tiistai 21. joulukuuta 2021

TÄMÄ ON OLLUT TIEDOSSA.

On ollut tiedossa, että metsän kasvu, laskettuna kuutioissa, Suomen metsissä on hidastunut ja tulee edelleen hidastumaan. Pääosa metsänomistajista, olivat he mitä tahoja tahansa, eivät tätä ole uskoneet. On myös tahoja, joista käytetään nimitystä "metsäalan ammattilaiset" ja jotka pitävät itseään metsänjumalista seuraavina. Heistäkin jo monet ovat ymmärtäneet syyt, miksi metsiemme vuotuinen kasvu on pienentynyt, mutta he eivät tehtävänkuvauksensa ja oman massinsa vaarantumisen vuoksi pysty syitä ääneen sanomaan. Money talks.

Viimeisimmän laskennan perusteella, lähes kiusallisesti, pulpahti julkisuuteen tieto, että metsiemme vuotuinen kasvu on pienentynyt ennätyskasvusta 4 miljoonaa kuutiometriä, ollen nykyisin noin 103- 104 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Vähenemä edustaa myös mittavaa hiilinielua. Vuotuinen kasvu on kuitenkin edelleen suurempi kuin vuotuinen poistuma ja juuri siksi metsänomistajat, metsäalan ammattilaiset ja puunostajat vielä toistaiseksi nukkuvat yönsä suhteellisen hyvin. Tosiasiaa myös lanseerataan hakkuiden oikeutuksena kansalaisille. Metsäteollisuuden operatiiviset johtoportaat, joiden yksiselitteinen tehtävä on keittää omistajilleen rahaa, sen sijaan signaloinnista päätellen, eivät enää nuku öitään yhtä hyvin. Taustalla tietenkin ovat huolet mittavien sellu- ja biopolttoainetehdashankkeiden puunsaanin riittävyydestä ja saannin turvaamisesta yli tehtaan käyttöiän, eli investoinnin takaisinmaksuajan, lisättynä tuottoprosentilla. 

Maamme puumassan vuotuisen tilavuuden kasvun alenema johtuu monista syistä. Kuivien kasvukausien lisääntyminen ilmaston lämpenemisen vuoksi on tietenkin yksi tekijä, mutta ei keskeinen. Toki siihenkin vaikuttavat korjuumenetelmät. On nimittäin niin, että eräs lehvästön keskeinen tehtävä on estää nopeaa haihduntaa maahaan asti päässeestä sadevedestä. Onkin osoitettavissa selkeästi, että erityisesti kuivilla kangasmailla avohakatuilla alueilla tapahtuu maaperän kuivumista ja taimet kuolevat, tai kituvat. Sama koskee nuoria metsiä. Tärkeimmäksi tekijäksi onkin nousemassa puuston keski-iän alenema. Puu otetaan metsistä liian nuorena, erityisesti kasvavan selluteollisuuden tarpeisiin. Jo nyt on erityisesti Pohjois-Karjalassa nähtävissä jopa nuorten metsien kuitupuuavohakkuita.




Kuva Savitaipaleelta voimaakkasti muokatusta puupellon avohakkuusta syksyltä 2021.

Vuonna 2020 Suomen metsistä hakattiin 69 miljoonaa kuutiometriä puuta. Se oli 4 miljoonaa kuutiometriä vähemmän kuin edellisenä vuonna. Luonnonvarakeskus on arvioinut, että kaudella 2016 - 2025 suurin ylläpidettävä runkopuukertymä voisi olla vuositasolla 80,5 miljoona kuutiometriä, josta energia- ja kotitarvepuun osuus olisi reilu 10 miljoonaa kuutiometriä, jota se jo nytkin suunnilleen on, mutta tullee kasvamaan turpeenkäytön vähenemisen myötä jonkin verran. Tuo 80,5 miljoonaa kuutiometriä on tietenkin ympäristöllisesti täysin järjetön määrä vuositasolla hakattavaksi muun muassa biodiversiteetin kannalta, mutta myös koko metsäomaisuutemme näkökulmasta.

Jopa Luonnonvarakeskuksen ( Luke ) sisälläkin on erilaisia näkemyksiä kestävän puutilavuuden poistuman määrästä. Osin poliittisesti johdettuna Lukesta onkin annettu hieman haparoiden arvioita. Niissä peilautuvat erityisesti tuottotavoitteet valtion metsien käytön suhteen. Kestävät hakkuumäärät ovat kuitenkin aina, enemmän tai vähemmän riippumattomien tutkijoiden laskelmissa haarukoituneet 48 - 60 miljoonan kuutiometrin tasolle, huomioiden jäljellä olevien vanhojen metsien hakkuut. Tänään valtio, eli me kansalaiset, hakkaamme omistamissamme viimeisissä vanhoissa metsissä anteeksiantamattomasti.

Laitan tähän alle vielä asiantuntijakirjoituksen aamun Hesarista, (HS 21.21.). 



torstai 16. joulukuuta 2021

AVOKÄMMENELLÄ IHMISKUNNALLE TUTA.

Demokratiavähenemä on maailmassa nopeaa. Kun demokratia vähenee, monet muut asiat lisääntyvät. Yleensä huonot. 

Kun Etiopian pääministeri, 46-vuotias helluntaikristitty Abiy Ahmed Ali sai vuonna 2019 Nobelin rauhanpalkinnon, nähtiin tämän maan valtaheimon, oromojen edustajan, ansaitsevan vain ensimmäisen hallitusvuotensa demokratia-,  ihmisoikeus- ja rauhantyönsä vuoksi suurimman julkisen tunnustuksen mitä ihminen voi saada. Tämä käy demokratian tilan kaksisuuntaisuuden ja vääristymien tarkasteluun esimerkistä.

