Tultuaan valituksi Venäjän Federaation 2. presidentiksi vuonna 2000, Vladimir Putin, s.52, toisti monessa yhteydessä suurimman onnettomuuden tapahtuneen kymmenen vuotta aiemmin Neuvostoliiton hajottua ja suurimman osan sen aikaisten Neuvostoliiton autonomisten tasavaltojen itsenäistyttyä.
On ollut vaikeaa nähdä näihin päiviin asti Putinin toiminassa ulkopolitiikan toteutuksessaan mitään toistuvaa kaavaa. Kremlologit ovat puhuneet tilanteen mukaisesta johtamisesta ilman mitään suurta suunnitelmaa. En usko tätä.
Nyt on käynyt selväksi, että Venäjän ulkopolitiikan takana on kaksi perusajatusta, Neuvostoliiton aikaisen Venäjän alueellisen suuruuden asteittainen palauttaminen, sekä selkeän suurvalta-aseman luominen ja vakiinnuttaminen. 2011 vaalikampanjassaan Putin esitteli ajatuksen Euraasian Unionista. Se koostuisi aiemmista neuvostotasavalloista. Ukraina kuului suunnitelmaan. Hänen mukaansa EU:n kaltaisen Euraasian Unionin tulisi olla valmis vuoden 2015 loppuun mennessä. Seurauksena on ollut etupiiriajattelun voimistuminen ja "ihottumaa" lännen reaktioissa.
Yhdysvaltalaisen taloustieteen professori Daniel Altmannin eilisessä lausunnossa "Foreign Policy" lehdessä hänen mukaansa Kremlin toimissa on toistunut selkeä kolmivaiheinen kaava. Se näkyy aina Venäjän toimista Afganistanista Tsetsenian kautta Georgian Etelä-Ossetiaan, Abhasiaan ja yhä lännemmäksi Krimille ja Ukrainaan.
ENSIMMÄISESSÄ vaiheessa havaitaan mahdollisuus, jota ruokitaan ja vahvistetaan. Keinoina ovat mm. alueelliset venäläisvähemmistöt ja niiden hyväksikäyttö politiikan toteutuksessa, sekä Venäjän sisäisen median lähes täydellinen Kreml-uskollisuus, jonka kautta haetaan kansalaisten hyväksyntä. Maa rajojen ulkopuolella levitetään tehokkaasti venäläisvähemmistöjen suuntaan disinformaatiota ja seuraavassa vaiheessa toiminnallista ohjeistusta.
Presidentti Putin näyttää lukeneen kanadalaisen toimittaja ja kirjailija Naomi Kleinin kirjan "The Shock Doctrine" soveltaen sitä valtioiden väliseen valtapolitiikkaan. Klein sanoo teoksessaan tietoisesti luotujen sekasortotilanteiden avaavan maailmanlaajuisille yrityksille rahastettavan, uuden toimintakentän. Tämä vaihe on loppuvaiheessaan juuri nyt käynnissä itäisessä Ukrainassa.
TOISESSA VAIHEESSA Altmannin mukaan muutetaan toimintakentän status quo. Valitsevan tilanteen muuttaminen perusteiltaan toisenlaiseksi on väline, ei vielä niinkään lopputulos. Malliesimerkki tästä oli Krimin niemimaan haltuunotossa venäläisten tunnuksettomien eliittisotilaiden ujuttaminen kansallismielisen venäläisvähemmistön joukkoon aseistettuina, kurinalaisina ja hyvin ohjestettuina.
Niitti legimiteetin hakemiselle olivat Krimin näennäiset pikavaalit, joilla sinetöitiin Krimin liittäminen Venäjän Federaation yhteyteen. Panslavistinen fundamentaalinen venäläinen kansanosa niin Krimillä kuin Venäjälläkin näki asian yksinkertaisena ja luonnollisena "ikiaikisen" venäläisen alueen palauttamisena Äiti Venäjän helmaan.
KOLMANNESSA VAIHEESSA haetaan hyväksyntä muulta maailmalta yksinkertaisella metodilla. Selvillä viesteillä sanotaan suoraan, että mikäli maailman taloudellisen keskinäisen riippuvuuden, sen missä Venäjäkin on osallisena, rikkominen on lännelle rationaalista ja toteutetaan, tulevat seuraukset Venäjän suunnalta olemaan hirvittävät. Krim luetaankin jo nyt lännenkin puolella tosiasiallisesti Venäjän Federaation alueeseen kuuluvaksi.
Kiinalaisen kenraalin Sun Tsun ( eli noin puolivuosisataa eKr. ) teoksessa "Sodankäynnin taito" ylistetään sotapäällikötä, jotka saavuttavat sodankäynnin taidon korkeimman asteen, eli voittavat taistelun ilman sotaa. Lienee Vladimir Putin lukenut tämänkin "oppikirjan". Jäänviileästi tulee todeta Kremlin ottaneen Krimin sotilaallisessa mielessä haltuunsa ihailtavalla taktiikalla ja sen toteutuksella.
Voiko vastaava yllättää vielä toisenkin kerran? Kokonaan toisen jutun aihe on sitten se, että oliko valloitus "Pyrrhoksen ( lähes Sun Tsun aikalainen ) voitto". Siis menetykset suuremmat kuin mitä rikkauksia laskettiin saatavan.
10.4.2014
Arto Bäcklund
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti