lauantai 6. tammikuuta 2018

PAASTO

OPUS MEUM

Haluan kokea ällitällini. Aloitan paaston. Kokeilen vanhan rajani pitävyyttä. Astumatta yli vieraalle. Rosvoilemaan fiiliksiä. Arvostan paastolla päätösonnistumisiani, niitäkin on, erityisesti piiputtelun lopettamisen vuosipäivää, harjoittelemalla ja kokemalla henkisen ja fyysisen kivun sietoa. Juhlistan myös sitä, että varmasti huomaan olevani olemassa. Ajoittain omasta olemassaolosta on syytä huomautella. Paastotessa sen kyllä huomaa.

Olen aiemmin vuosikymmeniä sitten paastonnut nesteravinnolla 5 ja 8 vuorokautta. Ensimmäinen meni hyvin, toinen oli katastrofi. Tai paaston lopetus oli. Gongin kumahdettua söin tuplalihapullat muusilla tuoreen rieskan kera. Hyvä etten kuollut.

Hyvä nestepaasto on parhaimmillaan voittajan matka. Laskeutuminen paastoon kurnii. Kolme ensimmäistä paastovuorokautta nauttien vedensekaista kasvismehua voi olla pelkkää helvettiä. Kurnii.

Isoksi kokemukseksi paaston ensimmäisen puolikkaan saa vain kilvoittelemalla itsensä kanssa, vittuilemalla itselleen, pyytämällä armoa itseltään ja varjoltaan. Mutta niilläkään, kaikella missä on sana itse, ei selviä, ellei meditoi. Itsestä irti. Ja usein. Kolmen, neljän paastovuorokauden jälkeen seuraavan viikon, viikon ja puolitoista, voi oikein paastoten elää arkea ilman nälkää. Kirjallisuus tunteekin armeliaan itsemurhan paastoamalla. 

Jos jatkaa meditointia ja pyrkii irtaantumaan itsestään, tai ainakin siitä varjostaan, edes metrin päähän, voi kokea uskomattomia tuntemuksia. Henkistä keveyttä ja suurta ymmärrystä. Voisin uskoa, että tajuntaa laajentaviin huumaaviin kokemuksiin asti. Niitä lähdetään hakemaan. Klassisesti kärsimyksen kautta.

En laihduta paastoamalla. En puhdista mieltäni ja kroppaani paastolla, enkä valitse elämäni rauhallista hetkeä paastolle. Oikeastaan päinvastoin.
Tässä paastossa teen toteutuksen teknisesti oikein, mutta pyrin elämään aktiivista arkea. Käyn kuntosalilla, osallistun, luon. En tiedä onnistunko.

Tästä  blogista voit seurata paastoani.

zzzzzzzzzzzzz xxxxxxxx zzzzzzzzzzzz

PÄIVÄ -2      La. 6.1.
Olen aloittanut laskeutumisen ( ammattilaisten paastoterminologiaa ) paastoon. Kevyitä kasviksia ja hedelmiä. Jotain "puhdistavaa" ravintoa. Vaikka sellaiseen en tiedon puutteen vuoksi oikein uskokaan. Sen sijaan teen jo aikalailla ajatustyötä vahvistaakseni mieltäni. Tiedän entuudestaan sen olevan minulle tärkeää. Ajattelen ensimmäistä etappia, ketoosia.
Suolen huuhtelupussit vielä ostamatta. Samoin kuin vihannesjuomatkin. No ne ehdin hommaamaan. Täytyy käydä Lappeenrannassa.
Ensimmäinen takaisku. Olin ostavinani 4 halstrattua silakkaa. Ostin 4 halstrattua pikkusiikaa. Nyt on skarpattava.

PÄIVÄ -1      Su. 7.1.
Nukuin pitkään, kun valvoin pitkään.
Aamiaiseksi järjenvastaisesti Cappuchino. Lounaaksi Kokkikartanon pinaattikeitto. En ole pinaattikeiton ystävä. Oliko se siinä, lukuunottamatta iltateetä? Intuitiolla mennään. Paastohan alkaa vasta keskiyöllä.

5 tuntia leivättömään pöytään. Alkaa vaikuttamaan epätoivoiselta. Olen mieleni heikkoutta syönyt tänään liikaa. Aivan liikaa. Ja juuri kun sitä mielen heikkoutta yritän paastolla treenata. Ajattelin kai tyhjentää jääkaappia piheyttäni. No okei, kävin kaupungissa ja hommasin muutaman suolenhuuhtelupussin ja mehuja alkuun. Mitään paastopakettia en ostanut. Luotaistuotekaupat olivat kiinni. Näillä menään. Ainakin alkuun.

PÄIVÄ +1      Ma. 8.1.
16 tuntia paastottu. Ensimmäinen kipuoire iski tunti sitten. Päätä särkee. Johtuuko syömättömyydestä, vai niskan lihasten kireydestä? Olen ainakin suolen huuhdellut kunnolla jo puolelta päivin.
On helppo toimenpide. Kun sen osaa. Hahah! Koetukselle joudun kuntosalin jälkeen siinä klo 18 paikkeilla. Poika ilmoitti tulevansa illansuussa nälkäisenä syömään ja saunaan. Teen tuorepastaa ja eteläliettualaista jauhelihakastiketta con la emocion. Hänelle.

Kävin kuntosalilla. Ei poikennut tavallisesta käynnistä. Käytiin Antin kanssa saunassa. Päivän kääntyessä myöhäiseksi spuulasin vielä suolen. Teki hyvää.

PÄIVÄ +2      Ti. 9.1.
Koska iskee? Koska iskee vilu ja nälkä? Kello kymmenen ja hyvin nukutun yön jälkeen lähes tavallinen aamuolo. En ajattele kahvia. Sitä haluaisin. Periaatteessa tyhmää edes siitä tässä kirjoitella.
Tämän päivän ohjelmassa on kasvislitkujen hankintaa ja poikien roudausta Imatralle. Niin ja kirjoittamista tietenkin.

Klo 1530
Hyvin menee, mutta menköön! Menen tällä hienolla itsensäruoskimisklisheellä! Isoksi hyväksi ei vielä tarvitse oikeasti itseä ohjastaa.

Kävin kylällä. Paasto ei pyörinyt ajatuksissa. Ostin S-marketista joitain mehuja. Sokerittomia kylläkin ja hiilarit liki nollia. Ovat varmaan sopimattomia. Olis kai pitänyt käydä moikkaamassa K-kaupan kauppiasta. Jos olis ollut jotain biotta-tyyppisiä kasvislitkuja.
Klo 17.40 Imatralle. Nesteputeli mukaan. Irtonesteet alkavat irrota minusta. Farkut eivät kiristä.

PÄIVÄ +3      Ke. 10.1.2018
Tosi energinen olo. Mutta mitään ei jaksa. Tähän hymyhymiö.
Kello on 1245. Puolet 5 vuorokauden alkutavoitteesta saavutettu. 60 tuntia.
Tarkoitukseni on lähteä metsään metsää kuvamaan. Tai huurapuita. En taida pystyä kykenemään. Dronelle olisi kyllä otolliset olosuhteet, muutama aste pakkasta ja hienon utuinen näkyvyys.

Hyvin on mennyt paasto. Selvästi olen saavuttanut ketoosi-tilan.  Tietoa siitä: "Elimistö siirtyy ketoosiin hiilihydraattien saanin ollessa noin alle 100 grammaa vuorokaudessa. ketoosi on seurausta paaston, tai vapaaehtoisen olosuhteiden aiheuttaman ravinnon niukkuuden, aikaansaamista muutoksista elimistön hormonitasapainossa. Veren insuliinipitoisuuden laskiessa ja glukagonipitoisuuden noustessa elimistö sirtyy ravintoaineiden varastoinnista  varastojen purkuun. Maksa alkaa muodostaa vapaista rasvahapoista ketoneja, joita elimistö kykenee käyttämään energianlähteenä".

PÄIVÄ +4      To. 11.1.2018
Tänään hyvä paastopäivä, mutta huonoin. Klo 12.00 alkoi pieni päänsärky. Voi johtua niskajumistakin. Taidan iltapäivällä lähteä kävellen kuntosalille. Muutaman kilometrin kävely kertoo jaksamisen suunnan. Saattaa olla, että salille ei tarvitse mennäkään. Mutta vähän "töitäkin" pitäisi tehdä. Yritän. Paino putoaa nopeasti, vaikka sitä en lähtenyt hakemaankaan. Ystävälle kiitos; toi poloiselle itse tekemiään kasvismehuja. Hyvää!

PÄIVÄ +5     Pe. 12.1.2018
Nyt klo 09.00. Eilen kävin kuntosalilla. Hyvä jaksaminen oli yllätys. Vielä 15 tuntia tavoitteeseen. Sietämätön keveys panee ajattelemaan jatkoa, ilman tavoitetta. Olen saavuttanut elimistössäni tilan, joka ei juurikaan tunne nälkää. Ketoosin vuoksi hengitys tuoksuu voimakkaasti asetonille. Yöuni on hyvän raskasta ja uniaika on lyhentynyt. Heräsin tänään tikkana haukottelematta. Saman olen kokenut joskus hyvin vähähiilihydraattisessa ruokavaliossa. Kahvia tekee mieli. Miten pääsisin irti siitäkin addiktiostani? Pitääkö sekin lopettaa, jos se pitää minua pannassa? Ja mistä vielä irti? Itsestäni?

Kävin kaupassa. On siis selvää, että paasto loppuu klo 24.00. Yhdeksän tuntia vielä. Siitä on mieleni hyvä, että saavutin ennen paastoa itselleni asettaman vähimmäistavoitteen. En pettänyt nyt itseäni. BTW, hyvät fiilikset.

1. PAASTONJÄLKEINEN PÄIVÄ
Heräsin varhain ja olin heti virkeä. Kirjoitin Faceen Piispasta. Hänenkin tulisi paastota tai jotain. Kirkastaa.

Klo on nyt 09.30. Söin aamupalan. Yksi paistettu tomaatti, yksi paistettu kananmuna ja pitkiä vihreitä papuja. Mustaa, vahvaa kahvia. Tanita Tikaram laulaa keittiössä. Twist in My Sobriety. En väännä! Minun on hyvä olla. Ystävät, toivon, että teilläkin on hyvä olla. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti