maanantai 30. kesäkuuta 2014

SAATANAN LAKKO JA LOPETUS

Sen perkeleen päivästä
#miljoonatilmapallotkarkasivat
on jatkuva sade sisällä, ni
kastellut uutta kevättä, ni
tultuani tornista, ni
juuri ennen lähtöä, vittumaista, si

Makea savu ( #rakastaa ) vei maut
kahvi palasi vedeksi
vesi mieleni tulvaksi kuvitteli
Kalevala perseelleen käännähti
myrkky teki sairaan planeetan kielen
metsän huudoista huolimatta
kosteat päreeni palavat valaisematta
ja siksi

avaruuteni aamukasteessa vain usva savuaa
koirallani on parempi nenä
minä tunnen vain 4 milligramman lakritsin
         puutuneen kieleni kusihämärissä lahkeissa
Kevätsade minussa jatkuu syksyyn ja ylikin
Olen kastellut vainuni
amputoinut nautinnon, järkeni vähäisen
Saatana mikä tuska
Saatana
#minäitte

FYI vaan
Tänään hölväsin saaren ensimmäiset kanttarellit takapihalta noukittuina. Ja sit...

- pari silputtua sipulia ja yksi valkosipulin kynsi kuullotetaan
- lisätään kevyesti ruskistetut kanttarellit
- muhitetaan kermassa
- lisätään suolaa, ei pippureita
- heitetään loppumuhitukseen muutama katajanmarja ja muutamia tuoreita mustikan lehtiä
- koristellaan tuoreilla valkosipulin varren pätkillä
- nautitaan lemiläisten perunoiden kanssa
- juomaksi vettä ja muutama ryyppy paloviinaa

Aterian aikana monellekin nautintoa lisää reipaan torvisoittomusiikin kuuleminen. Itse mieluummin nautin soossin kanssa hiljaisuutta. Täällä sitä vielä löytyy. 
Telkkaria ei kannata avata aterian ajaksi. Sieltä tulee satasella ruokaohjelmaa. 
Muuten, olen sitä mieltä, että ruokaohjelmat pitäisi kieltää. Aliravittujen solidaarisuuden ja idioottimaisen ruokahävikin vuoksi. Vai mitä Barack? What can I say, what can I do?

30.6.2014
@ArtoBacklund



perjantai 27. kesäkuuta 2014

SOTE-ESITYS

Luettuani eilen, 26.6. Etelä-Saimaan juttua, "Sote-sopu kerää kiitoksia" meni nenä punaiselle. Jutussa Eksoten tj. Pentti Itkonen sanoo, että meillä jatkuu kaikki ihan ennallaan.
Tutustuin sote-esitykseen. Uskallan epäillä.

Esitys on vanhakantainen, ns. tilaaja- tuottajamalli. Itkosen mukaan Eksote on jo nyt valmis tuottajaporras. Tilaajana Eksoten tuottamille sosiaali- ja terveyspalveluille tulee olemaan suuralue, jossa Helsinki on keskuspaikka. Viidellä uudella perustettavalla suuralueella on ns. järjestämisvastuu ja oma keskuskaupunki.

Järjestelmä rahoitetaan jatkossakin kunnilta perittävillä maksuilla. Maksut määräytyvät mm. asukasluvun, sairastavuuden ja muutaman muun, vielä tarkentamattoman kertoimen avulla.

Uutta nykyiseen järjestelmään verrattuna on uuden järjestämisvastuullisen portaan perustaminen. Lisäksi kunnilta perittävät maksut kierrätetään jatkossa Eksoten osalta Moskovan, eikun Helsingin kautta.

Esityksessä luvataan lähipalveluiden säilyvän tavalla tai toisella; nykyisellään, liikkuvasti, tai sähköisesti ja toisiaan täydentäen. Toisaalta Etelä-Karjalankin osalta jatkossa pitkälti Helsingissä järjestämisvastuullinen tilaaja viime kädessä päättää mitä terveyspalveluita ja missä tullaan jatkossa tarjoamaan. Ollanko Helsingissä tietoisia ja vastuullisia? Aiemmat Helsinki-keskeiset päätökset kertovat muusta. Toki järkevääkin mahdollisesti on kiirettömien isojen leikkausten ja hoitojen keskittäminen erikossairaanhoidon osalta. Sen sijaan perusterveydenhuollon saatavuden heikentäminen entisestään tulee aiheuttamaan rakenteellisia muutoksia yhteiskuntarakenteessa. Näiden aiheuttamia muutoksia ja kustannuksia ei ole laskettu, eikä tutkittu esityksessä.

Vaikka saavutettua sote-sopua on lanseerattu poliittisen konsensuksen voittona ja aamunkoittona, niin ammun sen alas kuin sorsan tulevan elokuun 20. päivä. Ainakin ylistetyn erinomaisuuden osalta. Miksi?

Niin kuin Itkonen sanoo, Eksoten osalta mikään ei muutu. Samat rahat siis tarvitaan. Uutta rahaa tarvitaan järjestämisalueiden organisointiin ja toiminnan ylläpitoon. Vähän, tai enemmän, mutta kuitenkin. Tämä tuntuu oudolta tässä taloudellisessa tilanteessa, jossa julkisen sektorin edelleen paisumista on vältettävä ja rankan velkaantumiskehityksen myötä pyrittävä järkevästi pienentämään.

Kokonaan ääneen lausumaton juttu on sote-uudistuksen kautta haettava kuntauudistus. Tiedän, että se on ollut keskusteluissa. Tuo prosessi etenee lyhyen ja pitkän kaavan mukaisesti. Lyhyessä mallissa kuntia tulee kriisiytymään nopeutetussa aikataulussa ja valtion ukaasilla toteutetaan pakkoliitoksia.
Pitkän kaavan mukaisesti tapahtuu maaseudun näivettymistä väestökadon vuoksi kansalaisten siirtyessä palveluiden perässä kohti kaupunkikeskuksia. Elinvoimattomat maaseutupitäjät kuolinkamppailussaan ovat helppoa riistaa urbaaneille kuntarakennemestareille.

Seurausilmiönä kaupunkikeskuksiin syntyy uusia ongelmia muun muassa riittämättömän asuntotuotannon ja asumiskustannusten kalleuden vuoksi. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudet ongelmat tulevat myös näkymään keskuskaupunkien lapsi- ja vanhuspalveluiden määrällisten tarpeiden kasvuna. Näillä voidaan perustella leikkauksia maaseudulla ja reuna-alueilla.

Niin sanotuissa minihallitusneuvotteluissa juhannusviikolla sovittiin merkittävistä,  asumista mahdollistavista investoinneista, lähinnä raideliikenteeseen akselille pääkaupunkiseutu - Tampere. Investointipäätökset onkin nähtävä linjassa viimeaikaisten hallitusten läpinäkymättömille pyrkimyksille ohjata väestöllistä aluekehitystä juuri tuolle akselille. Tämän nähdään myös osaltaan palvelevan soteratkaisua, tai ainakin mahdollistavan sen kalliilla pääkaupunkiseudulla.

Soten viesti siis kuuluu: toverit, huomenna saamme kiväärit, eikun sähköiset palvelut, ne joilla on työtä ja rahaa saavat laajakaistat ja läppärit, mutta myös lääkärit. Mutta kaikki tämä vain kaupungeissa.

Esityksessä ei puututtu työllisen väestönosan perusterveydenhoidon rakenteeseen, lakisääteiseen työterveysjärjestelmään, eikä yksityisten terveyspalveluiden tuottamisen sopeuttamisen kokonaiskuvaan. Yksityistämistä esityksen mukaan tullaan tekemään, mikäli se on riittävän laadukasta ja kustannusvastaavaa verrattuna julkiseen. Kaikki on siis mahdollista ja hyvin harkinnanvaraista.

Sote-muutosta on perusteltu laadukkaiden sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuuden turvaamisena kaikille kansalaisille siten, että menokehys voidaan ennakoida ja turvata laajempien hartioiden toimesta.
Toisin on käymässä.

Sote-hintalappu tulee nousemaan. Alueellinen ja yksilöiden välinen eriarvoisuus tulee kasvamaan  merkittävästi. Tätä ilmeisesti Suomessa halutaan. Näin voin todeta katsellessani viimeisiä poliittisten puolueiden kannatuslukuja. Siihen on minunkin tyytyminen. Tai sitten ei.

27.6.2014
Arto Bäcklund

tiistai 24. kesäkuuta 2014

MONARKIA RASKAANA

Nyt kun Monacon ruhtinatar Charlene on esitellyt vauvavatsansa, mietin onko kaikki kuitenkaan sitä miltä näyttää.

Perillinen on tulossa, mutta ruhtinaskunnassa kiertävien huhujen mukaan ruhtinas Albert ei olisi päässyt puikkaamaan vaimoaan. Tässä nykypäivänä sinänsä ei ole mitään kummallista. Puhdasta panettelua väite silti on. Toki oudoksi asian tekee se, että pariskunta paikallisen pursiseuran juhlissa oli mitä suurinta yhteistä hymyä. Yhteisiä hymykuvia kun ei ole. Isoa outoa on sekin, että asiasta ylipäätään uutisoidaan, ja että minäkin kirjoitan. Kyseenalaistan kasinon liepeillä pyörivät ilkeämieliset huhut ja saan syyn kirjoittaa.



Erään eteläranskalaisen pariskunnan vauvamaha siis ylitti eurooppalaisen uutiskynnyksen. Se on yllättävää ja erikoiseksi asian tekee tämän pariskunnan merkitys maapallon elonkehälle. Sitä ei juurikaan ole, lukuunottamatta ruhtinasparin henkilökohtaista hiilijalanjälkeä, joka heillä on ilmeisen suuri. Ruhtinas Albert ei ole ottanut minkäänlaista roolia ruhtinaskuntansa ulkopuolella. Riittoisen asemansa vuoksi olisi voinut tyrkyttäytyä vaikkapa sovittelijaksi Keski-Afrikan tasavallan sisällissotaan. Siellähän meillä suomalaisilla on Pääesikunnan sivukonttori. Ruhtinas olisi mitä todennäköisimmin tullut toimeen suomalaisten kanssa, sillä onhan hän käynyt Lapissa rakotulilla. 

Ruhtinas Albert ei ole tuhkamuna. Hänellä on todistettavasti parkin lehtolasta, joista ainakin toisen on tunnustanut. Monarkian säilymisen kannalta tunnustaminen oli tietenkin ainoa järkevä teko, sillä en minä, eikä Albert voineet tietää, että onko Charlene mahdollisesti maho. Ei ollut. 

Tällä jutulla on lukematon määrä opetuksia ja saippuakuplia. On kuitenkin turhaa tuskailla monien kertomusten välillä. Selkeyden vuoksi otan kaksi tärkeintä. 

Ensimmäinen opetus on se, että varakas monacolainen voi viettää lajille ominaista moniavioista, rikasta avioelämää. Kristillisen etiikan vuoksi seitin ohuesti salattuna. Ruhtinas Albertin habitus kertoo tästä selkeästi; hän hymyilee, jopa nauraa meille usein. Olen vakuuttunut, että todistetusti naisiin menevänä miehenä ruhtinas on vaimonsa ottanut, vaikka sitten viinipäissään asemaansa vedoten. 

Toinen opetus on kateuden typeryys. Ruhtinatar Charlene otti ritolat kotipuoleen heti häidensä jälkeen. Syitä osaan arvailla. Tapahtuma johti viranomaispalautukseen palatsiin, omaan huoneistoon, jossa nyt ruhtinaan annetaan ymmärrtää yön selkään vierailleen ja jota visiittiä myös epäillään. Minä en epäile. Onnellisuus ei siis asu palatsissakaan. Paparazzien kanssa yhteiselo ei sekään ole onnellistuttavaa. Tulevaa prinssiä, tai prinsessaa tullaan syynäämään monella kauko-objektiivilla. Salaiset dnaat toki otetaan Pariisissa. Ihan vaan testamentin vuoksi.

Uutisoinnin perusteella Charlenen raskaus on EU:lle ilmeisen merkittävä asia. Eikä ruhtinas Albertin isyyttä tulla edes epäilemään. Raskaus on lähes yhtä merkittävä Monacon kannalta kuin Joensuun opiskelevien porvareiden vaatimus Kokoomuksen puoluekokoukselle Suomen muuttamiseksi monarkiaksi olisi Suomen kannalta.

Onneton yhteensattuma olisi, jos Paavi asettaisi uhkauksensa mukaan mafian pannaan, kirkonkiroukseen, tai muuten vain toimituskieltoon. Monacossakin ja Ranskassa sensaatiolehdistö saattaisi osoitella sormella. Italiassa näin ei kuunaan tapahtuisi. Mafia omistaa Italiassa lehdistön.

24.6.2014
Arto Bäcklund

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

KANSAKUNNAN LATAAMINEN

Soutuveneeni aurinkopaneelin ohjausyksikkö lienee rikki. Virta kulkee, vaan ei akkuun asti. Latautumista osoittava led-valo on puhuksissa.
Tänään, sunnuntaina 22.6.2014, minussakin riittää virtaa, vaan ei kulje teoiksi asti.

Yleismittarin kanssa touhutessani ajattelin mahdollisuutta yhdistää, suunnata ja varastoida ihmisten energiaa. Kahta ensimmäistä läpi maailman historian on harjoiteltu, mutta Duracell-pupuja kollektiivisessa mielessä emme ole. Vai olemmeko kuitenkin?

Tutkija ja avaava kirjoittaja Riitta Söyring kertoo tänään olleensa mediapaastolla kaksi kuukautta. Vointi on parempi ja vaatekokokin pieneni kaksi numeroa. Kysymys lienee vanhasta klisheestä, eli koko maailman taakan kantamisen tuskasta omilla harteilla. Tuska ja painolasti aiheuttavat henkisiä, sekä fyysisiä oireita. Se, miksi levitin Söyringin tapauksen tähän, johtuu yksinomaan siitä, että esitin itselleni jutun luettuani kysymyksen: voiko mediaa ja sen vaikutusta päästä pakoon. Vaikka haluaisikin. En usko.

Lataan itseäni makkaralla, nautintoaineilla, vähäisellä liikunnalla ja nukkumalla. Muu latautumiseni tapahtuu ulkopuolisten ärsykkeiden muodossa, joita minuun virtaa langattomasti kuin ex-nokialaisen akkuun. Tahtomattani.

Uuden tekniikan avulla kansakuntia ja kansanryhmiä on helpompaa ja tehokkaampaa ladata kuin aiemmin. Näin tapahtuu suunnitellusti eri puolilla maailmaa. Joko avoimesti, tai peitellysti. Saksassa 30-luvulla kansan lataaminen kesti reilun vuosikymmenen. Venäjällä sama tehdään muutamassa vuodessa. Rajalinjojen rakentaminen sujuu uuden tekniikan avulla hetkessä. Kansakunta voidaan median avulla jakaa hetkessä. Näin on juuri tapahtunut mm. Egyptissä ja Thaimaassa; suunnatut purkaukset seurauksineen. Vaaralliseksi kansan lataamisen tekee älylatureiden puute. Kansa kuumenee ja räjähtää.

Media on kiistatta yksi valtiomahti. Oleellista tuolle valtiomahdille on tiedon kerääminen, sisältöjen manipuloiminen ja suunnattu jakelu. Uusi tietotekniikka mahdollistaa älypuhelimen omistamien ihmisten toimimisen "mikrovaltiomahteina". Ilmiö on uusi. Onko se tasapainoittava ja myönteinen, sitä vielä tuskin kukaan tietää. Seuraukset ovat vielä tutkimattomia ja tuntemattomia. 

Vaarallisinta on taitava päättävissä asemissa olevien ihmisten lataaminen uuden massamediavirran avulla halutulla tiedolla siten, että he uskovat tekevänsä ratkaisuja itse hankkimansa tiedon ja elinkokemuksensa pohjalta. Tässä sinänsä ei ole mitään uutta korvaankuiskuttelijoiden toimintaan verrattuna. Uutta ovat big datan kautta seulottu tarkoitushakuinen virallinen totuus, kuiskuttelijoiden itsensä manipulointi, disinformaation totuustaminen, uusien totuuksien etsiminen ja kaiken tarjoilu uuden mediatekniikan mahdollisuuksin. Söyring sanoo asian pelkistetyllä esimerkillä; jos mediassa varoitetaan punkeista, se monelle tarkoittaa myös, ettei metsään kannata mennä.

lauantai 21. kesäkuuta 2014

AAMULLA JUHANNUKSENA SATAA

Kirjoitan tätä Juhannuspäivänä vuoteessa. Kello on 0645. Sataa. Kävi ajatus Bilteman telttakankaiden vedenpitävyydessä.

Aamun uutistarjonta käyty läpi.
Kolme ihmistä menehtynyt Juhannuspäivän aamuun mennessä. Alta normin. Uutinen? Suomalaisia sotilaita tulitettu Keski-Afrikan tasavallassa. Suomi-poika ei ampunut Valmetilla takaisin. Putinilla tankkikauppa auki Itä-Ukrainassa, pyhistä huolimatta. Obama varoittelee huonosta kauppatavasta, siitäkin huolimatta, että amerikkalaiset itse lentelevät Super Horneteilla Irakissa.
Ja kauppa auki sielläkin. Kauppasotaa pukkaa.

Vaikka aiemmin lupasin enää olla puuttumatta pääministerin valintaan ja outoon valintatapaan, perun sanani. Ainakin PM:in toimien osalta.

Herra Harri Kiiskinen kirjoittaa Usarin Puheenvuorossa Alexander Stubb'in erikoisesta oikeudenmukaisuuskäsityksestä. Stubb sanoo, Kiiskisen mukaan, olevan oikeus ja kohtuus, että ahkeruudesta annetaan tunnustus ja palkkio. Samalla Kiiskinen muistuttaa 10% maailman väestöstä omistavan 90% kaikesta. Ihan tästä en yhteyttä suoraan huomannut Stubb'in oikeuskäsityksiin, mutta sinällään huomio on niin maantosi. Mihin on hausjärveläisen Kiiskisen mukaan unohtunut ahkera 10v. afrikkalainen tyttö, joka tonkii kaatopaikalla 15 tuntia vuorokaudessa ansaitakseen leipäpalan? Parempi, kun käytte  "siellä" lukemassa Kiiskisen pläjäyksen itse. Peukutan. Sillä on joskus ihan sanottavaakin.

Gallialaiset voittivat eilen naapurinsa #ylemmfutis ja nousivat mitalliehdokkaiksi. Tuli peli katsottua ja saan silti sanoa, että Saksa voittaa mestaruuden. Maginot-linja ei tule vieläkään kestämään.

Niin ja lopuksi ihan veret seisauttava uutishuomio aamulta. Ex-meppi Eija-Riitta Korholalla on nyt Twitterissä takaisin-luontoon-sykli päällä. Katuuko se jotain? Alitajuisesti?

Huusholli on vielä hiljainen. Kahvinkeittoon vai ei. Koirankusetus on seuraava aamutoimi, mutta olen ulkoistanut sen vaimolle ilman yyteetä.

Tällaista kevyttä p----aa suollan luettuani suositun kirjailijanalun huippusuosittua Pisara-blogia. Vai olisiko se kuitenkin taiteellinen nettipäiväkirja. Kirjoittaja asuu Baijerissa.

Minultakin nettipäiväkirjaa;
paras kalakaverini sai Kuolimosta eilen ison hauen. Vaaka loppui 15 kiloon. En ollut mukana, enkä saanut huonosta kuvasta kiksejä. Ja toinen toveri perhotti 12,5 kg lohen Tenolta. On siellä jo toista viikkoa ollut kuntosoutamassa arktisissa oloissa. Nyt sai särvintä muulta kuin Tapiolan kaupalta Utsjoelta. Kuntoiluharrastuksetkin maksavat.



En mene enää kömölleni. Tuuppaa tulemaan aamun toisessa unisessiossa seksiunia. Siis jos oikeasti nukahtaa. Aamustondis ei liene sopivaa ikäiselleni ja saattaa aiheuttaa suuriakin komplikaatioita. 



Päivä pitenee nyt, mutta aika lyhenee. Juoksee loppukirillä. Juhannuskin ihan alvariinsa, Joulusta puhumattakaan. Yle uutisoi tänään akan nalkuttamisen lyhentävän miehen elinikää huomattavasti. Tätä tutkimusta tehdään monissa huusholleissa. Raportoin paljonko lyhensi.

Kahvin keittoon.
Kello on nyt 0715.

La. 21.2014
Bäcklund

perjantai 20. kesäkuuta 2014

OLEN TÄYSIN VÄÄRÄLLÄ ALALLA

Minä olen väärällä alalla.
En ole millään alalla.
Pitäisi olla puutarhuri. 
Erikoistuisin äärimmäisen  kapealle segmentille. 
Kasvattaisin puksipuita.
Istun keinussa juhannussaunan jälkeen juhannuskylmänä ja katselen kahta. Puksipuuta.
Odotan seurakunnan hiilidioksiidipäästöä Hakamäellä. Tuli.
Tuli ja meni.
Juhannus.








torstai 19. kesäkuuta 2014

KASSIKALA



Vastauskirjeeni ystävälleni




------- / Arto



Huomenta!



Olen tutustunut tähän. Jo luonnosvaiheessa.

Ruokakalan kasvatuksen uudelleen viriäminen Suomessa johtuu pääasiallisesti norjalaisen ns. "kassilohen" hinnan jyrkästä noususta viimeisen vuoden aikana. Kysyntä ylittää reilusti tuotannon. Se tekee "kotimaisen kirjolohen" kasvatuksen jälleen kannattavaksi. Kyse on tässäkin rahasta hallituksen elinkeinopoliittisten linjausten mukaisesti.

Maapallon hallitsematon ihmispopulaation kasvu edellyttää ravinnontuotannon tehostamista haitta-asteenkin nousun kustannuksella. Lohen osalta toistaiseksi pelissä vielä on kyse aasialaisen ja venäläisen keskiluokan ylellisyystarpeiden tyydyttämisestä.

Ministeriön paperissa suunnataan kalankasvatusta alueille, jotka jo kertaalleen on pilattu kalankasvatuksella, mm. Kustavin saariston merialueille. Siis kyse on vain uudistetusta lupapolitiikasta, jota ollaan hölläämässä uuteen teknologiaan vedoten, lähinnä "rehuteknologiaan". Ympäristöministeriö toimii naamiointina.

Totta on, että kalaa voidaa kasvattaa vähemmin saastein kuin aiemmin, mutta suunniteltujen, taloudellisesti tänä päivänä kannattavin tuotannon volyymein saastuttavien jätteiden kokonaismäärä kasvaa nopeasti yli aiempien. Ei siis edes nollasummapeliä lähellekään.

En voi hyväksyä kalankasvatusta teollisesti avoimissa vesistöjärjestelmissä. Hyväksyn kalankasvatuksen suljetussa kierrossa, jossa vedet puhdistetaan, mikäli ne jatkavat kiertokulkuaan luonnossa, sekä tietenkin vesienhoidon ja kalastojen hoidon, jonka kautta järvi- ja merialuieiden kalakannat saadaan / voidaan palauttaa paremmin oikein ja kestävästi kalastettaviksi. Tähän tulisi panostaa.

YT
ABä

tiistai 17. kesäkuuta 2014

EI VIISAUS MISSÄÄN ASU

Ei viisaus missään asu. Jos asuisi jossain, olisin nähnyt. Sen verran olen kiertänyt. Ja jos viisauksia olisi useita, sitä vähemmän niiden olemassaoloon uskoisin. Olisi varmemmin tullut vastaan. Naapuri kyllä sanoi, että viisaita on tätä nykyä niin perkeleesti. Mistä se sen tiesi? Ihmisiä ne vaan ovat ja ihan viimeisenä viisaus ihmisissä voisi asua. Tuskin tulisivat toimeen matojen ja tyhmyyden kanssa.

Vaikka panee se kyllä ajattelemaan, kun niistä viisaista on niinkin paljon kirjoitettu. Raamatussakin puhutaan viisaista tietäjistä. Jos viisaus olisi niissä asunut, niin tällä kulmalla ei olisi sitten niitä ollut lainkaan. Eikä muuten ole vieläkään. Eli en usko.
No, hyvin on toimeen tultu tähän asti ilmankin. Ja näyttää siltä, että ilman viisautta jatkossakin selvitään. Pääkaupungissa näinä aikoina paljon viisaudesta puhutaan, mutta se höpötys lienee sitä urbaanilegendaa. Eli en usko vieläkään.



Pitänee kysyä akalta, kun alvariinsa huutelee alakerrasta, että ”ootko ihan viisas kun aina sitä konettas naputtelet”. Sillä voi olla parempaa tietoa. Joskus harvoin kyllä onkin. Sen kuitenkin olen jo aikoja sitten päättänyt, että etsimään en lähde. Viisautta. Kun kuitenkaan en löydä. Ei se missään asu, se viisaus.

Vai asuuko kuitenkin?

17.6.2014
ABä


MINIVUORINEUVOTTELUT



Vuorelta, jolta ei näe kauas
näkyvät viholliset
Vuorelta,  jolta näkyy kauas
ei näy mitään

Jos haluaa nähdä kauas
on noustava
on vain kiivettävä
loukkaamatta vuorta
Kiivettävä

Silloin näkee itsensä
toverit
uuden vuoren
ja kaiken

17.6.2014
ABä

maanantai 16. kesäkuuta 2014

AAMUN RAIKAS

Hyvää huomenta!
Jos aamulla auringon noustua lampsii kotia kohti kastetta nenän päässä, ei se tarkoita sitä, että herra on tuore. Tai raikas ilmestys. Alexander Stubb on.



Lupaan itselleni tämän tekstin olevan viimeinen, jossa viittaan Kokoomuksen puoluekokoukseen, pääministerin outoon valintatapaan, tai uuteen pääministeriin. Siitäkin huolimatta, että eilen kirjautui ennätysmäärä käyntejä sivuillani.

Jos korpraali on syntynyt aprillipäivänä 1968, on se tietenkin suositus töitä hakiessa, mutta hyväksytty tohtorinväitöskirja vuodelta 1999 lontoolaisesta, maineekkasta School of Economicista sen sijaan ei välttämättä. Nämäkin uuden pääministerimme referenssit voi heittää jortaniin, sillä tänään huipputehtävissä niitä ei kysellä. Supervallankin presidenttinä saattoi jo vuosikymmeniä sitten toimia toisen luokan elokuvien sankari.

Se, että ajattelen ja vieläpä kirjoitan uudesta pääministeristämme, johtuu siitä, että jotain  ihku-uutta tulee politiikan tekoon Alexander Stubbin myötä. Sosiaalisen median käyttö lienee uutta, ainakin vanhan nokialaisen tietoturvan rajoille asti. Hän on myös lupaillut avoimmuutta. Siihenkin ainakin aluksi uskon. Mutta Stubbin kohdalla avoimmuus ei ole synonyymi läpinäkyvyydelle. Ei ainakaan politiikan läpinäkyvyydelle. Uuden pääministerin avoimmuus tarkoittaa sitä, että hän on laukonut, ainakin toistaiseksi, mielipiteensä julki ilman diplomatiaa, ilman takaporttia. Näin esimerkiksi sanoessaan, että kansanäänestys nato-kysymyksessä on turha, tai että ay-jäsenmaksujen verovähennysoikeus tulisi poistaa. Ja että ahkeruus on kansamme korkein hyve. No okei, uutta ainakin on se, että puoluejohtaja ottaa selfien puheensa päätteeksi. Ja lähettää sen myös NSA:lle. Alexander Stubb on rakentanut itsestään brändin ja hakee nyt tavaramerkkiä. Globaalisti.

Lopuksi kipale, jossa ajattelussani haluaisin olla väärässä.
Linjapuheessaan Stubbilla oli paljon hienoja elementtejä. Hän sanoi, että ei hänellä ja puolueellaan ole vihollisia. Filosofisen kauniisti sanottu. Vihollinen löytyy omasta itsestämme ja omista joukoistamme. Näin väitän ja sen pääministerikin vielä tutaa.
Kauneus on tunnetusti katoavaista ja karhun kidassa ei hymyillä, ei viserretä, eikä oteta omarikuvaa. Tyhmä, tai idiootti saattaa nauraa.
 
Natoa ja sanaa talouskasvu lukuunottamatta Alexander Stubbin kuningastie löytyi linjapuheesta. Sote-päätökset revitään auki ja maaseutu autioitetaan ja lopun poliittisen linjauksensa tuloksena tuloerojen kasvu tulee syömään kansakuntamme perustukset kuin home koulutalot. Näin haluaa Alexander Stubb. Ja jos ei halua, niin kysyn: missä viisaus muuttuu tietämättömyyden kautta tyhmyydeksi.

Jos on Alexander Stubb vaarallinen mies, voisi politiikan toimittaja Pekka Ervasti olla myös vaarallinen. Off topic, sillä sain runsaasti palautetta miksi räävin Ervastia. Pekka Ervasti on uuden ajan viihteellinen politiikan toimittaja, jolla yhteistä uuden pääministerin kanssa on somen käyttö työssään. Pekka Ervasti on pinnallinen ja leikisti sarkastinen. Siksi hän ei ole vaarallinen. Poliitikkona olisi vaarallinen. Niin kuin Alexader Stubb on vaarallinen. Ja en muuten rääpinyt. Sitä paitsi ja sen vuoksi minä voin olla pinnallinen ja mitä tahansa, ärjyessäni julkisuuden henkilöille, sillä en tee sitä työkseni.
Jään seuraamaan.

16.6.2014
Arto Bäcklund

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

HERRA HERRA ISOHERRA

Fyi

Sain tänään postauksestani kommentteja ihan kotikoivun latvasta. Hui!

En pelkää. Tähän ikääni.
Pelkään, jos nuotassa on alle 10 kg muikkuja.

KUNINGAS

Ylen priha poliitikko Pekka Ervasti twiittaili juuri, että mikä tämä  ( kuva ) mahtaa olla. Että olisiko Kokoomuksen uusi logo.



KokoMustien puoluepäivillä tänään käsiteltiin lähes 200 paikallisosastojen esitystä. Taisi yksi astua maamiinaan, eli meni vastoin puoluehallituksen kantaa. Muut eivät. Siis maamiinojen hävittämispäätös pitäisi nyt pomminpurkajien tehdä vaarattomaksi.

Kansallisen hyvinvointimme kannalta tärkein esitys tuli Joensuun opiskelevilta porvareilta. Porvarit vastoin säätynsä perinteitä esittivät Suomen siirtymistä monarkiaan. Kuvaako puoluepäivien speaker's cornerin banderolli vielä kruunaamattoman kingin päähinettä, vai kuvaako se Jerusalemin kaatopaikan liekkejä ( org. helvetti ). Tämä meidän läpinäkyvyyden nimissä tulisi saada tietää.

15.6.2014 eaa ?
Arto Bäcklund

perjantai 13. kesäkuuta 2014

SIBELIUS KÄÄNTYY HAUDASSAAN

Vetäessäni hetki sitten kalavehkeitä ylleni, huomasin riisutuvani. Minua kylmii Lahden Sibelius-talon kuuma tunnelma tulevana viikonloppuna Kokoomuksen puoluekokouksessa. Kylmä hiki kastelee ihokkaan ja rinki takapuolessa peittää armeliaasti koko Fennoskandian ja osin luovutetun Karjalan. Kynsikkäät vielä nurkkaan, mustetta sulkaan ja käki kukkumaan virtuaalisuuden laakson aamunkoitteeseen. Hitto! Hitto kun ilettää.

Naantalista asti telttakokouksesta soitetaan yksimielisyyttä Venäjän poliittisen järjestelmän joutumisesta näennäisdemokratian raiteelle presidentin toimiessa vaihdemiehenä. Levy soittaa; ei uhkaa, mutta muutosta rajojen takana.

Kyllä me olemme TYHMIÄ!!
Nurisematta hyväksymme perustuslakimme muutokset voidaksemme nuolla Euroopan Unionin saappaita,
nurisematta hyväksymme presidentin valtaoikeuksien vetämisen Kruunuhaan viemäriin,
nurisematta hyväksymme muiden jäsenmaiden velkamäärien sovitut ylitykset,
nurisematta hyväksymme euron halvaannuttavan vaikutuksen talouteemme,
nurisematta yhteensovitamme sotilasvoimamme ja kulttuurimme Guantanamoon,
nurisematta annamme politiikojemme tyhmyyden vuoksi Kremlin kääntää liikenevät ohjukset Helsinkiin,
nurisematta hyväksymme ministerien joukkopaon Brysselin käpykaartiin hädän hetkellä,



NURISEMATTA HYVÄKSYMME KOKOOMUKSEN VALITSEMAAN MAALLEMME UUTTA PÄÄMINISTERIÄ VASTOIN PERUSTUSLAKIMME HENKEÄ JA KIRJAINTA.



Siis 850 yhden puolueen kokomustaa suomalaista valitsee Suomelle uuden pääministerin. Missä näin on kirjoitettu, sovittu ja päätetty toimittavaksi? Ei missään!
Samaa läpinäkymätöntä ja pikkudiktatoorista politiikka harrastamme kuin naapurin Vladimir. Se siitä.

Jean Sibelius virittelee Finlandia-hymniä päässäni. Se kaikuu kumeasti haudan takaa kuin minulle tuntemattoman sotilaan viimeinen laukaus Tali-Ihantalan alkukesän yössä.

13.6.2014
Arto Bäcklund


keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

LYHYESTÄ TWIITTI KAUNIS

http://m.mtv.fi/uutiset/it/artikkeli/sovellus-sanoo-vain-yo-kerasi-miljoonarahoituksen/3452984itsee Venäjän rikollisen toiminnan Ukrainassa. #putin
#Venäjän haamu: Lännen on syytä pysyä poissa Ukrainasta, muuten seuraukset ovat julmat. #ukraina

Yllä “poliittinen dialogi” kuvaa aikaamme. Keskustelu ihmiskunnalle tärkeistä asioista on tätä ja tästä. Twiitin lauseen, tai parin väite. Heitto, tai toteamus. Ilman sisältöä, ilman oikein mitään.



Ihmiskunnan kehitykselle kommunikaation kehittyminen on ollut yksi tärkeimmistä edellytyksistä selvitytyä ja menestyä lajien joukossa. Keskustelua oppineiden johdolla "omien kesken" syntyi jo 1000 - 250 eKr Kiinassa Tsoun dynastian aikana. Kuitenkin pohjan modernille keskustelu- ja väittelytaidolle antoi Aristoteleen ( 384 - 322 eKr. ) kirjoittama teos "Retoriikka".

1800 - luvulla printtimedian ja sen jälkeen nykyisen digitaalisen median kehittyminen face-to-face keskustelun rinnalle ja lähes kaikkien saataville, eli ns. "mcluhanilaisen maailmankylän syntyminen, ovat vaikuttaneet koko ihmiskunnan arkeen ja tulevaisuuteen. Ajateltaessa ihmisen lajina sopeutumisesta nopeaan muutokseen fysiologisesti, on rinnalle nostettava nykymedian ajatteluun vaikuttava vaikutus. Lähes jokainen ihminen on oma globaali tietotoimistonsa. Tiedonkulun pelkistyminen ja viiveettömyys ovat ihmisen 200.000 tuhannen vuoden historiassa täysin uutta. Onko ihminen lajina sopeutunut selviämistä edellyttämällä tavalla? Tieto edellyttää ja aiheuttaa energian kulutusta ennen ja jälkeen julkaisunsa. Koska myös digitaalisessa argumentoinnissa on kyse, tai ainakin pitäisi olla,  sosiaalisesta, verbaalisesta ja älyllisestä toiminnasta, jolla pääsääntöisesti pyritään jonkun näkemyksen tukemiseen, tai kumoamiseen, esittämällä perusteluita, on digitaalisessa on-line keskustelussa olemassa oiva peruselementti toimivan keskustelun aikaansaamiseksi. Se on hylätty.



2000-luvun alun nettipäiväkirjoista siirryttiin blogeihin, joissa omakohtaisuuden kontekstia laajennettiin. Niistä eriytyivät nettikolumnit. Ne edustavat parhaimmillaan keskustelutaidon nykyaikaisinta ilmenemismuotoa ja herättävät vasta-agumentaation tarpeen hädän monissa lukijoissa. Ilmeisesti taloudellisten heureka-innovaatioiden ja tietotekniikan nopean kehityksen seurauksena, joissa käytettiin hyväksi kirjoittavan ihmiskunnan hektisyyttä, syntyi Facebook. Virtuaalitalouksien virtuaaliyritysten rakkaudella muistettu isoäiti. Samalla printtimedia epätoivoisena kaakon kaivon ahdistuksesta muuttui tabloidiksi ja panostaa lööppeihin sisältöjen ohetessa. Ilmeisen myöhäistä, sillä luku- ja kirjoituslaite kaikilla on taskussa. Ja yhä useammalle riittävät lööpit. Valitettavaa, mutta näin meidät pakottamalla opetetaan. Hipaisemaan.



FB on pieneltä osin vielä keskustelua ja hyvä postaus vaati vähäisessä määrin ajattelua, mutta uudet ilmiöt olivat näkyvissä. Kirjoittajat hakevat hyväksyntää kirjoittamalla yhä enemmän itsestään ja omasta reagoinnistaan ympäristöön. FB:n postauksia, sitten kun riittävä lukijapohja oli saavutettu, käytettiin ja käytetään ryhmien mielipiteen muokkaukseen ja niiden ohjaukseen, mm. mielenosoitusten ja muiden kokoontumisten järjestämiseen.
Loppupeleissä keskustelu Facebookissa perustuu epämuodolliseen päättelyyn, muodolliseen, formaaliin keskusteluun perustuvan retoriikan sijasta. Mutta seuraavat askeleet tuntemattomaan on jo otettu.

Twitterissa viestin pituus on rajoitettu. Se ei anna ylivoimasta etua sanasepoille. Se tasa-arvoistaa ja sopii huonoille kirjoittajille. Muutamalla lauseella on sanottava sanottavansa. Mitä se sitten onkin. Yleensä kevyt heitto. Twiitissä on myös helppoa linkata uutisiin ja viitata viisaampien sanomisiin. Vinkkaja hakee näin itse viisaan viittaa. Vaaralliseksi, jopa maailmanrauhalle tämän keskusteluprosessin takaperoisen kehityksen tekee se, että valtioiden päämiehillä ja muilla merkittävillä instituutioilla, kuten CIA, on omat Twitter-sivunsa. Tässä viittaan kirjoitukseni alkuun. Pariin fiktiiviseen twiittiin. Heitellään, syljetään, loukataan. Se ei ole diplomatiaa, eikä varmaankaan sovi diplomatian pohjaksi.

Oma johtopäätökseni on, että olemme saavuttaneet keskinäisessä kommunikaatiossamme kulminaation. Olemme taantumassa. Seuraavana on puhumattomuus ihmisten kesken. Virtuaalimaailmaan lisääntyvä höpötys ottaa suunnan kohti avaruuksia kuin nato-raketti ja ihmiskunta kohti Afrikan kotia kuin valistus nälkäistä mahaa. Mutta sitä ennen otan muutaman selfien ja teen pari vloggausta. Nerokasta terapiaa.



11.6.2014
Arto Bäcklund

Paikassa... Twitter... eiku... paikassa... eiku... kepin nenässä.

P.S. Tänään ( 19.6. ) uutisoitiin seuraava vaihe kohti kommunikaation pelkistymistä. Voi lähettää vain sanan "Yo", joko tekstinä, tai ääniviestinä.

maanantai 9. kesäkuuta 2014

OLEN, JA SIKSI TAIDANKIN OLLA

FYI

"Olen" Twitterissä vittuilemassa itselleni ja ainakin oman kiveni ja kantoni kautta muille elukoille.

Ärsyttävä työ blogiini työn alla luopumisen antaman uusjaon uuden ajan buustissa; kirjoittaa Twitterin idiotismista, sen lyhytnäköisyydestä, siinä pulpahtavasta evoluution kulminaatiosta back to Africa, sekä kirjoittamiseni sivutisleenä yrityksestäni kohdata keksintöni: To get slim by writing non-sense. Välipala kirjoitetaan. Tulossa tänne.

Siksi paikassa...Twitter. Ja nyt lähden paikkaan... Lappeenranta. Paikassa...

lauantai 7. kesäkuuta 2014

KEHITTYYKÖ KEHITYS KARJALANKANNAKSELLA

Täällä kotimaassa tarkoitushakuista tietoa saa lukea Karjalankannaksen tämän hetkisestä tilanteesta. Väitetään, että elintasokuilu rajallamme syvenee, ja että Kannas on tyhjää täynnä. Moraalinen rappio haisee herkimmissä nenissä Kaakonkulmalla asti. Kolmen vuorokauden kesäkuun alun tutkimusmatka Karjalankannakselle kertoo jostain aivan muusta.

Suomalaisille tunteisiin vetoava Viipuri kehittyy voimakkaasti. Vanhan kaupungin entistämiseen on jostain löytynyt varoja. Se näkyy vanhan keskustan suomalaisperäisten rakennusten kunnostamisina, se näkyy varsinkin turisteille suunnatun toimeliaisuuden lisääntymisenä, sekä varsinkin ennen niin onnettoman katuverkon korjaamisena aivan eri tasolle kuin mihin olimme päivämatkoillamme tottuneet. Kivijalkoihin on syntynyt suhteellisen laadukkaita ravintoloita terasseineen, sekä pikku putiikkeja. Uusia hotelleja on rakennettu, kuten hotelli Victoria aivan kauppatorin kulmalla. Monet viipurilaiset tuttavani toisistaan tietämättä ovat kertoneet, että Tallinnan vanhasta kaupungista pyritään ottamaan oppia soveltuvin osin. En epäile. Ruplan heikentynyt kurssi osaltaan pitää venäläiset nyt enemmän kotonaan ja laadukkaampia palveluita halutaan kotikulmilla. Siis myös kehitystä omaan käyttöön. Kaikkea ei lasketa turistien varaan. Viipurin vanhan keskustan entisöinti onkin vasta toisena tärkeysjärjestyksessä.

Viipurin kasvun painopiste on siirtynyt Punaisenlähteentorin alueelta edeten pitkälle Pietarin valtatien suuntaisesti itään. Alueelle rakennetaan koko ajan ja jo nyt valmiina on lukuisia ostoskeskuksia, rautakauppoja ja autoliikkeitä. Kansainväliset ketjut tekevät tuloaan. Lidl oli realistisissa toiveissa aina Ukrainan selkkaukseen asti paikkaa myöden, mutta nyt isot valmentajat huusivat aikalisän.

Ehkä tärkein muutos on kuitenkin tapahtunut viipurilaisissa ihmisissä. He ovat avoimempia, ystävällisiä, eurooppalaisempia ja hymyilevät. Lähes viikottaisilla matkoillani itärajan yli olen saanut lukuisia venäläisiä tuttavia.

Toinen, kolmesta merkittävästä huomiosta, on päätiestön hyvä kunto. Paikka paikoin se jo lähestyy suomalaista huononevaa tiestön kuntoa ja jopa paikoittain ylittää sen. Kaikkialla Kannaksella näkee myös massiivisia tienrakennustyömaita ja isoja siltatyömaita. Kaksi kertaa matkalla tuli vastaan isoja sähköradan rakennustyömaita. Pienemmät, mutta merkitykselliset tiet eivät vielä ole nähneet ruplia. Tuntuu oudolta, että tiekarhulla ei haluta ajella terä alhaalla. Ehkäpä "perien" rauha halutaan säilyttää ja toimitaan harkitusti. Ken tietää.

Kolmas ja ehkä hämmästyttävin huomio oli uusien rakennusten rakentaminen ja vanhojen korjaaminen. Ei sellaista syrjäkylää löydykään, mihin ei rakennettaisi, tai olisi muutaman viime vuoden aikana rakennettu. Ennen niin väritöntä rakennuskantaa täplittää nyt hillityt eurooppalaistyyppiset värit. Venäläiset ovat löytäneet maalit. Toki vanhaa romahduspisteessä olevaa rakennuskantaa löytyy runsaasti. Mutta kuitenkin.

Venäläinen on venäläinen, suomalainen on suomalainen. Venäläinen poliittinen järjestelmä on venäläinen ja kansa isänmaallisuudessaan siitä pitää. Ainakin toistaiseksi. Venäjä on libertalistisiin, äärikapitalistisiin, tsaristisiin oppeihin perustuva talousjärjestelmä, joka sallii korruption, yksilön heitteillejätön yksin ja sitä kautta puhtaan Villin Lännen meiningin. Tämä onnistuu ilman kansalaisyhteiskuntaa niin kauan, kun keskiluokka kasvaa ja talouskasvua voidaan pitää yllä. Kyse on rahan ja tyytyväisyyden suhteesta.

Länsimaalaisten arvojen mukainen hyvinvoinnin lisääntyminen näkyy Karjalan Kannaksella. Pääosin se johtuu valtavan Pietarin talousalueen vaikutuksesta. Suurin osa uudisrakentamisesta onkin pietarilaisten massiivista kesäasutusinvaasiota. Muutakin rakennetaan ja on rakennettu. Pääteistön varrelle on muun muassa noussut kattava ja moderni huoltoasemaverkosto. Ja jostain syystä noin 20.000 asukkaan Käkisalmi näyttää siistiytyneen ja vaurastuneen. Minulle on kerrottu siihen olevan syynä joidenkin yksittäisten kaupunkilaisten panostukset ja ponnistelut. Niin tai näin, kuitenkin Kannaksella monet neuvostoaikaiset kylät, kuten Sakkola, ovat tyhjentymässä nuorison muuttaessa kasvukeskuksiin. Neuvostoaikaiset kerrostalot ovat tyhjenemässä. Tuttua meiltäkin.


                                         Kerrostalo Sakkolasta, aivan entisen suomalaisen kirkon vierestä.

Kuvaus oli siis keskiseltä Kannakselta. Pietarin imu ja tuuppaus loppuu suuressa määrin Laatokan Suomen puoleisen pää paikkeilla. Osapuilleen siinä Hiitolan tasalla. Ihmisten mukaan Karjalan tasavalta Laatokan pohjoispuoleisilla alueillaan on jäänyt ilman federaation rakennemuutostukea ja tasavallan on pärjättävä omillaan. Kannas kuuluu Pietarin lääniin, oblastiin. Uusi "elintasoraja" on syntymässä. Venäjän alueellinen eriarvoisuus onkin aivan käsittämätöntä.

7.6.2014
Arto Bäcklund

P.S. YouTubesta ( haku: arto bäcklund ) löytyy muutama klippi, mm. veneilystä Konevitsaan.