Tuttavapariskunta on lomalla Turkin rannikolla. Nojaa, lomalla ja lomalla. Sain eilen viestin, jossa peilautuu Suomen julkinen ja vähän muukin terveydenhuoltojärjestelmä kuin Linnanmäen kuvan vääristävässä peilitalossa.
Rouva on sairaanhoitaja ja työterveyden piirissä. Alkaa näköjään senkin systeemin eroosio murentamaan hyvämaineista työterveydenhoitojärjestelmää. Kävi nimittäin viestin mukaan niin, että Terveystalon työterveyslääkäri ei antanut lähetettä rautainfuusioon. Ei edes ykityispotilaana. On lääkärin mukaan liian kallista. Luokkaa 1500€ plus lääkärikäynnit. Rouvalla on raudan imeytymishäiriö.
Turkissa tuttava oli rimpauttanut lääkärilleen ja rautainfuusioajat järjestyivät kahdelle seuraavalle päivälle. Ja yhteishintaan 250€. Jälkeen päin oli lääkäri vielä soitellut ja kysellyt vointia.
Mitä tästä opimme? Yksilötasolla paljonkin, kansana emme yhtään mitään. Fakta on se ainakin, että terveydenhuollon hintataso kaikkineen, on jo Välimeren pohjoispuolellakin hyvin erilainen. Kallimpi ja halvempi.
Turkissa käy jo pelkästään 1,5 miljoonaa terveysmatkalaista vuosittain ja luku kasvaa nopeasti. Sitä ei käy ihmetteleminen. Suomessa terveydenhuollossa ja monella muullakin sektorilla hinnat karkaavat. Vain varakkaat saavat takuuvarmasti ja nopeasti hoitoa. Turkissa köyhilläkin on kahden viikon hoitotakuu. Jos siinä ajassa et pääse julkisen puolen hoitoon, voit mennä yksityiselle.
Ei vaan vaikuta, vaan on niin, että suomalaisessa terveessä markkinatalousjärjestelmässä on iso virhe. Se ei ole terve. Ei käytetä maalaisjärkeä, vaan massia. Järjestelmä on rakentunut ahneeksi ja täysin rahakeskeiseksi, sen sijaan, että järjestelmät ylipäätään luotaisiin ihmisten ehdoilla.
