PELIN TAKANA

Osin viisaanakin pitämäni henkilö sai minut putoamaan pelimaailman pinnan alle. Löytyi pohja.
Olimme kalastamassa päivämme valoisan hetken. Pysyimme  pinnalla ja palasimme reppu täynnään virtuaalisaalista. 

Jutulle lähtökohtana ystäväni esitti kahta perin yksinkertaista kysymystä: tarvitaanko peliteollisuutta ylipäätään ja tarvitseeko ihminen oman elämänsä mahdollistuttajana ja onnen moottorina peliteollisuutta? Olen huonosti pystynyt tarkastelemaan peliteollisuuden mielekkyyttä. En ole nähnyt niin kauas ja terävästi. Savuverhoa lasketaan, silmiä kirvelee.

Oletko törmännyt lapseen, joka ei osaa toimia metsässä, luonnon pelialustalla? Minä olen. Eikä vihaisia lintuja olisi tarvinnut keksiä uudelleen pelikonsolille. Taistelevat metsot on vanha keksintö. Hienon kuvan vihaisista linnuista maalasi jo vuonna 1886 Ferdinand von Wright.

Osaavatko kaikki ystäväsi suolistaa jäniksen ilman tositeeveen studiokeittiön apua? Sinähän itse toki osaat. Mutta me kaikki osaamme katkaista lajitoverin kaulan lasermiekalla vessan pytyllä istuen. Tappaminen on kivaa ja normaalia. Coolia. Eivätkä kädet sotkeudu vereen ja samalla jää ruoanlaiton vaiva. Oppia ikä kaikki!

Pääministeriä myöten hyllataan peliteollisuuden kansantaloudellisia myönteisiä vaikutuksia. Mitä myönteisiä vaikutuksia? Tuhat ihmistä saa palkkanssa Suomessa "peliteollisuudessa". Ja ostavat pastaa palkallaan, ehkä virtuaaliravintolassa. Vai kasvaako jauheliha toimiston narikan viereisessä etäjussin lihapuussa? Ei peliteollisuus luo yhtään kenkäparia, ei yhtään reikäleipää, eikä loppupeleissä yhtään mitään. Tappiin asti ajateltuna kehityksen sateenkaaren päässä näkyy elämälle tärkeän tuotannon lopullinen rapautuminen, sekä kasvaminen irralleen luonnonlaeista. Rahallakaan ei saa suuhun pantavaa. En tosin ole maistanut miltä Angry Bird maistuu, tai en edes tiedä missä ja milloin niitä saa metsästää.
Peliteollisuus luo vääristyneen maailmankuvan irrallaan ihmisen oikeasta viitekehyksestä.

Väitän, että pelien virtuaalimaailma vieraannuttaa sinne siirtyneet tehokkaasti luonnon yhteydestä ja ihmisyydestä. Jos et usko, niin tee itsellesi epävarmuuskysymys ja tarkkaile vaikkapa yhteisömme järkyttävästi lisääntyvää epärationaalista väkivaltaa ja ylipäätään agressiivisen käyttäytymisen lisääntymistä. Peli- ja viihdeteollisuuden järistyksen braintsunami näkyy jo.

Meitä on yli 7 miljardia. Erään Linkolan mukaan ainoa ja suurin syy kestämättömälle, romahtavalle planeetamme ekosysteemille on liiallinen ihmispopulaatio. Elämän jatkamiseksi on pitänyt luoda, tuottaa ja ylläpitää ihmiselle täysin tarpeettomia tarpeita ja hyödykkeitä. Ja lisää keksitään. Fiskaalinen rahatalous, joka sekin on vääristynyt, on vaihtumassa bitcoin-talouteen.

http://www.youtube.com/watch?v=Tjo_w9gPch0

Lähdenkin tästä puimaan virtuaalivehnää saadakseni säkillisen bitcoineja.
Lapset ovat nälkäisiä!

Halusin tällä kirjoituksella sanoa herättyäni, että mielestäni viihdemaailmaa lähestyvä peliteollisuus on 3209 kertaa vahingollisempaa kuin mitkään sen järjellä ajateltavat hyödyt. Mistä Coca-Colaa ja mikroeineksiä pelien taakse? TUOMITKAA PELITEOLLISUUS!

Arto Bäcklund
14.11.2013

P.S. Sain pikapalautetta. Puhelimitse. Lupasin vastata täällä.
       
        Peliteollisuuteen panostettu ENERGIA on pois muusta elämää ylläpitävästä tuotannosta.
        Vain hyvin pieni osa pelialan reaalipalkoista palautuu elonkehän ylläpitoon.

        Toiseksi, pelialan tuotteiden vaikutus varsinkin lasten ja nuorten tajunnan kautta vääristää    
        yhteyttä luontoon, sen pysyvyyteen, kanssaihmisiin ja omaan minä-kuvaan.