latvuksia vasten näen veden
pisarat ja kasteen ja sinut
unkarilaisen ystäväsi kodin
virtojen miinakentässä
markiisi avoinna tonavan purjeena
saharan eteläpuolelle elämää
seilaa kuvaruudussa etsimässä markkinaa
ihmeellisen luonnon toimittajan repussa
lähdevettä botteled in pohjola
silmiesi alla satanutta luonnotonta
veden kiertokulkua
ei ime maa neljä vuotta sees
perintäkirjeitä pullopostin hiekassa
latvuksia vasten suurentaa kuvan
yksi pisara
täällä sataa ja huomennakin
Tämä runo ei milloinkaan ole valmis. Muutan, poistan, lisään aina avatessani blogiteksturin.
Havahduin juuri, mikä on valmis?
30.5. Ropattu riimiä. Aamuvitutuksen vallassa. Päätin myös: en pidennä. Mielenkiinnolla odotan mihin menee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti