Vain yksi on pilvi tässä
harmaa ääretön
kostein silmin haastaa
liitossa kanssa sateen kyyneleen
Matkalla lienee jonnekin
suuntaansa nähdä ei paikkallaan voi
ei tietää uutta kotiaan
Taivaan kirkaan kannen vain peittää
syksyn tumman
ikuisen
surulle paikan antaa
alla auringon kiusallaan makaa
ennen kuin hajoaa
sade lakkaa valo kajoaa
Kirjoittamiseni jää illan saavuttua tauolle toistaiseksi. Ehkä joskus vielä kirjoitan. Ehkä en. Nyt en pysty.
Mietelauseitani tänne kirjoittelen. Itselleni.
Olkaa valppaina, etteivät typeryydet tartu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti