisäisessä lentoliikenteessä ole.

Hyvin pienen ja kuivan sitruunakakunpalasen takertuessa kitalakeeni kuin öylättileipä, ajattelin Lufthansan tällä varhaisaamiaisella vastaavan kilpailuun. Elintarvikemuoviin tyhjiöpakattu minimalistinen kakunpala maistui muoville, ikään kuin kertoen ajasta jossa lennämme; helppoa ja halpaa. Tai sitten skandinaavinen minimalismi on Pohjolan lennoilla ymmärretty väärin.

Aikataulu Helsingistä Frankfurt am Mainiin piti minuutilleen. Ajattelin Lufthansan pitävän kiinni perinteistään, vaikka tiedäkin Euroopan ilmatilan olevan liian täynnä ja monien viivästyksien johtuvan lentoyhtiöistä riippumattomista syistä, oli lentoyhtiö kuinka hyvä tahansa. Oli siis hyvääkin.

Lufthansan paluulento LH 854 Frankfurt am Mainista oli aikataulutettu lähteväksi klo 21.15 paikallista aikaa. Vaan toisin kävi.
Ensiksi muuttui lähtöportti. Taivaalle ei lähdetty portista A52. Lähdettiin portista A18. Hallin toisesta päästä. Se no problem.
Klo 20.30 ilmoitettiin lennon viivästyvän puolella tunnilla miehistön myöhästymisen vuoksi. Toisin sanoen oli huonosti organisoitu. Lentävästä henkilökunnasta näyttää olevan puutetta "laatuyhtiöilläkin". Lähtö myöhästyi lopulta 50 minuuttia.

Kun boarding vihdoin alkoi uudella portilla, jonot etenivät hitaasti, tai paremminkin jono. Toista porttia saivat käyttää vain satunnaiset matkailijat, jotka sinne mielivaltaisesti napattiin. Logiikkaa en toiminnassa kyennyt näkemään. Ilmeisesti nämä saksalaiset vain tykkäsivät iloiselta puheensorinaltaan ajoittain napata matkustajakarjajonosta jonkun onnea omaavan.

Päästyäni läpi, hyvinkin viimeisessä kolmenneksessa, 8 vuotta erinomaisesti palvellut cabin-max-size, kovakuorinen lentolaukkuni iskettiin kyläsepän tekemään häkkyrään, sapluunaan. Ainakin se sellaiselta näytti. Ei mahtunut raameihin laukku ei. Täsmälleen samanlaisia kuitenkin koneeseen meni kymmeniä ja paljon huomattavasti suurempiakin, pehmeäkylkisiä ja pullottavaksi pakattuja. Niitä ei napattu mitattavaksi. Randomitouhua. Selkäreppuni oli lähes tyhjä. Muutamat likaiset kalsarit muovipussissa, pari pikku laturia, lisäakku ja action-kamera. Käytännössä siis tyhjä. Se kuitenkin "merkattiin" käsimatkatavarakseni.

Huolimatta siitä, että olen aikalailla ilmamatkustanut, en ole aiemmin huomannut isoa tavarakärryä boarding-pisteessä. Nyt sellainen oli ja siihen oli jo ladottu 15 - 25 käsimatkatavaralaukkua. Omani viskattiin kuormaan tulokkaaksi. Kovakouraisemman käsittelyn vuoksi kehoitettiin ottamaan mm. läppärit ym. helposti särkyvät tavarat pois. Läjän sanottiin olevan lähdössä tämän lennon ruumatilaan. Tässä kohtaa Lufthansan kenttävirkailija valehteli tietoisesti. Lisäviivästyksiä ei saanut tulla marmatuksen vuoksi.

Kaikille matkustajille ( kone kulahtanut Airbus 321 oli täynnä ) ilmoitettiin koneen lentoonlähtöylipainon vuoksi joidenkin matkatavaroiden jäävän Frankfurtiin. Ja tulevan perässä sitten joskus kotivainulla. Ilmoitus annettiin hyvin ajoitettuna, kun matkustajat istuivat vyötettyinä paikoillaan. Taitavaa. Harjoiteltua.

Myöhemmin matkalla cabin crew'n vanhin valitteli tapahtunutta ja kertoi matkalaukkuja kerätyn boarding-pisteessä varoiksi lasketun ylipainon vuoksi. Mutta vakuutti saaneensa tiedon juuri ennen lähtöä, että kaikki matkatavarat olivat mukana. Helpotus.

Tätä kirjoittaessani, puolitoista vuorokautta kotiintulon jälkeen, ainoa pikkuinen lentolaukkuni ei ole saapunut. Yhteyttä ei ole otettu, ei pahoiteltu. Tiedän kuitenkin, että lentolaukku on matkalla Savitaipaleelle. Jossain.

Tuloyönä matkatavarahallissa valituksia vastaanottanut Lufthansan edustaja oli täysin hampaaton. Tarjosi survival-"yöpymispussukkaa", joka sisälsi mm. hammasharjan. Vai oliko vain hammastahnaa. Eräälläkin ulkomaalaisella oli t-paita päällä, shortsit jalassa, sekä rahat ja matkustusasiakirjat Saksaan jääneessä lentolaukussa. Käsimatkatavaran kun valheellisesti vakuutettiin menevän ruumaan. Eräällä henkilöllä olivat autonavaimet lentolaukussa, toisella kotiavaimet ja lääkkeet.

Kaiken kaikkiaan matkatavaroihin liittyvä epärehellinen toiminta oli Lufthansan puolelta äärimmäisen vastuuntunnotonta, asiakkaita halveksivaa ja arroganttia. Korvauksia on turha hakea, sen jo virkailija kentällä ilmoitti. Hakea toki saa. Kuitit talteen ja eikun tappelemaan.

Nämä suuret yhtiöt ymmärtävät vain ja ainoastaan rahan päälle. Siksi aloitin kampanjan somessa: "DON'T FLY LUFTHANSA, THEY DON'T CARE THEIR CUSTOMERS".

Lennetään vaikkapa toistaiseksi niukasti kotimaisella Finskillä, yhtiön ylisuurista bonuseläkkeistä huolimatta. Sellainenhan toimarille on myönnetty valtio-omistajan linjauksesta huolimatta. Myöskään omistajaohjauksesta vastaava ministeri J. Sipilä don't care. Tässä kohtaa hän ei välitä sopimuksista, tai ei pysty muista syistä hommaansa hoitamaan. Tämä kuriositeettina suomalaisesta lentoyhtiöstä.

BTW, kotimatkalla tarjoiltiin leipä. Joko lohivoileipä, tai juustovoileipä. Otin juustovoileivän, joka jäi syömättä. Niin kuin jäi syömättä viereisiltä kanssamatkustajiltakin. Leipä oli vetinen ja maistui muoville. Koneen srilankalaisille siivousfirmojen työntekijöille löytyy pienen palkan jatkeeksi selkänojien takaa paljon avaamattomia leipäpakkauksia. Näin tarinoi
saksalainen vierustoverini ja laittoi leivän suoraan selkänojan pussiin. Ehkä Lufthansa on näin tarkoittanutkin. Matkustaja toiminnan kannalta ei olekaan ravintoketjussa topilla. Eikä muutenkaan. Raha on. Topilla.

Sanoi myös "tietävänsä", että massamatkustajia pyritään ohjaaman, sieltä toimeentulevammasta päästä verhon etupuolelle business-puolelle. Voi olla tottakin, kun katselee vuosi vuodelta verhon siirtymistä koneen ahteria kohden.

Lisäys 9.8.
Käsipakaasi kannettiin juuri ovelle.


perjantai 4. elokuuta 2017

HAGEN, SAKSA 4.8.2017

Saksa on muuttunut. Niin on muukin maailma. Mutta että Saksa.

Olen Dortmundin eteläpuolella, Hagenin kaupungissa. Epätietoisena. Epätietoisen siitä, että mitä minun tämän päivän Saksasta tulisi ajatella.

Monet kauniit tiet, joita aiemmin olen kulkenut, ovat muuttuneet monikaistaisiksi, lähes moottoritie-kategorian teiksi. Saksa on peittymässä asfaltin alle. Ja uusia on rakennettu ja rakennetaan. On helppoa laskea kuinka kauan menee siihen, kun koko Saksan maapinta-ala on käytännöllisesti katsottuna peitetty asfaltin alle. Siihen menee, nykyvauhdilla, noin 1620 vuotta. Ei siis kovin pitkää aikaa saksalaisten omassakaan historiassa. Tietenkään niin ei tule käymään. Eikä asiasta juurikaan puhuta. Pakkolunastuslaitkin kun on päivitetty. Tapahtuu jotain muuta, joka pyyhkäisee populaation pois nykyisen Saksan alueelta ennen kuin viimeinen myyrä sinetöidään.

Toinen havainto on voimakas monikulttuuristuminen. Siinä ei ollut minulle vähääkään uutista. Tuskin muillekaan. Uutinen on sen sijaan se, että lähes kaikki tapaamani alkuasukkaat päivittelevät kehitystä ja pahoittelevat. Ainakin minulle. Ennen seuraavaa tyytymättömyyden vaihetta.

Saksaan virtaa edelleen uusia ihmisiä jopa kiihtyvällä vauhdilla. Saksalainen näkee muukalaisia  nykyisin pienemmissäkin kylissä. Suuret kaupungit on saksalaisten silmissä toistaiseksi menetetty. He sanovat "toistaiseksi". Kun kysyn mitä se tarkoittaa, he hymyilevät ja nostelevat teatraalisesti olkiaan. Heille myös sopii, että maahan muuttajat ghettoutuvat ja asuvat omilla, mahdollisen rajatuilla alueillaan. Kotiuttaminen on kirosana. Näin ei voi kovinkaan pitkään Saksassa jatkua. Pelkään, että antiteesissä historia toistaa itseään.

Kolmas äkkinäinen huomioni on liikenteen määrän valtavuus ja sen edelleen nopea kasvu. Autoja taas muutaman hiljaisemman vuoden jälkeen myydään ennätysvauhtia. Tai oikeammin henkilöliisataan. Täällä onkin luotu joustavat ja ilmeisen toimivat autojen yksityisliisausmarkkinat. Se on kuitenkin oikeastaan kaupan vastaisku kansalaisten ylivelkaantumisen ongelmaan. Luottotiedoton kun näet ei autoa voi ostaa. Ja heitä täälläkin yhä enemmän riittää.

torstai 20. heinäkuuta 2017

SÄHKÖPOSTINI TOIMITTAJALLE

7.7.2017 kuvasin ( YouTube Arto Bäcklund kanava ) Savitaipaleen kunnan entisen leirikeskuksen kiinteistöjä, niiden rappiota. Kirjoitin asiasta myös tänne jo aiemmin.

18.7. kirjoitin draftin mielipidekirjoituksena paikallislehteen. Sellainen jopa minua kehoitettiin tekemään antaessani juttuvinkkiä. Kuultuani lehden tekevän jutun Pöksänlahdesta, vedin omani pois samana päivänä.

Lehden juttu ( 20.7. ) jäi mielestäni ohueksi. Ei ehkä kaikille, jotka sen lukivat "jaa-uutisena".
Ymmärrän paikallislehden resurssien rajallisuuden ja journalistiset "rajoitukset". 

Onkin uskottavissa, että tarkempi, tutkiva uutisointi ja keskustelu siirtyy yhä enemmän muille alustoille kansalaisten itsensä toimiessa yhä enemmän sisällöntuottajina, täällä tuppukylilläkin. Tässä puristuksessa printtimedian on rankasti, jopa käänteentekevästi meilläkin uudistuttava ja ansaintalogiikka ajateltava uudelleen.

Tässä emailini toimitukselle. Kiitos vielä jutusta. Vähän ohut, mauton ja silleen ... mutta anyway. Hyvä yritys.

Hyvää päivää!

Pöksästä osaltani viimeisen kerran. Kirjoittelen muualla.

Kiitos "jutusta" Pöksään liittyen. 

Rakennukset ja maapohja näyttävät edelleen olevan kunnan omistuksessa. Kunnan omistamien rakennusten hallintasopimusta ei löydy ja Suutarilla ei siitä ole tietoa. Ehkä joku löytäisi. Onko sitten jotenkin salainen. Tai ehdollinen. Erikoista olisikin, hyvin erikoista, jos hallintasopimus olisi annettu yksittäiselle yritykselle kunnan omaisuuteen, eikä voisi edes ilmeisesti olla lainmukainen.

Ja jos sopimus olisikin, ihmeellistä, että kiinteistöjä ei aikanaan tyhjennetty. Se on jo iso laiminlyönti kuntalaisten omaisuudella. Myyty niitä ei ole. Jätetty heitteille. Näiltä osin juttu jäi ohueksi.
Kaiken kaikkiaan ihmeellistä tässä asiassa on paljon. On nyt ainakin totta, että jätettiin hoitamatta, että helpompi sitten arvottomina purkaa. Tämä käy jutusta ilmi. Ja että VisitSavitaipale kertoo sivuillaan kuokan iskevän alueella seuraavan 5 kuukauden aikana. Kusetustahan sekin on. Vai onko tieto?

Arvaukseni on, että kuokka ei iske seuraavan 10 vuoden aikana, kun tänne ei ole taloudellisesti kannattavaa rakentaa. Siksi esim. sauna olisi vielä pelastettavissa kuntalaisille. 

Ei siis tästä enempiä kiireiselle miehelle. Hyvät kesän jatkot.

YT
Arto B