VIELÄ EI OLE AIKAA

Terassilla 
lähellä nollaa
U. Kaven, eteläkarjalainen
     pimeältä puoleltaan itselleen:
     parasta mitä en muista 
     itsestäni
     on syntymäni

Norttitumppi uimasillaan
grogissaan
sekoitti kossupään
     miehestä banaalin
     tikapuut ja ohokeksijän
Tilasikin innoissaan 
ennen sitäseuraavaa 
pikkuelämää

Renkaanvaihdossa 
ei muistanut eilisestäänkään
juuri mitään
Ja se oli hyväsie, tuumin
niskani tikkana
hakkasi parempaa niin
päivänjatkoa


Kirjoitin nämä rivit ihmeteltyäni postireissulla erään eläkeläiskuskin elämää.
Hän ei muistanut siitä juuri mitään. Ymmärsin lopulta. Ennen maaten menoa.

sanoi tappelevansa kaikkea vastaan
sanoin anna se kaikki minulle
vedetään ensin tupakit jalkoihin
ja halataan


Vasta paljon myöhemmin tänään, ymmärsin, että tämä kykenevä mies on ollut aivan liian kauan naisen puutteessa ja tältä osin pahasti syrjäytynyt. Elämässä ei juuri ole ollut, ainakaan hänen omien sanojensa mukaan, substanssia "silleen" ja eikä siksi muistoja. Kaikkea murheen karkoitusta sitäkin enemmän. Ne unohtuvat.
Tulen lähiaikoina ehdottamaan miehelle matkaa.