Demokratiatodellisuutemme on toisenlainen kuin me sen koemme, tai uskomme sen olevan.  Uskomme itse elävämme utopiassa, joka on vahva ja särkymätön. Muut eivät aina mielestämme demokratiassa elä. Yhteiskunnallinen todellisuutemme onkin fundamenteiltaan betonoitu arkitodellisuuteemme itsestäänselvyydeksi. Näemme demokratiakehityksen ja demokratian ylläpidon vain oman demokratiaihanteemme läpi. Sen sijaan muualla, tässä esimerkkitapauksessa Etiopiassa, kehitys on toisenlainen. Etiopiassa ei milloinkaan ole ollut demokratiaa sellaisena kuin valtaosa meistä sen ymmärrää. Abiy Ahmed Alistakin on tullut hetkessä sotaakäyvä, autoritaarisuuteen pyrkivä johtaja. Näemme muut, emme itseämme. Kyse on kolikon kahdesta puolesta, vai onko sittenkään?

On nimittäin niin, että demokratiavaje syö, jo nyt omalla takapihallamme vihreää nurmea. Uskotaan, että siellä se pysyy hallinnassa ja viihtyy. Asia ei ole niin. Omia lapsiaan demokratia on syönyt jo Ranskan vuoden 1789 suuresta vallankumoksesta asti. Ja syö edelleenkin. Kyltymättömästi.  Lukuisat esimerkit viimeiseltä kymmeneltä vuodelta selkeästi todistavat demokratian lisääntyvistä uhista, kansalaisoikeuksien ja yksilöiden välisen tasa-arvon huonosta kehityksestä. 

Onko myös demokratiakehityksessä, niin kuin monissa muissakin aikaan sidotuissa ilmiöissä nähtävissä selkeä syklinen kehitys? Vai onko kyseessä vain luonnonlakeihin perustuva pyrkimys sekasorrosta järjestäytymisen suuntaan, millaista yhteiskuntatamallia se sitten aikajanalla kulloinkin tarkoittaakin? Selvää on vain se, että yhteiskunnat havaittavasti heijastelevat, suuressa kontekstissa, ihmisen ja ihmiskunnan aikaansaannosten kehitystä, kuitenkaan poissulkematta ihmisen lajinomaisia piirteitä, muun muassa sodan ja rauhan kysymyksissä, sekä pyrkimyksessä hallintaan ja johtajuuteen. Tänään monien yhteiskuntien sisäisiin ohjausmalleihin vaikuttavat lisäksi yhä enemmän ilmaston lämpenemisestä ja liiallisesta planeetan resurssien käytöstä johtuvat elinympäristöjen muutokset, sekä modernin ajan lisääntyvät kansanvaellukset suurempaa populaatiota kestäville alueille. 



Demokratiakäsitykseen kuuluu monia vapauksia ja vastuita, kuten sananvapaus, yksilönvapaus liberaalin määrittelyn mukaan, puolueettoman oikeuden saaminen tarvittaessa ja monia muita. Näissä kolmessa keskeisessä periaatteessa näkyvät demokraattisen yhteiskuntajärjestyksen tukipilarit. 

Vastuista eräs keskeisimmistä on yhteisön, kansakunnan, demokraattisen järjestelmän hyväksyminen yksilön oikeuksia korostaen ja yhteensovittaen, osana yhteiskuntajärjestelmää, mutta kuitenkin normatiivisena, kaikkien ihmisten kansalaisyhteiskuntana. Siihen elimellisesti kuuluvat enemmistövaltaan perustuva lainsäädäntövalta ja poliittisesta vallasta riippumaton tuomiovalta.  

Tänään demokraattiset valtiot ovat monesta syystä menettämässä demokraattisesti hallitulle kansakunnalle asetettuja tunnusmerkkejä. Sananvapautta rajoitetaan monin keinoin. Tuomioistuimia alistetaan poliittisen vallan tahtotilaan, oikeuslaitosten resursseja leikataan siinä määrin, että voidaan katsoa kansalaisen erään keskeisen perusoikeuden vaarantuneen ja yhä herkemmin sanotaan mistä, miten ja kuka saa puhua ääneen. Absoluuttisten diktatuurien ja käytännön diktatuurien määrät maailman valtioissa kasvavat, mutta erityisesti pyrkimykset diktatuurien suntaan. Myös Euroopassa.

Joka puolella maailmaa sananvapauteen, keskiseen demokratiaelementtiin kuuluva lehdistönvapaus on etulinjassa uhattuna, niin lännessä kuin idässäkin. Esimerkeiksi tähän sopivat radioasemien ja lehtien painostamiset ja lakkauttamiset Unkarissa ja muuallakin, tai tapaus Julian Assangne. Eikä meilläkään ilmiöltä ole vältetty. Muistamme "tapaus toimittaja Salla Vuorikosken" kotietsintöineen.

Meillä Suomessa edellä kerrotut asiat ovat vielä jokseenkin hyvin, mutta demokratiavaje lisääntyy. Sananvapauteen liittyvä yksi keskeinen kysymys on läpinäkyvyyden vaatimus. Kun salataan, ei voida keskustella, käyttää sananvapautta. Meillä avoimmuus on yhteiskunnassa vähentynyt samassa suhteessa kuin julkisen hallinnon toimia on yksityistetty, tai yhtiöitetty kansalaistenkin omistamiksi yhtiöiksi. Aiemmin kansalainen saattoi saada lähes kaikista päätöksistä ja niihin vaikuttaneista tekijöistä asiakirjat nähtäväkseen. Tänään niitä pyydettäessä viitataan kaupallisiin sopimuksiin, vaikka olisi saman osapuolen omistuksessa oleva yhtiö. Kiellon perusteeksi riittää muuttunut omistusrakenne. Asiakirjat, jotka aiemmin olivat julkisia ovat nyt salaista tietoa. 

Erityishuomion juuri nyt vaativat ajankohtaiseen HX-hankkeeseen liittyvät asiakirjat muun muassa kustannusarvioista koneiden elinkaaren osalta. Monissa länsimaissa ne ovat julkisia. Suomessa lähes kaikki hankkeeseen liittyvät asiakirjat ovat salaisia, huolimatta siitä, että pohjimmiltaan hanke on yhteiskunnallinen, ei siis kokonaan sotilaallinen. Kansalaiset maksavat viulut. Kyse on yleisen "salaamisriman" korkeudesta. 

Toinen merkittävä tapa kaventaa demokratiaa, on reguloida rahan, eli tässä tapauksessa resurssien määrää, vaikkapa juuri oikeuslaitoksessa. Yhä vähemmän tehtyjä rikoksia päätyy esitutkintaan, käsittelyajat venyvät ja oikeuden käyminen on liian kallista, rikkainta kansanosaa lukuunottamatta. Toisaalta rahan määärää lisäämällä voidaan lisätä ja on lisättykin, monissa maissa, poliisien ja turvallisuusjoukkojen määriä yli demokraattisen jäjestelmän vaatiman tarpeen. Rahan vallan kasvaessa demokraattisiksi katsotuissa yhteiskunnissa, tulee hallitsemattomasta ja yksitaskuisesta rahasta uhka demokratialle. Juuri näin on käymässä parhaillaan niin sanotuissa perinteisissä, länsimaisissa demokratioissa.

Kolmas tapa, vaan ei lainkaan vähäisin, jolla lisätään merkittävästi demokratiavajetta, ovat taloudellinen eriarvoisuus ja köyhyys. Ne luovat yhteiskuntiin jännitteitä, ääriliikkeiden kasvua ja lopulta sekarortoa. 

Aalto yliopiston rahoituksen professori Vesa Puttonen kertoi aiheesta oman näkemyksensä Ylen Pörssipäivä-radio-ohjelmassa ke. 15.12. Lähes tunteenomaisesti en ole pitänyt Vesa Puttosesta, johtuen hänen puutteistaan kyvykkyydessä nähdä loputtomaan kasvuun perustuvan rahatalouden moninaista linkitystä muuhun yhteiskunnalliseen kehitykseen. Niinpä yllätyinkin kuultuani keskustelun inflaatio-osuudessa Puttosen sanovan, että erityisesti tässä inflaatiotilanteessa inflaatio koskettaa pahiten kaikkein vähävaraisimpia. Eriarvoituminen lisääntyy. Hän kuitenkin antoi ymmärtää, että se kuuluu systeemiin ja se siitä. Jotain epäjohdonmukaista tässä kuitenkin inflaatiosta puhuttaessa on, nimitäin inflaatio on ongelma, kun sitä on ja ongelma se on myös silloin, kun sitä ei ole.

https://areena.yle.fi/audio/1-50

Alkuviikosta kävin paikallisessa kirjastossa lyhyen keskustelun tuohtuneen kansalaisen kanssa. Hänen mukaansa niin kutsuttu keskiluokka on Suomessakin, Amerikan malliin, katoamassa ja kertoi itsekin kuuluvansa köyhällistöön pudonneisiin. Uteliaisuuttani kysyin häneltä tunnusmerkistöä suomalaiselle keskiluokalle. Ne liittyivät, yllätys yllätys, kaikki rahaan. Yhä useammalle on yhä vaikeampi ostaa uutta autoa, suurien kaupunkien keskusta-alueille ei ole mahdollista kolmen tonnin palkkatyöllä muuttaa ostamalla asunnon, eikä nykyisin yhä useammin edes olen mahdollisuutta asua vuokrallakaan. Rahat vain yksinkertaisesti eivät riitä. Pisteenä iin päälle mainitsi vielä tulevassa olevasta liikennepolttoaineiden hinnankorotuksesta. Alempaan sosiaaliseen viitekehykseen on vaivatonta pudota. Hänen tapauksessaan sairauden ja avioeron myötä.

Keskeistä on jokaiselle omanlaisen, oman väestöryhmän viitekehyksessä tilan haltuunotto omine tunnusmerkkeineen, itselle katsottavan siivun haltuunotto yhteisestä kakusta. Haltuunoton vaikeutuessa, tai loppuessa kokonaan, menee huonosti. Verrattuna aikaisempaan. Syntyy yhteiskunnallinen tyytymättömyys. Se on demokratialle myrkkyä.

Savu nousi. Komppasin, ehkä provosoinkin sen verran, että sanoin, että näinhän se narratiivi pääpiirteissään etenee ja on osa johonkin suuntaan kehittyvän demokratian uusia suuntauksia. Mahdollisuuksien suuntautumista vetovoimien suuntaan. Pois sinusta. Mulkaisi.

Jätin sanomatta, että elonkehä, maa-äidin ryöstöineen ja pilaamisineen, koronaviruksineen, kalliine bensoineen, talousjärjestelmän tulevine romahduksineen ja tuhosotineen pyrkii vain tasapainotilaan. Tänään se jo tietenkin edellyttää ihmislajin katoamista planeetalta. Aikataulu on oikea, jos maaplaneetalle jää jotain elämää jälkeemme. Nyt näyttää siltä, että aikataulussa menemme. 

Pitääkö sitten demokratiaa puolustaa? Vaikka tuomiopäivän asein, mahdollisesti lopulliseen tuhoon asti. Pitääkö oman, kuvitellun demokratian puolustamiseen käyttää jättiosa maaplaneetan resursseista? Kysymyksen ei luulisi olevan edes akateeminen, mutta sitä se kuitenkin ilmeisesti on, kun erilaisia vastauksia tulee lukuisa määrä. Kysymykseenhän on sisäänrakennettu ihmislajin osalta absoluuttista tilaa koskeva vastaus; täystuho ja ainakin modernin ajan maailman tuho. Tässä ajattelussa minulle ihmiset jakautuvat ihmisiin, jotka tietoisesti, tai tyhmyyttään toimivat demokratiaa vastaan ja niihin, jotka haluavat ottaa demokratian lisäosia käyttöön, kuten aseistariisutun maailman, joka tulevaisuudessa olisi yksietninen, rajaton. Ja sitä se tulevaisuudessa tuleekin olemaan, mikäli ihmiskunta selviää lajina uudesta synnytyksestään.

Yhdysvallat lähempänä sisällissotaa kuin demokratiaa:

Yhdysvallat | Sisällissotien tutkija: USA ei ole enää demokratia, ja se on ”lähempänä sisällissotaa kuin kukaan meistä haluaisi uskoa” https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000008487984.html




                       


keskiviikko 15. joulukuuta 2021

LINNUT LOPPUVAT

Siinä missä aiemmin yleisimpienkin lintulajien, kuten varpusten ja hömötiaisten populaatiot ovat kutistuneet uhanalaisiksi, tai erittäin uhanalaisiksi, on kehityksen aiheuttanut laji runsastunut. 

Sairas varpunen Tukholmassa 10.10.2021



Tosiasia kertoo lajien välisistä suhteista ja riippuvuuksista. Ihminen eläinlajina ei ole kokonaisuuden ulkopuolella, vaikka arjessamme emme asiaa juurikaan tule ajatelleeksi. Jonkinlaista ajattelun määrää ja erilaisuutta näkyy jopa eduskunnassamme, tosin vain pieninä painotuseroina. Toiset ajattelevat asiaa vähän, toiset eivät lainkaan ja kolmannet pyrkivät mitätöimään. Ja näin toimimme:

https://yle.fi/uutiset/3-12208625?utm_source=social-media-share&utm_medium=social&utm_campaign=ylefiapp

Tänään jälleen tulee linnuista uutinen. Lajien kadosta ja biodiversiteetistä puhutaan yhä enemmän, mutta samalla jakolinjat kärjistyvät, sillä seurauksella, että erilaiset pyrkimykset muuttuvat riidoiksi, maailmankuvariidoiksi. Yhteistä kuitenkin linnuilla ja ihmislajilla on se, että riippuvuussuhteessaan muiden lajien kanssa ihminen tuhotessaan muita lajeja tuhoaa, itse itsensä. Tämä luonnonlaki on rikkomaton. Juuri nyt vaikuttaa siltä, että ihmislaji on nopeasti saavuttamasta tyhjyyden raja-arvon, josta ei ole paluuta. Asia on tietenkin planeetan ainoan tiedostavan ja luovuuteen kykenevän lajin osalta päätösasia. Olemme päättäneet tehdä lajin itsemurhan, olemalla päättämättä lajikollektiivisesti yhtään mitään. 

https://yle.fi/uutiset/3-12224872 



sunnuntai 12. joulukuuta 2021

KAAMOS

Kovaääninen valitus kuuluu tuuteista. Kaamosdownarit valittavat. Huutavat valoa pimeimpään hetkeen. Luonnonlakien mukaan se hetki toistaiseksi on tiistaina 21. päivä joulukuuta. Minulla riittää kaamosdownareille myötätuntoa. Tässä ilosanomaa katteeksi.

Kaamosmasennus näyttää tulevan kuitenkin loppupeleissä rahalähtöisesti. Huolimatta kirkasvalolampuista, tai etelän katkaisuhoidoista. Kun ei ole rahaa, ostetun viinan lisäksi, masentaa. Tilanteeseen auttaa käänteinen ajattelu, siitä enemmän kysyttäessä, mutta erityisesti auttaa normitaidokas netin käsittely, mikäli ymmärtää olla vajoamatta virtuaalijouluun. Pitäkää tässä suhteessa varanne.

Otan pukinkonttiesimerkin. Kuvan älykello on erään valmistajan lippulaiva, järjestysnumerolla 4. Neljäs älykellojen sotaa käymätön sukupolvi. Sillä voi mitata verenpainetta, tehdä ekg:n ja voi sillä soittaakin, pussailla ja tanssia. Ja näkee siitä ajankin. Siinä on eSim-kortti sisäänrakennettuna, niin että nettikin on ranteessa, tyyliin standalone. 

Mutta juttu on se, että vaikka monet liikkeet nyt myyvät tämänkin kapineen osalta eioota, sen nettikirpparimyynnistä kyllä löytää. Ovh härpäkkeelle on noin 450 euroa, mutta kuvan laite lähti lähes puoleen hintaan kierrätykseen ja lähtee edelleenkin. Minultakin kysyttäessä. Kuitin kanssa. Sama koskee monia muitakin joululahjoja. Ihmiset kierrättäkää! Suuntaansa.


Toinen ehdotus on panna dokumentoidut muistot kiertämään. Ehdotuksella on kaksinainen, tai oikeastaan kolminainen vaikutus. Etsi vanha valokuva mummolasta ja ala opettelemaan photosoppailua. Siinä ei ehdi roplatessa masentumaan. Ainoastaan on tärkeää huomata oma riittämättömyys ajoissa ja ymmärtää viedä kuva ammattilaisliikkeeseen reprokuvattavaksi. Iloa tulee siitä yrittäjällekin. Sekin on relevanttia. 

Joulupaniikin lopulliseksi päihittämiseksi kehystetty kuva on syytä antaa saajalleen noin viikkoa ennen jouluaattoa. Iloaika lisääntyy. Hyvää pukkien odotusta!

P. S. Jouluterkkuja kaikille keskustalaisille puoluetovereilleni! Oma napa rules. Ihan paras aate oikeesti. Pannaan jouluhaisemaan, toki muulloinkin, niin kauan kuin tätä omaa elämää tavaraa piisaa piisaa. Planeettahan pystyy meidän kaikkien tarpeet tyydyttämään, mutta ei kaikkien ahneutta. Pois se meistä! Kepeissä mullissa emme sure ilmastonmuutosta ja biodiversiteettiä. Teemme vihreän muutoksen aina keväisin. Kun ruho vihertää sukuhaudalla.
Ihan paras filosofia. Oikeesti! Let's rock, til the end!

Kuva Petsamon Parkkinasta vuodelta 1938. Siinä näkyy lahjansaajan kotitalo.






 




perjantai 10. joulukuuta 2021

SUOMI OSALLISTUU USA:N PUOLUSTAMISEEN.

 Aivan hetken kuluttua, tänä monien jumalien siunattuna perjantai-päivänä, jotka jumalat kaikki toisilleen ovat epäjumalia, alkaa Valtioneuvoston tiedotustilaisuus. Pääministeri S. Marin tulee kertomaan velkataakan ikeessä, Yhdysvaltain suuntaan rämällään olevalle Suomen kansalle, kenraalien valinneen uudeksi ilmojen tappokoneeksi amerikkalaisen F-35 hävittäjän.

S. Marin myös julistaa tämän jumalten päivän Suomen tulevaisuudelle ilon päiväksi, joka turvaa Suomen tulevaisuuden ainakin siksi aikaa, kun Suomenniemellä originaalisuomalaisia vielä tallustelee väestön enemmistönä, eli pitkälle 2060-luvulle. Hän ei tule mainitsemaan sitä, että ostos maksaa 10 miljardia euroa ja asejärjestelmät koneisiin, jotka ovat tuon kansalle tarkoitetun 10 miljardin tuijotusluvun ulkopuolella, noin 1,5 miljardia euroa kylkeen. Pääministeri tuskin myöskään kertoo, että siitä kun tuo 10 miljardin katto asetettiin, on inflaatio lähtenyt kiihtymään, erityisesti Yhdysvalloissa, ollen jo yli kuuden prosentin. Onkin selvää, että tuo inflaatiokorjaus hintaan tulee, ainakin noin miljardin verran. Se kuitataan olankohautuksin. 

Linkin avaamalla voitte lukea kuinka Suomi siirtyy puolustusvoima-ajasta hyökkäysvoima-aikaan. Sitä tarkoittavat muiden muassa 200:n risteilyohjuksen hankinta, sekä muidenkin pitkänkantaman aseiden hankinnat hankittaviin hävittäjiin.

https://yle.fi/uutiset/3-12222490


Amerikkalaisen etulinjan hävittäjän hankinnalla on kolmenlaisia vaikutuksia. Sotilaspoliittisia, ulkopoliittisia, sekä sisä- ja talouspoliittisia. 

Merkittävin ja vähän keskusteltu tosia-asia on se, että Suomi osallistuu yhtenä keskeisenä osana Yhdysvaltain alueellisen koskemattomuuden puolustamiseen.    ( BTW, juuri nyt, klo 14.35, keskustalainen puolustusministeri julisti papinomaisessa saarnassaan 64:n amerikkalaisen F-35 hävittäjän valituksi suomalaisille korpikentille ja pikiteiden levennyksille amerikkalaisten hävittäjien lisäksi. ) Olemme päätöksen myötä osa nopeasti rappeutuvan, seuraavaksi romahtavan maailmanvallan puolustusjärjestelmää. Samalla suumme tukkien hyväksymme Yhdysvaltain onnettoman demokratian tilan, eriarvoisuuden, guantanamolaisen väkivaltakoneiston, poliisirikollisuuden ja jättimäiset sosiaaliset ongelmat. Valinta onkin samalla myös arvovalinta.

Venäjälle Suomi on yhä enemmän hankinnan myötä "yksi USA:n osavaltio", jolla on 1300 kilometriä yhteistä maarajaa. Hyvät suomalaiset, nyt keskimatkan ydinkärjin varustetut ohjukset ovat lukitut suomalaisiin kohteisiin. Tulemme näkemään, siitäkin huolimatta, että F-35 hävittäjät eivät ole Venäjälle ylipääsemätön ongelma, mutta risteilyohjusten myötä kuitenkin huomioitava ongelma, että ulkopoliittinen ystävyys tulee kylmenemään. Sotilaspoliittisesti kuitenkin tärkeintä on se, että ennaltaehkäisevän iskun kynnys suomalaisiin kohteisiin tulee alenemaan, huolimatta siitä, että konflikti ei edes olisi Suomessa, tai lähellä Suomea. Suomi on vihollismaa olematta vihollinen. Tämön on Venäjän ulkoministeri Lavrovkin todennut. Suomi tuhotaan riittävästi ennen kuin yksikään F-35 ehtii taivaalle. USA:n liittolaiset ovat Venäjän ja jatkossa mahdollisesti myös Kiinan vihollisia. Automaattisesti.

Ulkopoliittisesti olemme hankinnan jälkeen suomettuneita ja kontallamme Yhdysvaltojen suuntaan. Samanaikaisesti jäähtyvät ulkopoliittiset suhteemme Ruotsiin. 

Taloudellisesti hankinta on Suomen taloudellisille resursseille aivan liian suuri. Kaksinaismoralistisesti onkin sätitty kaikkien puolueiden taholta Suomen nopeaa velkaantumista ja velalla elämistä, mutta lähes 50 miljardin ( elinkaarikustannuksineen, aseineen, kehitystöineen ja päivityksineen ) uusi laina ei herätä edes keskustelua. Se lisää kansalaisten epäluottamusta poliitikoihin ja politiikkaan. Lisäksi hankinta aiheuttaa hyökkäysvoimillemme vääristymää sotavoiman kehittämisessä. Armeijan budjettiraamissa lentotuntien ja huoltojen hinnat näivettävät muuta kehitystä yksittäiseen taistelijaan asti. Noin 250 miljoonaa ei tule lähellekään riittämään F-35-arjen pyörittämisessä vuodessa. Sen muiden konetta hankkineiden maiden toteutumat selkeästi kertovat. 

Lopuksi on todettava, että uusien hävittäjien hankinta on jo nyt sotatekniikan kehittyessä jäämässä auttamattomasti vanhanaikaiseksi. Jopa Ilmasotakoulun johtaja pari päivää sitten sanoi perinteisen kaartotaisteluelementin, joka on ollut perinteisen torjuntahävittäjän keskeisin rooli, olevan jäämässä taka-alalle. Doktriinissa onkin tapahtunut muutos. Ostamme monitoimihävittäjiä. Niillä osallistumme kansainvälisiin sotiin ja rajojemme yli tehtäviin hyökkäyksiin. Tämä on suomalaisten hyvä tietää. Sitä ei ääneen kerrota.

Jokaisen sukupolven on edelleenkin sotansa saatava. Hävittäjähankinta siitä kertoo. Rauhantyöhön ei investoida. Sotaan investoidaan. Tuhosta, raunioista, kärsivistä lapsista ja naisista ei välitetä. Planeetan resurssien tuhoamisesta ei välitetä. Olemme sietämättömiä elukoita. Jokainen vihreää nappia eduskunnassa painava kansanedustaja on minulle ihmislajin vihollinen. Päätöksen hetkellä minulla on syvä häpeä olla suomalainen.

Kuvassa raunioita, lasten, naisten ja vanhusten hätää. Tuhoa. Sotakaluston hankkijat ovat idiootteja, jotka uskovat sotaa Euroopassa käytävän erillisenä ja talvisodan tapaan. He eivät piittaa ihmisten ja luonnon kärsimyksestä. Siitäkin mitä suuremmissa määrin hankinnassa on kyse. Elonkehän olemassaolosta.








torstai 9. joulukuuta 2021

VENÄJÄN MEININKI

Tässä, hyvät ihmiset, on tapahtumassa sama asia oikeusvaltion kanssa Suomessa kuin on tapahtunut Venäjälläkin; oikeutta periaatteessa on saatavilla, mutta sitä ei saa.

Oikeusvaltiokäsite on laaja ja vapaan, sekä puolueettoman oikeudenkäynnin mahdollisuus kansalaisille, on eräs keskeinen oikeusvaltioperiaate. Venäjällä kansalaisyhteiskuntaan kuuluva vapaan ja puolueettoman oikeudenkäynnin periaate on viety Kremlin muuriin samalla, kun kansalaisyhteiskunta on kansalaisilta viety. Jos sitä milloinkaan Venäjällä on ollutkaan. 

Sama tosin koskee Yhdysvaltojakin, joka pitää ihmisiä kaikkien lakien ulkopuolella Guontanamossa Kuubassa.  Yhdysvalloissa saa todellista oikeutta vain, mikäli on varaa kalliseen asianajajaan. Tämä maa piti tänään presidentti J. Bidenin johdolla maailmanlaajuisen konferenssin demokratiasta ja ihmisoikeuksista.

Kuva on irvokas. Oikeutta oikeuden saamiseksi peilataan yhteiskunnan eliitin asettamien normien kautta. Tällöin yhteiskunnallisen ajattelun erialaisuus, jopa näkemyserot, estävät oikeuden saamisen. Komentovalta peilautuu alemmissakin oikeusasteissa oikeuksien päätöksiin yhteiskunnan edun yksipuolisessa arvioinnissa. Tämä on tyypillistä diktatuurimaille.


Suomessa tilanne on sama, vain syyt ovat erilaiset. Tosin juurisyistä sanotaan tänään meilläkin yhä enemmän niiden olevan samanlaisia kuin vaikkapa juuri tämän päivän Venäjällä. Eliitti saa oikeutta, tai ei lainkaan joudu oikeuteen.

Kyseessä on Suomessa laajemman yhteiskunnallisen kriisin lisäksi koko oikeuslaitoksen kriisi. Syyttäjälaitos valittaa kroonista resurssipulaa ja yhä enemmän tehdään syyttämättäjättämispäätöksiä ilmiselvissä syytettä vaativissa tapauksissa.

Tuomioistuinlaitoksella on samanlaisia ongelmia, jopa niin, että käräjäoikeuksien tuomareiden johdolla on tehty ulosmarsseja "mahdottomaksi" muuttuvan toimintaympäristön vuoksi. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin onkin, ainakin kahteen otteeseen, huomauttanut Suomea juttujen päätösten antamisten aikataulujen venymisestä. Huomautukset eivät ole johtaneet korjaaviin muutoksiin, ne on lähinnä suomalaiseen tapaan merkitty tiedoksi.

Entä sitten Poliisi? Poliisi kärvistelee yhteiskunnan antamien uusien tehtävien myötä myös voimavarojen puutteessa. Viimeisimmän valtion lisätalousarvion antamisen yhteydessä syksyllä nähtiin performanssi, jossa poliisin ylin johto lähti kiristämään poliittista johtoa lomautuksilla ja voimakkaammalla resurssien allokoinnilla. Se oli toistaiseksi jonkinlainen kulminaatio ongelmanratkaisussa. Poliittinen johto taipui. Samanaikaisesti Poliisi pyytää, edelleenkin, lisää valtuuksia kansalaisten on-line seurantaan ja lisää kansalaisten valvonnan automatisointia, jopa ilman rikosepäilyä. 

Suomen poliisi-instituutio on ollut viimeiset 20 vuotta myllerryksessä. Muun yhteiskunnan kehittyessä tietysti niin pitääkin olla, mutta ovatko tehdyt ratkaisut olleet riittävän hyviä ja linjassa muun yhteiskunnan kehityksen kanssa? 

Kun Suomeen vuonna 2010 perustettiin poliisihallitus, budjetin poliisin menoluokan tasapainottamiseksi lopetettiin Liikkuva poliisi ja sen tehtävät jaettiin poliisialueille. Tämä yhtenä esimerkkinä, jota on pidetty virheenä. Se näkyy tänään liikennekurin höltymisenä, poliisin näkyvyyden vähenemisenä ja poliisibyrokratian voimakkaana lisääntymisenä. Poliisi on muuttumassa näkymättömäksi. Irralliseksi osaksi yhteiskuntaa. "Näyttöpäätepoliisien" määrän jyrkkä kasvu ei kuitenkaan ole tuonut toivottuja tuloksia. Aivan kuten jatkuvasti tehdään enemmän syyttämättäjättämispäätöksiä, jätetään poliisin toimesta tekemättä esitutkintaan johtavia päätöksiä. Poliisin ohjeistukseen on tehty kirjalliset priorisointikriteerit esitutkintakynnyksestä. Tänään ei satunnaista mökkimurtoa, muun tutkinnan ohessa tapahtuvaa tutkintaa lukuun ottamatta, lähdetä tekemään. Sama koskee monia muita laissa kriminalisoituja tekoja. Suomalaista poliisia on myös yhä useammin ja voimakkaammin arvosteltu esitutkintojen laadusta ja niiden pintapuolisuudesta.

Mitä edellä kerrotusta seuraa? Seuraa ainakin se, minkä on monissa länsimaissa nähty tapahtuvan nopeasti; luottamus poliisiin katoaa ja muuttuu poliisivastaisuudeksi. Kehitystä edesauttaa viime vuosina tapahtunut prosessi, jossa koko ylin poliisijohtomme on ollut syytettyinä rikoksista ja yksi keskeinen, aiemmin "vuoden poliisiksikin" valittu huumeyksikön johtaja istuu 13 vuoden tuomiota rikoksista. Tämä tietenkin kertoo, että järjestelmämme edelleen toimii, ainakin osittain, mutta kuinka kauan. Toisaalta oikeudenkäynnit kertovat sen, että laajamittaiseenkin yhteiskunnan vastaiseen toimintaan poliisivirkamiehellä on laajat mahdollisuudet, Suomessakin. 

Palataan hetkeksi normikansalaiselle kalliisiin ja mahdottomiin oikeudenkäyntikuluihin, mahdollisista oikeusvakuutuksista huolimatta ( niissä alhaiset ylärajat ). Tänään, 9.12. Helsingin Sanomat kertoo Helsingin poliisilaitoksen johtoon kuuluneiden henkilöiden saaneen tuomiot Hovioikeudesta ilman valitusoikeutta. Poliisikomentaja Riikonen sai 50 päiväsakkoa, mutta suurempi rangaistus lienevät oikeudenkäyntikulut 116.000 euroa pelkästään käräjäoikeusvaiheesta.

Suomi on itsenäisyytensä ajan suurimmassa kriisissä, kun yhteiskuntamme keskeiset fundamentit ja arvot ovat murenemassa rahaeroosiossa eriarvoisuuden kasvaessa. Tästä on kansalaisyhteiskunnassa kyse.

Hyvää joulukuun pakkaspäivää! Etelä-Karjalassa -20C.



tiistai 7. joulukuuta 2021

KUN PELOT MUUTTUVAT TODELLISUUDEKSI

Vuosi sitten ennen jouluaikaa povasin vuoden 2022 keväälle 5 prosentin inflaatiolukuja euroalueelle ja Yhdysvaltoihin enemmänkin, mutta tulikin jo. Puolivälitarkastelu viime elokuulta vahvisti käsitykseni. Nyt näkemykseni on se, että inflaatioprosentit kasvavat edelleen kerrannaisvaikutusten myötä. Inflaatioilmiössä, jos missä, kaikki riippuu kaikesta.

Syksyn pientä inflaation ryöpsähdystä on pidetty keskuspankkiireiden toimesta vain väliaikaisena, eikä ilmiötä ole pidetty huolestuttavana. Tilapäisyyden mantraa toistelivat Keskustapuolueen, Euroopan Keskuspankin Suomen sivukonttorin johtaja Olli Rehn sanoen, että inflaation voi näillä näkymin jättää huomiotta. Tilapäistä. Samaa sanoi EKP:n pääjohtaja Christine Lagarde, Rehnin alkiolainen jeesus, vai miten se Rehnin kohdalla meni. Joka tapauksessa mikkeliläinen on presidenttiainesta.

Yhdysvalloissa, jossa jo pitempään inflaatio on ollut 6 prosentin laukalla, eikä loppua näy, on oltu hiljempaa. Ilmeisesti Euroopassa viiden prosentin inflaatio ei vielä aiheuta säväreitä ja nousupaineet kuulemma osataan tunnistaa ja yksilöidä. Eri asia on sitten miten niihin voidaan vaikuttaa, erityisesti läntisessä maailmassa, joka varautuu seuraavaan suursotaan hamstraamalla raaka-aineita. Monista metalleista alkaakin olla huutava pula, kuten kuparista.





Tänään ( 7.12.) sitten kellon ääni muuttui. Yhdysvaltain keskuspankin pääjohtaja Jerome Powell sanoi, että enää ei puhuta nopeasti ohimenevästä ilmiöstä.

Oli miten oli, jo nykyisenkin inflaation seuraukset ovat dramaattiset. Presidentti J. Bidenin kausi jää yhteen ja äärikonservatiiviset, sekä populistiset voimat saavat Yhdysvalloissa seuraavissa vaaleissa murskavoittoja. On jopa täysin mahdollista, että D. Trump nousee uudelleen valtaan, mikäli terveys sen sallii. Se tietää maa-planeetalle hyvää, paitsi ihmislajille.

Eikä olemassa oleva inflaatio jätä Eurooppaakaan koskettamatta. Keskiluokan kutistuminen jatkuu, varallisuudet kiihtyvästi keskittyvät yhä harvempiin masseihin ja duunarin euron ostovoima pienenee. Saamme rahapoliittista kiky-kyykky-joustoa ja köyhien määrä jatkaa kasvuaan. Näyttää siltä, että työnantajat eivät ole valmiita maksamaan palkkoihin edes inflaatiokorjauksia, saati ostovoiman lisäystä. Stagflaatio lienee seuraavan talousilmiön nimi. Siinä hinnat nousevat, eli raha menettää arvoaan, taloudellinen toimeliaisuus hiipuu ja työttömyys kääntyy nopeaan nousuun. 

Seuraukset ovat hyvin samankaltaiset kuin Yhdysvalloissa, populismi ja ääriliikkeet vahvistuvat, ellei sitten yleiseurooppalainen suursota ehdi puhjeta ennen sisäistä romahdusta. Sotaa ajetaan nyt piippuun jopa presidentti S. Niinistön, mutta erityisesti Naton toimesta. Paasikiven geopolitiikkaan perustunut reaalipolitiikka makaa sargofagissa Mäntyniemen kellarissa. Ei hyvältä näytä. Suosittelen varautumaan ydinlaskeumiin, nyt ainakin. Siihen toiseen vaihtoehtoon normi pulliainen kun ei voi varautua.

Tai ehkäpä näyttääkin hyvältä. Jospa ihmiskunta harakirisoi itsensä lajina nopeutettuun sukupuuttoon. Siinä jäisi sitten vielä hömötiaisillekin mahdollisuus.

lauantai 4. joulukuuta 2021

REILU MEININKI?

Katsokaapa tätä kuvaa tarkasti.





Siinä Ranskan presidentti Emmanuel Macron tänä viikonloppuna ilosuin keskustelee, Saudi-Arabian tosiasiallisen hallitsijan, ihmispaloittelun määränneen kruununprinssi Mohammed bin Salmanin kanssa. Saudi-Arabian entinen tiedusteluviranomainen kutsui maan kruununprinssiä haastattelussa "psykopaatiksi ja tappajaksi, joka aiheuttaa varaa koko planeetalle. bin Salmanin sanotaan todistetusti määränneen saudiarabialaisen toimittaja Jamal Khashoggin tapettavaksi.

Mistä kuva kertoo? Se kertoo yksinkertaisesti valtavasta kaksinaismoralismin määrästä ja uskottavuusvajeesta, joka EU:ssa vallitsee. Kaikki tietävät, että EU on pystyssä vain jättäessään noudattamatta omia yhteisesti sovittuja sääntöjään, mutta se, että henkinen eroosio on vallannut myös EU:n keskeiset arvot kuin porokarjat hiekalle kalutut Lätäsenon harjanteet, saattaa joillekin olla ajattelematon paikka. Ase-eurot ratkaisevat, raha ratkaisee. Minulle EU kuoli jo unionin yhteisen "elvytysvelan" myötä. 

Edellä kirjoittamani on pelkkää lätinää siihen verrattuna, että Nato ja Suomi uhittelevat Venäjän suuntaan kiristäen jännitystä sodan partaalle. "Lännessä" ajatellaan omista näennäisdemokraattisista lähtökohdista, ymmärtämättä lainkaan asian psygologista puolta ja slaavilaista mielenlaatua. Minkä vuoksi Lännen täytyy kaivaa tietoisesti sotaa nenästään? Tuskin Yhdysvallat suvaitsisi Varsovanliittoa Meksikoon. Tästä on kyse. Lännen hyökkäykseen kykenevät aseet tulevat liian lähelle Äiti-Venäjää. Sen sanoo suoraan ja kaunistelematta Venäjän presidentti Vladimir Putinkin. Onko pullistelu ja jännityksen tietoinen kiristäminen, sekä Naton laajeneminen Ukrainaan tärkeämpää kuin maailmanrauha? Tärkeämpää kuin sota Euroopassa? Mikä on näiden macronejen ja sauliniinistöjen käsitys reaalipolitiikasta, sodasta ja rauhasta? Onko viimeisen sodan hirvittävät muistot himmenemässä? Onko jokaisen sukupolven saatava oma sotansa. Minulle Euroopassa ei nyt ole EU:n ja Naton toimissa sitä reilua meininkiä.


torstai 2. joulukuuta 2021

VIIMEINEN TWIITTI. TUNTOJA.

Tänään ajelin työhuoneelle auringon paistaessa matalalta jäähiukkasten läpi. Pysähdyin kolme kertaa. Kuvasin. Parhaimman maiseman missasin. 

Itäisellä taivaalla Lappeenrannan suunnalla horisontista nousevat tummanharmaat pilvet muodostivat valheellisen vuoriston. Leväsen kohdalla vuoret olivat kadonneet.


Tänään tuli pitkään tekemäni työ päätökseen. Virtuaaliseen päätökseen. Mikään ei tule valmiiksi, mikä ei milloinkaan alkanutkaan. Tänään jäin pois viimeisestä keskeisestä sosiaalisen median alustasta, Twitteristä. Jäljellä ovat enää verkon pikaviestimet ja blogi.

Olo ei olekaan tyhjä, vaan täysi. Ähky. Uuskeskustalaisena en juurikaan enää ajattele syntyjä syviä ja jos milloin ajattelen, teen sen keskustalaisittain oman napani kautta. 

Yhteisöä, planeetan tulevaisuutta ja elonkehää en enää pätkääkään ajattele. Mennään tässä ja nyt.  

Tilanne toki henk.koht. prosessini myötä voi tosin vielä muuttua. Silloin minusta tulee klassisen koulukunnan anarkisti ( tappisilmäisten ei tule liittää anarkiaan ), joka EI OMISTA älylaitetta  lainkaan, eikä silloin sovi olla keskustalainen rahan renki. Eikä kenenkään muunkaan renki.