maanantai 11. marraskuuta 2019

KUOLEMA KUULUU KAIKILLE, FACEBOOK EI.

Noin vuoden ajan olen tehnyt merkintöjä sosiaalisesta mediasta, sen vaikutuksesta "johonkin" ja vaikutuksesta itseeni. Minuun.

Olen käyttänyt pääasiallisesti kolmea mediaa; YouTubea, Instagramia ja Facebookia. Hyvin harvoin, käytännössä en lainkaan, myös Twitteriä. Mikäli tämä tekstien sähköinen tallettaminen, bloggaaminen, lasketaan some-genreen, olen käyttänyt viimeisen vuoden aikana viittä hyvin samanlaista, mutta myös erilaista mediaa. Näin hölmön vastakaisesti on sanottava.





Facebookilla olen touhuillut eniten. Jäin reilu vuosi sitten pienelle tauolle hyvästä syystä: julkaisemistani estettiin. Juttuja poistettiin. En pitänyt sitä kohtuullisena omalta kohdaltani, vaikka "bannaamisen" henkilökohtaisuuksiin menevien törkeyksien osalta hyväksynkin. Itse en niihin mennyt. Minua estettiin poliittisten mielipiteideni vuoksi. Pienen totaalitauon jälkeen yritin uudelleen ja onnistuin.

Muutamia huomioita Facesta. Tärkein indikaattori on minulle keskustelun syntyminen. Reaktio. Se on enemmän kuin peukku, vau, tai surunaama. Keskustelua on helppo luoda. Tarvitsee vain valita aihepiiri, jossa lukijat ovat mahdollisimman paljon jakautuneet kahteen "ehdottomaan leiriin". Tällaisia aihepiirejä ovat ympäristönsuojelu, maahanmuutto, Perussuomalaiset, Vihreät, Kokoomus, Keskustapuolue, istuva hallitus, hiilinielut, tai vaikkapa verotus. Keskustelua syntyy takuuvarmasti. Sen sijaan keskustelun laatu, keskustelun alustan laadusta ja luonteesta johtuen, jää useinkin ala-arvoiseksi. Varsinkin tapauksissa, joissa keskustelu lähtee aaltoilemaan kohti Jukolaa, pois avauksen keskiöstä. Lisäksi usein avauksen osalta kantelupukki kaakattaa ja moderaattori usein kantelijaa uskoo. Liian herkästi.

Sen sijaan, jos avaan aiheella, joka juuri hetkellä ei ole ajankohtainen, mutta jossa itse näen ilmiön, syy-seuraussuhteita, postaus kertoo omasta kokemuspiiristäni, liittyy kulttuuriin, teen linkin ulkomaiseen lehteen saatesanoin, olen sanomisessani kuiskaaja. Tai tuuleen huutaja. En edes kärjistä, kun väitän, että taitavalla totuusarvon kääntämisellä, negaatiolla saa lukijoita.

Tilannetta käytetään hyväksi. Karkeasti ottaen Facebook on yhä enemmän jakautumassa nuolijoihin, niihin jotka kirjoittavat sitä, mitä uskovat oman viiteryhmänsä ihmisten haluavan lukea ja niihin, jotka kirjoittavat vain auki sen, että ovat erimieltä. Vaikuttamiskanavana Facebook onkin menettämässä merkitystään, mutta lisäämässä merkitystään turnauskenttänä, jossa voi osoittaa värinsä, komppaniansa, klaaninsa, tai jotain. Minulle Facebook on muuttumassa päivien myötä yhä merkityksettömämmäksi. Tarpeettomaksi. Tarpeettomaksi maailmankuvalleni ja sen muuttumiselle.


YouTubessa tehdään käyttäjälle kuva ja ääni valmiiksi. Toisin kuin Facebookissa, jossa parhaimmillaan lukija itse tekee kokemusavaruudessaan oman kuvansa ja äänensä. YouTube on käyttäjilleen, katselijoille, helppo media. Tekijöilleen ei niinkään. Taitavimmillaan hyvä YouTube-tuotanto on tuutorimaista. Opettavaa. Vaikeakin todistelu on käännettävissä lähes opetukseksi taitavasti tehtynä. Asian näennäinen unboxing. Eli, että uskottavahan se on, kun näkee.

Itse käytän yhä enemmän videon mahdollisuuksia sanoakseni jotakin. Hyvin tagitettu video leviää hyvin  hetkessä ympäri planeetan. Vaikuttavuus, jos sellaista haluaa, on hyvä, erityisesti päivänselviä epäkohtia kuvattaessa, tyyliin uskon, kun näen.
Koen myös saaneeni aikaan jotain.

Videonjakopalveluissa viestin sanoma leviää hyvin ja äärimmäisen nopeasti. Niin hyvässä kuin pahassa.  Oli sitten kyse Isisksen kaulankatkaisuvideoista, tai vaikkapa tämän aamuisesta klipistä, jossa hongkingilainen poliisi ampuu mielenosoittajaa pistoolilla rintaan. Klippi on katselijaansa yhtä lähellä kuin tekijänsä ja kuvattu tilanne. Näiden lyhyiden kansalaistuotantojen määrä ja merkitys onkin kasvussa. Videoklippien teknisellä laadulla, yllättävää kyllä, on sekundäärinen merkitys.

Kansalaistuotantojen määrien valtavan kasvun on mahdollistanut viestintätekniikan jättimäinen kehitys älypuhelimien ja niiden sovellusten kehityksen myötä, sekä nopeat, edulliset tiedonsiirtoverkot.
Käynnissä onkin jo nyt myös länsimaissa pyrkimykset rajoittaa kansalaisten mielipiteen ilmaisua sähköisesti, muun muassa sovelluksia sulkemalla, tiedonsiirron hinnoittelulla ja tekijänoikeuskysymyksin. Kansalaiset ovat aina vallan uhka.

Itse ole tehnyt YouTubeen ( tästä kanavalleni: youtube.com/artobäcklund ) lähes 400 videoklippiä yli kymmen vuoden aikana. Näen tuotannossani kehityskulun. Teknisessä laadussa, että myös sisällöllisesti. Huomaan, että YouTubessa minua myös kiinnostaa, sisällön lisäksi, tekemisen tekniikka ja dokumentaatio.



Olen myös Instagramissa. Minulle se on viihteellinen, kuvallinen alusta. On yllättävää, että monelle leipänsä somesta saavalle Instagram on tärkeä alusta. Siellä minulla on ajoittain yritystä saada vähän hymyä katselijan ilmeeseen.




Kultuuriantropologisesti ajateltuna Twitter on aivan omanlainen ilmiönsä.
Luulen, että kaikista sosiaalisen median sovelluksista Twitter muokkaa maailmaa eniten. Miksi?

Twitterissä sanotaan sanottava lyhyesti. Siellä "vuodatetaan" omia asioita ja muidenkin. Esitetään jyrkkiäkin kannaottoja ilman, että tarvitsee mitenkään perustella. Juuri tämän huomion, pinnallisuuden vuoksi, on Twitter alustana merkityksellinen. Kulttuuriantropologisesti merkittäväksi ilmiösi Twitterin tekee se, että siitä on lyhyessä ajassa tullut merkittävä vallankäytön väline merkittävienkin poliitikkojen keskuudessa.

En sano tässä ääneen esimerkkinä erästä maailmanvallan johtajaa, sillä maan sähköisten medioiden tiedustelun algoritmit löytävät minut aivan suotta ja aiheuttavat turhaa toimintaa. Senkin on sosiaalinen media saanut aikaan.







torstai 26. syyskuuta 2019

YHTEISKUNNAN TEHTÄVÄ. VAI TEHTÄVÄT?

Tänään, torstaina, 26.9. 2019 on Euroopan kielipäivä. Euroopassa puhutaan noin 225 kieltä.
Erilaisten määritelmien mukaisia yhteiskuntia on vähemmän.

Yhteiskuntien olemassaolojen oikeutuksen vaatimus, tai niiden kiistäminen on aiheuttanut pääosan sodista ja sisällissodista. Edelleenkin usein terrorismi peilaa epätäydellistä yhteiskuntaa, jossa määrittely jää toteutukseltaan epätäydelliseksi. Olisiko aika määritellä yhteiskunta uudelleen? Muuten, tuo noin 225 eurooppalaista kieltä on vain noin 4% maailman kielistä.



Yhteiskunnalla on lukuisa määrä tehtäviä. Historiallisen, poliittisen käsityksen mukaan yhteiskunnan tehtävät ovat vaihdelleet niin laadullisesti kuin määrällisestikin.

Pohjoismaisessa yhteiskuntamallissa yhteiskunnalla oli paljon keskeisiä tehtäviä ja niiden laatua parannettiin nopeasti aina 80-luvun loppulle. Sen jälkeen on alkanut erityisesti määrällinen alasajo ja siirto yksityiselle sektorille.

Amerikkalainen malli korosti ja korostaa sen sijaan yksilön vastuuta, jossa yhteiskunta oli ja on vain mahdollistaja ja yövartioyhteiskunta.

Neuvostoliitossa ja monissa sosialistisissa valtioissa yhteiskunnan tehtävät olivat keskeiset. Yhteiskunta tarjosi, tai pyrki tarjoamaan jäsenilleen kaiken. Tarjottiin tarpeiden mukaan ja otettiin kykyjen mukaan. Tai ainakin niin sanottiin tehtävän. Laatuun, määrän kustannuksella, ei haluttu panostaa. Sen mahdollisti yksilöiden vapauksien rajoittaminen ja keskitetty hallinto. Ne johtivatkin alkaneen globalisaation myötä kustannuskriisiin ja nopeaan muutokseen ja lähes vastakkaiseen järjestelmään.

Entä nyt? Mikä on yhteiskunnan tehtävä?

Kun katselee modernin tiedonvälityksen ikkunasta, sekasortoisen maailman, yhäti monimutkaistuvien yhteiskuntien sekasortoa, tulee käsitykseen, että yhteiskunnan keskeisin tehtävä on määriteltävä uudelleen.

Yhteiskunnan keskeisin tehtävä tulisi olla jäsentensä kokoaminen yhteen, yhteiskunnaksi, toimimaan yhdessä siten, että mahdollisiman moni kokisi kuuluvansa yhteiskuntaan ulkopuolisuuden sijasta. Vain siten yhteiskunta pystyy määrittelemään tasapainoisesti muut tehtävänsä ja suhteen muihin yhteiskuntiin.

Globalisaation, mcluhanilaisen maailmankylän myötä yhteiskuntien muutoksen evoluutioprosessi on kiihtynyt. Ymmärrys siitä aiheuttaa yhteiskunnille merkittävän haasteen uusien, maailmanlaajuisten uhkien edessä: yhteiskunnan tärkein tehtävä on koota ihmiset yhteen yhteiskunnaksi, toimimaan yhdessä. Ei soolona toisiamme vastaan.

perjantai 13. syyskuuta 2019

MAASTAMUUTTO JA MAAHANMUUTTO.


"Tutkin" maahanmuuton epätasaista jakautumista EU:n alueella. Muuttoa ei voi tutkia ilman lähtömaiden tilanteen selvittämistä. Sekin vaikuttaa muuton suuntautumiseen.

Karkeasti ottaen massamuuton käynnistymiseen vaikuttaa 4 pääasiallista syytä.

Sotatilanne, joka uhkaa henkeä, on selkeä poismuuton syy. Irak ja Afganistan ovat parhaat esimerkit, osin myös muutamat Afrikan maat.

Poliittinen ja uskonnollinen vaino ovat yhä useammin  lähdön syitä. Esimerkeiksi käyvät Venäjällä jehovantodistajiin kohdistuvat vainot, Turkin tilanne ja suuressa mittaluokassa Balkanin ja Myanmarin etniset puhdistukset, sekä eripuolilla maailmaa säännöllisen säännöllisesti tapahtuvat vallankumoukset, joissa oppositio joutuu uhatuksi.

Toimeentulon huononeminen siinä määrin, että lähdetään etsimään parempaa tulevaisuutta, on nopeimmin kasvava lähdön syy. Osasyynä ovat ilmastonmuutos, merien ryöstökalastus ja erityisesti väestön alueellinen liikakasvu. Lajille ominaisesti lähdetään etsimään parempia elinolosuhteita.

Massamuutto on käynnissä juuri nyt kolmelta alueelta maapallolla kohti pohjoista. Keski-Amerikasta ja Etelä-Amerikasta lähdetään, kirjaimellisesti, vaeltamaan kohti Yhdysvaltoja ja myös pois Venezuelasta, Bangladeshista Intian suuntaan ja Afrikasta Eurooppaan.

Neljäs ja nopeasti kasvava muuttoaallon syy on työperäinen muutto. Se on kiihtymässä erityisesti matalapalkaisille aloille länsimaihin. Muuttoa tapahtuu erityisesti Aasiasta. Oma ilmiönsä on kiinalaisten järjestelmällinen, valtiotuettu muutto erityisesti huonon talouden omaaviin maihin, erityisesti Afrikassa ja Etelä-Amerikassa kiinalaisomistusten myötä, mutta merkittävissä määrin Italiassakin.

--------

Juuri nyt tilanne on se, että muuttovirrat ns. hallitsemattomalta muutolta Eurooppaan, on padottu hetkellisesti Välimeren eteläpuolelle, mutta muuttajien määrä edelleen siellä kasvaa. Muuttoa silti Euroopaan Välimerenkin yli jatkuvasti tapahtuu. Useita tuhansia kuukaudessa. Toistaiseksi Turkki, maksua ja sormien läpi katselemista vastaan, patoaa itäisen reitin. Kukaan ei tiedä kuinka kauan. Presidentti Ergoğan on jo pakolaisten päästämisellä Eurooppaan uhannut. Sen sijaan itse turkkilaisia lähtee yhä enemmän.

Venäjä on myös johdonmukaisen arvaamaton muuttajien suhteen. On nähtävissä, että tietyssä tilanteessa, ahdistettuna poliittisesti nurkkaan, Venäjä saattaa antaa Euroopan maistaa jotain eurooppalaista lääkettä, mistä Venäjällä ei pidetä. Se saattaa avata rajansa muuttajille Eurooppaan.

Yhdysvallat on hetkeksi padonnut pohjoiseen suuntautuvan hallitsemattoman muuton eteläiselle rajalleen, mutta on lähes varmaa, että nykyisen hallinnon kaaduttua tapahtuu antiteesi. Sitä ovat osaltaan varmistamassa yhä useammat afrolatinalaiset senaattorit ja muut paikallispoliitikot. Yhdysvallat onkin väestölaskentojen mukaan juuri nyt muuttumassa afrolatinalaisenemmitöiseksi.

--------

Euroopassa on tapahtumassa suuri ja nopea muutos suhteessa Eurooppaan kohdistuvaan muuttoon.

Kansallismielisyys on nousemassa kaikkialla Euroopassa, jonka mukaan rajat yksiselitteisesti, vaikka voimalla, on suljettava muutolta. Kansallismielisten puolueiden nopea nousu on ollut siinä määrin merkittävää, että kansallismieliset puolueet on otettu historiallisen nopeasti huomioon EU:n jäsenvaltioiden politiikassa, sen sijaan, että jatkuvasti eristettäisiin, mutta nyt myös EU:n omassa politiikassa.
Uuden, pian aloittavan EU:n komission kokoonpano ja komissaarien tehtävien kuvaukset kertovat tästä.

"Suurinta ihmetystä ja jopa huvittuneisuutta on herättänyt kreikkalaisen Margaritis Schinasin salkku. Schinasista tulee eurooppalaisen elämäntavan komissaari" ( Yle 11.9. ).
 Laajalti pahennusta on herättänyt eurooppalaisen turvallisuuden kytkeminen euroopalaisen elämäntavan säilyttämiseen. Tämä on kuitenkin ainakin ymmärrettävää, jos ei muuta, sillä terrorismi on lisääntynyt ja tilastollisesti voidaan osoittaa maahanmuuttajataustaisen väestön tekevän tiettyjä rikoksia Euroopan alueella ylivertaisesti enemmän kantaväestöön verrattuna. Näin esimerkiksi Ranskassa ja Ruotsissa ja miksei Suomessakin ainakin seksuaalirikosten osalta.

Tilastoja:

https://ec.europa.eu/eurostat/statistics-explained/index.php?title=Migration_and_migrant_population_statistics/fi

Kuuntelin, jos en nyt herkällä korvalla, niin kuitenkin, kreikkalaisen tulevan komissaarin ajatuksia jo viime vuonna. Hänen mukaansa Euroopan yksikään valtio ei saa islamisoitua ja nopea islamisoituminen on saatava heti loppumaan. Hän muistaakseni oli tuolloin yksi EU:n tiedottajista ja lausuntojen vuoksi hänen erottamistaan vaadittiin. Siksi komissaarinimitys tuli yllätyksenä. Ainakin minulle.


Suomikin saa osansa. Jutta Urpilainen saa komissaarin salkun, jossa on Afrikka. Painava salkku. Hän joutuu yhdessä ulkosuhteista vastaavan EU:n korkean virkamiehen ( EU:n ulkoministerin ) ja em. kreikkalaisen komissaarin kanssa muotoilemaan ja linjaamaan EU:n maahanmuuttopolitiikkaa. Tehtävä ei ole helppo.





Eurooppa on jakautunut suhteessaan vastaanottaa maahanmuuttajia.

Joillakin EU-mailla on lähes 0-toleranssi ottaa yhtäkään maahanmuuttajaa, ei edes yhteisesti sovittujen kiintiöpakolaisten kiintiöistä. Näitä ovat Puola, Viro, Itävalta, Tanska, Romania, Slovenia ja erityisesti Unkari, joka ei ota pakolaisia lainkaan vastaan ja on nihkeä EU:n sisäisellekin, vapaalle työnhaulle ja muutolle. Tämä oli myös tärkein kysymys Britanian brexit-äänestyksessä.

EU:n sääntöjen vastainen, yhteisestä sovitusta poikkeava maahanmuuttopolitiikka on koitumassa EU:n tuhoksi. Vai onko? Viitteitä muusta antaa uusi komissio ja sen linjaukset. On myös tietenkin todettava, että EU on vielä pystyssä sen ansiosta, että se on jatkuvasti rikkonut omia sääntöjään vastaan muun muassa velkakysymyksissä. Uskon, että maahanmuuttokysymyksissä tullaan myös hiljaisesti hyväksymään kansallisvaltioiden omat toimet. EU eurooppalaisena unionina nähdään liian arvokkaana, että se päästettäisiin hajoamaan. Ja monet maat sen hyvin tietävät.


Mikäli vähääkään tuntee eurooppalaista lähihistoriaa, on lähes kylmäävää, vaikka Helsinkiä, Tukholmaa, tai Frakfurt am Mainia ajatellen ( 2,3 miljoonasta asukkaasta yli puolet maahanmuuttajia, tai maahanmuuttajalähtöisiä ), kulkea Budapestin, tai Ljubljanan kaduilla. Olen äskettäin kävellyt. Maahanmuuttajia katukuvassa ei ole. Heitä ei ole piilossakaan. Ljubjanassa alkuviikosta en nähnyt yhtäkään afrikkalaista alkuperää olevaa ihmistä. En yhtäkään ja kyseessä on eurooppalaisen eu-maan pääkaupunki. Tuo ero kaupunkien välillä ei voi olla vaikuttamatta eurooppalaiseen käsitykseen maahanmuutosta. Segretaatio on tosiasia, jolla on seurauksensa eurooppalaiseen ajatteluun. Mihin suuntaan ja millä seurauksilla, sitä voi vain arvailla.


Entä Suomi? Olemmeko eurooppalaisen kehityksen ulkopuolella maahanmuuton kontekstissa. Emme ole. Meillä on kasvava määrä maahanmuuttajia, meillä on jatkuvaa keskustelua maahanmuutosta, meillä on maahanmuuttovastainen poliittinen puolue, meillä on poliittisia voimia, jotka tuomitsevat suuren osan asiallistakin maahannuuttokeskustelua rasismiksi. Osin juuri siitä syystä keskustelua jopa pelätään.  Ja onhan meillä jo nyt maahanmuuttajia keskeisillä poliittisilla paikoilla ja johtotehtävissä.


Lisäksi juuri nyt on käymässä Suomessakin selviksi maahanmuuton muassaan tuomat ongelmat. Muualla ne ovat olleet jo luettavissa. 


Tilastot ovat yksiselitteiset. Maahanmuuttajien työllisyysaste on alhaisempi kuin kantasuomalaisten, maahanmuuttajat syyllistyvät suhteellisesti ottaen enemmän rikoksiin kuin kantasuomalaiset ja jopa absoluuttisesti tiettyihin seksuaalirikoksiin. Samalla on käymässä selväksi, Suomessakin, että ns. kotouttamispolitiikka epäonnistuu aina, kun tietylle alueelle muuttaa riittävä määrä erityisesti etnisesti samanlaisia ihmisiä. Näin muun muassa Saksan isoista kaupungeista löytyy alueita, joissa 4 polven saksanturkkilainen ei juurikaan osaa saksaa. Lisäksi tulevat ( omien tapojen, joka ei ole tietenkää ole tuomittavaa, vaan jopa rikkaus ), omat lait, oma "minivaltio" ja omat rikollisjengit.  Se tietenkään ei voi tulla kysymykseen.


Parhaillaan Suomessa on käynnissä voimakas maahanmuuttajaväestön keskittyminen, hyvin paljon Ruotsin mallin mukaisesti. Mitä se tarkoittaa on tulevaisuutta. Lisämielenkiintonsa keskusteluun antoi eilen ( 12.9.) A-studiossa työnantajien edustaja, joka pikinmiten vaati satojatuhansia työperäisiä maahanmuuttajia Suomeen. Myös matalapalkka-aloille.


Kuriositeettina otan tämän päivän lehdestä uutisen, jonka mukaan turkkilaiset pakolaisstatusta haluavat ovat nouseet Suomeen pyrkivistä pakolaisista toiseksi suurimmaksi ryhmäksi heti irakilaisten jälkeen. En tiedä mitä ajatella tästä Nato-maasta. Tai tiedän, mutta en kerro.


https://ls24.fi/lannen-media/turkista-saapuu-ennatysmaarin-turvapaikanhakijoita-suomeen-vain-yhden-maan-kansalaiset-enaa-edella-tilastossa







perjantai 30. elokuuta 2019

ILMIÖOPPIMINEN

Uudessa opetussuunnitelmassa ei suoraan käytetä sanaa ilmiöoppiminen. Mutta annetaan ymmärtää. Annetaan ymmärtää, että "kaikki riippuu kaikesta" ja opetettavat asiakokonaisuudet, oppiaineet, ovat keskinäisessä vuorovaikutuksessa tilanteenmukaisin painoarvoin toisiinsa. Maailma ei ole vain matematiikkaa, historiaa, tai biologiaa.
Ne ovat kaikkea sitä. Ja paljon muutakin.

Ilmiöoppiminen ei ole uusi juttu. Se on keskeinen metodi pienten lasten kasvatuksessa. Tosin enemmänkin kasvattajakeskeinen kuin lapsikeskeinen ja useinkin syy-seuraussuhteisiin perustuva karkki-keppimetodi, jolla ehdollistetaan ilmiön kirkastuminen. Koulussa jotain tehdään toisin.

Kuulin eilen, minussa kysymyksen herättäneen kommentin: "Ei kai tälle järvien tummumiselle enää mitään voi tehdä, kun ilmaston lämpeneminen vaikuttaa". Edellisellä viikolla minulta kysyttiin, hyvin opettavaiseen sävyyn itse vastaten, että "eikö ole ekoteko troolata pienen järven muikut pois, etteivät jää kuoltuaan pohjasedimenttiin ( tätä sanaa ei käytetty ) päästämään ravinteitaan veteen?"


Tunsin tyhjän tupen rapinaa. Molemmat kysymykset ovat meille lajinomaisia, helppoja ratkaisuja. Niistä ei saa väännettyä totuutta, mutta niitä käytetään toiminnan oikeutuksessa. Tai toimimattomuuden.

Järvi voi pysyä puhtaana pohjoisella pallonpuoliskolla, mikäli elämälle tärkeät ravinnetasot pidetään minimissä pidentyneellä kasvukaudellakin. Tai, kautta vuosituhansien kirkkaissakin järvissä normaalissa ravinteiden kiertokulussa kuollutta kalaa on sitoutunut pohjasedimenttiin aiheuttamatta muutoksia järven ekologisessa tilassa. Niissä järvissä ei kalakantojen ja lajien suhteita sotkettu ihmisen toimesta vaikkapa nylon-verkkopyynnillä, joilla petokalat otetaan tehokkaasti pois.

Ilmiöpohjainen opetus puolustaa paikkaansa suomalaisessa kouluopetuksessa, mikäli tarvittavat ainekohtaiset perusopinnot ovat riittävällä tasolla. Mutta kysymykseni kuuluu, ottaako ilmiöihin perustuva opetus huomioon itse ilmiön?

Esimerkeillä pyrin sanomaan, että monet ilmiöt ovat arvopohjaisia, kiistanalaisia, vaikutukselle alttiita, tai tarkoitushakuisia.  Jopa niin, että puhtaiden luonnonlakien summasta saadaan ilmiö, joka nähdään eri tavoin. Tai sillä ei ole juurikaan tekemistä niiden keskeisten oppiaineiden combossa, joille ilmiöoppiminen perustuu.


Ilmiöiden reuna-alueille syntyy helposti harmaa alue, jossa ilman pyrkimystäkin voi syntyä "uusia normeja", joita pahimmillaan voidaan käyttää jopa hyvksyttävinä uusina normeina. Kun niitä kerran on.

Esimerkiksi lakisääteinen luonnonsuojelualue voi olla ilmiö, joka koostuu useista nykytietoon perustuvista luonnontieteellisistä osa-alueista ja on lopputulema pyrkimykselle vaikuttaa ilmiön rakenteeseen ja kestävyyteen, nykytutkimuksen valossa, tehokkaasti.

Olen kuullut erään tähän liittyvän kysymyksen usein. Miksi luonnonsuojelualueella saa avohakata ja siellä toimitaan tehometsätalouden keinoin?

Luonnonsuojelualueen käsite on, erityisesti nuorillamme, muuttumassa. Vai onko vain kyse "ilmiöstä", jossa ilmiölle annettu nimi ei korreloi todellisuuden kanssa?  Onko kyse tietoisesta valehtelusta?

Ilmiöoppimisen kanssa pitää näiden ilmiöiden ja ilmiöiden kanssa olla äärimmäisen tarkkana.



torstai 23. toukokuuta 2019

MIETTIKÄÄS VÄHÄN

Eilen ( 22.5. ) Savitaipaleen kunta tuli ulos tiedotteella terveyspalveluidensa järjestämisestä.

Olen asiaa Youtube-kanavallani
( youtube.com/artobäcklund ) käsitellyt useampaankin otteeseen.
Lyhyesti sanottuna: vastustan ulkoistuksia Mehiläiselle.

En halua, että hädänalaisilla vanhuksilla ja vammaisilla tehdään bisnestä. En myöskään halua, että hoivarahaa virtaa ulos muutenkin köyhästä kunnasta.

Voimme myös kysyä oudon logiikan perään, nimittäin miksi joku taho haluaa maksaa purkukuntoisista kiinteistöistä 2,6 milj. euroa?

Kaupan ehtona olleelle Savitaipaleen Vanhaintuki ry:n ryhmäkodin luovutuksella Mehiläiselle, varmistetaan yhdistyksen toiminnan kannattamattomuus muutamassa vuodessa ja siten koko toimintakeskus Suvannon myynti alihintaan. Asiaa on otettu varmistamaan paikallinen demaripoliitikko valitsemalla hänet vt. toiminnanjohtajaksi poispotkitun tilalle.

Päivä, jolloin Savitaipaleen Keskusta määräenemmistöllään ulkoistukset ja kaupat jollekin kiinteistöalan ammattimaiselle toimijalle hyväksyy, on Savitaipaleelle surun ja lopun alun päivä.

sunnuntai 5. toukokuuta 2019

PETIOSASTO

Savitaipaleella on lähtenyt kaikumaan outo huhu. Nimittäin sanotaan "sisäpiiritietona, tai varmana tietona", että jos kunnan kaupat Mehiläinen Oy:n kanssa toteutuvat, rakentaa tämä pörssiyhtiö kuntaan vuodeosaston.

Kaupan toteutumisen ehdoksi Mehiläinen on pannut Savitaipaleen Vanhaintuki ry:n tuottavan osan, eli ryhmäkodin saamisen. Sen saamisen eteen kunta onkin sitten "työstänyt voimakkaasti", mutta juttu ei vieläkään ole kirkossa kuulutettu. Nämä eivät ole huhuja.

Kirjoitin asiasta tänään Länsi-Saimaan Sanomien nettilehteen vuodeosasto-uutisen kommenttiosioon näin:

-------------------
Itkupotkuraivareita muutamat ottavat tästä Eksoten suunnitelmasta siirtää Savitaipaleen vuodeosasto ( 10 + 2 paikkaa, vuonna 2015 vielä 18 + 2 ) 38 kilometrin päähän Lappeenrantaan tehohoidon viereen.

Ajatellaan, että siirron estämisen hinta Savitaipaleella Mehiläisen avulla olisi mitätön. Ei ole. Ajatellaan, että annetaan “siitä vaan” yhden itsenäisen yhdistyksen tärkein osa ulkomaalaiselle hoivayritykselle, että siten saataisiin joskus “minisairaala” kuntaan. Että yhden yhdistyksen avulla “ostetaan” vuodeosasto.

Siirto on yksi keskeinen kaupan toteutumisen ehto. Mehiläinen tarvitsee Vanhaintuen ryhmäkodista asukkaineen “massaa bisneksen tekoon”. Näin sanoi yhdistyksen varapuheenjohtaja katkoessaan huhuilta siipiä.

Kyse on kuitenkin huomattavasti isommasta kokonaisuudesta. Vai ajatellaanko niin, että suhteellisen pienellä piirillä onkin “oma lehmä” ojassa? Luulen, että on kyse molemmista. Joka tapauksessa oikean tiedon puute vaivaa keskustelua. Mikä on kalliisti remontoidun keskuskeittiön rooli kaupassa, mikä on tämän vuodeosaston rooli, mikä olisi rakentamisen aikataulu, ehdot ja mitoitus. Alkaisiko Mehiläinen rahastamaan ryhmäkodilla Suvannossa heti kauppojen toteuduttua, vai joskus tulevaisuudessa? Keskeisiä kysymyksiä on monia joihin ei tiedetä vastauksia. Kertokaa nyt päättäjät vihdoin faktaa, ettei olisi niitä huhuja.

Eksote on nyt linjannut, että nämä minivuodeosastot poistuvat monesta paikasta. Asia on ollut framilla viimeiset 10 vuotta. Aikaa on ollut. Aikaa on ollut myös Savitaipaleellakin upottaa miljoonia maahan ja veteen.

Viimeistään, mikäli sote olisi toteutunut Kepun ja Kokoomuksen lehmänkauppamallin mukaan, olisi häipynyt paljon muutakin. Vaan ei toteutunut. Mutta jonkin sortin sote tulee. Se on varma. Ja tämä Eksotenkin linjaus perustuu jäsenkuntien tahtoon nousevien kustannusten paineissa. Tilanne ei ole helppo yhdellekään jäsenkunnalle.

Ja nyt, kun Eksoten linjaus on tehty, uskooko joku, että Mehiläinen sairaalahoivarakennuksia, vanhusten hoivarakennusten lisäksi, tai edes kylkeen rakentaisi. Ja että Eksote sitten vuodeosastotiloja vuokraisi. Jos kerran strateginen linjaus on tehty. Tuskin vuokraisi. Lisäksi olisivat ilmeisesti myös Eksotelle kalliita per vuode, sillä Mehiläisen tulee saada sijoittamalleen pääomalle kaksinumeroinen tuotto.

Tämä vuodeosaston koplaaminen vanhuspalveluihin on mielestäni virheellistä ajattelua ja hieman kaukana siitä, kun puhun Savitaipaleen Vanhaintuki ry:n “lihoiksi panemisesta”. Niiden kuntalaisten, jotka huutavat aamenta Mehiläisen tulolle pieneen maalaiskuntaan, olisi syytä tutustua tarkasti toteutuneeseen vastaavaan kehitykseen, kuntalaisten edun näkökulmasta Ruotsissa, tai vaikkapa Siikalatvan kunnassa. Tai tutustua edes siihen, millä hinnalla ja erityisesti millä laadulla näitä palveluita on Suomessa viime vuosina pörssiyhtiöiden toimesta tuotettu. Materiaalia löytyy.

Toki jos Osuuspankki, Mehiläinen, tai joku muu haluaa puhtaasti markkinavetoisesti rakentaa ja ylläpitää täyden palvelun sairaalan vanhuspalveluineen Savitaipaleelle ilman savitaipalelaista verorahaa, lainarahaa, omaisuutta ja erityisesti ilman Eksoten ostoja, niin siitä vaan. Se olisi hienoa.
------------

Mehiläisen hoivapalveluista sanottua 2019 vuoden puolella.
https://yle.fi/uutiset/3-10619529

keskiviikko 1. toukokuuta 2019

DMITRY ORLOV, TAAS

Kymmenen vuotta sitten kirjoitin ( kirjoitus alla ) edellisessä blogissani tästä vuonna 1963 entisessä Neuvostoliitossa syntyneestä insinööristä ja ohjelmistoasiantuntijasta. Hän on kuitenkin tunnettu kirjoistaan, joissa varsin analyyttisesti tutkii maailmanmahtien romahtamisia ja niiden välisiä yhtäläisyyksiä.



Kymmenen vuotta sitten kirjoittaessani hänestä, olin seurannut hänen kirjoituksiaan jo useamman vuoden ajan blogistaan ja luin myös teoksen, jolla sai nimeä. Sittemmin aktiivinen seuraaminen jäi satunnaiseksi, enkä ole lukenut hänen uusinta, 2018 julkaistua kirjaansa. Yritystä sen lukemiseksi on.

Tässä hänen bloginsa:
http://cluborlov.blogspot.com/?m=1

Joku aika sitten törmäsin Markku Siiran blogissaan julkaisemaan tekstiin Dmitry Orlovista. Kiva kooste ja esittely. Se tässä:
https://markkusiira.blogspot.com/2019/04/dmitry-orlovin-teorioita.html

Tässä 10 vuotta sitten kirjoittamani teksti:


DIMITRY ORLOV

9.3.2009


Kirjoitin aiemmassa blogissani (www.geocities.com/artobee) omia ajatuksiani Yhdysvaltojen rappeutumisesta ja romahduksesta.
Kun tänään sain luettua Dimitry Orlov’in uuden kirjan, ”Reinventing Collapse”, nousivat niskakarvani pystyyn.

Dimitry Orlov, suhteellisen tuntematon, amerikanvenäläinen kirjoittaja ja bloggari menee askeleen pitemmälle. Olen seurannut Orlovin kirjoittelua (löytyy mm. orlovclub googlelta) viiden vuoden ajan.

Uudessa kirjassaan hän vertaa Neuvostoliiton nopeaa romahdusta USA:n tämän hetkiseen tilaan erittäin terävästi. Aitiopaikalta hän saatoi tarkastella 1980-luvun lopun kehitystä silloisessa Neuvostoliitossa.
Orlov on vakuuttunut, että paluuta ei ole ja, että seuraukset ovat vakavat.
Hän sanoo mm. “US. collapse ineviatable”, tai, “collapse of US will lead to increase of threat and violance”, tai, “collapse of America will lead to worldwild rebellion”.
Kovaa tekstiä. Kirjan sloganeita.

Kerran herra Dimitry Orlovilta kysyttiin, että mitä hän voisi suositella juuri nyt niille tavallisille amerikkalaisille joilla mahdollisesti on vähän säästöjä jäljellä.
- Menkää autotalliinne jos teillä vielä sellainen on. Kaivakaa vanhat puusepäntarvikkenne ja opetelkaa uudelleen käyttämään niitä. Verkostoitukaa kättelemällä naapureitanne. Ehkäpä he osaavat jotain muuta hyödyllistä. Raha tulee katoamaan ja tulee arvottomaksi. Vain näin selviätte.


Arto Bäcklund



sunnuntai 21. huhtikuuta 2019

Bach, kunnanäidit, -isät ja mie Pääsiäisen suvannossa.

Kirjoitan tätä ensimmäisenä pääsiäispäivänä. Langattomat nappikuulokkeet toistavat Bachin Toccata-teosta. Urkumusiikkia. Sillä ei ole mitään tekemistä Pääsiäisen kanssa. Kuuntelen Bachia muulloinkin. Bluesin tueksi. Ettei elämänkirjon totuus unohtuisi.

Savitaipaleen hallinnossa niin tuntuu käyneen. Totuus on unohtunut. Totuus siitä, että salailu tarkoitttaa jotain, mitä kaikkien asianosaisten ei haluta tietävän. Se on kuin touhuttaisiin sotelääkärileikkejä pimeässä huoneessa naamat punaisina häpeähöyryssä, luullen, ettei kukaan tiedä, vaikka tietääkin. Pikku kylässä kun kaikki tietävät kaiken. Yhteisten, joka päiväiseen elämään liittyvien isojen asioiden hoitamisen salailu on äärimmäisen tyhmää. Se on tyhmää ja lyhytnäköistä, sillä kaikki tulee ilmi. Aina. Lukemattomat esimerkit kertovat siitä. Salailijat muuttuvat hölmöiksi.

Olen saanut paljon yhteydenottoja koskien Savitaipaleen kaupallistamista. Koskien savitaipalelaisen omaisuuden myyntiä ulkomaalaisessa omistuksessa olevalle yhtiölle, savitaipalelaisen hoivarahan kiertokulun ohjautumisesta ulos omasta kunnasta ja avun tarpeessa olevien vanhustemme ja vammaistemme asettamisesta voitonlouhinnan raaka-aineeksi.

Haluammeko niin toimia? Onko se oikein? Varsinkin, jos vanhuksemme ja vammaisemme eivät siitä itse voi päättää, vaan yli heidän päättävät markkinaehtoisuuteen sitoutuneet kuntapoliitikot, jotka tökerösti perustelevat myyntien ja ulkoistusten täydellistä välttämättömyyttä vaihtoehdottomuudella. Niin sanoessaan he tekevät itsesä entistä hölmömmiksi. Lähes idiooteiksi. Aina on vaihtoehtoja.

Monilla savitaipalelaisilla on ahdistusta ja hätä. Itsestään ja omaisistaan. Se on tosiasia, eikä sitä kukaan voi kiistää. Pelko estää siitä laajemmin kertomasta. Siitä todistavat lukuisat yhteydenotot, jotka olen Savitaipaleen Vanhaintuki ry:n, toimintakeskus Suvannon ja kunnan keskuskeittiön asioista saanut. Tapahtumassa olevista hölmöntölväyksistä, äänenpainoista jotka on koettu painostuksiksi, jopa kiristykseksi. Niin ei saa olla!

Bachin G-duurin Toccata on tulossa huipentumaansa. Sitä eivät tappisilmäiset kuntapoliitikot voi antaa pois. Toki yrittäisivät, jos kuvittelisivat oikeuden omistavansa ja näkisivät lämpimän kusen hetken lämmittävän kunnan raappahousuissa.

Video:
https://youtu.be/e3oI5MFP9M4

Youtube-kanava:
youtube.com/artobäcklund

torstai 18. huhtikuuta 2019

EROON PERUSSUOMALAISISTA

Tänään seison vedenjakajalla. Olen puoleni suomalaisessa poliittisessa kentässä valinnut. Nyt. Julkisesti. Tai paremminkin poissulkenut yhden osan, johon milloinkaan en ole kuulunut. Perussuomalaiset.

Perussuomalaiset arvopohjaltaan on vaarallinen puolue. Se kategorisoi törkeästi ihmiset, se on äärimmäisen kulttuurinahkea, se kannattaa aseellisen voiman lisäämistä kansojen väliseen kanssakäymiseen ja se vastustaa tehokasta ympäristönsuojelua. Tästä esimerkkinä vaikkapa tuore, eilinen Sitran verouudistusesitys, jossa palkkaverotusta alennettaisiin ja ympäristöveroja lisättäisiin. Ehdotus sopi kaikille muille puolueille, jopa viralliselle, minarkistiselle Kokoomus-Keskusta-akselin johtajille.

Eurooppalaisessa poliittisessa liikehdinnässä on 30-luvun kaikuja. Populistiset äärioikeistolaiset liikkeet ovat saaneet valtaa Puolassa, Unkarissa, Itävallassa, Ruotsissa, jopa Tanskassa. Nyt suuntaus voimistuu Suomessakin.

Eurooppalainen trendi on selvä. Populistien nousu uhkaa Euroopan Unionia ja saattaa jopa sen hajoittaa. Venäjälle kehitys on sen etujen mukaista ja suhde on molemmin puolinen. Perussuomalaiset nähdäänkin Moskovassa Kremlin etujen ajajina.

Pravda ylistää Perussuomalaisten
vaalitulosta:
https://www.pravda.ru/world/1413044-finn/

Joukossa tyhmyys tiivistyy, eikä historia opeta mitään, kun sitä ei riittävästi tunneta. Toukokuun eurovaalien jälkeen eurooppalaiset populistit ovatkin löytämässä toisensa ja perustamassa oman ryhmänsä. Perussuomalaiset ovat mukana.

Vaikuttaakin siltä, että perussuomalaisten kannattajat eivät tunne lähihistoriaamme riittävästi, jolloin tietämättömyyden ohjailu ja kannattajien manipulointi on mahdollista. Perussuomalaiset ei kiistatta olekaan mikään intellektuellien puolue, ehkäpä päin vastoin. Vaikka takana kulisseissa on ollut toinenkin tohtori, ministeri Lindstömiltä avustajan toimesta potkut saanut Sakari Puisto.

Tietämättömyyden kritiikin uskallan esittää, huolimatta siitä, että jos vaikka olen itse tietämätön. Tyhmän tietämätön siitä, että polveudun suoraan alenevasti Aatamista ja Eevasta, enkä apinasta. Näin sanoo luomiskertomukseen sokeasti uskova puolueen aiempi presidenttiehdokas. Se kertoo vahvasta uskosta todistetusti hölynpölyyn. Poliittinen usko on sitten oma narratiivinsa.

Puolue kuvastaa kannattajiaan, mutta kuvan kirkastaa Johtaja.
Minimalistisella tavalla karismaattinen Perussuomalaiset rp:n puheenjohtaja Jussi Halla-aho on taitava kannattajiensa ohjailija. Väitellyt tohtoriksi, vaan ei (maisteris)jätkä kuin edeltäjänsä, joka muuten tätä kirjoittaessani ilmoitti jättävänsä politiikan. Halla-aho on mies, joka sanoo toimittajien olevan joko tyhmiä, tai mulkkuja ( SK 24.3.2017 ), mutta kuitenkin kertoo näille mulkuille kannattavansa kokoomaleirejä paperittomille. Suljettuja leirejä, joissa ihmisiä pidettäisiin vartioituina. Kuulostaako tutulta? Keskiverrolle, perussuomalaisia äänestäneelle tuskin kuulostaa tutulta. Siinä, tietämättömyydessä yli oman sukupolven, onkin Perussuomalaisten sauma. Ja tuho.

Tässä Puheenjohtajasta vuoteen 2017 asti:
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/201706092200198784

Muinaiskirkkoslaavista tohtoriksi väitellyt, tarjoilijankin pätevyyden hankkinut, sivari oli koulukiusattu, alkolistiperheestä ja pornokaupan perustamista Joensuuhun suunnitellut ( Wikipedia ), on menestynyt elämässään vaikeuksista huolimatta. Ulkoisesti ainakin. Se on tietenkin arvostettavaa.  Lisäksi "rankka" tausta aviottoman lapsenkin myötä, jonka loppuvuodesta 2015 on tunnustanut, antaa tarvittavan macho-leiman miehiselle kannattajakunnalle, erityisesti juntti-redneck-osastolle. Miehiselle, niin voi sanoa, kun katsoo nyt eduskuntaan valittujen sukupuolijakaumaa.


                   Luurangot elävät.
                   Puhdasta ei saa
                   Putkonenkaan.

Olen ajatellut niin, että demokratiassa tulee antaa kaikkien kukkien kukkia. En ajattele enää niin. Erityisesti siksi, että olen saanut useita verhottuja uhkauksia, samalla nähden, että Perussuomalaisten nousu ja toimet jakavat kansaa, lisäävät poliittisia jännitteitä ja ovat osa takaperoista kehitystä Suomessa ja Euroopassa. Toivon, että Suomeen syntyy vaaralliselle populismille toimiva vastavoima. Työ alkakoon. Toiveita on, koko muun poliittisen kentän ilmoittaessa, että Perussuomalaisten arvopohja ei heille sovi. Hyvä! Olen samaa mieltä.



maanantai 8. huhtikuuta 2019

PIDOT EIVÄT PARANE

Tänään, 8.4.2019, uutisoi Yle väen vähenevän ennakoituakin nopeammin kolmen voimakkaasti kasvavan kaupunkialueemme ulkopuolella. Ennestään tyhjältä maaseudulta. Yhdeksi tärkeimmäksi syyksi mainittiin jyrkkä syntyvyyden aleneminen. Se on kuitenkin seuraus, ei syy.


Uutisen tilastot ovat karua kertomaa. Muun muassa kotikuntani, Savitaipaleen väestö tulee vähenemään tässäkin blogissa aiemmin ennustamaani enemmän.

Tärkein syy takaperoiselle kehitykselle on kolmen suurimman puolueemme politiikka, joka on lähes täysin unohtanut maaseudun ja tehnyt päätöksiä, suoria ja välillisiä, jotka ovat nopeasti vieneet maaseudun ihmiselinvoimaa. Aluepolitiikka on historiaa. Toki se on jopa perustuslain vastaista kansalaisten yhdenvertaisuuden kannalta, mutta oikeasti kukaan ei välitä. Väite on oikeutettu ja tosi.

Erityisesti pistää silmään Keskustapuolueen roolin muuttuminen suhteessa maaseutuun. Kaikkien tärkeimpien tutkijoidemme mukaan viimeisimmän, J. Sipilän hallituksen toimet ovat maamme historian aikana eniten edesauttaneet maaseudun tyhjenemistä. Tuntuukin oudolta, että aina näihin päiviin asti maaseutuväestö on luottanut Maalaisliiton perilliseen, Keskustapuolueeseen. Ilmeisesti viikon päässä tulevilla eduskuntavaaleilla asiaan tulee ensimmäinen muutos. Keskusta kokee vaalitappion.

Keskustan "töitä":
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/09acdc4d-7bbc-45a1-b168-c6f3a28af434

Keskustalaiset Keskustapuolueesta:
http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/politiikka/artikkeli-1.405507

Vai onko kuitenkin niin, että hallituksissamme onkin oltu globaaliviisaita? Ihmisten lisääntymistä tulee rajoittaa planeetallisesti. Meilläkin. Tehdään se sitten niin, etteivät tyhmemmät edes huomaakaan. Onko näin ajateltu? Lapsettomiksi tietoisesti jääville tulee siinä tapauksessa maksaa "lapsettomuuslisä" ja lapsilisät lapsiperheiltä pois nykyistä vauhtia nopeammin. Vai onko lopulta kuitenkin kyseessä vain lestadiolaisuudeen käytännön jumalallinen ylistys kontrastin luomisella. Suurperheet vs. lapsettomat.

Kyse ei ole mistään näistä. Kyse on ihmisenä olemisen väärinymmärryksestä osana elonkehää. Silkasta tyhmyydestä.

Toinen keskeinen ja useita erillisiä kokonaisuuksia sisältävä syy on tulevaisuudettomuus. Erityisesti nuorten tulevaisuudettomuus. Tulevaisuudettomuus rajojemme sisällä ja ulkopuolella. Se vaikuttaa erityisesti syntyvyyteen. Näyttääkin siltä, että eri tekijöistä koostuva syntyvyyden alenema, erityisesti länsimaissa, on saavuttanut Suomen. Maapallon kokoinen tulevaisuudettomuus.

Kolmantena keskeisenä tekijänä väen vähenemiseen haja-asutusalueilla ovat kuntien omat toimet. Tai erityisesti niiden puute. Seisotaan megatrendien edessä kuin saunan takana tumput pystyssä. Ilman minkäänlaisia visioita tulevasta.

Esimerkiksi käy lukio. Kun se on paikkakunnalla, niin hyvä niin. Hyräillään ja kehrätään. Ei nähdä säilyttäviin tekoihin asti tilannetta kriittiseksi kuin vasta sitten, kun lukio loppuu ja nuorten perheiden elämisen mahdollistuminen paikkakunnalla loppuu. Silloin on tietenkin myöhäistä. Nuoret muuttavat lapsineen pois, eikä uusia, lapsiperheitä muuta. Kuka talon ostaisi, tai rakentaisi, jos poismuutto on välttämätön lasten lukioiän, tai muun toisenasteen opintojen kynnyksellä. Ja talon arvo alenee nopeasti alle rakennuskustannuksien, eikä kaupaksikaan saa.

Kunnissa ongelmaa tietenkin pyritään ratkomaan. Valitettavaa vain on, että tuumailu useinkin tehdään historiallisessa, keskustalaisuuden kahleiden kontekstissa vanhoilla toivotaantoivotaan-konsteilla sen sijaan, että nähtäisiin tämän hetken tarpeet, välttämättömyydet ja erityisesti mahdollisuudet.

Aivan lähitulevaisuuden megatrendi on elinympäristön puhtaus ja monimuotoisuus. Käsittämättömän suuri mahdollisuus "syrjäseuduille". Tämä on jo MOT, jos vaikka katselee hallitsemattomia turistivirtoja. Puhtaus on turistikohde. Niiden varaan ei voi, eikä saa laskea. Emme tarvitse kiinalaista, emmekä muutakaan massaturismia kuluttamaan resurssejamme ja ympäristöämme. Sisäisen muuton varaan kylläkin voimme laskea.

On valitettavaa, että monien kuntien lapsellisten mainosesitteiden valheellisissa korulauseissa puhutaan puhtaasta elinympäristöstä, vaikka ihmisiä ympäröivät metsät avohakataan ja vesistöjen annetaan saastua. Tämä on tietenkin lajinomaista, sokeaa idiotismia ja itsensä pettämistä.

Viimeisenä on tarpeen ottaa tarkasteluun kansainvaellusten vääjäämättömyys jatkossakin. Suurelle osalle nykyisestä, nopeasti kasvavasta 7,7 miljardin ihmisen populaatiosta maa-planeetta on tulossa elinkelvottomaksi ihmisen itsensä toimien vuoksi. Alueelliset tyhjiöt tulevat täyttymään. Suomessakin. Nähtäväksi jääkin, että näemmekö rajoillamme päivän, joilloin naisia ja lapsia lahdataan rajoillemme. Vai täyttävätkö vaeltajat korven.


torstai 28. maaliskuuta 2019

SAVITAIPALEELLA SOTE-MYYNNIT MEHILÄISELLE KESKEYTETTÄVÄ

Savitaipalettakin tukalammassa taloudellisessa tilanteessa oleva Taipalsaaren kunta on, valtakunnallisen sote-hankkeen kaaduttua, kunnanhallituksensa yksimielisellä päätöksellä, päättänyt keskeyttää sosiaali- ja terveyskiinteistöjen myyntitoimet tässä vaiheessa. Näin uutisoi LSS 28.3.

Savitaipaleella on menossa hyvin vastaavanlainen myyntihanke. Kiinteistöjen lisäksi, tietojeni mukaan, hankkeeseen on koplattu kunnan keskuskeittiö, sekä Savitaipaleen Vanhaintuki ry:n omaisuutta ja sen omistama ryhmäkoti. Olen saanut jostain syystä paljon viestejä asiasta.

Kysymyksiä on kunnassa herännyt. Erityisesti oudolta on tuntunut kunnan hyvin niukka tiedotuslinja ja kuntalaiskeskustelun täydellinen puuttuminen näinkin isossa, tulevaisuuten vaikuttavassa asiassa. Huono läpinäkyvyys on tosiasia. Sitä ei rautalangallakaan vääntäen muuksi saa.

Myös kunnan välillinen, mutta käytännössä selkeästi nähtävä rooli Vanhaintuki ry:n kokouksessa, jossa yhdistyksen osalta päätettiin myynnistä, on aiheuttanut ihmetystä. Olisiko tuossa kokouksessa kunnanhallituksen edustajan, joka johti kokousta, tullut ainakin korrektius- ja mahdollisista jääviyssyistä jäävätä itsensä yhdistyksen päätöksenteosta? Hänellä on ollut sisäpiiritietoa, vaikka onkin kunnanhallituksessa jäävännyt, aivan oikein, itsensä Vanhaintukeen liittyvissä asioissa, mutta tuskin kaikissa sote-kauppoihin liittyvissä asioissa. Sen osoittaa kiistatta muun muassa uutinen, ES 13.3. jossa kerrotaan tarkempiakin tietoja, sekä saamani sähköposti. Vielä oudommaksi asian tekee se, että sen sijaan yhdistyksen jäsenet, jotka ovat yhdistyksellä töissä jäävättin ko. kokouksessa, jossa puhetta johti kunnanhallituksen jäsen.

Kaiken kaikkiaan minusta tässä prosessissa on "junailun" makua halutun tavoitteen saamiseksi. Myynnin markkinointipuheet on monen suulla koettu jopa painostukseksi.

Kunnanjohtajan mukaan Savitaipaleen valtuusto tulee päättämään asiasta mahdollisesti jo huhtikuussa. Ymmärrän poliittisen kiireen, mutta en hyväksy. Peli on vihellettävä poikki.

Mikäli valtuusto myyntipäätöksen tekee, tulen parhaan kykyni mukaan julkaisemaan niiden valtuutettujen nimet, jotka kannattivat myyntejä. On nimittäin myös tosiasia se, josta kiemurtelemallakaan mihinkään ei pääse, että he samalla hyväksyvät sen, että vanhuksilla ja vammaisilla ulkomaalainen yhtiö tekee omistajilleen taloudellista tulosta. Vanhukset ja vammaiset ovat tahtomattaan "raaka-ainetta". Tästä valtakunnallinen media on lähes päivittäin raportoinut huonoja uutisia. Mitä se kertoo näiden valtuuttettujen arvoista näiden ihmisten suhteen?

Myyntipäätöksen tehdessään valtuusto myös siirtää vuosikymmenten saatossa hankittua savitaipalelaista varallisuutta ulkomaalaiseen omistukseen. Onko se isänmaallinen teko, jää jokaisen valtuutetun itsensä harkittavaksi.

Mikäli myyntipäätös tehdään, tulen aktiivisesti tutkimaan ja raportoimaan lupausten ja sovitun toteutumista, kustannustasoa ja sen muutoksia palveluissa, hoivan laatua ja henkilöstön asemaa, määriä ja työehtoja.

Hartaasti toivon, että Savitaipaleen kunta luottamusmiestensä viisaudella tekisi vastaavan päätöksen kuin Taipalsaarella. Ei nimittäin voi olla niin, että ei ole vaihtoehtoja. Niitä on aina.

Tulevaisuudessa kunnille laadukkaat, tinkimättömät vanhus- ja senioripalvelut, sekä vammaispalvelut, ovat tulevaisuuttaan ajatteleville työikäisille selkeä vetovoimatekijä. Onko tätä ajateltu, saati ymmärretty?



Tai sitten ne ovat huonoimmillaan poistyöntötekijä. Kunta leimautuu. Erityisesti mikäli ne perustuvat osakeyhtiölainkin vaatimukseen tehdä voittoa. Tehdä taloudellista tulosta vanhuksilla, vammaisilla ja jossain, kuten Oulussa jopa lastensuojelulla.

www.youtube.com/artobäcklund





maanantai 11. maaliskuuta 2019

JUONIPALJASTUKSIA

Uhriksi ennen uhriutumista voi joutua juonipaljastuksen myötä. Niiden uhreille ei ole vertaisryhmiä, mutta yhteisiä nimittäjiä löytyy useita. Uhriutumiskokemuksen lisäksi. Tärkein on se, että usein he ovat poliitikkoja ja virkamiehiä, jotka ovat tehneet käsikset itse, mutta myös näyttelevät pääosat. Toisin kuin oikeissa fiktiivisissa näytelmissä.

 Pahiksien sivurooleissa ovat kansalaiset, jotka tyhmyydeltään eivät mitään ymmärrä. Kovennettuun eristykseen muusta yhteisöstä heistä on pantava, uhrien mukaan ne, jotka tyhmyytensä lisäksi ovat kykeneviä tekemään juonipaljastuksia.

Aiemmin oli toisin toisin. Tai ei oikeastaan. Juonipaljastuksia on tehty läpi ajan historian, mutta ne on kiistetty näytelmän sivurepliikeissä. Esityksen aikana. Menestyksekkäästi.

Tänäänkin kiistetään, mutta juonipaljastajat ovat edellä kuin rahaa seuraavat  dopingurheilijat ovat wadaa. Tekniikka sen on mahdollistanut. Ja anonymiteetti muissakin verkoissa kuin kotihämähäkkien.

Kehitystä ei enää voi pysäyttää. Tai voi. Maailmanloppu sen voi tehdä. On niin syntisen ihanaa, että samanaikaisesti kun juonipaljastukset ja -paljastajat on vallan toimesta julistettu vallalle uhkiksi ja liiksit on julistettu rikollisiksi toimiksi, jopa niin, että juonipaljastajat joutuvat maanpakoon, tai suurlähetystöihin kärsimään rangaistuksiaan, on uskottu, että valvonnan ja läpinäkymättömyyden lisääminen olisi ratkaisu juonipaljastusten vähentämisessä. Sitä se ei ole!

Päinvastoin. Netin kahlitseminen ja ihmisten totaaliseuranta vain lisää kasautuvaa painetta paljastaa kaikki. Kaikki vallan mielestä salassapidettävä. Massojen ryhtyessä juonipaljastajiksi, on vallan, kaiken vallan, peli pelattu. Yön jälkeen toistaiseksi vielä koittaa aamu.

Huolimatta siitä, vaikkapa Venäjä haluaa uutena maana kahlita internettiä, Kiina kansalaisten lisäksi saada siatkin kameravalvontaan ja suomalainen pikkukunta tulla palveluiltaan myydyksi ties minne etelämeren saarille.  Että valvokoot ostajat sitten. Ainakin sitä äkkipian suurinta kansanosaa, eli vanhuksia.

Eivät vallankumoukset ole mihinkään kadonneet. Ne ovat vain muuttumassa virtuaalisiksi ja globaaleiksi. Juuri niin kuin ovat kuplettien juonetkin muuttuneet. Niin isot kuin pienetkin. Karkuun ei pääse missään, vaikka kuinka pätkänopeutta treenaisi. Idiotismi kun on sitä samaa, paikallaan pysyvää laatua kuin ennenkin.

perjantai 8. maaliskuuta 2019

SIPILÄCARE

Menin sitten selailemaan sote-aiheisia kirjoituksiani viimeisen neljän vuoden ajalta. Huomasin, että olin aika usein ottanut härkäpavun kokoisen herneen nenääni. Huomasin myös olleeni kuitenkin, sanon kuitenkin, helpottaakseni oloani, niinkin hallitususkovainen, etten vielä puolitoista vuotta sitten olisi uskonut tältäkin hallitukselta soten järjestelmämuutoksen leviävän käsiin.

Toisin kävin. Vasta siitä alkaen olen näin vahvasti arvellut käyvän, kun kokoomuslainen taustavaikuttaja, Helsingin pormestari Jan Vapaavuori tuli ulos ja tuomitsi soten epäonnistumaan. Ja siitähän on noin vuoden verran. Viime aikoina kyllä muutenkin.

Tänään, 8.3. noin puolitoista kuukautta ennen eduskuntavaaleja J. Sipilän markkinafundalistinen, äärikapitalistinen hallitus, jonka kannatuspohja on pudonnut reiluun 30 prosenttiin, on hakenut Mäntyniemen herralta eron, muuttuen toimitusministeriöksi.



Samalla siirtyvät poliitiset, kesken jääneet lakialoitteet kuten tiedustelulait historiaan. Se on hyvä! Tosin olen melko varma, että uusi A. Rinteen hallitus ottaa ensitöikseen vanhan tiedustelulakipaketin naftaliinista sellaisenaan käsittelyyn. Niin laajapohjainen oli sen kannatus. Kyse on kaikkien kansalaisten yksityisyyden suojan heikennyksistä ilman oikeuden päätöksiä. Stasi-tyyppinen urkintalaki. Se ei ole hyvä!

Miksi sote-muutos jälleen kaatui? Yksinkertaisesti se kaatui siksi, että lähtökohta, joka oli ihminen, kansalainen, jäi taka-alalle. Pienet kunnat haluttiin Keskustan toimesta lahdata maakunnille ja palvelutuotannon voittomarginaali, jossa ihminen oli raaka-ainetta, haluttiin Kokoomuksen toimesta antaa ulkomaisille yrityksille.  Ahneus jaettiin. Alkuperäinen hallitusohjelmaankin kirjattu tavoite ammuttiin kuin viallinen Hornetin hyökkäysristeilyohjus päin Karjalan petäjää.

Kansalaiset olivat fiksumpia kuin hallitus uskoi.  Suoranainen valehtelu uuden järjestelmän kustannuspaineita alentavasta vaikutuksesta, tai järjestelmien yksinkertaistuimisesta, tai kansalaisen terveysmaksujen stabiloinnista eivät olleet uskottavia. Sen sijaan uskottiin, ettei hyvin monimutkainen järjestelmä olisi ollut kenenkään hallittavissa. Ja näin varmaan olisikin ollut.

Ainakin minä tulen nyt kuuntelemaan suurella korvalla vaalilupauksia uudesta sotesta, huomioon ottaen sen, että vaalivalehtelu on Suomessa maan tapa. Enemmän kuin muissa Länsi-Euroopan maissa yhteensä. Muistan poliitikot ennen viime vaaleja kyltit käsissään. Niissä luki: "Koulutuksesta ei leikata". Leikattiin.

perjantai 22. helmikuuta 2019

DIGITALISAATIO SYÖ MAASEUDUN?

Savitaipale ja kolme ympäristökuntaa selvittävät yhteistyön lisäämisen mahdollisuuksia. Länsi-Saimaan Sanomat kirjoittaa ( 21.2. ), että "hankkeen nimen mukaisesti kunnat haluavat tehdä esimerkiksi digitalisaation mahdollistamia uusia avauksia, joilla palvelut voitaisiin turvata ja löytää säästöjä yhteistyön kautta". Itse uskon, että digitalisaatio ei ole edes osaratkaisu pienten ja vähän isompienkin maalaiskuntien elinvoiman lisäämisessä. Monessa tapauksessa päinvastoin.



Maaseutu näivettyy kolmesta pääasiallisesta syystä, joista jokainen pitää sisällään useita toisiinsa kietoutuvia syitä.

Ylätasolla maaseudun nykyiseen tilaan vaikuttaa globalisaatio, jonka keskiössä Suomikin on Euroopan unionin jäsenmaana ja tietoliikenteen nopean kehittymisen kautta. Ohjausvaikutus tapahtuu monin tavoin.

Hyväksi esimerkiksi käyvät toimet ilmastonmuutoksen torjunnassa, jotka vaikuttavat ja näkyvät, muiden muassa, vähäpäästöisyyden suosimisessa liikenteessä, haittaverotuksen lisääntymisessä, maatalouden harjoittamisen reunaehdoissa, sekä monissa muissa ympäristönkäytön rajoituksissa. Toki on muitakin.

Pitkien etäisyyksien takana asuville muutto muualle, lähinnä kaupunkimaisiin keskuksiin, tulee taloudellisesti edullisemmaksi ja samalla työmarkkinoiden mahdollisuudet lavenevat. Globalismin vitaalijärjestelmä, markkinaliberalismi,  on viemässä toimeentulon maaseudulla ja nyt myös perustuotannossa Suomessa. Tässä globaalit toimet ovat vaikuttavuudeltaan välillisesti vahvasti mukana, vaikka emme sitä äkkiseltään huomaakaan. Digitalisaatio kontekstissa ei ole syy, seuraus, eikä pelastaja globalisaation suhteen suomalaisella maaseudulla.

Toisena ovat valtiovallan toimet. Aluepolitiikka on nykyisin jo historiallinen sana. Vaalien alla sitä vielä tarkoitushakuisissa populistipuheissa harvakseltaan kuulee. Lakisääteisiä tehtäviä kunnille on lisätty. Niiden myötä kunnallinen itsehallintokin on menettänyt aimo osan siitä, mitä lakia säädettäessä aikanaan oli tarkoitettu.

Tasapainoisesta alueellisesta kehityksestä olemme siirtyneet isompien yksiköiden suosimiseen. Kyseessä on puhtaasti ideologinen arvovalinta. Ei välttämättömyys. Suomea maakunnallistetaan. Ja yhtiöitetään. Rönsyt ulkoistetaan, tai avataan lähes pidikkeettömälle kilpailulle. Sanotaan, etteivät kuulu ydintoimintoihin. Tämä taas näkyy yksityisten palveluiden nopeana kallistumisena, vastoin optimistisiin oletuksiin perustuneita lupauksia. Erityisesti luonnollisten monopolien kohdalla on näin käynyt. Ruotsissa, mutta erityisesti Tanskassa liian suuria alueellisia yksiköitä on nyt lähdetty purkamaan, erityisesti koulutus- ja sotealueilla. Sykli on saavuttanut antiteesinsa.

Näistä esimerkkejä on paljon. Velkavivulla toteutetut, paperilla tappiota tuottavat, ulkomaalaiset hoivayhtiöt, tai sähkönsiirtoyhtiöt, jotka kuitenkin korkopelaamisella pystyvät tuottamaan osinkovarallisuutta omistajilleen maksamatta juurikaan yhteisöveroja, tai mitään muitakaan veroja Suomeen, ovat parhaimmat esimerkit.  Kuitenkin kunnat edelleen, hyvin lyhytnäköisesti, ovat tässä pelissä mukana näkemättä lähitulevaisuuden todellisuutta. Se todellisuus on isompien yksiköiden tulevaisuutta,  niiden ehdoilla, maakunnallisissa keskuksissa. Jos lopulta edes niissäkään.

Unohtaa ei myöskään voi, arvoista ja maalaiskunnista puhuttaessa, yli 300 miljoonan akuuttia korjaustarvetta tiestöömme. Tiestön huono kunto rassaa erityisesti maaseutua. Kuvaavaa onkin, että tiestön kunnosta nykyisin puhuttaessa viitataan, lähes aina tavara- ja puutavarakuljetusten  tarpeisiin, rahan tarpeisiin, eikä niinkään ihmisten tarpeisiin, jotka maaseudulla asuvat. Ylipäätän tiestöämme käyttävä joukkoliikenne on hiipumassa maaseudulla kannattamattomana loppuakseen kokonaan. Tiestön merkitys maaseudulle on keskeinen. Tähän kuntien tarkasteluun digitalisaatio ei vielä ihmisiä läpi tähtiportin suurimpaan osaan palveluista siirrä.

Edellistä sivuavat tuoreet luvut ja tosiasiat taksiliikenteestä, jotka kiusaavat erityisesti maaseutua. Monin paikoin maaseudulla taksipalvelut ovat kannattamattomina ajettu alas vain "virka-aikana" ajettaviksi. Muulloin taksia on, verrattaessa aikaan ennen lainmuutosta, vaikea saada. Koko valtakunnassa kilpailun avaaminen on nostanut taksimatkustamisen hintoja 4,5 prosenttia.

On kiistämätön tosiasia, että nykyinen hallituskoaliitio on tehnyt maaseudun alasajossa enemmän siihen vaikuttavia päätöksiä kuin 5 edellistä hallitusta yhteensä. Tästä myös juuri nyt ( 21.2. ) kertoo mielipidetutkimuksissa alle 15 prosenttiyksiköön sukeltanut Suomen Keskustan  kannatusluku. Tänään ( 22.2. ) viljelijäväestön äänenkannattaja, Maaseudun Tulevaisuus raportoikin merkittävästä, erityisesti maaseudun viljelijäväestön uskon hiipumisesta omiinsa. Nähtäväksi jää, tuleeko tyytymättömyys konkretisoitumaan kevään eduskuntavaaleissa. Ilmeisesti kyllä.

Osin on myös pakko panna valtiovallan piikkiin alhainen syntyvyys maassamme. Erityisesti tulonjaon myötä, joka on kurjistamassa vähenevää keskiluokkaa ja lisäämässä köyhien määrää. Toki sillä on myös syynsä kuntien omassa politiikassa, vaikkapa päivähoidon, koulutuksen järjestelyissä ja yleisessä tulevaisuudettomuudessa. Savitaipaleella nämä ovat toistaiseksi hyvin ja laadukkaasti järjestetty. Tulevaisuudettomuutta lukuunottamatta.

On kuitenkin varmaa, että "Nelikko" ja konsultit koulutusta ja varhaiskasvatusta, muiden muassa, tulevat ruotimaan, tai jopa perkaamaan. Ylipäätään haettavissa säästöissä kuntarajat ylittävän yhteistyön kautta, on kysymys keskittämisestä, vähemmistä työpaikoista ja sitä kautta elinvoiman edelleen hiipumisesta toisaalla. Halutaan riittäväksi määriteltävä tuotos vähemmillä henkilötyövuosilla ja kustannus jaetaan toimijoiden kesken. Erityisesti tässä digitalisaatio nähdään ratkaisuna tietämättä mikä sen todellinen sisältö ja vaikutus kokonaisuudessa on ja erityisesti mitkä ovat käänteiset vaikutukset. Asian ydin kuitenkin vain käännetään yksioikoisesti "tehokkuuden" lisäämiseksi. Se tuntuu riittävän. Digitalisaatiosta tulee vain väline ja työkalu. Se ei täytä autioitunutta pirttiä, ei lisää ihmisiä raittille. Sillä ei ole henkeä, ei kuntalaisen maalaiselämää.

Samalla tietenkin kiinteä alueellinen yhteistyö petaa käytäntöjä ja mielipideilmastoa yhä isompiin täysyhdistymisiin, lähinnä maakuntien keskuskaupunkeihin. Jo toteutuneet liitokset kertovat karua kieltään. Luu on jäänyt heikommilla osapuolilla käteen ja täydellinen autioituminen saa nopeasti alkunsa. Niin ainakin heti liittymissopimusten aikaikkunan sulkeuduttua.

Säästöissä kuntatasolla on, lähes aina, kyse toimintojen lopettamisesta jostain ja jossain. Tätä digitalisaatio ei korvaa. Kuntien oma toiminta, sen johtaminen, näkemyksellisyys ja rohkeus, tai erityisesti niiden puute, ovat kuitenkin keskeisiä pienten kuntien kamppailussa tulevaisuuspaikasta. Näin perustellusti voi sanoa, kun tutustuu kuntiin, jotka nykyisillä, osin virheellisilläkin mittareilla tarkasteltuna kuitenkin menestyvät. Kaikilla kunnilla on omat "voima-alueensa". Niitä ei kuitenkaan usein nähdä, sillä ne ovat liian lähellä. Mitä syrjäisissä kunnissa on sellaista, mitä suuremmissa kaupungeissa ei aivan lähellä ole? Se on tietenkin ympäristö.

Tulevaisuudessa se voi olla jotain muutakin. Vaikkapa digitalisaatio-vapaa alue viranomaistoimintoja lukuunottamatta. Puhtaan luonnon, hiljaisuuden ja digin nollatoleranssin alue, digilaitteeton retriitti. Tai kytkemättömistä kissoista vapaa lintureservaatti, tai muovivapaa alue, tai luonnontilaisen metsän alue, tai energiaomavarainen kunta. Tai jotain aivan muuta.

Savitaipale on erinomainen esimerkki perinteisestä, pysähtyneestä ja sitä kautta pian käytännössä ihmisvapaasta stagnaatiokunnasta. Kunnasta, jossa pyritään kohti tulevaisuutta vanhoilla lämpimillä. Toivoen, että jos jotain tapahtuisi. Että tulisi yrityksiä ja yrittäjyyttä. Ja että ihmisiä muuttaisi jostain. Ja että vauvoja syntyisi ilman isompiakin vauvatalkoita. Että syntyvyys, vaikkapa tuplaantuisi kymmenestä kahteenkymmeneen vuodessa. Lisäksi muutamassa esitteessä mainitaan "kirkas Kuolimo" ( jota se ei enää ole ). Mainitaan, että meillä on valokaapeli. Siinä kaikki.

15 vuotta sitten olen kirjoittanut, että nuo toiveet ovat perusteettomia. Silloin minulle naurettiin, 10 vuotta sitten sanottiin oman pesän likaajaksi ja solvattiin, 5 vuotta sitten hyväksyttiin jo joukkoon, nyt tullaan keskustelemaan.

Kaupassa viime viikolla minulta kysyttiin, että tiedänkö, onko "ihmeidentekijäksi ja pelastajaksi" mainittu ja ajateltu valokaapeli tuonut uutta etätyötä ja etätyöläisiä nelikon kuntiin. En tiedä, sanoin.

Savitaipaleen panostus, kokoonsa nähden, on ollut valokaapeliin iso. Ehkäpä liian iso. Onko julkiselle investoinnille takaisinmaksua missään muodossa tullut, tai tulossa, se olisi tietenkin saatava tietää. Mihin laskelmiin investointi perustuu? Kysymys on oleellinen alueellisen digitalisaation kontekstissa.

Mitä ympäristörikkaille maalaiskunnille on tapahtunut ja tapahtumassa? Niiden ainoille vetovoimatekijöille. Tässäkin narratiivissa Savitaipale on malliesimerkki, sterotypia.

Lähimetsät ja vesistöjen saarten metsät ovat metsäsuunnitelmien mukaisesti tehometsätalouden piirissä. Savitaipaleella tässä on kunnostautunut erityisesti Taipaleen seurakunnan haaraosasto, entinen Savitaipaleen seurakunta, suurin alueen yksityismetsänomistaja ja vesien saastuttaja, joka jopa avohakaten Kuolimon valuma-alueella haluaa ottaa omistamallaan luonnonsuojelualueella puun pois ennen maailman tuhoa. Ettei mene vahingossakaan haaskuun.

Kuntana Savitaipale ei ole edes tähän kehitykseen ja Kuolimon tummenemiseen pyrkinyt todellisin teoin vaikuttamaan. Se on tietenkin ymmärrettävää, kun tietää keskustalaisen määräenemmistön hallitsevan, kuntalaisten vaaleissa ilmaistun tahdon mukaisesti.

Olen monissa yhteyksissä käyttänyt kriisityvien kuntien toiminnan täydellisen irrationaalisuuden esimerkkinä Savitaipaleen kunnan toteuttamaa venesataman kunnostustyötä. Edelleen kesken oleva hanke tulee liitännäistöineen loppuhinnaltaan nousemaan lähelle miljoonaa euroa. Vaikka kaikki investointiraha ei tulekaan kuntalaisten pussista, on investointi järjetön. Summa on kunnan resursseille mittakaavaisesti suhteettoman iso. Se olisi voitu allokoida toisinkin. Ainakin siten, että investoinnit, vaikkapa rappeutuvan jäähallin remonttiin, linja-autoliikenteen tukemiseen, tai ylipäätään johonkin tulevaisuuden uskoa luovaan olisi valittu. Sen sijaan valittiin iso investointi, jonka panos-tuotossuhde on negatiivinen, eikä sijoitettua pääomaa millään laskutoimituksella saada takaisin. Rahoituksen tueksi muualle kehyksiin on tarvittukin sitten  veroprosentin korotusta.  Nyt veroäyri on Etelä-Karjalan kunnista korkein ja on poistyöntötekijä. Lisäksi sataman kunnostus palvelee vain kourallista kuntalaisista. Talvikuukausina ei ketään. Lisäksi venepaikkojen lisääminen lisää saasteiden määrä Kuolimolla, kun juuri päinvastaisia ratkaisuja olisi tullut etsiä.

On kiusallista kuulla omalle kotikunnalle tästä järjettömyydestä naurettavan. Se kertoo ulkopuolisille ilmeisesti jostain. Ainakin suoranaisesta tyhmyydestä se kertoo, joka vaikuttaa kunnan julkikuvaan vahingoittavasti.

Takaisin alussa esittämääni väitteeseen. Sanoin, että digitalisaatio epämääräisesti heitettynä ja toteutettunakin edesauttaa maaseudun tyhjenemistä ihmisistä, mutta lisää, toki yhtä suurella epäilyllä, muiden lajien määrää. Jälkimmäinen väitteeni osa on tietenkin hyvä asia. Ihmisperäinen alueellinen ympäristökuormitus vähenee. On niin, että maailmassa ei vielä juurikaan ole laajamittaista kokemusta nopeasti kehittyvän digitalisaation ja tekoälyn vaikuttavuudesta ihmislajin asuinpaikkojen pysyvyyteen, saati parantavista vaikutuksista alueellisessa kehityksestä. Mitään sillä ei kuitenkaan tulla pelastamaan.

Sen sijaan toisenlaisesta kehityksestä on. Näin muun muassa virtuaalisuuden kokemus on nopeasti kehittymässä 3d-virtuaalisyyden  myötä. Alueilla, sukujen entisillä kotiseuduilla voi tulevaisuudessa yhä enemmän vain vierailla elämyksellisesti jättämättä minkäänlaisia jalanjälkiä. Todellisuutta on jo nyt käydä ihailemassa hyvin todellisia auringonlaskuja eripuolilla maailmaa kuin itse ollen paikalla. Tämä on todellisuutta, mutta kehityksensä alussa. Muuttuvatko syrjäiset alueet digitaalisiksi postikorteiksi, joissa e-matkailu kollektiivisen muistopankin talletuksilla sukupolven ajan vierailee? Kyllä, veikkaanpa että näin tulee käymään.

Vielä konkreettisempi, omalta kohdaltani, on muutaman viikon takainen Taipalsaarelta Helsinkiin muuttaneen tuttavaperheen kertomus, jossa kertoivat digitalisaation muuttaneen elämäänsä merkittävästi. Lääkärin kanssa voivat nykyisin keskustella nokakkain, eikä vain kuvaruudun välityksellä niin kuin suunnitellaan tehtävän ja paikoin tehdäänkin ja ruokakin tulee kotiin kannettuna verkosta ostettuna. Ja autostakin olivat voineet luopua. Maaseudulla moinen on lähes mahdotonta.

Globalisaatio, EU, kansallisvaltio, kunnat, sekä yksittäiset ihmiset ovat vuorovaikutuksessa toisiinsa. Tämä tulee ymmärtää. Kausaalisuus päätösten seurauksista eri tasoille on suuri. Myös alhaalta ylöspäin. Yhtä päätöksentekotasoa ei voi poissulkea ymmärtämättä kansalaisten elinolosuhteita ja käytöstä. Digitalisaatio on kuitenkin nostettu korostetusti keskustelussa uuden vitaalisuuden lähteeksi monien ongelmien ratkaisuksi. Sitä se ei ole.

Päinvastoin jo lähtulevaisuudessa tulemme näkemään digitalisaation jättimäiset haitat ihmiskunnalle välittömien inhimillisten kontaktien kadotessa. E-pelaaminen lienee tästä yksi orastava esimerkki. Tai älypuhelinriippuvuus. Silti peruskunnissa on vielä toistaiseksi mahdollisuuksia vaikuttaa ihmisten hyvinvointiin sitten, että niin kauan kuin valinnanvapautta asuinpaikan suhteen on, tulee olemaan voittajia ja häviäjiä. Kyse ei tule olemaan vain virkamiehen saatavuudesta, tai hänen huseeraamisestaan verkossa.

Keskustelussa on myös täysin unohtunut internetin nopea muuttuminen.  Neutraliteettiperiaate on kuopattu ja EU:n tekijänoikeuslainsäädäntö muuttaa internettiä kaventavasti. Lisäksi yksittäiset maat ovat rajoittaneet, tai rajoittamassa internetin toleransseja. Ylipäätän raha ja sitä kautta valta on ottanut niskalenkin yhdestä digitalisaation tärkeimmästä osa-alueesta, internetistä, eikä kukaan tiedä tulevaisuudesta.

Kymmenen vuotta sitten kirjoitin, että pienten maalaiskuntien tulisi tunnistaa muutamat yksittäiset voimapisteensä ja pyrkiä tekemään satsauksia niihin. Kirjoittaessani ajattelin tietenkin Savitaipaletta. Viidessätoista vuodessa niin ei ole tapahtunut. Kunnan johtaminen on ollut pääosin tilannejohtamista, ehkä toivotaantoivotaan kiinalaistamispyrkimystä luukuunottamatta. Rutiinit nuijitaan ja kriisistä toiseen ajaudutaan ja niistä vain pyritään selviytymään. Uusia haasteita ei ole nähty. Saati, että sellaisiin olisi tartuttu. Lisäksi sanoin, että kiireellisin tehtävä on lähteä sopeuttamaan kunnan taloutta ja toimintamalleja aleneviin lukuihin, aleneviin resursseihin. Ei ole sillekään tielle lähdetty. Kuolimo kiittää!





torstai 14. helmikuuta 2019

HYÖNTEISET KATOAVAT

13.2.
Kolme hämähäkkiä asuu
kunnallisissa huoneissani
Asui ja jakoi
vahvasta alkuvuodesta huolimatta
En ole nähnyt pienintäkään
en päiviin

Niiden purjeet kuin seitit
ovat piissä
kolmessa nurkassa
lepattavat tyhjinä
kulkiessani ohi
värisevät kuin hautakivet
itkusilmien läpi

Usein kolme
enää ei usein
ohiheitetyn kusen tahroilla
tropiikinkostealla  laatalla
kotonaan
tuhansia vuosia
ennen tätäkin talvea

Liian puhdasta
suren saastan räjähdystä
bangpuhdistus
sen jälkeen kun tulit
söit runon
ystävät
Atoopista
Oikeesti

Kuollut kärpänen
homeisessa asussa
pyydyksessä
laitoin syksyllä
otan nyt pois
seitin jätän
osan ystävistäni

Paastot epäilemättä
minäkin olen paasto
pesukoneen alla pimeässä
Odotan lisääntymistä
toivon vippiä
Minä en keskeytä
Lajien sadas tuho
Odotan
loppuun asti
Vielä linkoaa

lauantai 9. helmikuuta 2019

KAIPAUKSEN KIRJA. Kirja-arvostelu pitkään aikaan jälleen.

En ole milloinkaan syönyt runokirjaa niin vulgaaristi ahnehtien kuin tämän. Se tuoksuu ja haisee tupakalle, viinille, pilluille, rakkaudelle ja jumalille. Ja juutalaisuudelle. Miehelle. Ympärileikatulle juutalaiselle miehelle. Olematta ala-arvoinen. Löytyy myös vasemmistolaisia tuntoja joiden alkuperää en tuoksuilta löytänyt.

Sitä kirjoitettiin 20 vuotta ja minä kadehdin jotain siinä kaikessa, mihin en itse pysty ja jota 235-sivuinen teos on. Enkä luettuani haluakaan. En tässäkään "kirja-arvostelussa" vie teitä kirjallisuustieteelliseen analyysiin tästä teoksesta, enkä siihenkään pystyisi. Pidän lyhyenä. Ja tämä onkin syytä pitää lyhyenä ajatellessani kirjan tekijää.

Kirjan lopussa on Ville-Juhani Sutisen oma arvio kirjasta. Itse en lainkaan moniin hänen käsityksiinsä yhdy. Hän myös suomensi kirjan  vuonna 2007 ja mielestäni suhteellisen hyvin. Alkukielelläkin kun olen lukenut, niin uskallan antaa kehun. Runokirjan nimi on koruttomasti "Kaipauksen kirja, Book of Longing" ), julkaistu vuonna 2006. Teksti ja kuvat Leonard Cohen,



Leonard Cohen syntyi Kanadassa Motrealissa syyskuussa 1934 juutalaiseen kauppiasperheeseen. Kuoli sitten, elettyään 82 vuotta, marraskuussa 2016 Kaliforniassa Yhdysvalloissa lähellä kahta lastaan, jotka teki maailmaan taiteilija Suzanne Elroidin kanssa. Naimisissa ei ollut koskaan. Juuri ennen kuolemaansa hän viihtyi yhdessä laulaja Anjani Thomasin kanssa. Cohenin äiti oli liettualaista rabbisukua. Isä kuoli Leonardin oltua 9 vuotias. Äitiään runoissa monissa itkee. Siksi sukuselvitystä.

Siinä sitten oli nuorella miehellä tutustumista amerikanjuutalaisuuden vielä 50-luvun ahtaastakin yhteisöstä ulos, muun muassa katolilaisuuteen irlantilaisen kotiapulaisen kautta, sekä aikaan sopivasti nuorelle juutalaispojalle muodollisiin yliopisto-opintohin ilman sen kummempia päämääriä. Hän opiskeli 4 vuotta kirjallisuutta, kirjanpitoa ja yritysoikeutta. Mikä aineyhdistelmä! Tärkeämpää kuitenkin oli, että tuolloin Leonard Cohen tutustui syvemmin runouteen ja liittyi useisiinkin kirjoittaviin ryhmiin. Musiikki tuli tuolloin myös osaksi elämää ja hän soitti useita instrumentteja olematta kuitenkaan mitenkään erityislahjakas. Ensimmäinen bändikin "The Buckskin Boys" perustettiin tuolloin. Itse hän on useissa haastatteluissa kysyttäessä tuolta ajalta kuitenkin nimennyt suureksi vaikuttajaksi itselleen espanjalaisen kommunistin ja runoilijan Federico Garcia Lorcan. Jopa niin, että nimesi toisen lapsensa Lorca'ksi. Nuoruudessa aina lähes kolmekymppiseksi kuitenkin kirjallisuus ja kirjoittaminen olivat etusijalla. Musiikki hiipi varkain vallitsevaksi vasta 60-luvulla. Mutta kuten "Kaipauksen kirja" olemassaolollaan kertoo, kirjoittaminen ei loppunut koskaan.
Hän itse sanoo:

VIIVYTYS
"Voin pitää sisälläni paljon - en puhu
ennen kuin vedet tulvivat yli äyräiden
ja murtuvat yli padon."

Sitten onnistuin viivyttämään tätä kirjaa kelpo hetken
1900-luvun jälkeiseen aikaan

Jos katsoisin, että tässäpä oli se kaikki, mistä runokokoelman teksti syntyi, tekisin karkean virheen. On sanottu, että Leonard Cohenin elämässä  keskeistä olisi ollut hengellinen etsintä nuoruusvuosista asti. Minä en väitettä niele, niin kuin nielin kirjan tekstit. Esimerkiksi on otettu hänen 5 zen-vuottaan vuodesta 1994 alkaen Baldy-vuoren zen-yhteisössä Uudessa Meksikossa omassa mökissään. Hän ei tosin viettänyt siellä kaikkea aikaansa, mutta riittävästi saadakseen zeniläisen nimenkin opettajaltaan. Hänestä tuli Jikan.

Cohenin itsensä mukaan hänen buddhalaisuutensa ei ollut ristiriidassa hänen juutalaisuutensa kanssa, sillä zen-buddhalaisuus ei ota kantaa jumalien olemassaoloon.  Vaan niin kävi, että zenin kuolema ja lähtö vuorelta näkyy värssyissä. Ja ajautuminen jumalalliseen ateismiin. Ajalla oli muitakin vaikutuksia. Ja kaikki näkyvät teksteissä ja myöhemmin kuuluivat. Melankolinen musiikki oli tiedostamaton synteesi.

LEMMENKIPEÄ MUNKKI
Ajelin pääni
pukeuduin kaapuun
nukun mökkipahasen nurkassa
vuorella kahdentuhannen metrin korkeudessa
Täällä on synkää
Ainoa mitä en tarvitse
on kampa

Baldy-vuori 1997





Leonard Cohenin ollessa luostarissa, hänen managerinsa kavalsi miehen koko omaisuuden. Mies ei murtunut, vaan lähti uudelleen kiertueille vastoin aiempia suunnitelmiaan. Tämäkin näkyy runoissa. Samoin kuin rahan mahdollistama elämä matkusteluineen, naisineen ja huumeineen. Leonard Cohen oli ketjupolttaja ja savukkeilla oli oma merkityksensä teksteihinkin kirjoitettuina. Tupakka ja huumeet jäivät 2000-luvulle tultaessa, mutta viini ja viski jäivät. Ja Prozac. Ja naiset.

"Kaipauksen kirja" on minulle enemmän kuin runokirja. Se on tarkin mahdollinen kuva ja kuvaus ihmisestä. Minulle teoksen tekee voimakkaaksi kokemukseksi samaistuminen johonkin. En välitä miettiä mihin. Ihan parasta runoutta syvätä. On kohtalon ivaa, että teos tuli eteeni Savitaipaleella. Monien vuosien jälkeen. Vahva lukusuositus! Must ja Mirr!




torstai 7. helmikuuta 2019

OSALLISTUIN USARIN KESKUSTELUUN

Panen tähän kommentini irrallisena.

xxxxxxxxxxx

Samaa mieltä Leo Miralan kanssa.

Valtioiden velat ajateltiin yleisesti vielä noin 40 vuotta sitten velaksi, joka maksetaan takaisin. Nyt valtioiden velkojen rooli globaalissa taloudessa on täysin toinen.

Valtioiden veloilla on ohjausvaikutus ja hallintavaikutus. Velkainstrumentin käyttö perustuu pääosin immateriaalisen uhkaan ja kiristykseen, sekä reaalisiin toimiin velan koron avulla. Hallinta hoidetaan velkojia edustavien luottoluokitusyritysten, kuten Moody's ja Fitch ohjauksella ja usein Kansainvälisen valuuttarahaston avustuksella. Näin mm. Suomen talouspolitiikkaa ja muutakin politiikkaa, kuten asehankintoja voidaan ohjailla. Kreikka on yksi "puhdasoppinen" viimeaikojen esimerkki velkaan perustuvasta globaalista vallankäytöstä.

Toisaalta valtioiden veloilla on merkitystä yksittäisten valtioiden talouksiin, lähinnä julkisen sektorin rahoitukseen. Toki osa uusista lainapääomista valuu mm. yritystukina muualle, sekä yksityisen kulutuksen kautta.

Kuten vaikkapa viime vuosien voimakas EKP:n setelirahoitus ilman mitään reaalisia takuita ( miljardeja kuukausittain ) osoittaa, globaali maailmantalous on siirtymässä yhä lähemmäs puhdasta virtuaalitaloutta. Varsinaiset reaaliset lainojen vakuudet ovat yhä enemmän siirtymässä historiaan ja tilalle ovat tulossa vaikkapa erilaiset pakottavat vapaakauppasopimukset yritysmaailman ehdoilla ja muu sopimuksellinen toiminta, kuten kaivosoikeudet, tai asehankinnat. Lisäksi on oltava luottamus. Kysymys luottamuksesta tässä yhteydessä on toisen jutun aihe. Siinä mielessä blogisti on oikeassa, että valtionvelka välineenä välillisesti riistää elonkehää.

Voiko maailmantalouden rahoituksen muuttuminen jatkua nykyiseen, virtuaaliseen suuntaan vielä pitkään, jää nähtäväksi. Isoista "kuplista" ei enää niinkään tässä kontekstissa enää puhuta. Sen sijaan kuplista vielä puhutaan muun muassa Kiinan asusuntomarkkinan rahoituksen osalta. Selvää kuitenkin on jo nyt, että meidän päiviimme asti jatkunut taloudellisten konjunktuurien maaailmanlaajuinen, syklinen vaihtelu on nopeasti muuttamassa muotoaan kaikilta osiltaan. Myös sen vähäisen ennustettavuuden osalta, jota aiemmin oli. Tämä on haastavaa ja merkityksellistä Suomenkin taloudelle.

Uskonkin, että maailmantalouden virtualisoituminen on, jopa luonnollisena pidettävä välivaihe, siirryttäessä maaplaneetan resursseihin perustuvasta rajattoman kasvun talouspolitiikasta negatiivisen talouskasvun politiikkaan. Luonnonlakien mukaisesti niin tulee käymään. Joko hallitusti, hallitsemattomasti. Vakavan leikillisesti voisi tähän loppuun sanoa, että sähköllä on suurin rooli lajimme historiassa tulevaisuudessa. Nollat ja ykköset vaativat sähköä.

tiistai 29. tammikuuta 2019

ILMIÖOPPIMISTA

Se, että luokassa voi niin halutessaan istua keskellä lattiaa, tai seisoa nurkassa päällään, on iso aamun uutinen. Sitten, kun sen ilmoituksesta uutiseksi mieltää.



Sen sijaan uutinen, jonka mukaan Intiassa antibiooteille täysin resistenttiä bakteeria löytyy jo Huippuvuorilta, ei tarvitse prosessoida. Kaikki, noo eivät nyt ihan kaikki, ymmärtävät, että uutisen tieto, tai se mitä siitä seuraa, on kohtalokas ihmislajille.  Vai onko vain irrallinen ilmiö? Tai kausaalinen ja systeeminen ilmiö? Vai historiaan juokseva "ketteräjalkainen" uutinen?

Antibioottien tehon heikkeneminen tullee perkaamaan ihmispolulaatioiden määrää tehokkaasti kaikilla mantereilla ennen lajimme sukupuuttoa. Tietenkin sillä edellytyksellä, että emme tee laji-itsaria ydinasein ennen sitä. Siihenkin mahdollisuus juuri nyt on suuri. Vaikka vahingossa. Kyse on siis ilmiöstä, jolla on syy- ja seuraussuhteet ja joka on ihmislajin luoma. Mistä, miten ja miksi olemme oppineet luomaan ilmiön, jolla on kohtalokkaat seuraukset? Minulle herää kysymyksiä.

En ole oppimisen asiantuntija, mutta ihmisenä ihmisestä ymmärrän jotain. Siinä missä muutkin luulevat ymmärtävänsä. Ja ymmärtävätkin. Mittansa. Nyt siis omat niskakarvat alas.

Ihminen on eläin ja toimii kuin eläin. Se pyrkii biologisena organismina säästämään energiaa, laiskuus onkin siis luonnollinen hyve, se pyrkii tuottamaan itselleen mielihyvää kuin koira, joka käy auringon lämpöön makaamaan. Tai kuin pihalintu, joka paukkupakkasella ei huvia lennä.

Toisaalta tietoinen energiavarojen tuhlaaminen esimerkiksi hektisessä työelämässä on biologiselle organismille myrkkyä ja pitkän, hedelmällisen olemassaolon pyrkimyksen vastaista. Tai liiallinen urheilu, tai mahdollisesti jopa arjen selviytymisen ylikäyvä ajattelu.

Mutta suurimman osan kokonaisenergiastaan ihminenkin holistisesti, ollessaan ihmisenä, kuluttaa pyrkimykseen päästä lisääntymään. Se on karvattoman apinan koko konteksti tällä planeetalla. Arki on sitä. Ja koulu iso osa arkea.

Tässä kontekstissa senkin tehtävä on, yksiselitteisesti, pyrkiä huolehtimaan siitä, että yksilö selvityy mahdollisimman hyvin lapsuudesta hautaan toteuttaen lajinomaisuuttaan. Yhden eläinlajin tunnusomaista käytöstä, ihmisyyttä.

Tässäkin ajassa yksilön toiminnan, omassa roadmapissaan, voi nähdä kasvamisena lisääntymään, jälkeläisten kasvattamisena ja sen jälkeisen ajanjakson tietopankkina ja referenssitietona siitä, että onko lähinnä jälkeläisten kasvatuksessa petraamisen varaa. Tähän jatkumoon liittyy myös koulun missio ja tehtävä.

Onko luonnollinen tiedonkulku tuosta viimeisestä ihmiskolmanneksesta katkeilemassa ja tapahtuuko benchmarking muilla ja muiden ehdoilla. Ehkäpä niiden ehdoilla, jotka vielä eivät ole kypsiä niistä kertomaan.  Siksi painotuksissa tulee helposti rahan merkittävyys ihmisen rakentamisessa aivan liian korostuneeksi. Onko ilmiöoppimisen tärkeyden korostuksessa kyse juuri tästä?

On toki sanottava, että länsimaisissa yhteiskunnissa viimeksi mainittu ajanjakso ihmisen elämässä on menettämässä merkitystään. Siitähän kertovat tänääkin vanhusten hoidon laiminlyönnit ja yleisesti hyväksytty kehoitus siihen, että järjestäkää ja aktivoikaa vanhukset itse itsenne. Pelatkaa kerhotiloissanne canastaa ja bingoa ja tuolijumppaa, mutta pysykää poissa kalliista terveydenhuollosta ja kuolkaa arvokkaasti ja eritoten nopeasti.

Jos lievästi ylivilkas oppilas, niitä alkaa pian suurin osa olla, omasta tekemisen halustaan  seisoo päällään nurkassa päästellen roskaruoasta ärtyneen suolen kaasuja ennestään huonoon uuden koulun sisäilmaan, eivät potenssiopin ilmiöt kiinnosta. Eikä oppimisasentokaan merkittävää oppimista salli.

Ihminen on eläin ja eläimenä olemiseen kuulu tietyt lainalaisuudet. Pääosin eläimen oppiminen tapahtuu vanhempien opastuksella ja yrityksen ja erehdyksen kautta. Meillä on muutakin.

Ihmiseläimellä, eläimen oppimisen perustan lisäksi, tietoisuuden laajeneminen ihmiskäsitteeksi laajentaa tänään myös oppimisen tehokkaan tiedonhaun suuntaan.  Ikään kuin perinteinen oppiminen olisi toisarvoista tiedon reuna-alueilla. Alueilla joka erottaa lajimme muista lajeista. Se mitä jää ja halutaan "päähän opiksi" on sitten kunkin yhteiskunnan, tai yhteisön oma asia. Arvokysymyksiä.
Oman tietokoneen käyttö ulkoistetaan. Siinä on suurin vaara. Tekoälyn ja ulkoisen manipulaation vaara. Degeneraation vaara. Oma kovalevy tyhjä ja ihminen pilvessä.

Se, että meillä on kausaalisiakin ilmiöitä, itse aiheutettuja "ilmiöitä" on uhohtunut. Luonnonlakien ilmiöiden lisäksi. Lajillemme ominaista järjettömyyttä. Paradigma ei ole vielä valmis. Pelkään, että ilmiöoppiminen syö lapsensa ennen järjettömyyden tunnistavaksi ihmiseksi oppimisen renesanssia.