torstai 11. maaliskuuta 2021

KORONA TEKEE MAA-PLANEETALLE HYVÄÄ.

Älkää heti kättelyssä ymmärtäkö tätä otsikon perusteella väärin. Ei planeetalla leviävä covid-19-virus muunnoksineen ole yksittäisille ihmisille kärsimyksen aiheuttajana hyvä asia. Ei tietenkään. Mutta välillisesti se on hyvä asia kaikille. Avaan vähän.



Ylivoimaisesti suurin ja vaikuttavin ilmiö, mikä koronaviruksen seurauksista on syntynyt, on moninaisen globalismin käsikirjaan syntynyt uusi luku. Se käsittelee globaalia yhteisöllisyyttä ja sen syntyä. 

Syy, että näin on käynyt, on tietenkin ilmeinen; yhteinen vihollinen. Vanha juttu. Yhtä vanha kuin ihminen itse, ellei vanhempikin. Koronavirus olemassaolollaan on saanut enemmän yhteistyötä aikaan valtioiden välillä kuin mikään muu ihmisen historiassa. Ja tarina jatkuu. Mutta myös narina.

Voimilla on vastavoimat. Niin tälläkin. Vielä on kuitenkin nähtävissä valtioidenkin itsekkyyttä, vaikka samalla osallistutaan valtioiden välisiin ja keskeisiin yhteisiin viruksen blokkaustoimiin ja erilaisiin yhteistyömalleihin. Valtiollinen itsekkyys näkyy, vaikkapa rokotteiden kähmintänä yli sopimusten. 

On myös syntynyt, huonosti organisoitu, koronaa vähän-ymmärtävien voima. Puhtaimmillaan heidän sanomansa kiistää koko koronaviruksen olemassaolon ja pitää sitä mahdollisesti vain normi-influenssaviruksena. Keskeistä monelle heistä asiayhteydessä, on puhuminen suuresta totaalimuutoksesta, Great Reset, jolla maailman kaikkea valtaa junaillaan yhä harvempien käsiin nollaamalla nykyiset vallan hallintarakenteet erilaisin salaliittomallein. 

Se, mikä tässä yhteydessä koskee heidän asennoitumistaan virukseen, koskee pääsääntöisesti heidän asennoitumistaan myös rokotteisiin. Pääosa viruskriittisistä jättää rokotteen ottamatta ja moni myös levittää rokotevastaisuuden ilosanomaa. Tämä on aikamme uusi ilmiö. 

Isommassa kontekstissa on myös aikamme tiede joutunut epäilyksen alle ja tosiasialla on suuri merkitys tulevaisuudessa. Miten, se ei vielä ole selkeästi nähtävissä. 

Kulttuuriantropologian näkökulmasta on myös tarkasteltava koronan luoman kriittisyyden muuttumista uhkaksi vallalle, lähes samassa suhteessa viruksenkin mutatoitumisen kanssa. Tätä tänään jo avoimesti korostetaan. Uudet asiat ja uudet merkitykset luovat uutta segretaatiota ihmisten välille. Suurimpana syynä tähän lienevät erilaiset kansalaisten totuttuihin vapauksiin liittyvät rajoitukset viruksen leviämisen estämiseksi.

Muita hyviä koronan seurauksia ovat maailman talouksien sopeutuminen aleneviin talouslukuihin. Tulemme näkemään, että selviämme, vaikkapa ilman ylenpalttista lentomatkustamista. Tai että uusien kestokulutushyödykkeiden hankkiminen ei aina olekaan tarpeellista. Hyvänä kääntöpuolena kierrätys ja korjaaminen lisääntyy. 

Olemme oppineet, itsestäänselvyyksiksi asti, että saamme ympäri vuoden uuden sadon vihanneksia ja hedelmiä kotiostarista, tai että tilaamme maailman laidalta pikkupaketteja laivarahteina, jotka ovat silkkaa ekosysteemin tuhoamista, ainakin nykyisillä energiaratkaisuilla. Tähän on tulossa muutos.

Muita merkittäviä seurauksia koronan hyvistä ansioista ovat terveydenhuollon kehittyminen yksilön kallista henkilökohtaista sairaanhoitoa korostavista järjestelmistä kohti ymmärrystä hyvästä massojen terveydenhuollosta, sekä globaalin, että paikallisen energiakehityksen uudelleenarviointi, innovointi ja toteutuva kehitys.

Uutta on myös arvojen, erityisesti vanhojen arvojen, löytyminen ja uudelleensyntyminen. Ulkoillaan, mökkeillään, pikkuviljellään, hiihdetään, luetaan, lähimatkaillaan ja jopa parhaimmillaan opitaan rauhoittumaan. Iloa elämään löytyy uusilla, vanhoilla tavoilla.

Ihminen on kuitenkin laumaeläimen stereotypia ja tosiasian myötä yksinäisten yksinäisyys lisääntyy ja monilla muuttuu sairauksiksi. Juuri nyt on tärkeää huomata, että terveitä on helpompi hoitaa kuin sairaita. Ratkaisuja on löydettävä ja pantava toimeen.

Uusia ratkaisuja tarvitaan myös koulutuksen järjestämiseen. Niitä myös tulee löytymään, erityisesti erilaisten virtuaalitodellisuuksien nopean kehittymisen kautta.

Tärkein kokonaisvaltainen havainto kuitenkin koronaviruksen vaikutuksista on ekosysteemien kuormitusten alenema hiljentyneen taloudellisen aktiviteetin vähetessä, sekä ekosysteemimme haavoittuvuus ja sen myötä ihmiskunnan haavoittuvuus. 

Ihmiset ovat myös yhä laajemmin ymmärtämässä, että hyvään elämään ei tarvita jatkuvaan, käytännössä mahdottomaan talouskasvuun perustuvaa eilispäivän globaalia talousjärjestelmää. Maa-planeetta hengähtää. Ja se on hyvä se. Kenelle tahansa sairaudesta toipuvalle.

perjantai 5. maaliskuuta 2021

KIITOS IHMISET!

Kiitos ihmiset! 

Olen yllättynyt aktiivisuudestanne. Viestiä on viety. Siitä tämä ei ainakaan jää kiinni. Luonnon puolesta, ei ketään vastaan.

Savitaipaleen Supanahon puistometsien koneelliset, "tehometsänhoidolliset" toimenpidesuunnitelmat ovat herättäneet huomiota. Olen saanut voimakasta kritiikkiä, osin asiatontakin, esittämilleni uusille ajatuksille. Ylivoimaisesti kuitenkin palaute, jo parin vuoden ajan, on ollut myönteistä, uutta ajattelua luovaa.

Olen myös viime päivinä epäillyt sitä mitä lähimetsissä tullaan tekemään. Tiedotteissa on ristiriita.

Kyse on rakennetun alueen ympäristönhoidosta. Luonnonsuojelusta asuntoalueilla. Kaksi toisistaan poikkeavaa näkemystä ovat törmäyskurssilla. Vanha ja väistyvä ja uusi.

Vallitseva käsitys, vanha ja ahdas näkemys on, että lähimetsiä tulee hoitaa tehometsätalouden keinoin ilman, että edes yhteisölle näistä pienistä katujen välisistä nuorista puista tulisi tuloja, tai saati että niiden todellisille luontoarvoille uhrattaisiin ajatustakaan. Ikään kuin ainoa syy on vain pitää lähimetsät vallitsevan metsänhoidollisen näkemyksen mukaan siistinä ja "hygieenisenä". Ainoa arvo hakkuille nähdään, luonnon suhteen, vääristyneissä kauneusarvoissa. 

