perjantai 7. elokuuta 2015

VISITSAVITAIPALE.COM

On epä-älyllistä ja valheellista väittää, että Kuolimo-järven vesi on kirkasta. Näin kerrotaan uusilla visitsavitaipale.com-sivuilla, samoin kuin Savitaipaleen kunnan kotisivuilla. Uskon suomalaisten vielä tietävän, millaista on kirkas järvivesi. Kuolimon vesi sitä enää ei ole.

Olen tänä kesänä nähnyt ja kuullut, kahteen otteeseen, matkailijoiden suuren pettymyksen heidän tultuaan erityisesti ihailemaan ”kirkasta Kuolimoa”. Virheellinen tieto em. kotisivuilla sai heidät poikkeamaan Savitaipaleelle ihastelemaan järveämme. Oman pettymykseni olen niellyt, mutta matkailijoiden pettymys panee miettimään.

Saimaan vesiensuojeluyhdistyksen toiminnanjohtaja Pena Saukkonen sanoo jo vuonna 2010 ( LSS 17.8.2010 ) näin: ”Kuolimon väriluku oli kahdeksan vuotta sitten kymmenen, nyt se on noin 23. Eli jotain on tapahtunut”, Saukkonen ihmetteli. 
Kaikille Kuolimon kanssa tekemisissä oleville on tutkimattakin selvää, että veden laatu on heikentynyt viimeisten vuosikymmenien aikana. Kuolimon mittapuulla suuret sinileväkukinnotkin on jo nähty. Mitä on tapahtunut?

Karun järven oma puskurikynnys puhdistaa itse itseään on ihmisen toimien seurauksena ylittynyt. Eloperäisen humuksen määrän lisääntyminen on tummentanut veden värin ja ravinteiden määrä on lisääntynyt. Kehitykselle ei ole yhtä syytä. Valuma-alueiden metsänhakkuut ja -ojitukset, eloperäisen yhteiskuntajätteen ja maatalouden päästöt ovat suurimmat järven ekologiseen tilaan vaikuttavat tekijät. Päästöt jatkuvat edelleen. Kausittaista vaihtelua mm. runsaiden sateiden, tai sulamisvesien vuoksi on, mutta trendi on selvä.

Järven tilalle voidaan tehdä parantavia toimia. Niiden tulee olla nopeita, voimakkaita ja vaikuttavia. Suurista altaistamme on saatu oikean suuntaisia tuloksia puhdistustoimien vaikuttavuuden suhteen mm. Vesijärveltä ja Päijänteeltä. Tuntuu valitettavalta sanoa, että Kuolimon tilaa jatkuvasti seuraavana en näe päättäväisiä toimia Savitaipaleen seutukunnan suurimman vetovoimatekijän saastumisen pysäyttämiseksi ja ennallistamiseksi kirkkaaksi, etelä-karjalaiseksi helmeksi.

Kuolimon puolesta toimiva Pro Kuolimo-yhdistys on osoittautunut, kaikella kunnioituksella, hampaattomaksi. Edes totuutta järven tilasta sen taholta ei ole tarpeeksi selvästi kerrottu ja hankeet keskittyvät selvän asian loputtomaan tutkimiseen. Uusilta yhdistyksen kotisivuilta jostain syystä keskusteluosio on jäänyt pois. Ei hyvä. Minulle sekin kertoo jostain. Julkisuudesta kyseinen yhdistys onkin lähes kadonnut.
Järven huononevan tilan luulisikin kiinnostavan järven ympäristökuntia. Ymäristöviranomaisiin uskoni olen menettänyt, lopullisesti mm. Talvivaaran myötä. 

Mitä huonommaksi annamme järvemme saastua, sen raskaampia tulevat taloudelliset panostukset tulevaisuudessa olemaan.  Olen vakuuttunut, että joskus havahdumme oikeasti toimimaan. Pakon edessä. Onkin siis tärkeää, että ”kirkasta Kuolimoa” ei hehkuteta ja etsitä sitä kautta harhauttamalla matkailijoita ja mahdollisia seutukunnalle muuttajia, vaan haetaan myönteistä julkisuutta alueena, joka tekee vaikuttavia tekoja eturintamassa järven pelastamiseksi tosiasiat rehellisesti tunnustaen. Tämä on Savitaipaleenkin päättäjien hyvä ymmärtää. Silmät näkevät! Entisessä Neuvostoliitossa olisin tällaisen tekopyhän hymistelyn ymmärtänyt, en 2010-luvun Suomessa.

Ilman puhdasta Kuolimoa Savitaipale on yksi näivettyvä maalaiskunta muiden joukossa, joilla ei ole mitään erityisiä vetovoimatekijöitä. Paitsi ehkä syvä hiljaisuus jatkossa, kunnan kokoinen retriitti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti