PILVET

Kaksi pilveä kohtasi
     paljain jaloin
     koiran ikä sitten
     matkatessaan merelle nukkumaan
 Nimemme heijastui niistä
     ilta-auringon pilvikasteessa
ja kaikki näkivät ne

Tänään annoit ensilumen
kuolevasta pilvestäsi
     siitä, joka kanssa karkasit
     siitä, joka sinut halusi viedä
     siitä, jonka annoit hyväillä hiuksiasi
annoit valkoisen valheen
lehdettömien marja-aronioiden alastomuudelle
roudattoman kodittomuuteni päälle

Orpoja, yksinäisiä haavakkopilviä 

ajelehtii ylläni

yhdessä huutaa nimesi
siinä, jonka syksy tänään toi
          kuin halutakseen pakoon
pyryksi ylleni
Siksi sitä en näe
vaan hulluuteeni asti sen silmilläni kuulen

Jo kaukana myrskyn äärissä

aurinkosi musta piste
nielaisee pilvesi
itsellesi tuntemattoman nimesi
Sitäkään ei enää ole
ei pilveäsi, ei koiraa, ei aikaamme
Vain tyhjyys, taivaan tuuli
itkevä pilvivainaa
lumiset kyyneleet

Kevätsipulin odotuksen hento lämpö

haihduttaa jäätävän ikävän
     uudeksi pilveksi
ja siinä on nimeni
Uusi nimeni

Pilvet kiirehtivät pois
joen toiselle puolelle
ja vihdoin aurinko lämmittää
Lumen jälkeen tulevat purot
matkalla mereen

Miksi enää et lennä vierelläni
     kevään lupauksesta huolimatta

"Enkeleitä toisillemme" http://youtu.be/1y77lUqbxls


Ällistyneenä ikuisesta tietämättömyydestä kirjoitin nämä säkeet.
Miksi pilvet katoavat kertomatta syytä?
Onko se pilvien syytä? Niiden pilvien, jotka myrskyissä syleilevät tuntemattomia pilviä ja yhtyvät nimettömiin.
Aurinkotuulen syy. Miksi en siitä sinulle kertonut?
Itse pilviämme kuljetamme, aurinko vain hymyilee. Eikä puhu myrskytuulista sekään.