Elokuva on ihmeellisesti kiinni ajassa. Uskon, jos näen, on siinä. Historia ja tulevaisuus halaavat nykyhetkeä. Kirjoittamalla hakkaan kiveen. Kirjoittamista en unohda. Elämäni käsikirjoitusta. Sitä teen. Ja nyt kuvaan.
Sähköisen ilmaisun ongelmana on pidetty, kaikesta huolimatta, liudennettua persoonallisuutta. Välittyykö tekijä, vai narratiivin katseryydiretty sanoma, vai miten liittää kritiikittä luonto omaan lajiimme?
Sekoitammeko dokumentin viihteeseen tositeeveetyyppisesti? Dokumetoimmeko lähitulevaisuudessa elämämme goprotyyppisesti ja tähtihetkemme striimaamme?
Olen tehnyt, kirjoittamisen sijaan, tämän vuoden aikana videoklippejä.
Genren olen antanut tulla itsestäni. Huomaan tekeväni useinkin kauniiseen ja kivaan särön. Tiedän; tässä ajassa kuvaaminen on flash-backeja, muutaman sekunnin otoksia, asiayhteyksien liittämistä toisiinsa arveluilla ja useilla vaihtoehdoilla. Katselijalle annetaan mahdollisuus tehdä omat painotuksensa juoneen. Hänet pidetään taitavasti tyytyväisenä.
Erä kaikken katsotuinpia suomalaisia YouTuben ihmiskuvauksia juuri nyt, on "Jore1961". Kaksi alkoholistia kuvaavat toisiaan ja päiviään. Jälki on roheeta, editoimatonta, heittelehtivää ja teknisesti puutteellista. Päättelen, ettei "siisti" ja kaunis videonpätkä välttämättä korreloi katselukertoja lisäävästi.
Annan oman "HiHi-Tuotannon" mennä kuvaus kuvaukselta omaan suuntaansa. Näyttää siltä, että haluan näyttää missä elämme. Muualta näemme missä voisimme elää.
Suuttumukseni tarvittaessa sanon suoraan. En lähde metaforilla leikkimään. En ehkä osaisikaan.
Allergioita estääkseni huomaan tinkiväni videotuotantoni hygieenisyydestä. Jotenkin tässä Jore1961 ohjaa. Vaikka en klikkauksia kaipaakaan. Hephep minä; hyvältähän se tuntuu, jos katsotaan. Kiitos!
Katso ja tilaa kanava: Youtube Arto Bäcklund kanava
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti