ONKO DOSENTTI ARTO LUUKKANEN "YLIMÄÄRÄINEN IHMINEN"?

Dosentti Arto Luukkanen kirjoittaa tämän päivän ( 27.10. )  Uuden Suomen Puheenvuoro-osiossa tekstin: Mihin tungemme "ylimääräisen ihmisen"?

Hän peilaa "ylimääräisen ihmisen" käsitettä eurooppalaisen kirjallisuuden näkökulmasta, sekä keskusteluidensa kautta akateemisten ihmisten kanssa Helsingin kirjamessuilla. Luulen tietäväni innoituksen kirjoitukseensa tulleen juuri "kirjamessujen" lukuisilta, nautintoja tarjonneiden tiskien ruuhkautuneilta, ylimääräisiltä ihmisiltä.

Dosentti Luukkasen  "ylimääräinen ihminen" pelaa, juo ja panee. On kyyninen "aatelinen". Ainakin kirjallisuudessa. Ja viettää muutenkin aikansa, vain itselleen, ollen samalla yhteiskunnassa arvostettu hylkiö jota tulee sääliä. Tai ainakin josta tulee säälipuhua suhteessa muuhun tuotannolliseen elämään. 

Epäselväksi minulle jäi, viittaako Luukkainen vaikkapa joidenkin alojen liialliseen tohtorikoulutukseen. Tai että tulisiko akateemisille "ylimääräisille ihmisille" maksaa kansalaispalkkaa.
Uskon dosentti Luukkaisen saaneen ainakin kirjamessuilla vuodatuksista väärän kuvan. Kirjamessuillahan samanaikaisesti oli viinimessut.

Siispä voi voi. "Ylimääräinen ihminen" ei ole käsite. Eikä se ole synonyymi syrjäytyneelle. Eikä se ole edes akateeminen, sofistikoidumpi synonyymi työmarkkinoilta syrjäytyneelle. Tätähän Luukkainen yrittää sanoa. Onko "ylimääräisellä ihmisellä" ylipääsemätön kynnys Pelastusarmeijan leipäjonoon, tai sossuun. Sitä Luukainen ei kerro.

Ylimääräinen on ylimääräinen. Extra kappale. Ehjä tai epäkuntoinen. Minulla ei herää tänä aamuna, edes itsestäänselvä kysymys, tässä vaiheessa; mitä ylimääräiselle ylipäätän tehdään. Sen kaikki osapuilleen tietävät. Kierrätetään, poltetaan, annetaan armaalle, murskataan maanparannusaineeksi, sinetöidään syvälle Euran peruskallioon, ammutaan maata kierävälle radalle. You just name it! Vaihtoehtoja on monia. 

Kirjamessujen akateemiset, ylimääräiseksi itsensä tuntevat ihmiset vaikka istukoot persiilleen ja laskekoot tähtiä. Ylimääräisiä ihmisiä on miljarditolkulla. Monet heistä laskevatkin tähtiä. Väsyttyään laskemaan, syntyy uusi tähti. Uusia silmiä taivaalle.

P.S. Nurmeksen eteläpuolella sattuneesta järkyttävästä tapahtumasta syntyi kolme pientä, uutta,                   kirkasta tähteä taivalle laskettavaksi. Menehtyneet lapset eivät olleet ylimääräisiä ihmisiä.                     Tuskin heidän äitinsäkään.
          Surullinen aamun uutinen. Missä menemme?
          Katselen taivaalle, kunhan pilvet väistyvät. Osanottoni!