Erityisesti metsä, joka ei ole talousmetsää, ei saa olla ihmisen vääristyneen luontonäkemyksen tehotoimien kohteena. Tähän vanhakantaiseen toimenpiteiden perusteluun, ikään kuin mahdollistajana, kuuluvat lahopuut. Niiden poistaminen. Kuitenkin juuri ne lähimetsiin tulisi jättää. Keloutumaan, tai maatumaan. Ei mene läpi!

Toinen, nopeasti yleistyvä näkemys on, että rakennetuilla alueilla luontoarvot tulee ottaa korostetutusti huomioon. Itse edustan tätä näkemystä. Ajattelun on nopeasti muututtuva tähän suuntaan. Onneksi muuttuukin.

Rakennetuilla alueilla luonto voi olla monimuotoista, ei rakentamattoman luonnon veroista, mutta kuitenkin. Tässä tapauksessa väite, että luonto itse hoitaa itsensä parhaiten on totta. 

Ihmisen näkökulmasta luonto voi toimia ihmisen eduksi. Ei muun muassa tarvitse rakentaa melu- , pöly- ja näköesteitä, edellyttäen, että luontoarvot otetaan yhä enemmän maanrakennuksessa huomioon luonnon itsensä kannalta, ei ihmisen. Ja tietenkin myös osaltaan omakin lajimme tulevaisuuden suhteen luonnolla on keskeinen merkitys. Tulevaisuus ihmisen käsisissä koostuu pienistä teoista.

Savitaipaleenkin lähimetsien tapauksessa vapaaehtoinen, julistuksellinen suojelupäätös olisi kaikkien etu. Niin ihmisen, muun eliöstön ja kasvienkin. Se saisi positiivista näkyvyyttä ja nuorenpolven hyväksyntää. Toistaiseksi se on vaikeaa, kun kunnan päättäjien ( virkamiehet ja valtuutetut ) suuri enemmistö ei elinympäristöstämme välitä,  ja jos sanookin väittävänsä, ei tiedä miten se tehdään.

Lajiston nopea köyhtyminen on tosiasia. Miksi kehitystä pitää edesauttaa? Katujen väliset metsälöt näyttäisivät ja kuulostaisivat luonnolta, mikäli pyöräkonein luontoa ei tuhottaisi. Edes näillä pienillä rajatuilla alueilla  tulisi pyrkiä menemään luonnon ehdoilla, ei ihmisen. Pieneliöstö, linnut ja monet kasvit palaisivat. "Viidakko" olisi myös ihmiselle mitä parhain virkistäytymispaikka yksipuolistetun ja harvan puuston sijaan.


Tässä tarvitaan uutta ajattelua. Eilen eräs kuntalainen tuomitsi Amazonasin alueen hakkuut soijan- ja lihantuotannon vuoksi, mutta sanoi haluavansa katujen välit leikattaviksi nurmikentiksi muutamilla petäjillä tapitettuna. Juuri kun leikattavista isoista nurmikentistä hiljalleen maailmassa aletaan muiden biologisten organismien vuoksi ja eduksi hiljalleen luopumaan. Jos vaikka saataisiin perhosille kodit takaisin.


keskiviikko 17. helmikuuta 2021

LIIKENNERATKAISUILLA ON MERKITYSTÄ

Päivän epistola kylmän Pohjolan reuna-alueelta savikyliltä.


Lumisokeutta.


Liikenneyhteyksillä on merkitystä. 

Ihmiset ovat valmiita maksamaan enemmän asumisestaan hyvien julkisten liikenneyhteyksien läheisyydessä. Rakennuttajat, asuntojen omistajat ja asuntojen vuokraajat tietävät tämän.

Ahneus ei milloinkaan ole asunut Korkeasaaressa kaltereiden takana.  


Maaseudulla ja pienissä kaupungeissa kaikki on toisin. Julkinen liikenne ja liikennöitsijöiden tukeminen ovat edelleen vähentymässä. Rakennuttajat, asuntojen omistajat ja asuntojen vuokraajat tietävät tämän. Maaseudulla Ahneus on ottanut pihakarhun hahmon. Maaseudun ihmiset ovat tottuneet verokarhuun valtion ekosysteemissä, jossa maaseudunkin rahaa virtaa  metropolien liikennehankkeisiin. 


Liikkumisen mahdollisuuksien ja uusien energiaratkaisuiden myötä alueellinen eriarvoisuus on lisääntymässä. Kasvavissa kaupungeissamme investoidaan voimakkaasti liikkumisen infrastruktuuriin. Seuraukset ovat koko yhteiskunnallemme merkityksellisiä. 


Toimiva joukkoliikenne on mahdollistaja. Mikäli sitä ei ole, tai näkymä sen olemassaololle, muun muassa perhekohtaisia investointipäätöksiä tehtäessä on olematon, siirtyy vastuu mahdollisuuksien hyödyntämisestä yhä enemmän yksilölle itselleen. Väestöllinen rakennemuutos kiihtyy.


Valtiovallan merkitys liikennepolitiikassa on keskeinen, erityisesti julkisen vallan investointivarojen allokoinnissa. Muiden muassa niin sanotut tunnin junat tulevat palvelemaan vain suurimpia kaupunkejamme, mutta erityisesti pääkaupunkiseutua työssäkäyntialueena. Häviäjä on maaseutu. Niin kuin on ollut jo tovin päätöksissä lopettaa junavuoroja provinsseihin, sekä lopettaa pysähtymisiä lähes puolella sadalla maaseutuasemalla, kuten esimerkiksi Luumäellä.  Tänään jopa monet Tampere - Helsinki junat kiitävät pääradallamme ohi Hämeenlinnankin.


On älyllistä epärehellisyyttä sanoa, että kunnallisvaalit painotuksissaan ja tiennäyttäjänä eivät olisi valtakunnallisesti tärkeät. Ne ovat sitä. Juuri nyt mikään puolue ei voi ottaa vähäisintäkään kunniaa toisintoimimisesta. On haluttu hyvin eriarvoistava aluepoliittinen tilanne ja se on saatu.. Markkinaliberalistisessa hurmoshengessä ja vaihtoehdottomuudessaan liikenneratkaisut on katsottu, vain ja ainoastaan, Rahan silmälasien läpi. Tuottavuuden kasvun läpi. Loputtoman talouskasvun läpi. Ei ihmisten. Ei kaikkien suomalaisten. 

Rakentaminen | Asuntojen hinnat nousseet jo selvästi: Näin uusi raitiotie muuttaa Helsingin ja Espoon asuntomarkkinoita:

P. S. Rakennemuutos suomalaisessa yhteiskunnassa on tullut siihen pisteeseen, että Helsingistä on tullut, enemmän tai vähemmän, valtio valtiossa. Se pystyy koollaan ja korvaamattomuutensa korostamisella vaikuttamaan valtakunnan politiikan päätöksentekoon ja lopputulemiin. Näin vaikkapa "tulevassa" sote-ratkaisussa. 




keskiviikko 18. marraskuuta 2020

VELKA VELI OTETTAESSA, KAKSOISVELI SEN JÄLKEEN.

Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja, Paavo Rautio, käsittelee kolumnissaan ( HS 18.11. ) hämmästyttävän nopeaa sosioekonomista muutosta, joka säteilee valtioiden toimista yksilöiden käytökseen. Velka on veli otettaessa ja kaksoisveli sen jälkeen.

Muutos on vaarallinen, mikäli jatkamme hyväksyen muutoksen nahkoineen ja toimimme lainkaan ymmärtämättä isoa kuvaa. Tulee noutaja. Tarvitaan globaalin talousjärjestelmään ymmärryksen kautta muutoksia, mutta niitä tuskin tulee sopien, sääntöpohjaisesti etukenossa. Ne tulevat antiteesin jälkeen. Tarvitaan romahdus.

Mitä on velka? Mitä on raha? Mitä tarkoittaa vakuus, tai vakuudettomuus. Mitä korko tarkoittaa ja miten se vaikuttaa. Miten rahaa syntyy? Miten velka kohtelee erilaisia velallisia? Miten rahan luonne on muuttumassa? Miten raha / velka ohjaa?  Mitä ovat tulevaisuuden kybervaluutat? Kysymyksiä monia.

Lyhyesti sanottuna rahan määrä maailmassa kasvaa nopeammin kuin jopa maailman kokonaisvelan määrä, mutta kuitenkin lähes samassa suhteessa. Sitä syntyy pääosin aina rahanlainausprosessissa ja keskuspankkien toimesta. Mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että olemme jo vuosia sitten saavuttaneet pisteen, PNR, josta ei ole paluuta juurikaan nollakorkoja korkeampaan korkokantaan. Korkojen noustessa suuri osa maailman maista kävisi polvilleen. Romahtaisi. Mutta niinkin voi käydä. Järjestelmässä onkin korkojen osalta yhä enemmän keinotekoista säätelyä kuin vapaata markkinaehtoisuutta. On pakko olla.

Puhuin aiemmin romahduksesta. Se tulee. On aina tullut. Seuraava on hyvin erilainen, sillä maailman rahamarkkinat ovat muuttuneet lähes täysin viimeisen 15 vuoden aikana. Romahdukseen itse asiassa kaikkialla keskuspankkien toimesta kiivaasti valmistaudutaan. 

Itse uskon, että liikepankkien kaatuessa keskuspankit ottavat ne karvoineen haltuunsa, kuten muun muassa yksittäisten kansalaisten tilit hoitaakseen. Kiina valmistelee muutosta jo nyt avoimesti, Euroopassa poliittisten vaikeuksien vuoksi vähemmän avoimesti.


 

perjantai 30. lokakuuta 2020

TÄHÄN ON TULTU. SUOMI UHITTELEE JA PELKÄÄ.

Tähän on tultu.

Jäi eilisillan klo 20.30 Ylen uutisista soimaan "sotakorvamato" korviin.

Olin jo noin 15 vuotta sitten, ja edelleen olen, yksi niistä, jotka varoittelivat puoluettomuus- ja liittoutumattomuuspolitiikasta luopumisen kielteisistä seurauksista. Tosin itse lähinnä asiasta puhuin itselleni, mutta vakavastikin otettavat asiantuntijat sivuutettin. Prosessi vietiin vähin äänin, kansalta kysymättä läpi. Puoluettomuus ja liittoutumattomuus ovat historiaa.

Nyt sitten olemme tässä. Suomi on käytännössä liittoutunut Yhdysvaltojen kanssa, ohi Natonkin ja täysin vastoin omaa poliittista ja erityisesti geostrategista etuaan. Suomi on mukana ulkovaltojen kanssa eristämässä tärkeää naapurimaataan, täysin ymmärtämättä mitä on Venäjän saartamisen, Krimin, Ukrainan tapahtumien, Syyrian ja koko arabikevään takana isossa kuvassa ja ymmärtämättä täysin, että Venäjän kohtalonyhteys liittyy aina omaamme. Saamistamme vuosisataisista opetuksista huolimatta.

Tänään olemme varustelukierteessä. Yhä kalliimpia aseita ja yhä enemmän uskotaan tarvittavan Venäjän uhkan vuoksi. Ja niitä myös hankitaan. Uskotaan sen olevan ratkaisu. Viime viikolla viimeksi ilmoitettiin isot ohjuskaupat. Kehitykselle ei näy päätepistettä. Siitä pitää huolen blokkiajattelun velvollisuudet ja aseteknologian nopea kehitys ja kaluston vanhenemisaikojen lyheneminen. Lisäksi ei ole ymmärretty taistelukentän kuvan lähes täydellistä muutosta. Kuvittelemme edelleen heilahtavamme sarkahousuissa yli suon karpaloita syöden, horneteista ja Leopardeista huolimatta.

Mutta takaisin "sotakorvamatoon". Nyt sitten kansakuntana olemme uutistenkin mukaan kusessa ja vakavan vaarallisessa tilanteessa.  Miksiköhän? Naapurilla ja meillä onkin huomattu olevan "yhteistä intressiä" 1300 kilometriä.

Korvamatoni on eilisen uutisen viesti, joka naapurissakin luetaan: Turvallisuuspolittisen selonteon mukaan tilanteen heikkeneminen lähialueillamme jatkuu ja turvallisuustilanteemme yhä heikkenee. Tappisilmäisempikin ymmärtää, että Suomi viittaa Venäjään. Syyttää suoraan. Selonteon mukaan neuvottelut, aidot ja luontevat naapuruussuhteet eivät ole vaihtoehto. On kylmäävää, että niitä ei edes mainita.

Me emme selonteon mukaan siinä ole mukana osapuolena, vai olemmeko sittenkin. Lapsellista ajattelua selonteossa! Me olemme vain ja ainoastaan hyviksiä. Ajattelemme täysin mustavalkoisesti. Venäjällä pidetään uutisointia ja yksipuolista turvallisuuspoliittista selontekoamme lapsellisen ja typerän provokatiivisena, mutta onneksi Suomen asema nähdään Venäjällä suhteellisen vähäisenä sen globaaleille eduille. Ainakin toistaiseksi. Vähän on pienen maan Paasikiven viisautta ikävä.

Klikkaa uutinen auki:

torstai 29. lokakuuta 2020

TOIVOTTU YKSINÄISYYS

Resilienssi murtumassa? Tehostetusta yksinäisyydestä uusi normi? 

Linkin artikkeli on kirjoitettu maaliskuun lopulla koronaviruksen ensimmäisen aallon vaikutuksen alla. 

Ihmislajin menestys itsessään kertoo ja todistaa tutun hokeman: ihminen lajina on sopeutuvainen ja osaa ottaa poikkeuksellisissa tilanteissa vahvuutensa käyttöön. Ryhmänä. Yhteisönä. Entä tulevaisuudessa? 

Sosiaali- ja kulttuuriantropologian näkökulmasta uskon, että "korona-aika" on ilmiöidensä vuoksi erittäin merkityksellinen, erityisesti länsimaiselle, digitaalisen maailman kulttuureissa eläville ihmisille. Merkityksellä on kuitenkin vaikutuksensa länsimaisen dominanssin vuoksi ympäri planeetan. 

Itseäni tässä ihmiskeississä kiinnostaa sosiaalisen kognition kehitys ja erityisesti ihmisten välisten suorien suhteiden nopea vähenemä ja sen seuraukset. Kun tupaillat ja palaverit järjestetään teamsilla, tai festarit etänä, kuten juuri kirjamessut, tai lääkäri parantaa verkossa, tai terapiaistunnot puhutaan ruudun kautta, tai kun vaatteet, kilut, ruoka ja beeri ostetaan netistä ja woltit tuovat ne ulko-ovelle, tai kun puoliso tai seksikumppani etsitään profiilin perusteella verkosta, tai kun käymme raveissa älypuhelimen sisällä ja finaaliksi; sitten kun yksinäinen etätyö on tämän ajan korkein työn aste... on yksi vain varmaa: ihmisten välisen suoran, hajuun, ulkonäköön, ääneen ja koko habitukseen perustuvan kansakäymisen väheneminen tulee olemaan suurin muutos sitten tulen keksimisen. Tietoisesta yksinäisyydestä tulee uusi normi. Siinä resilienssi kognitiivisten sosiaalisten taitojen hiekkalaatikolla, jossa joutuu leikkimään yksin, ilman leluja, saattaa monen yksilön kohdalla murtua. 

Minusta tuntuu, että ihan jopa tieteiksikin tiedettyjen tieteiden reunoilla pseudotieteet ottavat yhä enemmän valtaa ihmisten arjessa. Virtuaalitodellisuus, joka sekin tänään on todellista, sekoittuu todellisuuteen. Ja päinvastoin. Silloin peli on menetetty, tai ainakin on hypätty iso evoluutiohyppy. 

Siinä sitten menemme poimuajolla kohti todellisuuden yksilöiden välistä, absoluuttista yksinäisyyttä, sen enempiä ajattelematta seurauksia. 

https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/koulutus-kasvatus-ja-oppiminen/mita-resilienssi-on?fbclid=IwAR22kWFQfhlnm_S5PQjJce9PcOYk59UkDqa4j82vMvBBq7CmkvjDq0cmqZc

lauantai 4. heinäkuuta 2020

KIRJOITUS, JOTA EI JULKAISTU

Lähettäessäni allaolevan tekstin Hesarin mielipidepalstalle, olin lähes satavarma, etteivät sitä julkaise. Jotain rajaa. Joskus minulta ovat jotain julkaiseet, erityisesti silloin, kun kommentoin jotain muuta kirjoitusta tyyliin: "Biologi N. N. kirjoittaa ( HS 16.3 ) plaaplaap." Julkaisen itse.

xxxxxxxxxxxxx

LUONNONSUOJELUALUE

Kävellessäni Savitaipaleella, keskellä Kuolimojärveä, Selkäsaaressa, reilun 14 hehtaarin kokoisessa saaressa, syvässä motourassa kohti keskellä kohoavaa mäennyppylää, ajattelen, että vielä seuraavatkin sukupolvet saavat käyttää tätä syvään ruhjottua motouraa.

Saari näyttäisi karttamerkinnän mukaan olevan luonnonsuojelualuetta. Ellei sitten Maanmittauslaitos huijaa.
Ajattelen myös, että kannanottoni on kirjoitettava nyt, etukenossa, paikanpäällä, ennen uusia kyyneleitä.

Katselen kirkkaaksi miellettyä Kuolimojärveä. Sitä se oli vielä 60-luvun lopulla. Tänään on vesi tummaa ja yhä tummuu. Pohja tumman aineksen peitossa.



Miksi Taipaleen seurakunta hakkaa metsiään erittäin aroilla alueilla saarissa ja lähellä rantoja alueilla, jotka on sopimuksella suojeltu vuonna 1998 ja niistä on kertakorvaus maksettu. Tämä ns. Säkniemenlohko-niminen luonnonsuojelualue on vuosittaisten tehometsätalouteen liittyvien toimien kohteena. Avohakkuineen.



Mäelle kiivettyäni ajattelen, että onko seurakunnasta tullut elonkehän vihollinen, vai onko se sitä ollutkin huomaamattani aina? Mikälaisen viestin annamme nuorisollemme luonnonsuojelualueistamme ja niiden merkityksestä, joilla tehdään tehometsätaloutta? Entä Kirkosta?

Kirkkomme tarvitsee uuden uskonpuhdistuksen ja rönsyjen leikkaamista. Ei voi olla niin, että Sanan julistus vaatii hakkuita luonnonsuojelualueilla. Millään perusteilla. Veroeurojen on riitettävä. Toimintaa tulee mukauttaa aleneviin resursseihin.

Ihmisten tulee erota ympäristövastaisia tekoja tekevistä seurakunnista ja koko Kirkosta, ellei se saa seurakuntiaan kuriin. Herrasta ei tarvitse erota!

P. S.
Arkkipiispa, tervetuloa kanssani kesäiselle exkursiolle Savitaipaleelle. Tarjoan nuotiomakkarat ja venekuljetukset. En puhu mitään. Katsellaan.