Ylevän idean muistutus on pihallani kiertynyt tangon ympärille, ikään kuin tankobaarin maksullinen hempukka työvälineensä ympärille. Suomen lippu yrittää liehua tänään YK:n päivän kunniaksi. Tai muistoksi.
Toisen maailmansodan vakuutuksella utopian realismista perustettiin vuonna 1945 Yhdistyneet Kansakunnat. Keskeisin päämäärä oli maailmanrauhan säilyttäminen. Epäonnistuneen Kansainliitto-kokeilun jälkeen rauhan turvaaminen nähtiin maailmallisessa kontekstissa, ei ainostaan yksittäisten konfliktien ratkaisuna, vaan laajemmin.
Rauhaa maailmassa ei ole pystytty juurikaan edistämään. Päinvastoin. Sotia käydään tälläkin hetkellä. Kansainväisestä laista ja inhimillisyyden periaatteista ei piitata. Terrorismin uhka ajaa ohi YK:n mandaattien. YK:n turvallisuusneuvosto ei ole pystynyt riittävään päätöksentekoon. Pääsihteerien arvovalta jäi menneeseen aikaan ja YK:n kannanotoilla ei ole juuri merkitystä.
Muut YK:n pyrkimykset ovat menestyneet paremmin. Pyrkimykset, joiden idealistisena tarkoituksena oli tasata tietä maailmanrauhalle. Maailman aliravitsemukseen on voitu vaikuttaa koordinoidusti, pakolaisongelmia on voitu helpottaa, naisten ja lasten asemaa on pystytty parantamaan, maailman lukutaitoisen väestön osuutta on pystytty lisäämään ja ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen torjunnasta on ainakin saatu keskustelua aikaan.
MO ( modus operandi ), toiminnan tapa, onkin tullut keskeiseksi ja itseisarvoksi, eikä pyrkimystä tukitoimien osalta nähdä kirkkaasti maailmanrauhan parantamiseen tähtäävinä toimina. Niistä on tullut YK:n keskeinen sisältö. Samanaikaisesti YK:n arvovalta on kadonnut ja globaali taloudellinen ylivalta on saanut niskalenkin. Maailman kaikki resurssit ovat yhä harvempien käsissä. YK:n taloudelliset voimavarat ovat murto-osa vaikkapa vain maailman yhä kasvavista sotavarusteteollisuuden voimavaroista. YK:n johdolla toteutettu aseistariisunta on sekin vain idealistinen ajatus, vaikka sen tulisi olla polttopisteessä.
YK:n 193 jäsenvaltiota koostuu niiden asukkaista. Dilemma kadotuksen ja olevaisen välille syntyy ihmisyyden epäsuotuisasta kehityksestä teknologian ja taloudellisen ylivallan myötävaikutuksella. Kyse on viime kädessä ihmiskunnan evoluutiosta. Se päättyy joskus. Jean-Paul Sartre on sanonut: "Helvetti ovat toiset ihmiset."
YK:n 193 jäsenvaltiota koostuu niiden asukkaista. Dilemma kadotuksen ja olevaisen välille syntyy ihmisyyden epäsuotuisasta kehityksestä teknologian ja taloudellisen ylivallan myötävaikutuksella. Kyse on viime kädessä ihmiskunnan evoluutiosta. Se päättyy joskus. Jean-Paul Sartre on sanonut: "Helvetti ovat toiset ihmiset."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti